Luottamus, osallistuminen ja terveys ikääntyvillä : poikkileikkaustutkimus 1926-30, 1936-40 ja 1946-50 syntyneistä miehistä ja naisista Päijät-Hämeessä

The purpose of the present study was to explore the associations between good self-rated health and economic and social factors in different regions among ageing people in the Päijät-Häme region in southern Finland. The data of this study were collected in 2002 as part of the research and development project Ikihyvä 2002 2012 (Good Ageing in Lahti region GOAL project). The baseline data set consisted of 2,815 participants born in 1926 30, 1936 40, and 1946 50. The response rate was 66 %. According to the previous studies, trust in other people and social participation as the main aspects of social capital are associated with self-rated health. In addition, socioeconomic position (SEP) and self-rated health are associated, but all SEP indicators do not have identical associations with health. However, there is a lack of knowledge of the health associations and regional differences with these factors, especially among ageing people. Regarding these questions, the present study gives new information. According to the results of this study, self-perceived adequacy of income was significantly associated with good self-rated health, especially in the urban areas. Similar associations were found in the rural areas, though education was also considered an important factor. Adequacy of income was an even stronger predictor of good health than the actual income. Women had better self-rated health than men only in the urban areas. The youngest respondents had quite equally better self-rated health than the others. Social participation and access to help when needed were associated with good self-rated health, especially in the urban area and the sparsely populated rural areas. The result was comparable in the rural population centres. The correlation of trust with self-rated health was significant in the urban area. High social capital was associated with good self-rated health in the urban area. The association was quite similar in the other areas, though it was statistically insignificant. High social capital consisted of co-existent high social participation and high trust. The association of traditionalism (low participation and high trust) with self-rated health was also substantial in the urban area. The associations of self-rated health with low social capital (low participation and low trust) and the miniaturisation of community (high participation and low trust) were less significant. From the forms of single participation, going to art exhibitions, theatre, movies, and concerts among women, and studying and self-development among men were positively related to self-rated health. Unexpectedly, among women, active participation in religious events and voluntary work was negatively associated with self-rated health. This may indicate a coping method with ill-health. As a whole, only minor variations in self-rated health were found between the areas. However, the significance of the factors associated with self-rated health varied according to the areas. Economic factors, especially self-perceived adequacy of income was strongly associated with good self-rated health. Also when adjusting for economic and several other background factors social factors (particularly high social capital, social participation, and access to help when needed) were associated with self-rated health. Thus, economic and social factors have a significant relation with the health of the ageing, and improving these factors may have favourable effects on health among ageing people.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hyvän koetun terveyden ja taloudellisten sekä sosiaalisten tekijöiden välisiä yhteyksiä ikääntyvillä miehillä ja naisilla eri asuinalueilla Päijät-Hämeessä. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuonna 2002 osana Ikihyvä tutkimus- ja kehittämishanketta 2002 2012. Tutkimukseen osallistui 2815 henkeä, jotka olivat syntyneet vuosina 1926 30, 1936 40 ja 1946 50. Vastausaktiivisuus oli 66 %. Aikaisemmat tutkimukset viittaavat siihen, että luottamus muihin ihmisiin ja sosiaalinen osallistuminen sosiaalisen pääoman keskeisinä tekijöinä ovat yhteydessä hyvään koettuun terveyteen. Myös sosioekonominen asema on yhteydessä hyvään koettuun terveyteen, mutta voimakkuus vaihtelee eri mittareita käytettäessä. Melko vähän tiedetään kuitenkin näiden tekijöiden yhteydestä hyvään koettuun terveyteen varsinkin ikääntyvillä eri asuinympäristöissä, ja tässä suhteessa tutkimus tarjoaa uutta tietoa. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan koettu rahojen riittävyys oli merkittävässä yhteydessä hyvään koettuun terveyteen erityisesti kaupunkialueella. Muilla alueilla tulos oli samansuuntainen, mutta niissä myös koulutus oli tärkeä tekijä. Itse koettu rahojen riittäminen oli jopa todellisia tuloja tärkeämpi terveyden indikaattori. Kaupunkialueen naisilla oli miehiä parempi terveys. Nuorimpien terveys oli melko yhdenmukaisesti vanhempia parempi. Sosiaalinen osallistuminen ja mahdollisuus avun saamiseen tarvittaessa olivat yhteydessä hyvään koettuun terveyteen kaupunkialueella ja harvaan asutulla maaseudulla. Myös maaseudun taajamissa tulos oli samansuuntainen. Kaupunkialueella luottamuksella muihin ihmisiin oli merkittävä yhteys koettuun terveyteen. Korkea sosiaalinen pääoma oli yhteydessä hyvään koettuun terveyteen kaupunkialueella. Yhteys oli melko samanlainen, joskin hieman heikompi muillakin alueilla. Korkea sosiaalinen pääoma muodostui samanaikaisesta korkeasta sosiaalisesta osallistumisesta ja korkeasta luottamuksesta. Myös traditionaalisuuden (matala osallistuminen ja korkea luottamus) ja koetun terveyden välinen yhteys oli merkittävä kaupunkialueella. Yhteydet koetun terveyden ja matalan sosiaalisen pääoman (matala osallistuminen ja matala luottamus) sekä kaventuneisuuden (korkea osallistuminen ja matala luottamus) välillä olivat heikompia. Osallistuminen taidenäyttelyihin sekä teatterissa, elokuvissa ja konsertissa käyminen naisilla, mutta opiskelu ja itsensä kehittäminen miehillä olivat yksittäisistä osallistumisen muodoista yhteydessä hyvään koettuun terveyteen. Yllättäen naisilla aktiivinen osallistuminen hengellisiin tilaisuuksiin ja vapaaehtoistyöhön olivat negatiivisesti yhteydessä koettuun terveyteen. Kyseessä saattaa olla sopeutumiskeino terveyden heikentyessä. Kokonaisuutena osoittautui, että koetun terveyden alue-erot olivat pieniä. Kuitenkin koettuun terveyteen yhteydessä olevien tekijöiden merkitys vaihteli alueittain. Taloudellisilla tekijöillä, erityisesti rahojen koetulla riittävyydellä oli voimakas yhteys hyvään koettuun terveyteen. Vaikka taloudelliset ja monet muut taustatekijät otettiin huomioon, myös sosiaaliset tekijät (erityisesti korkea sosiaalinen pääoma, sosiaalinen osallistuminen ja mahdollisuus avun saamiseen tarvittaessa) olivat yhteydessä koettuun terveyteen. Siten taloudellisilla ja sosiaalisilla tekijöillä on merkittävä yhteys ikääntyvien terveyteen ja niitä kohentamalla voidaan saada aikaan terveyttä edistäviä vaikutuksia ikääntyvien keskuudessa

