The broadening interpretation of ‘worker’ in the European Union

Udostępnienie publikacji Wydawnictwa Uniwersytetu Łódzkiego finansowane w ramach projektu „Doskonałość naukowa kluczem do doskonałości kształcenia”. Projekt realizowany jest ze środków Europejskiego Funduszu Społecznego w ramach Programu Operacyjnego Wiedza Edukacja Rozwój; nr umowy: POWER.03.05.00-00-Z092/17-00

Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n väliaikaisen muutoksen ja 1.6.2014 voimaan tulleen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:n vaikutuksista

Raportissa kuvataan keväällä ja kesällä 2016 toteutettua selvitystä, jossa tarkasteltiin, millaisia vaikutuksia oli a) 1.1.2015 voimaan tulleella työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentilla eri tahojen näkökulmasta ja b) 1.6.2014 voimaan tulleella julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:n työkokeilua koskevalla säännösmuutoksella kunnissa ja erityisesti niiden työpajoissa. Selvitys perustui työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiantoon ja se toteutettiin toimeksiannon mukaisesti pääosin kyselyillä ja haastatteluill

Vammaisten työllistymistä tukevan toiminnan ja työtoiminnan uudistaminen

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila asetti 18.10.2018 oikeustieteen tohtori, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetojan selvittämään sosiaalihuollon kehitysvammaisille ja muille vammaisille henkilöille tarkoitetun työllistymistä tukevan toiminnan ja työtoiminnan uudistamista. Selvitys on osa Osatyökyisille tie työelämään -kärkihanketta. Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevasta toiminnasta ja työtoiminnasta säädetään sosiaalihuoltolain 27 d – e §:ssä. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisena palveluna järjestetään työtoimintaa, työhönvalmennusta ja muita virikkeitä antavaa toimintaa. Käytännössä kehitysvammaisille järjestetään myös ns. avotyötoimintaa. Päätavoitteeksi esitetään sosiaalihuollon palvelupolun vahvistamista. Edellä mainitut sosiaalihuoltolain ja kehitysvammalain mukaiset toiminnat yhdistettäisiin. Työsuhteinen työ palvelun muotona säilytettäisiin, mutta se olisi mahdollista pääosin vain järjestäjän tehtävissä. Työtoiminnasta säädettäisiin entistä tarkemmin lailla ja sen toteutusta mallinnettaisiin. Avotyötoimintaa järjestettäisiin jatkossa ns. alihankintamallilla. Tavoitteena on turvata nykyistä paremmin erityisesti vammaisen henkilön asema ja oikeudet. Selvityksessä korostetaan monialaisen yhteistyön merkitystä arvioitaessa asiakkaalle sopivia palveluita. Sosiaali- ja TE-palvelut eivät saa olla toisensa poissulkevia. Selvityksessä tuodaan esille useita lainsäädännön valmistelun edellyttämiä lisäselvittelyn kohteita ja ehdotetaan muun muassa pilottihankkeen käynnistämistä

Häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu elokuva- ja teatterialalla : Selvitysraportti

Selvityksessä tarkasteltiin muun muassa sitä, ovatko elokuva-alan tuotantoyhtiöt hoitaneet työlainsäädännön mukaiset työnantajavelvoitteensa, joiden tavoitteena on turvata häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta vapaa työympäristö sekä sitä johtuvatko esille nousseet häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun tapaukset lainsäädännön sisällön puutteista vai lainsäädännön käytännön soveltamiseen liittyvästä osaamisen puutteesta. Lisäksi kerättiin elokuva- ja teatterialan olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja sekä arvioitiin niiden vaikutusta häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun ennalta ehkäisyyn ja esille tulevien tapausten puuttumiseen. Selvityksen mukaan eri työlakien velvoitteiden tunnistamisessa on jonkin verran puutteita, samoin epäselvyyttä on vastuu- ja valtasuhteista. Ennaltaehkäiseviin toimiin ei aina ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Selvityksen mukaan myös lainsäännöksissä olisi tarkistamisen ja täsmentämisen varaa. Lisäksi selvityksen aikana tuotiin esille alan toimintakulttuuriin ja -rakenteeseen liittyviä epäkohtia.. Selvityksessä esitettävät toimenpiteet liittyvät muun muassa alan sisäisen toiminnan kehittämisen ensisijaisuuteen, vastuiden, velvoitteiden ja oikeuksien selkeyttämiseen sekä luottamuksellisen yhteistyön vahvistamiseen. Selvityksessä tehdään ehdotuksia lainsäädännön kehittämiseksi sekä ehdotetaan uusia toimintamalleja ja käytäntöjä. Toimenpide-ehdotuksia on kohdistettu muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriölle, työnantajana toimiville tuotantoyhtiöille ja teattereille, Suomen elokuvasäätiölle, oppilaitoksille ja työmarkkinaosapuolille. Selvityksessä ehdotetaan muun ohessa alan eettisen ohjeiston laatimista ja eettisen toimielimen perustamista sekä työturvallisuuslain, tasa-arvolain, yhdenvertaisuuslain ja työterveyshuoltolain velvoitteiden tuntemuksen parantamista koulutuksella ja alan yhteisillä toimintamalleilla

