Effects of picking methods on the berry production of bilberry (Vaccinium myrtillus), lingonberry (V. vitis-idaea) and crowberry (Empetrum nigrum ssp. hermaphroditum) in Northern Finland

201

Luonnontuotteet matkailualalla

Matkailu on Suomessa merkittävä elinkeino, vaikka maailman matkailumarkkinoilla Suomi onkin vielä pieni ja tuntematon. Ihmisten halu paeta arjesta ja uusien kokemuksien etsiminen sekä tarve rentoutumiseen ja hemmotteluun kasvattavat matkailun suosiota tulevaisuudessa. Suomen vahvuus kansainvälisillä markkinoilla perustuu luonnon puhtauteen, rauhaan ja hiljaisuuteen sekä erilaisiin luonnossa suoritettaviin aktiviteetteihin. Luonnontuotteiden käyttö matkailualan tuotteissa ja palveluissa yhdistää suomalaiset perinteet ja kulttuurin nykyajan lähiruoka- ja luonnonmukaisuustrendeihin. Luonnontuotteita käytetään matkailualalla usealla tavalla hyvinvointi-, ravintola- ja ohjelmapalveluissa. Erityisesti matkailu- ja hyvinvointipalvelut ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Hyvinvointimatkailusta haetaan ruumiillista ja henkistä hyvinvointia, laatua ja kokonaisvaltaisia elämyksiä. Valtakunnallisen matkailustrategian mukaan peruselementtejä suomalaisessa hyvinvointimatkailussa ovat sauna, luonto, hiljaisuus, rauhallisuus, puhtaus, eettisyys, ruoka osana hyvinvointia, yrtit sekä erilaiset aktiviteetti- ja passiviteettimahdollisuudet. Nousussa oleva lähiruokatrendi ja siihen liittyvät ekologisuuden, terveellisyyden ja eksoottisuuden käsitteet tulevat lisäämään paikallisten luonnontuotteiden, kuten luonnonmarjojen ja -sienien sekä villiyrttien käyttöä ruoka- ja ravintolapalveluissa. Luonnontuotteita sisältäviä matkailun ohjelmapalveluja ovat mm. opastetut marja-, yrtti- ja sieniretket. Myös luonnontuotepohjaisten käsitöiden tekeminen voidaan tuotteistaa yhdeksi matkailun ohjelmapalveluksi. Luonnontuotteet ja niitä hyödyntävät palvelut ovat helposti kytkettävissä seuraaviin matkailun kuluttajatrendeihin: kaupungistumisen tuottama luonnon kaipuu, ympäristöajattelun ja ekoturismin nousu, itsensä kehittäminen ja elämänlaadun parantaminen, terveellisyys, hemmottelu ja hyvinvointi, luonnossa liikkuminen, turvallisuus, pehmeät arvot, paikallisuus, perinteet ja perinteiset hoitomuodot, yhdessäolo, sekä vastuullisuus ja kestävyys. Lisäksi luonnontuotealalle mahdollisuuksia antaa teemalomien ja erityisesti väestön ikääntymisestä johtuva hyvinvointimatkailun kysynnän kasvu. Tässä hankkeessa määritetty luonnontuotealan näkyvyyden pitkän aikavälin tavoitetila matkailualalla on tiivistettynä seuraava: Luonnontuotteiden rooli tärkeänä matkailun osatekijänä on yleisesti tunnettu ja hyväksytty kansallisena vetovoimatekijänä. Matkailijoille tarjotaan luonnon hyvinvointivaikutuksiin