Assessing the recreational demand for agricultural land in Finland

It is widely assumed that the scenic attractiveness and other public good aspects of agricultural land can be utilized as a source of livelihood in rural areas in the form of recreation and tourism. In this study we use two approaches to consider whether agricultural landscapes are preferred as a destination for recreation (day trips) and rural tourism (overnight trips). We first analyse the choice of recreation site type based on a model that aggregates sites using the presence of agricultural land as an aggregation variable. Population survey data on recreation trips reveal an association between the respondent’s living environment, recreational activities and visit characteristics and the probability of choosing a destination with agricultural land. Second, we also estimate the demand functions for trips to agricultural sites and other destination types to consider whether the presence of agricultural land, as opposed to other land use categories, increases the number of trips and the benefits of recreation. The results suggest that agricultural landscapes are inferior to alternative site types in terms of per-trip benefits. However, agricultural landscapes are associated with high annual benefits because of the high rate of visitation

Consumer versus citizen preferences in contingent valuation: evidence on the role of question framing

Rather than individual consumer preferences, responses to referendum-style contingent valuation surveys on environmental goods may express citizen assessments that take into account benefits to others. We reconsider the consumer versus citizen hypothesis with a focus on the role of framing information. Survey data on conservation areas in Ilomantsi, Finland, are used. Different versions of the valuation question were used to encourage the respondents to take the consumer or the citizen role. The citizen version expectedly resulted in substantially fewer zero-WTP responses and protests and higher mean and median WTP, suggesting that the framing information has a major effect on the preferences expressed. The findings support the idea of multiple preferences. For a more confident interpretation of contingent valuation responses, future studies should recognise their intended use in survey design and gain information about respondents’ motives to determine the presence and type of altruistic motives.altruism, benefit–cost analysis, conservation areas, contingent valuation, multiple preference orderings, referendum, spike model, Consumer/Household Economics,

Modeling recreation demand with respondent-reported driving cost and stated cost of travel time

Respondent-reported driving and time costs are used to represent the individual trip price for a solution to a calibration problem in the travel cost method (Randall 1994). After considering recreationists perceptions of driving costs and travel time, models based on individual driving costs and stated costs of travel time are compared to standard-type specifications with wagebased time costs. Respondent-reported driving costs appear to be a working tool for calibrating the welfare measures. The willingness to pay to reduce travel time was logically related to respondent and trip characteristics and had reasonable effects on benefit estimates.vo

Metsätalouden uusi kannustinjärjestelmä – teoriaa, käytäntöjä ja ehdotukset

Kansallisen metsästrategian 2025 yhtenä tavoitteena on metsätalouden uuden kannustinjärjestel-män rakentaminen. Tämän selvityksen tehtävänä oli arvioida taloustieteen teorian, tutkimusten, kansainvälisten vertailujen sekä EU-normiston pohjalta metsätalouden kannustinjärjestelmään liittyviä yleisiä vaatimuksia ja toteutusta sekä tehdä ehdotus uuden kannustinjärjestelmän kehittämiseksi. Kannustinjärjestelmän peruslähtökohdat ovat, että julkisen vallan rooli on taloudellisen toiminnan yleisten edellytysten luominen ja parantaminen, kannustinten käyttö tulee perustella määrittelemällä, mitä markkinapuutetta sillä korjataan, ja että julkisilla tuilla tulee olla toimintaa aidosti kannustava vaikutus. Tukien tulee olla määräaikaisia, mutta määräajan tulisi metsätalouden luonteen vuoksi olla kohtuullisen pitkä, esimerkiksi EU:n rahoitusohjelmissa noudatettu seitsemän vuoden kestoaika. Kannusteilla ei tule paikata toisen ohjauskeinon aiheuttamaa vääristymää, eivätkä tuet saa vääristää kilpailua toimijoiden välillä. Vertailujen perusteella monet Suomen kannalta kiinnostavat Euroopan maat hyödyntävät metsätaloudessa mittavasti EU:n rahoitusinstrumentteja, erityisesti sen maaseuturahastoa. Puhtaasti kansalliset tuet on usein rakennettu de minimis -asetuksen pohjalle. Työssä esitetään kolme ehdotusta metsätalouden uudeksi kannustinjärjestelmäksi. Yhteistä niille on, että julkisia kannustimia käytettäisiin ensisijaisesti metsätaloudessa havaittujen markkinapuutteiden korjaamiseen eli julkishyötyjen tuotannon kannustamiseen ja haitallisten ulkoisvaikutusten ehkäisemiseen. Perusmetsänhoitoa ja puuntuotantoa tuettaisiin vain, jos toimenpiteillä on samalla merkittäviä positiivisia ulkoisvaikutuksia (ns. kaksoisetu- eli win–win-tilanne). Metsien ympäristöpalvelukorvaukset -vaihtoehto merkitsisi melko radikaalia näkökulman vaihdosta perinteiseen tukipolitiikkaan verrattuna, sillä siihen sisältyy myöhemmässä vaiheessa hiilikor-vausjärjestelmän rakentaminen. Metsänomistajille ja puurakennusten omistajille tai tuottajille kohdistettavat hiilikorvaukset kannustaisivat metsänomistajia huolehtimaan metsiensä puustopääomasta ja suosisivat erityisesti tukkipuun kasvatusta, koska tukkipuun kysyntä lisääntyisi. Tämä puolestaan kannustaisi metsänomistajia huolehtimaan puuston järeytymistä edistävistä harvennushakkuista ja edistäisi muutenkin metsien kasvua lisääviä investointeja. Hiilikorvaukset toteutettaisiin puuston hiilisisältöön perustuvilla hiilivuokrilla. Järjestelmän poliittisen ja hallinnollisen valmistelun vaatima aika huomioon ottaen sen käyttöön ottaminen olisi mahdollista aikaisintaan 2030-luvulla. Lähestymistavaltaan perinteisemmät kannustinjärjestelmät toteutettaisiin kilpailutettuina hankehakuina. Kaikille toimijoille avoimet hankehaut perustuisivat valtakunnallisen tai alueellisen metsäohjelman, maakuntaohjelman, maaseudun kehittämisohjelman tms. ohjelman tavoitteisiin. Hankehakupohjaisista vaihtoehdoista tässä työssä esitetään kaksi alavaihtoehtoa, jotka eroavat toisistaan kannustinten piirissä olevien toimintojen rajauksen suhteen. Metsien ympäristöpalvelujen hankerahoitus kattaisi metsien ja puutuotteiden mahdollistamat hiilinielut, metsäluonnon monimuotoisuuden, metsien terveyden sekä maisema- ja virkistysarvojen ja metsänomistajien osaamisen edistämisen. Tukikohteiltaan tätä laajempi olisi Metsätalouden hankerahoitus, johon sisältyisi edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi myös metsätalouden yleisiä toimintaedellytyksiä parantavia toimia (metsätalouden tietojärjestelmät, kiinteistörakenne, metsätiet) sekä sellaisia puuntuotannon toimenpiteitä (energiapuun logistiikka, taimikonhoito, ympäristöpalveluiden kaupallistaminen), joilla on merkittäviä positiivisia ulkoisvaikutuksia.201

Heterogeneous preferences for recreation-oriented management in commercial forests : The role of citizens’ socioeconomic characteristics and recreational profiles

Peer reviewe