Tiivistelmä. Käsittelen kandidaatintutkielmassani koulunkäynninohjaajien ammattikunnan muotoutumista sekä työnkuvaa näyttötutkinnon ammattitaitovaatimuksien kautta. Tutkimusmenetelmänä työssäni on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Koulunkäynninohjaajien historiaa tarkastellessani päälähteitäni ovat Opetuskomitean mietinnöt ja työnkuvaan perehdyn Opetushallituksen laatiman koulunkäynninohjaajien näyttötutkinnon perusteiden kautta.
Ensimmäiset avustajat palkattiin kouluihin 1960-luvulla, kun huomattiin joidenkin oppilaiden tarvitsevan enemmän tukea kuin opettaja pystyi heille antamaan. Avustajan työtä käytettiin pitkään työllistymistoimena, jolloin pedagoginen soveltuvuus alalle oli usein toissijainen palkkausmetodi. Avustajien koulutus alkoi vuonna 1978, mutta vasta vuonna 1995 käynnistyi yhtenäinen näyttötutkinnoilla suoritettava koulutus.
Nykyinen koulutus astui voimaan vuonna 2011 ja avustajien ammattinimikkeeksi vakiintui koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaaja. Koulutus sisältää neljä eri osa-aluetta: ammatissa toimiminen, kasvun ja kehityksen tukeminen ja ohjaaminen, oppimisen ja toiminnan tukeminen ja ohjaaminen sekä erityistä tukea tarvitsevien ohjaaminen.
Koulunkäynninohjaajien työnkuva osoittautui laajaksi. Ammattitaitovaatimukset pitävät sisällään osia niin lääkehoidosta kuin pedagogisesta osaamisesta aina puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien hallitsemiseen asti. Koulutuksen kesto on kuitenkin vain vuoden pitäen sisällään hyvin monenlaista ammatillista osaamista.
Koulunkäynninohjaajien todellinen työnkuva ja ammattitaitovaatimukset näyttävät tutkielmani mukaan kohtaavan hyvin. Aiempien tutkimusten mukaan ohjaajien työtehtäviin kuuluvat muun muassa oppilainen ohjaaminen niin opetustilanteissa kuin koulun arjessa. Muita tärkeitä työtehtäviä ovat perushoivan antaminen, avustaminen sekä järjestely- ja aputehtävät