perustuvia tuotteita ja palveluja puhtaassa ympäristössä ympärivuotisesti kestävän kehityksen merkeissä. Matkailualan toiminnassa huomioidaan paikallinen kulttuuri, perinteet, ekologisuus ja luonto sekä luonnontuotteiden matkailualalle antama lisäarvo. Luonnontuotteiden käytöstä, tarpeista ja kysynnästä matkailualalla tehdään kansainvälistä tutkimusta ja tutkimustieto siirtyy koordinoidusti alan toimijoille. Luonnontuotteisiin pohjautuvissa matkailualan tuotteissa ja tuotetarjonnassa on monipuolista ja korkeatasoista suomalaista tarjontaa. Useat matkailu- ja luonnontuotealan yritykset toimivat yhteistyössä ja muodostavat yhtenäisen brändin. Tavoitetilaan pääsemiseksi tarvitaan usean tason toimenpiteitä, joista tärkeimpiä kokonaisuuksia ovat toimialojen välisen yhteistyön vahvistaminen, matkailualalle soveltuvien kokonaisvaltaisten hyvinvointituotteiden ja -palvelujen sekä ohjelmapalvelujen kehittäminen ja yhtenäisen brändin luominen. Toimialojen yhteistyön vahvistaminen tarkoittaa etenkin luonnontuote- ja matkailualojen yritysten välisen yhteistyön kehittämistä uusien hyvinvointi- ja palvelukonseptien sekä uudenlaisien yritysverkostojen luomiseksi. Yhteistyön lisäämiseksi tarvitaan muun muassa toimialarajat ylittävää hanketoimintaa sisältäen yhteiset työpajat ja seminaarit, yrityshautomot, luonnontuotealan opetuksen lisäämisen matkailualan opintoihin ja poikkitieteellisen tutkimuksen. Tuotteiden ja palvelujen kehitystyössä avainsanoina ovat kokonaisvaltaisuus ja ympärivuotisuus. Korkealaatuinen kokonaisuus voidaan luoda monipuolisesti tuotteita ja palveluja käyttäen, ja se voi sisältää esimerkiksi lähi- ja luomuruuan, käsitöiden tekemisen, saunomispalvelut ja -tuotteet tai yrttien ja marjojen keruun ja niiden pienimuotoisen jatkojalostuksen. Kokonaisvaltaisuus syntyy useiden eri alojen yritysten välisellä yhteistyöllä. Palvelujen ja tuotteiden ympärivuotisen tarjonnan vakiinnuttaminen on haastavaa luonnontuotealalle tyypillisen kausiluonteisuuden takia. Yhtenäinen brändi on ensiarvoisen tärkeä onnistuneen markkinoinnin pohjalla. Yhtenäisen brändin luomisen tulisi perustua tuotteita ja palveluja tuottavien yritysverkostojen yhteisiin hyväksyttyihin päämääriin ja sitoumuksiin. Tehtyjen selvityksien mukaan Suomen luonnon erityispiirteet luovat selkeän pohjan tulevaisuuden matkailun kehittämiselle. Kansainvälisen matkailun trendit viittaavat luontoläheisen, kohdemaan perinteisiin ja hyvään oloon perustuvan matkailun kysynnän kasvuun tulevaisuudessa. Suomesta löytyy erinomaiset valmiudet vastata näihin matkailualan tarpeisiin kehittämällä luonnontuotteiden käyttöä matkailun yhteydessä, mutta tätä luonnontuotteiden tarjoamaa potentiaalia ei ole vielä täysin hyödynnetty

