Effects of human papillomavirus-specific immunity on the outcome of HPV infections in women

The host’s inadequate HPV-specific cell-mediated immune system might be crucial in HPV-specific tumor development. This thesis is part of the longitudinal Finnish Family HPV Study and is focused on HPV16-specific cell-mediated immunity in women. PBMCs were stimulated with HPV16 E2, E6 and E7 peptides, and subsequent cytokine secretion was assessed. Women were divided into four subgroups based on their oral or genital HPV status and HPV serology collected during the 6 years follow up. The genotype-specific concordance between cervical and oral HPV infection and HPV serology was also assessed. The effect of the mothers’ cervical intraepithelial neoplasia on their offspring’s HPV16-specific cell-mediated immunity was evaluated. The results showed that HPV infection in either the cervix or oral mucosa resulted in similar HPV16-specific cell-mediated immunity. The lack of HPV16 E2- and E6-specific T memory cells and Th2 cytokines predisposed women for persistent oral HPV16 infection, whereas women who remained oral HPV16-negative during the FU responded more frequently to HPV16 E2 and E6 peptides and had a more prominent profile of Th1 cytokines. In addition, children showed HPV16-specific proliferation. No concordance was found between HPV L1 serology and the presence of HPV DNA in either the cervix or the oral mucosa. Women who cleared their infection had the highest antibody titers. HPV16-specific T memory cells were common in both HPV16 DNA-positive and -negative women and in their offspring. The Th2 cytokine profile might also predispose to persistent oral HPV16 infection. High HPV16 antibody titers might be a sign of clearance of cervical HPV infection.Siirretty Doriast

Koulunkäynninohjaajien ammattikunnan muotoutuminen ja työnkuva

Tiivistelmä. Käsittelen kandidaatintutkielmassani koulunkäynninohjaajien ammattikunnan muotoutumista sekä työnkuvaa näyttötutkinnon ammattitaitovaatimuksien kautta. Tutkimusmenetelmänä työssäni on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Koulunkäynninohjaajien historiaa tarkastellessani päälähteitäni ovat Opetuskomitean mietinnöt ja työnkuvaan perehdyn Opetushallituksen laatiman koulunkäynninohjaajien näyttötutkinnon perusteiden kautta. Ensimmäiset avustajat palkattiin kouluihin 1960-luvulla, kun huomattiin joidenkin oppilaiden tarvitsevan enemmän tukea kuin opettaja pystyi heille antamaan. Avustajan työtä käytettiin pitkään työllistymistoimena, jolloin pedagoginen soveltuvuus alalle oli usein toissijainen palkkausmetodi. Avustajien koulutus alkoi vuonna 1978, mutta vasta vuonna 1995 käynnistyi yhtenäinen näyttötutkinnoilla suoritettava koulutus. Nykyinen koulutus astui voimaan vuonna 2011 ja avustajien ammattinimikkeeksi vakiintui koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaaja. Koulutus sisältää neljä eri osa-aluetta: ammatissa toimiminen, kasvun ja kehityksen tukeminen ja ohjaaminen, oppimisen ja toiminnan tukeminen ja ohjaaminen sekä erityistä tukea tarvitsevien ohjaaminen. Koulunkäynninohjaajien työnkuva osoittautui laajaksi. Ammattitaitovaatimukset pitävät sisällään osia niin lääkehoidosta kuin pedagogisesta osaamisesta aina puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien hallitsemiseen asti. Koulutuksen kesto on kuitenkin vain vuoden pitäen sisällään hyvin monenlaista ammatillista osaamista. Koulunkäynninohjaajien todellinen työnkuva ja ammattitaitovaatimukset näyttävät tutkielmani mukaan kohtaavan hyvin. Aiempien tutkimusten mukaan ohjaajien työtehtäviin kuuluvat muun muassa oppilainen ohjaaminen niin opetustilanteissa kuin koulun arjessa. Muita tärkeitä työtehtäviä ovat perushoivan antaminen, avustaminen sekä järjestely- ja aputehtävät

