Controlled release ibuprofen-poloxamer gel for epidural use - A pharmacokinetic study using microdialysis in pigs

In order to avoid the risks of sideeffects of epidural local anesthetics and opioids, the use of nonsteroidal anti-inflammatory drugs (NSAIDs) epidurally would be an interesting option of analgesic therapy. The fairly short duration of action of spinally administered NSAIDs, e.g., ibuprofen, may be prolonged by using controlled release poloxamer gel formulation. Using a microdialysis technique we studied the epidural and intrathecal pharmacokinetics of ibuprofen after its epidural administration as a poloxamer 407 formulation or a solution formulation. In addition, plasma ibuprofen concentrations were analyzed from central venous blood samples. Ibuprofen concentrations in the epidural space were significantly higher and longer lasting after the epidural gel injection compared with the epidural solution injection. The epidural AUC of ibuprofen was over threefold greater after epidural ibuprofen gel injection compared with the ibuprofen solution injection (p <0.001). The systemic absorption of ibuprofen from 25% poloxamer 407 gel was very low. The in situ forming poloxamer gel acted as a reservoir allowing targeted ibuprofen release at the epidural injection site and restricted ibuprofen molecules to a smaller spinal area. Ibuprofen diffusion from the epidural space to the intrathecal space was steady and prolonged. These results demonstrate that the use of epidurally injectable poloxamer gel can increase and prolong ibuprofen delivery from epidural space to the CSF enhancing thus ibuprofen entry into the central neuroaxis for spinal analgesia. Further toxicological and dose-finding studies are justified. (C) 2016 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

Logistiikan digitalisaatiostrategia : Kohti tehokasta ja kestävää logistiikkaa digitalisaatiolla

Logistiikan digitalisaation strategisemman kehittämisen edistämiseksi liikenne- ja viestintäministeriössä asetettiin 20.8.2019 hanke logistiikan digitalisaatiostrategiasta. Strategian tarkoituksena on ohjata tulevia politiikkatoimia liittyen logistiikan digitalisaatiokehitykseen ja logistiikka-alan digitalisoituvaan liiketoimintaympäristöön. Strategian tavoitteena on sekä vauhdittaa logistiikka-alan digitalisoitumiskehitystä että saavuttaa logistiikan digitalisaation avulla tehokkuus, turvallisuus- ja kestävyyshyötyjä. Vision ja strategian lisäksi strategia sisältää ehdotukset keskeisistä toimenpiteistä. Logistiikan digitalisaatiostrategiassa on keskeistä, että infrastruktuuri, logistiikka ja tieto muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden. Logistiikan digitalisaatiostrategian visiona on siirtyä kohti tehokasta ja kestävää logistiikkaa digitalisaatiolla. Käynnissä oleva pandemia on osoittanut, että pysyvä digitaalinen siirtymä tuo resilienssiä, ennakoitavuutta ja parantaa globaalia kilpailukykä sekä mahdollisuuksi vastata ilmastohaasteeseen