Lapin luonnontuoteala

Lapin maakunnan luonnontuotealan nykytilanne jakaa alan toimijoiden ja yrittäjien mielipiteitä: noin puolet haastateltavista mainitsi alan tilanteessa selkeästi myönteiseksi tulkittavia seikkoja, kun taas puolet näki joko tilanteen kielteisenä tai ei ottanut asiaan selkeää kantaa. Pitkäjännitteinen työ ja onnistunut hanketoiminta on luonut hyvän perustan nykypäivän luonnontuotealan tilanteelle maakunnassa. Usko luonnontuotealan kehitykseen maakunnassa pitkällä aikavälillä on selkeästi myönteinen. Haastattelujen mukaan Lapin maakunnan vahvuudet luonnontuotealalla nivoutuvat vahvasti raaka-aineiden sekä puhtaan luonnon ja pohjoisuuden ympärille. Nämä kolme vahvuustekijää tukevat toisiaan sillä alueen puhtaus ja arktisuus mielletään laadultaan parempiin raaka-aineisiin verrattaessa eteläisempiin alueisiin. Lapin raaka-ainevarat ovat paitsi laadukkaat, myös suuret ja monipuoliset. Haastateltavat pitivät Lapin luonnontuotealan osaamista hyvänä. Hyvän osaamisen taustalla on useita osatekijöitä, joista esimerkiksi onnistunut verkostoituminen, pitkä hankehistoria ja koulutus ovat kaikki omalta osaltaan vaikuttaneet asiaan myönteisesti. Luonnontuotealan parhaimmat tulevaisuuden mahdollisuudet ja kehitys- ja laajenemissuunnat löytyvät matkailun sekä keruutuotteiden, kuten marjat ja yrtit, ympäriltä. Vaikka Lapissa on marjojen käytöstä luonnontuotealalla paljon kokemusta, marjojen ja yrttien jatkojalostusta ja markkinointia tulisi vielä kehittää. Kehitys- ja tutkimustyötä tarvittaisiin muun muassa luonnon raaka-aineiden bioaktiivisien yhdisteiden hyödyntämisessä. Luonnontuotteiden ja matkailun yhdistäminen antaa alalle runsaasti mahdollisuuksia tulevaisuuteen, ja matkailu- ja hyvinvointipalvelujen kytkeminen luonnontuotteisiin onkin tärkeimpiä luonnontuotealan laajenemissuuntia maakunnassa. Tärkeitä laajenemissuuntia alalla ovat myös hyvinvointituotteiden valmistaminen ja luonnontuotteiden talteenotto luonnoista. Lapin luonnontuotealan kehittämistä rajoittaa erityisesti yrittäjyyteen liittyvät ongelmat. Alan yrittäjyys on pienimuotoista, suuria veturiyrityksiä sekä alan yrittäjiä on vähän. Lisäksi tilannetta varjostaa huoli meneillään olevasta sukupolvenvaihdoksesta sekä yritysten että toimijoiden keskuudessa. Alalle tarvittaisiin nuoria, uusia yrittäjiä ja yrityksiä. Yrittäjyyteen tulisi kannustaa entistä enemmän, ja alan tuominen sisälle kuntarakenteisiin nykyisen hanke- ja organisaatiovetoisen toiminnan sijaan voisi lisätä yrittäjyyttä. Luonnontuotealan yrittäjyyttä hankaloittaa alan kausiluonteisuuden tuomat ongelmat, kuten raaka-aineiden saanti, varastointi ja logistiikka. Kausiluonteisuutta helpottaa hieman ulkomaalaisten poimijoiden tuoma varmuus raaka-aineiden, erityisesti marjojen saatavuudesta, mutta parempia varastointimahdollisuuksia tarvittaisiin tasaamaan yritysten vuodensisäisiä menoeriä ja vuosien välisiä satokannanvaihteluita. Myös marjojen ja yrttien säilöntämenetelmien tuotekehittely voisi helpottaa kausiluonteisuudesta johtuvia ongelmia. Tehokkaampi yritysten välinen yhteistyö ja verkosto voisi niin ikään helpottaa varastointiin ja logistiikkaan liittyvien ongelmien ratkaisemista. Luonnontuotealan yrittäjyyttä hankaloittaa myös markkinointiin liittyvät ongelmat, kuten markkinoinnin osaamisen puute ja markkinoiden löytäminen, sekä rahoituksen puute. Koulutus, tutkimus, yritystoiminta ja koko luonnontuotealan kehitys maakunnassa muodostavat yhtenäisen prosessin, jossa eri organisaatioiden roolit tulisi sovittaa yhteen. Ammattimaiseen yrittäjyyteen tähtäävä koulutus tulisi ottaa selkeäksi osaksi luonnontuotealan koulutustarjontaa. Koulutuksen tulisi muodostaa jatkumo peruskoulutuksesta ylimmille koulutusasteille saakka. Koulutusta tarvittaisiin etenkin markkinoinnissa, liiketaloudessa ja teknologiassa siten, että koulutustarjonta tukisi yritysten jokaista kehitysvaihetta. Myös asiantuntijapalveluja ja yritysneuvontaa tulisi olla saatavilla yrittäjyyden jokaisella osa-alueella ja yritysten eri kehitysvaiheissa kokonaisvaltaisen neuvontaketjun luomiseksi. Uutta tutkimusta tarvittaisiin etenkin luonnonkasvien vaikuteaineiden pitoisuuksien tutkimisessa. Tutkimuksen, kuten koulutuksenkin, tulisi tukea myös uusien tuotteiden ja tuotepakettien syntymistä. Tiedonkulkua ja verkostoitumista tulisi kehittää yritysten, oppi- ja tutkimuslaitosten välillä. Yritysten välinen yhteistyö voisi ratkaista varastointiin, logistiikkaan ja markkinointiin liittyviä ongelmia sekä luoda uusia ajatuksia, tuotteita ja palveluja tukemaan uudenlaista luonnontuotealan yrittäjyyttä. Uusista hankkeista ja tutkimustuloksista tiedottaminen yrityksille tukisi yritysten markkinointia ja voisi tuoda alan yrittäjyyteen uudenlaista innostusta. Oppilaitosten välinen tiedonkulku kartoittaisi opetustarjonnan päällekkäisyydet, ja tiedonkulku yritysten ja oppilaitosten välillä yritysten tarpeet. Oppilaitosten ja yritysten välinen yhteistyö innostaisi nuoria yrittäjiä luonnontuotealalle