Oppilaiden kokemuksia tiimioppimisesta yhteisöllisen oppimisen kontekstissa

Tiivistelmä. Tutkimuksemme käsittelee oppilaiden kokemuksia tiimioppimisesta yhteisöllisen oppimisen kontekstissa. Yhteisöllisellä oppimisella tarkoitetaan oppijoiden yhteisöllistä tiedonrakentelua, jossa vuorovaikutuksen avulla pyritään rakentamaan yhteistä käsitystä käsillä olevasta ongelmasta. Tiimioppimista voidaan pitää yhtenä yhteisöllisen oppimisen muotona. Tiimioppimisessa oppiminen tapahtuu eri kokoisissa tiimeissä, jossa oppijat pyrkivät saavuttamaan yhteisen päämäärän toisiaan tukien ja jo olemassa olevaa tietoa hyödyntäen. Tutkimukseemme osallistui 26 kuudennen luokan oppilasta, jotka olivat harjoitelleet tiimioppimista koko alakoulun ajan. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla ja analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaista sosiaalista käyttäytymistä ja oppimiskäyttäytymistä on pitkään tiimityötä tehneillä oppilailla ja minkälainen suhde näillä käyttäytymisillä oli toisiinsa. Lisäksi halusimme selvittää oppimiskäyttäytymisen yhteyttä yhteisesti jaetun kognition syntymiseen ja tiimin tehokkuuteen. Useat tutkimukset ovat osoittaneet yksilöiden oppivan paremmin ollessaan vuorovaikutuksessa vertaistensa kanssa. Yhteistyön tekeminen ja yhteistyötaitojen harjoitteleminen ovatkin nykyisessä työelämässä sekä koulumaailmassa yhä merkittävimpiä taitoja. Yhteisöllisessä oppimisessa onkin yhteen kietoutuneena kaksi ulottuvuutta; oppiminen yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa sekä yhteistyötaitojen oppiminen. Koko alakoulun ajan tiimityötä harjoitelleet oppilaat vastasivat sekä tiimin oppimiskäyttäytymisen että sosiaalisen käyttäytymisen olevan suhteellisen hyvää ja tulokset tukivat näin ollen aiempia tutkimustuloksia. Tutkimuksemme mukaan oppimiskäyttäytyminen oli merkittävässä positiivisessa yhteydessä sosiaalisen käyttäytymisen kanssa. Tiimin oppimiskäyttäytyminen oli myös merkittävässä yhteydessä sekä jaettuun kognitioon että tiimin tehokkuuteen ja nämä tulokset olivat myös linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Tämän ja aiempien tutkimusten valossa voidaan todeta hyvien yhteistyötaitojen sekä tiimin jäsenten välisen vuorovaikutuksen laadun olevan avain onnistuneeseen yhteisölliseen oppimiseen. Aiempi yhteistyökokemus kehittää yhteistyötaitoja, jolloin oppilaiden ei tarvitse käyttää kognitiivista kapasiteettiaan ryhmän tarkkailuun, vaan se vapautuu tiimin tuottavaan toimintaan

Interferon-gamma and IL-5 associated cell-mediated immune responses to HPV16 E2 and E6 distinguish between persistent oral HPV16 infections and noninfected mucosa

Objectives: Natural history of human papillomavirus (HPV) infection in the head and neck region is poorly understood, and their impact on collective HPV-specific immunity is not known. Materials and methods: In this study, we have performed a systematic analysis of HPV16-specific cell-mediated immunity (CMI) in 21 women with known oral and genital HPV DNA status and HPV serology (Ab) based on 6-year follow-up data. These women being a subgroup from the Finnish Family HPV Study were recalled for blood sampling to be tested for their CMI-responses to HPV16 E2, E6, and E7 peptides. Results: The results showed that HPV16 E2-specific lymphocyte proliferation was more prevalent in women who tested HPV16 DNA negative in oral mucosa and were either HPV16 seropositive or negative than in HPV16 DNA+/Ab+ women (p = 0.046 and p = 0.035). In addition, the HPV16 DNA-/Ab- women most often displayed E6-specific proliferation (p = 0.020). Proportional cytokine profiles indicated that oral HPV16-negative women were characterized by prominent IFN-gamma and IL-5 secretion not found in women with persisting oral HPV16 (p = 0.014 and p = 0.040, respectively). Conclusions: Our results indicate that the naturally arising immune response induced by oral HPV infections displays a mixed Th1/Th2/Th17 cytokine profile while women with persisting oral HPV16 might have an impaired HPV16-specific CMI, shifted partly toward a Th2 profile, similarly as seen earlier among patients with high-grade genital HPV lesions. Thus, the lack of HPV 16 E2 and E6 specific T memory cells and Th2 cytokines might also predispose women for persistent oral HPV16 infection which might be related to the risk of cancer.Peer reviewe

Peripheral Blood T-lymphocyte Phenotypes in Mother-Child Pairs Stratified by the Maternal HPV Status : Persistent HPV16 vs. HPV-Negative: A Case-Control Study

publishedVersionPeer reviewe

Oral Human Papillomavirus Infection in Children during the First 6 Years of Life, Finland

publishedVersionPeer reviewe

Interferon-gamma and IL-5 associated cell-mediated immune responses to HPV16 E2 and E6 distinguish between persistent oral HPV16 infections and noninfected mucosa

Objectives: Natural history of human papillomavirus (HPV) infection in the head and neck region is poorly understood, and their impact on collective HPV-specific immunity is not known.Materials and methods: In this study, we have performed a systematic analysis of HPV16-specific cell-mediated immunity (CMI) in 21 women with known oral and genital HPV DNA status and HPV serology (Ab) based on 6-year follow-up data. These women being a subgroup from the Finnish Family HPV Study were recalled for blood sampling to be tested for their CMI-responses to HPV16 E2, E6, and E7 peptides.Results: The results showed that HPV16 E2-specific lymphocyte proliferation was more prevalent in women who tested HPV16 DNA negative in oral mucosa and were either HPV16 seropositive or negative than in HPV16 DNA+/Ab+ women (p = 0.046 and p = 0.035). In addition, the HPV16 DNA-/Ab- women most often displayed E6-specific proliferation (p = 0.020). Proportional cytokine profiles indicated that oral HPV16-negative women were characterized by prominent IFN-gamma and IL-5 secretion not found in women with persisting oral HPV16 (p = 0.014 and p = 0.040, respectively).Conclusions: Our results indicate that the naturally arising immune response induced by oral HPV infections displays a mixed Th1/Th2/Th17 cytokine profile while women with persisting oral HPV16 might have an impaired HPV16-specific CMI, shifted partly toward a Th2 profile, similarly as seen earlier among patients with high-grade genital HPV lesions. Thus, the lack of HPV 16 E2 and E6 specific T memory cells and Th2 cytokines might also predispose women for persistent oral HPV16 infection which might be related to the risk of cancer.</div

Boletín de Segovia: Número 3 - 1889 enero 4

Copia digital. Madrid : Ministerio de Cultura. Subdirección General de Coordinación Bibliotecaria, 200