Poliisin resurssijakomalli

Sisäasiainministeriö teki 12.11.2004 päätöksen paikallispoliisin määrärahajaon perusteista. Uutta rahanjakomallia on sovellettu vuosien 2006–2008 määrärahan jakopäätöksissä. Päätöksen mukaan tuli tavoitteeksi asettaa, että paikallispoliisin rahoitus jaetaan poliisilaitostasolle saakka samoilla läpinäkyvillä ja vertailtavissa olevilla perusteilla. Tässä on koettu olevan ongelmia erityisesti lääneissä, joissa poliisilaitosten koko vaihtelee merkittävästi. Lisäksi päätöksessä edellytettiin toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten arviointia sekä siirtyvän erän huomioimista mallin osana. Kihlakuntahallinnon purkamisesta johtuvat henkilöstö-, toimitila- ja määrärahasiirrot, toteutettavat tuottavuusvähennykset sekä poliisihallinnossa tekeillä olevat organisaatiomuutokset muuttavat poliisin resurssien kohdentumista tavalla, joka edellyttää vahvistetun rahanjakomallin tarkistamista. Työryhmä piti työskentelynsä lähtökohtana vuoden 2009 alusta voimaan tulevaa poliisilaitosjakoa sekä tavoitteeksi asetettua poliisihallinnon kaksiportaista organisaatiomallia. Poliisilaitosjaon uudistamisesta johtuen työryhmä keskittyi pääasiassa tarkastelemaan paikallispoliisin resurssijakomallin uudistamista. Poliisin resurssijakoa kehittävä työryhmä esittää, että poliisin resurssit jaetaan raportissa esitetyn mallin mukaisesti seuraavalla tavalla: A. Poliisimiehet jaetaan poliisilaitoksiin tehtävämääriä ja organisaation kuormittavuutta kuvaavien tunnuslukujen perusteella. Poliisilaitoskohtaisten valtakunnallisten tai muiden erityistehtävien sitoma henkilöstömäärä kohdistetaan erillispäätösten perusteella. Muu henkilöstö jaetaan vahvistettavien henkilöstösuunnitelmien perusteella. B. Paikallispoliisin poliisimiehiä koskevat henkilötyövuositavoitteet jaetaan poliisilaitoksille käyttäen seuraavia jakokriteerejä ja niiden painoarvoja: Poliisilaitoksen alueella asuvan väestön määrä (35 %), poliisilaitoksen kokonaispinta-ala (5 %), A- ja B- kiireellisyysluokan hälytystehtävien määrä (10 %) ja rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) määrä (50 %). Poliisilaitoskohtaisten valtakunnallisten tai muiden erityistehtävien sitoma henkilöstömäärä kohdistetaan erillispäätösten perusteella. Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen vastuulla olevien valtakunnallisten tehtävien suorittaminen työryhmä arvioi tarvitsevan 350 henkilötyövuotta. Muiden kuin paikallispoliisiyksiköiden resurssijaon osalta työryhmä ei esitä muutoksia tällä hetkellä käytössä olevaan malliin. C. Toimitilakulut katetaan hyväksyttyjen sopimusten mukaisesti. D. Aineet, tarvikkeet ja tavarat katetaan edellisten vuosien toteumatietoihin ja päätettyihin muutoksiin pohjautuvien hankintasuunnitelmien ja tavoitebudjettien pohjalta. Muut kulut ja palveluhankinnat katetaan edellisten vuosien toteumatietoihin ja päätettyihin muutoksiin pohjautuvien hankintasuunnitelmien ja tavoitebudjettien pohjalta. E. Tietohallintokulut ja kehittämishankkeet hallinnoidaan keskitetysti. Investointien suunnitelmallisuutta kehitetään. Investoinnit rahoitetaan vahvistettujen suunnitelmien perusteella. F. Kehitetään investointien keskitettyä ohjausta ja suunnitelmallisuutta tasaisen investointiohjelman aikaansaamiseksi. Poliisin yksiköiden investointisuunnitelmat vahvistetaan poliisin ylijohdon kanssa tehtävien tulossopimusten yhteydessä ja rahoitetaan osana keskitetysti päätettävää rahoitusta. G. Kihlakuntien poliisilaitokset pitävät omat tuottonsa ja kantavat nettobudjetointiin sisältyvät taloudelliset riskit. Tuotot jaetaan keskitetysti toteumatietoihin ja tiedossa oleviin muutoksiin pohjautuvien tavoitebudjettien pohjalta. Työryhmä kokoontui 6 kertaa. Työryhmän tuli jättää raporttinsa 15.4.2008 mennessä. Työryhmän määräaikaa jatkettiin 30.6.2008 saakka. Työryhmän raporttiin sisältyy yksi eriävä mielipide

Nanomateriaalit osana yhteiskuntaa : Kohti turvallista nanoteknologian tulevaisuutta