Lapin luonnontuoteala : nykytila ja mahdollisuudet

Lapin maakunnan luonnontuotealan nykytilanne jakaa alan toimijoiden ja yrittäjien mielipiteitä: noin puolet haastateltavista mainitsi alan tilanteessa selkeästi myönteiseksi tulkittavia seikkoja, kun taas puolet näki joko tilanteen kielteisenä tai ei ottanut asiaan selkeää kantaa. Pitkäjännitteinen työ ja onnistunut hanketoiminta on luonut hyvän perustan nykypäivän luonnontuotealan tilanteelle maakunnassa. Usko luonnontuotealan kehitykseen maakunnassa pitkällä aikavälillä on selkeästi myönteinen. Haastattelujen mukaan Lapin maakunnan vahvuudet luonnontuotealalla nivoutuvat vahvasti raaka-aineiden sekä puhtaan luonnon ja pohjoisuuden ympärille. Nämä kolme vahvuustekijää tukevat toisiaan sillä alueen puhtaus ja arktisuus mielletään laadultaan parempiin raaka-aineisiin verrattaessa eteläisempiin alueisiin. Lapin raaka-ainevarat ovat paitsi laadukkaat, myös suuret ja monipuoliset. Haastateltavat pitivät Lapin luonnontuotealan osaamista hyvänä. Hyvän osaamisen taustalla on useita osatekijöitä, joista esimerkiksi onnistunut verkostoituminen, pitkä hankehistoria ja koulutus ovat kaikki omalta osaltaan vaikuttaneet asiaan myönteisesti. Luonnontuotealan parhaimmat tulevaisuuden mahdollisuudet ja kehitys- ja laajenemissuunnat löytyvät matkailun sekä keruutuotteiden, kuten marjat ja yrtit, ympäriltä. Vaikka Lapissa on marjojen käytöstä luonnontuotealalla paljon kokemusta, marjojen ja yrttien jatkojalostusta ja markkinointia tulisi vielä kehittää. Kehitys- ja tutkimustyötä tarvittaisiin muun muassa luonnon raaka-aineiden bioaktiivisien yhdisteiden hyödyntämisessä. Luonnontuotteiden ja matkailun yhdistäminen antaa alalle runsaasti mahdollisuuksia tulevaisuuteen, ja matkailu- ja hyvinvointipalvelujen kytkeminen luonnontuotteisiin onkin tärkeimpiä luonnontuotealan laajenemissuuntia maakunnassa. Tärkeitä laajenemissuuntia alalla ovat myös hyvinvointituotteiden valmistaminen ja luonnontuotteiden talteenotto luonnoista. Lapin luonnontuotealan kehittämistä rajoittaa erityisesti yrittäjyyteen liittyvät ongelmat. Alan yrittäjyys on pienimuotoista, suuria veturiyrityksiä sekä alan yrittäjiä on vähän. Lisäksi tilannetta varjostaa huoli meneillään olevasta sukupolvenvaihdoksesta sekä yritysten että toimijoiden keskuudessa. Alalle tarvittaisiin nuoria, uusia yrittäjiä ja yrityksiä. Yrittäjyyteen tulisi kannustaa entistä enemmän, ja alan tuominen sisälle kuntarakenteisiin nykyisen hanke- ja organisaatiovetoisen toiminnan sijaan voisi lisätä yrittäjyyttä. Luonnontuotealan yrittäjyyttä hankaloittaa alan kausiluonteisuuden tuomat ongelmat, kuten raaka-aineiden saanti, varastointi ja logistiikka. Kausiluonteisuutta helpottaa hieman ulkomaalaisten poimijoiden tuoma varmuus raaka-aineiden, erityisesti marjojen saatavuudesta, mutta parempia varastointimahdollisuuksia tarvittaisiin tasaamaan yritysten vuodensisäisiä menoeriä ja vuosien välisiä satokannanvaihteluita. Myös marjojen ja yrttien säilöntämenetelmien tuotekehittely voisi helpottaa kausiluonteisuudesta johtuvia ongelmia. Tehokkaampi yritysten välinen yhteistyö ja verkosto voisi niin ikään helpottaa varastointiin ja logistiikkaan liittyvien ongelmien ratkaisemista. Luonnontuotealan yrittäjyyttä hankaloittaa myös markkinointiin liittyvät ongelmat, kuten markkinoinnin osaamisen puute ja markkinoiden löytäminen, sekä rahoituksen puute. Koulutus, tutkimus, yritystoiminta ja koko luonnontuotealan kehitys maakunnassa muodostavat yhtenäisen prosessin, jossa eri organisaatioiden roolit tulisi sovittaa yhteen. Ammattimaiseen yrittäjyyteen tähtäävä koulutus tulisi ottaa selkeäksi osaksi luonnontuotealan koulutustarjontaa. Koulutuksen tulisi muodostaa jatkumo peruskoulutuksesta ylimmille koulutusasteille saakka. Koulutusta tarvittaisiin etenkin markkinoinnissa, liiketaloudessa ja teknologiassa siten, että koulutustarjonta tukisi yritysten jokaista kehitysvaihetta. Myös asiantuntijapalveluja ja yritysneuvontaa tulisi olla saatavilla yrittäjyyden jokaisella osa-alueella ja yritysten eri kehitysvaiheissa kokonaisvaltaisen neuvontaketjun luomiseksi. Uutta tutkimusta tarvittaisiin etenkin luonnonkasvien vaikuteaineiden pitoisuuksien tutkimisessa. Tutkimuksen, kuten koulutuksenkin, tulisi tukea myös uusien tuotteiden ja tuotepakettien syntymistä. Tiedonkulkua ja verkostoitumista tulisi kehittää yritysten, oppi- ja tutkimuslaitosten välillä. Yritysten välinen yhteistyö voisi ratkaista varastointiin, logistiikkaan ja markkinointiin liittyviä ongelmia sekä luoda uusia ajatuksia, tuotteita ja palveluja tukemaan uudenlaista luonnontuotealan yrittäjyyttä. Uusista hankkeista ja tutkimustuloksista tiedottaminen yrityksille tukisi yritysten markkinointia ja voisi tuoda alan yrittäjyyteen uudenlaista innostusta. Oppilaitosten välinen tiedonkulku kartoittaisi opetustarjonnan päällekkäisyydet, ja tiedonkulku yritysten ja oppilaitosten välillä yritysten tarpeet. Oppilaitosten ja yritysten välinen yhteistyö innostaisi nuoria yrittäjiä luonnontuotealalle