Osan työkyvystään menettänyt työntekijä ja työehtosopimusmääräykset

Selvityksessä tarkasteltiin, millaisia ja kuinka paljon yleissitovissa työehtosopimuksissa sekä valtion, kunnan ja evankelis-luterilaisen kirkon yleisissä (virka- ja) työehtosopimuksissa on määräyksiä, joissa koko työehtosopimuksen tai sen palkkausmääräysten soveltaminen edellyttää täyttä työkykyä. Lisäksi selvitettiin, onko työehtosopimuksissa määräyksiä, joiden mukaan työkyky vaikuttaa työhön pääsyyn tai työjärjestelyihin. Tarkastelun kohteena olivat yksinomaan työehtosopimusten sopimustekstit. Määräysten historiaa tai työehtosopimusosapuolten näkemyksiä sopimustekstien sisällöstä ei tarkasteltu. Yleissitovia työehtosopimuksia oli 1.8.2016 yhteensä 162. Työntekijän täyttä työkykyä edellytettiin 37 yksityissektorin työehtosopimuksessa. Suurimmassa osassa tarkastelluista työehtosopimuksista ei ollut määräyksiä, joiden soveltaminen olisi tavalla tai toisella kytketty työntekijän täyteen työkykyyn. Kolmen työehtosopimuksen soveltamisala kokonaisuudessaan oli rajattu täysin työkykyisiin työntekijöihin. Kahdeksassa työehtosopimuksessa palkkausmääräysten soveltamisala oli rajattu täysin työkykyisiin työntekijöihin ja samalla täsmennetty, miten/millaiseksi sopimuksen palkkausmääräysten ulkopuolelle jäävien työntekijöiden palkkaus voidaan sopia ja/tai työkyvyn vajeen kriteereitä. Työehtosopimuksia, joiden palkkausmääräysten soveltamisala oli rajattu täysin työkykyisiin työntekijöihin ilman mitään edellä tarkoitettuja täsmennyksiä tai täydennyksiä, oli 19. Työehtosopimuksia, joissa työkyky oli otettu tavalla tai toisella huomioon palkan muodostuksessa, rekrytoinnissa tai työjärjestelyissä, oli seitsemän. Yksi niistä oli suositus. Myös kunnan ja evankelis-luterilaisen kirkon yleisissä (virka- ja) työehtosopimuksissa oli selvityksen kohteena olevia määräyksiä. Selvityksen perusteella saa kokonaiskuvan siitä, millä aloilla tavalla tai toisella mahdollistetaan yksilöllinen palkasta sopiminen osatyökykyisen henkilön kanssa. Nämä alat saattavat olla sellaisia, joille osatyökykyinen työntekijä voi työllistyä tavanomaista helpommin, jos työnantaja tavoittelee rekrytointia työehtosopimuksen vähimmäistason alittavalla palkalla. Selvityksessä tarkasteltiin myös, vaikuttavatko täyttä työkykyä edellyttävät määräykset vain työntekijää palkattaessa vai myös työsuhteen aikana mahdollistaen palkan alentamisen. Tulokset ovat hyödynnettävissä erityisesti etsittäessä työtä osatyökykyisille sekä arvioitaessa työllistymis- ja työllistämismahdollisuuksia. Selvitys tukee muun ohessa pääministeri Juha Sipilän hallituksen OTE-kärkihanketta

Developments in Labour Law from a Comparative Perspective

The “Labour Law Education Society”, established in 2012, is one of the academic networks which were brought to life to study labour law from a comparative perspective. This monograph is a result of research made by LLES Members. In its contents latest issues of labour law are being presented. Hence, the essence of the presented studies would be interesting for those who analyze labour law from a comparative perspective. A dynamic development of labour law, connected with its social, political and economic conditions is a reason to study it from many different views. This monograph attempts to accomplish this objective