Aspects of Ethical Conflicts and their Implications for Work-Related Well-Being: A Cross-Sectional Study among Health and Social Care Professionals

Moral distress is a pervasive phenomenon in health and social care organisations when employees feel unable to follow their ethical convictions, leading to impaired well-being and staff turnovers. While previous research has focused on identifying external root causes of moral distress, it has overlooked the subjective and multidimensional nature of ethical conflicts in explaining moral distress and its detrimental consequences for occupational well-being. We argue that ethical conflicts and moral distress are compounded, and it is important to investigate how employees themselves interpret situations that make them prone to moral distress. For this purpose, we surveyed 1,279 health and social care professionals who reported and assessed a recent ethical conflict from their work. Results showed that ethical conflicts involved three dimensions: ethical responsibilities to clients, ambiguous decision-making in organisations, and conflicting demands arising from relationships. Conflicting demands predicted general health, job satisfaction and turnover intentions, and ambiguous decision-making predicted general health and job satisfaction. Job autonomy, time pressure and organisational justice remained the most powerful predictors for indicators of work-related well-being. In resolving ethical conflicts and managing moral distress, organisational means are necessary. In particular, managers should be able to lead discussion about values with employees. In future, research should pay more attention to the social, dynamic and versatile nature of ethical conflicts in work organisations

Health behaviour and health among North Karelian adult population, spring 2000

CINDI = Countrywide Integrated Noncommunicable Disease Intervention Programme of the WH

Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys alueittain 1993–2005

Julkaisussa kuvataan eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytymisen ja terveyden kehitystä alueittain vuosina 1993–2005. Tulokset perustuvat Kansanterveyslaitoksen vuodesta 1985 alkaen toteuttamaan ”Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (EVTK)” -postikyselytutkimukseen, jonka vastaajiksi on joka toinen vuosi poimittu väestörekisteristä 2400 henkilön otos 65–84-vuotiaista suomalaisista. Eläkeikäisen väestön hyväksi koettu terveys, toimintakykyisyys ja ravintosuositusten mukaiset ruokatottumukset ovat ajan myötä yleistyneet sekä miesten tupakointi on vähentynyt. Samaan aikaan alkoholinkulutus on kuitenkin yleistynyt