Luonnontuotteet hyvinvointi- ja kosmetiikka-alalla

Luonnontuotteet tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia ekologisena ja puhtaana raaka-ainevaihtoehtona hyvinvointituotteissa ja -palveluissa. Hyvinvointituotteilla voidaan tarkoittaa monenlaisia tuotteita aina hoitovoiteista ja kosmetiikkatuotteista sisäisesti nautittaviin hoitotuotteisiin tai saunan oheistuotteisiin. Suomessa hyvinvointituotteissa ja -palveluissa käytettyjä luonnonraaka-aineita ovat mm. turve, pihka, terva, yrtit ja luonnonmarjat. Tyypillisiä jalostettuja hoito-, hemmottelu- ja kosmetiikkatuotteita ovat mm. yrttikylvyt, hoitovoiteet, kuorintavoiteet ja kasvonaamiot. Luonnontuotteiden käytölle on kasvavaa kysyntää ihmisten eettisen ja ekologisen tietoisuuden lisääntyessä. Luonnontuotteisiin perustuvien hyvinvointituotteiden ja -palvelujen sekä luonnonkosmetiikan käytössä ihmisiä kiinnostaa erityisesti niihin liittyvät käsitteet puhtaudesta, aitoudesta, turvallisuudesta ja kemikaalittomuudesta. Väestön ikääntyessä erityisesti erilaisten luontoperäisten hoito- ja hoivapalvelujen ja -tuotteiden kysyntä tulee kasvamaan. Väestön kaupungistuminen lisää niin ikään ihmisten halukkuutta hakea luontoelämyksiä sekä rauhaa ja rentoutusta. Suomen suuret luonnonvarat tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden vastata näihin tulevaisuuden tarpeisiin. Oikeanlaisella tuotteistamisella ja markkinoinnilla Suomen luonnontuotealalla on loistavat mahdollisuudet kansainvälistyvässä maailmassa. Hyvinvointipalvelujen tärkeä asiakasryhmä ovat turistit, ja usein hyvinvointipalveluja tarjoavat yritykset ovatkin verkostoituneet matkailualan yritysten kanssa. Suomalaista kulttuuria ja hyvinvointia edistävää ruoka- ja kansanparannusperinnettä sovelletaan palvelutarjonnassa jonkin verran. Vahvimmin suomalaiset perinteet ovat esillä saunan ympärille rakennetuissa, turisteille suunnatuissa hyvinvointipalveluissa. Saunomisen yhteyteen jalostetut useat luontoperäiset hoiva- ja hemmottelutuotteet, kuten turvenaamiot ja kylvyt, soveltuvat erityisen luontevasti. Vaikka erilaisia hoito- ja elämyssaunoja, kuten morsiussaunoja, on jo tuotteistettu, on saunan yhdistämisessä matkailuun ja luonnontuoteperusteisiin hyvinvointipalveluihin vielä kehitettävää. On huomattu, että perinteet, kuten vanha kansanlääkintä ja kansanparannusmuodot, kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän ja ovat joustavasti kytkettävissä elämyksellisiin ohjelmapalveluihin. Luonnontuoteperusteisissa palveluissa ja -tuotteissa tavoitteena on hoitojen kokonaisvaltaisuuden – sisäisen ja ulkoisen hyvinvoinnin – huomioiminen ja niiden kytkeminen tarinoiden muodossa perinteisiin. Onkin tärkeää, että luonnontuotteisiin perustuva hyvinvointiala toimii tulevaisuudessa tiiviissä yhteistyössä eri toimialojen kanssa kokonaisvaltaisten tuote- ja ohjelmapalvelujen tuottamiseksi. Esimerkiksi Suomessakin suosiotaan kasvattava Green Care -toiminta tarjoaa luontevia mahdollisuuksia luonnontuotteiden monipuolisesta kytkemisestä matkailun ja hyvinvoinnin ohjelmapalveluihin. Palvelujen luomiseen kuuluu kiinteästi myös ihmisten halukkuus tehdä asioita omin käsin, mikä voitaisiin tuotteistaa luonnontuotealan ohjelmapalveluissa entistä tehokkaammin. Luonnonmateriaaleja hyödyntäen voi rakentaa kokonaisvaltaisia hyvinvointipalveluja esimerkiksi yrttien ympärille. Tällä hetkellä muutamat luonnontuotealan yritykset tarjoavatkin palveluja, joissa asiakkaille annetaan mahdollisuus valmistaa hoivatuotteet itse poimimistaan luonnonyrteistä. Hoitoihin voidaan yhdistää yrtit lähiruokana tai luonnonraaka-aineina käsitöissä. Tällä hetkellä luonnontuotepohjaisia hyvinvointituotteita ja -palveluja suunnataan ensisijaisesti naisille. Miehille suunnatut kylpylä- ja hemmottelutuotteet ovat selkeänä vähemmistönä tarjonnassa, vaikka esimerkiksi