Katsaus sisältää tietoa nanomateriaalien käytöstä, turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä, sääntelystä, sekä tutkimuksesta Suomessa. Nanomateriaaleissa vähintään yksi niiden ulottuvuus on välillä 1–100 nanometriä. Aineella voi nanokoossa olla kemiallisia, fysikaalisia, sähköisiä ja mekaanisia erityisominaisuuksia. Nanoteknologiaa käytetään tuotteiden ominaisuuksien parantamiseen. Teollisesti tuotettuja nanomateriaaleja käytetään lähes kaikilla teollisuuden aloilla. Ihmistoiminnan seurauksena syntyy myös tahattomasti poltto- ja prosessiperäisiä nanohiukkasia. Nanomateriaalien terveydelle tai ympäristölle aiheuttamia vaikutuksia ei vielä täysin tunneta. Terveys- ja ympäristöriskien arviointi perustuu tietoihin nanomateriaalien vaaraominaisuuksista ja altistumistasoista. Teollisesti tuotetuille nanomateriaaleille on mahdollista altistua valmistuksessa ja käytössä. Altistuminen kuluttajatuotteista on pääsääntöisesti vähäistä. Nanomateriaalien sääntelyssä sovelletaan EU- ja kansallisia säädöksiä, jotka koskevat kemikaaleja, elintarvikkeita tai lääkkeitä. Lisäksi EU:ssa on sektorikohtaisia säädöksiä nanomateriaalien turvalliselle käytölle. Euroopan komissio rahoittaa yhä enemmän nanomateriaalien turvallisuuteen liittyvää tutkimista. Suomen yliopistoissa ja valtion tutkimuslaitoksissa tehdään ansiokasta nanomateriaaleja koskevaa materiaali- ja turvallisuustutkimusta

The recovery of European freshwater biodiversity has come to a halt

Owing to a long history of anthropogenic pressures, freshwater ecosystems are among the most vulnerable to biodiversity loss1. Mitigation measures, including wastewater treatment and hydromorphological restoration, have aimed to improve environmental quality and foster the recovery of freshwater biodiversity2. Here, using 1,816 time series of freshwater invertebrate communities collected across 22 European countries between 1968 and 2020, we quantified temporal trends in taxonomic and functional diversity and their responses to environmental pressures and gradients. We observed overall increases in taxon richness (0.73% per year), functional richness (2.4% per year) and abundance (1.17% per year). However, these increases primarily occurred before the 2010s, and have since plateaued. Freshwater communities downstream of dams, urban areas and cropland were less likely to experience recovery. Communities at sites with faster rates of warming had fewer gains in taxon richness, functional richness and abundance. Although biodiversity gains in the 1990s and 2000s probably reflect the effectiveness of water-quality improvements and restoration projects, the decelerating trajectory in the 2010s suggests that the current measures offer diminishing returns. Given new and persistent pressures on freshwater ecosystems, including emerging pollutants, climate change and the spread of invasive species, we call for additional mitigation to revive the recovery of freshwater biodiversity.N. Kaffenberger helped with initial data compilation. Funding for authors and data collection and processing was provided by the EU Horizon 2020 project eLTER PLUS (grant agreement no. 871128); the German Federal Ministry of Education and Research (BMBF; 033W034A); the German Research Foundation (DFG FZT 118, 202548816); Czech Republic project no. P505-20-17305S; the Leibniz Competition (J45/2018, P74/2018); the Spanish Ministerio de Economía, Industria y Competitividad—Agencia Estatal de Investigación and the European Regional Development Fund (MECODISPER project CTM 2017-89295-P); Ramón y Cajal contracts and the project funded by the Spanish Ministry of Science and Innovation (RYC2019-027446-I, RYC2020-029829-I, PID2020-115830GB-100); the Danish Environment Agency; the Norwegian Environment Agency; SOMINCOR—Lundin mining & FCT—Fundação para a Ciência e Tecnologia, Portugal; the Swedish University of Agricultural Sciences; the Swiss National Science Foundation (grant PP00P3_179089); the EU LIFE programme (DIVAQUA project, LIFE18 NAT/ES/000121); the UK Natural Environment Research Council (GLiTRS project NE/V006886/1 and NE/R016429/1 as part of the UK-SCAPE programme); the Autonomous Province of Bolzano (Italy); and the Estonian Research Council (grant no. PRG1266), Estonian National Program ‘Humanitarian and natural science collections’. The Environment Agency of England, the Scottish Environmental Protection Agency and Natural Resources Wales provided publicly available data. We acknowledge the members of the Flanders Environment Agency for providing data. This article is a contribution of the Alliance for Freshwater Life (www.allianceforfreshwaterlife.org).Peer reviewe