turvepohjaiset hoitotuotteet soveltuisivat erinomaisesti miehille suunnattuihin palveluihin, kuten parranajon tuotteistamiseen. Lisäksi eläimille kohdistetuille tuotteille ja palveluille on löytynyt kasvavaa kysyntää ja siten hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Luonnontuotteita voidaan käyttää osana tavanomaista kosmetiikkaa tai luonnon- ja luomukosmetiikkaa. Toistaiseksi luonnontuotteiden käyttö kosmetiikassa on vähäistä, eikä alalla ole yhtenäistä, lakisääteistä määritelmää. Alalla on käytössä useita sertifiointijärjestelmiä, jotka määrittävät omat kriteeristönsä mm. luonnonraaka-aineiden vähimmäismääristä ja tuotantotavoista. Puolueettoman tahon tuotteelle myöntämä sertifikaatti kertoo tuotteen myönteisistä ominaisuuksista ja on siten tärkeä osa markkinointia ja mielikuvia. Huolellinen brändien rakentaminen luonnonkosmetiikkatuotteiden – kuten muidenkin luonnontuoteperäisten tuotteiden ja palvelujen – ympärille on niin ikään eräs tärkeimmistä keinoista mielikuvien luomisessa ja markkinointivalteista. Yhtenäisen suomalaisen luonnontuotealan tuote-brändin kehittäminen luonnollisuuden, pohjoisuuden, puhtauden, vastuullisuuden ja korkean osaamisen varaan onkin yksi luonnontuotealan tärkeimmistä tavoitteista Suomessa. Eräs luonnontuotealan mahdollisuuksien kasvutekijä on eettisyyteen, ekologisuuteen ja terveelliseen kuluttamiseen painottavan LOHAS (Lifestyles of Health and Sustainability) -kuluttajaryhmän kasvu. LOHAS -kuluttajat ovat muita kuluttajaryhmiä tiedonhaluisimpia ja ovat kiinnostuneita esimerkiksi tuotteiden valmistusprosesseista. LOHAS -kuluttajat ovat suhteellisen kulutusmyönteisiä, joten yritysten kannalta LOHAS -trendi tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia. On kuitenkin tärkeää, että yritykset kykenevät vakuuttamaan LOHAS -kuluttajan tuotteen vastuullisuudesta, minkä takia vastuullisuudesta kertovat sertifikaatit ja brändit ovat ensiarvoisen tärkeitä. Luotettavat sertifikaatit ja brändit toimivat myös markkinoinnin apuna. Hyvinvointi- ja kosmetiikkatuotteiden kulutus etenkin kasvavien talouksien maissa, kuten Brasiliassa ja Kiinassa, on suuressa kasvussa. Suurinta kasvua löytyy kasvojen hoitoon tarkoitettujen ihonhoitotuotteiden, ns. antiaging -tuotteiden ja pigmentin vaalentamiseen tarkoitettujen tuotteiden tuotekategoriasta. Kosmetiikkatuotteiden segmenteistä erityisesti kuluttajan aikaa säästävät massatuotteet ovat suurimmassa kasvussa. On myös huomattava, että kosmetiikka-alalla nimenomaan luonnonkosmetiikan kysyntä kasvaa tavanomaisen kosmetiikan kysyntää nopeammin, ja puhtaiden raaka-aineiden ja korkean teknologian maana Suomella olisi valmiudet lisätä osuuttaan alan markkinoilla. Suomessa luonnonkosmetiikan kysyntä on vähäistä verrattuna muuhun Eurooppaan, ja luonnontuoteperäisten hyvinvointi- ja kosmetiikkatuotteiden käyttöä tulisi pyrkiä lisäämään. Kauneudenhoitoalan yritykset, kosmetologit ja parturi-kampaajat, olisivat kiinnostuneita lisäämään suomalaisiin luonnontuotteisiin perustuvien tuotteiden käyttöä, mutta toistaiseksi tuotteiden tarjonta on ollut vähäistä. Lisäksi luonnontuotealan tietämys, erityisesti tuoteturvallisuutteen ja lainsäädäntöön liittyen, on yrityksissä vaatimatonta. Luonnontuotealan yrittäjyys on Suomessa vielä pienimuotoista. Uusien tuoteinnovaatioiden lisäksi yritykset tarvitsevat kasvaakseen nykyistä parempaa markkinointiosaamista. Yritysten välistä verkostoitumista tulisikin kehittää sekä alatoimialan sisällä että rajoja ylittäen sekä innovaatioiden löytämiseksi että tehokkaampien markkinointikanavien kehittämiseksi. Erityisesti markkinointia sosiaalisessa mediassa tulisi kehittää. Tutkimustiedon kerääminen ja tiedottaminen luonnontuotteiden edullisista terveysvaikutuksista vaikuttaa positiivisten mielikuvien syntyyn ja on hyödynnettävissä markkinoinnissa

Historical Reindeer Corrals as Portraits of Human-Nature Relationships in Northern Finland

Reindeer herding has been practised in northern boreal and subarctic regions of Fennoscandia for several centuries. The gathering and separation of reindeer for slaughter and calf marking are significant and cyclical activities of reindeer herding that are commonly carried out in reindeer corrals composed of circular-shaped fences of wood or stone construction leading into the corral. Using archaeological databases, we mapped historical reindeer corrals in northern Finland dating from the late 1800s to the 1960s for the entire reindeer herding area and characterized the legacies of their past use on present-day vegetation in Peräpohjola. In total, 94 corrals were located. Reindeer separations created a niche for novel plant communities with increasing graminoids in relation to dwarf shrubs and formation of a dense birch grove. Corrals have also preserved old rare trees left standing inside the corral to provide shelter for reindeer. The positioning of the corrals in the landscape was usually planned in a way that utilized man-made constructions and natural barriers, such as peatlands, and the typical behaviour of the reindeer in combination with both. When the wooden constructions had collapsed and decomposed, only the different vegetation indicates their past existence. L’élevage des rennes est pratiqué dans les régions boréales et subarctiques nordiques de la Fennoscandie depuis des siècles. Le rassemblement et la séparation des rennes à des fins d’abattage et de marquage des veaux sont d’importantes activités cycliques de l’élevage des rennes. Elles s’effectuent généralement dans des enclos à rennes composés de clôtures circulaires en bois ou de constructions en pierre menant aux enclos. À l’aide de bases de données archéologiques, nous avons dressé la carte historique des enclos à rennes du nord de la Finlande de la fin des années 1800 jusqu’aux années 1960 pour l’ensemble de la zone d’élevage des rennes, puis nous avons caractérisé l’héritage de leur utilisation antérieure sur la végétation actuelle de Peräpohjola. Nous avons localisé 94 enclos en tout. Les séparations employées pour les rennes ont donné lieu à la création d’un créneau favorable à l’établissement de nouvelles associations végétales contenant plus de graminiformes par rapport aux arbustes nains et à la formation de boulaies denses. Les enclos ont également permis de préserver d’anciens arbres rares qui sont restés à l’intérieur des enclos en guise d’abri pour les rennes. En général, l’emplacement des enclos était planifié de sorte à tirer parti des constructions artificielles et des obstacles naturels, comme les tourbières, et du comportement typique des rennes à l’égard de ces deux caractéristiques. Une fois les constructions en bois effondrées et décomposées, seule la végétation différente témoigne de leur existence.

Nurmirehu helpommin sulavaksi: sekundaarisoluseinän syntymisen säätely

Ligniini, fenoliyksiköistä koostuva verkkomainen puuaine, kertyy seinäsokeripolymeerien väliin kuolleidentuki- ja vettäkuljettavien solujen kehityksen loppuvaiheessa. Ligniini liimaa seinäpolysakkaridityhteen: soluseinistä tulee vahvoja ja vettäläpäisemättömiä. Ligniinialayksiköiden väliset ristisidoksetovat kestäviä ja niitä on erittäin vaikea hajottaa. Eri kasviryhmien seinäkoostumukset eroavat ligniinimääränja -laadun suhteen. Heinäkasvien ligniini koostuu G-, S- ja H-yksiköistä, lisäksi soluseinäsokereihinon liittynyt fenolihappoja (ferula- ja kumarihappo), joiden muodostamat ristisidokset edelleentiivistävät soluseinärakennetta. Ligniinin suuri määrällinen lisäys liittyy heinien korsiintumiseen.Tällöin korren ulompien osien solujen soluseinät paksunevat ja puutuvat, muodostuu ns. sklerenkyymituppi.Ligniini estää märehtijän ruoansulatusentsyymien pääsyä seinäpolysakkaridien luo ja tätenvähentää kasviaineksen hajoamista eläimen ruoansulatuksessa. Osa kasvin sisältämästä energiasta jäähyödyntämättä. Rehun D-arvo, joka kertoo sulavuudesta, laskee huomattavasti ligniinimäärän lisääntyessä.Sekundaariseinän biosynteesin geenitason säätelytekijöitä on selvitetty mm. mallikasvina käytetyllälituruoholla (Arabidopsis thaliana) ja puuvartisilla kasveilla (esim. poppeli ja eukalyptus). Eri säätelytekijätohjaavat sekundaariseinän kehitystä lituruohon tukisoluissa kuin vettäkuljettavissa putkisoluissaja putkiloissa. MTT:n sekä Helsingin ja Oulun yliopistojen yhteistyötutkimuksessa pyrimme selvittämään,miten sekundaarisoluseinän biosynteesiä säädellään timoteillä, Suomessa yleisesti viljellyllärehukasvilla. Tietoa säätelytekijöistä hyödynnetään selvitettäessä soluseinän lignifikaation yhteyttätimotein kehitykseen sekä rehun sulavuuteen. Tavoitteenamme on saada tietoa ligniinin biosynteesistäsekä löytää ligniinin syntyä ohjaavia säätelytekijöitä, jotka säätelevät ligniinisynteesiä erityisesti korrensklerenkyymitupessa. Tämä mahdollistaisi lähestymistavan, jossa pyrimme alentamaan ligniiniinmäärää korren uloimman osan tukisolukossa. Näin korren kokonaisligniinipitoisuus alenisi johtojänteenvedenkuljetuksen siitä kärsimättä. Kokonaisligniinimäärän lasku puolestaan parantaisi kasvimassansulavuutta. On kuitenkin huomioitava, ettei ligniinimäärän alentaminen korren tukisolukossa johdalakoontumisen lisääntymiseen tai patogeenikestävyyden alenemiseen.Yhden prosenttiyksikön muutos koko Suomen säilörehusadon D-arvossa on laskennalliselta arvoltaann. 11–17 M€/v; rohkeampien laskelmien mukaan jopa 50 M€/v (P. Virkajärvi, arvio). Tältä pohjaltaarvioiden hanke on hyvin tärkeä maidon- ja lihantuotannon säilymiselle varteenotettavana elinkeinona.Loppukädessä hyötyjänä on sekä alkutuotanto ja sen varaan perustuva kotimainen elintarvikkeitajalostava teollisuus, jonka työpaikoista noin 80 % on maidon- ja lihanjalostuksessa. Myös maataloudenpanosteollisuus on pitkälti riippuvainen märehtijöihin perustuvasta tuotannosta

Development of SNP and SSR markers based on barley EST sequences related to plant defense

vokKJB. Yksikön huom.: KJ

SSR and remap marker diversity in Nordic timothy (Phleum pratense L.)

vo