Selvitys turvapaikanhakijoiden palvelutarpeista: lähtökohtia kirjastopalveluiden kehittämiselle

Report on the service needs of asylum seekers - for developing and improving library service

”Just nää kaikki mediapajat ja semmoset mis tehään jotakin yhessä” : Tapaustutkimus kulttuurisen nuorisotyön menetelmistä sosiaalisen vahvistamisen välineenä

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus, joka toteutettiin Kuokkalan yhtenäiskoulun 7.-luokkalaisten KiVa Koulun tunneilla keväällä 2016. Tunteja järjestettiin kuudelle 7. luokalle, jokaiselle neljä kahden oppitunnin mittaista kokonaisuutta sekä näihin liittyvä aiheeseen johdatuskerta. Tunneilla kokeiltiin kulttuurisen nuorisotyön menetelmiä ja tutkittiin, kokivatko nuoret tutkimukseen valittujen kulttuurisen nuorisotyön menetelmien kautta sosiaalista vahvistumista, mitkä menetelmät olivat parhaita sosiaalisen vahvistamisen muotoja ja miten valitut kulttuurisen nuorisotyön menetelmät toimivat sosiaalisen vahvistamisen välineinä. Menetelmiksi KiVa Koulun tunneille valikoituivat yhteisötaide, prosessidraama, sanataide ja kädentaidot sekä KiVa Koulun teemaan johdattanut mediapaja. Opinnäytetyön teoriaperustan muodostivat sosiaalinen vahvistaminen, kulttuurinen nuorisotyö, kulttuurisen nuorisotyön menetelmät sekä tapaustutkimuksen, kyselytutkimuksen ja teemahaastattelun teoria. Opinnäytetyössä hyödynnettiin toisiaan tukevana sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kiva Koulun tuntien jälkeen oppilaat vastasivat kyselyyn, jossa kysyttiin, olivatko nuoret kokeneet sosiaalista vahvistumista tuntien aikana. Kyselyn jälkeen valittiin harkinnanvaraisella otannalla kuusi nuorta teemahaastatteluun. Sekä kyselyssä että teemahaastattelussa mitattiin Tapio Kuuren esittämää kolmea sosiaalisen vahvistamisen osa-aluetta: vuorovaikutusta ja sosiaalista toimintakykyä, itsetuntoa ja itsensä arvostamista sekä elämänhallintaa ja osallisuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että tyttöjen ja poikien sosiaalisen vahvistumisen kokemuksilla ei ollut merkittäviä eroja. Sen sijaan luokkien kokemusten välillä havaittiin eroja. Kuudesta luokasta kolmessa oli koettu enemmän sosiaalista vahvistumista kuin kolmessa muussa luokassa. Eroina näissä luokissa oli yhdessä tekemisen taidot ja työskentelyrauha. Valituista menetelmistä mediapaja oli antanut eniten sosiaalisen vahvistumisen kokemuksia ja prosessidraama ja kädentaidot vähiten. Mediapajan osalta nousi sosiaalisen vahvistumisen kokemuksena itseohjautuvissa ryhmissä työskentely. Kädentaitojen osalta tutkimuksessa nousi esille, että nuorten kokemuksissa toiminta oli yksin puurtamista eikä siten vahvistanut sosiaalisesti. Prosessidraaman osalta tarinan valinta ei ollut onnistunut, sillä se oli liian pitkä ja sitä kautta samaistuminen oli ollut vaikeaa.This thesis is a case study that was carried out in the KiVa Koulu lessons (which aim at decreasing bullying in school) for the 7th graders in Kuokkala comprehensive school in spring 2016. The lessons were organised for six classes, four double lessons and an introductory session for each class. The lessons concentrated on experimenting with methods of cultural youth work and explored if the pupils were able to reinforce their social identity through the methods of cultural youth work, which methods were best suitable for social reinforcement and how the selected methods worked as means of reinforcing social identity. For methods to be used in KiVa koulu lessons were selected social art, process drama, literary art and crafts as well as a media workshop which introduced the pupils to the concept of KiVa koulu. The theoretical basis of the thesis consisted of social reinforcement, cultural youth work, methods of the cultural youth work as well as the theories of a case study, a survey and a focused interview. Both quantitative and qualitative methods were used in this study. After the KiVa koulu lessons the pupils were given a questionnaire which enquired if they had experienced social reinforcement during the lessons. Six pupils were then chosen to participate in a focused interview, the selection being based on the answers in the questionnaire. Both the questionnaire and the focused interview concentrated on the sectors of social reinforcement defined by Tapio Kuure: interaction and ability to perform in social situations, self-esteem as well as life management and social participation. The findings indicate that there are no significant differences between girls and boys in respect of their experiences of social reinforcement. Instead there were differencies in the experiences of different classes and in three classes out of six the pupils had experienced more social reinforcement than in the other three classes. Among the selected methods media workshop was considered to be the most effective method of social reinforcement whereas process drama and crafts were considered the least effective methods. In media workshops working in groups was evaluated to have given the strongest feeling of social reinforcement. The study also indicated that doing crafts was not considered an effective method of social reinforcement because the pupils experienced it not as team work but as working alone. Process drama proved to be unsuccessful due to the text which was too long and thus made it difficult for the pupils to identify with the story

Ala-asteikäisten lasten diabeteksen hoito koulupäivän aikana ja koulun antama tuki : Vanhempien kokemuksia

TIIVISTELMÄ Hämäläinen, Anne, Ojanperä, Satu & Pekkarinen, Eveliina. Ala-asteikäisten lasten diabeteksen hoito koulupäivän aikana ja koulun antama tuki - vanhempien kokemuksia. Syksy 2013, 62 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia diabeetikkolasten vanhempien näkemyksiä lapsen diabeteksen hoidosta koulupäivän aikana ja koulun antamasta tuesta. Tutkimuksen tavoitteena on, että koulun henkilökunta voi tulevaisuudessa kehittää toimintaansa paremmin diabeetikkolasten perheiden tarpeita palvelevaksi. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Keski-Suomen alueen ala-asteikäisten diabeetikkolasten vanhemmat. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisella tutkimustavalla, jota varten laadittiin strukturoitu kyselylomake, joka sisälsi myös avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 33 henkilöä ja vastausprosentti oli 49 %. Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla ja avoimet kysymykset kvalitatiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan 0−3 vuotta diabetesta sairastaneiden lasten vanhempien mielestä koulun henkilökunnalla ei ollut riittävästi tietoa lapsen diabeteksen hoidosta. Mitä kauemmin lapsi oli sairastanut diabetesta, sitä enemmän vanhemmat kokivat koulun henkilökunnalla olevan tietoa. Lähes kaikilla vastaajien lapsista oli ollut haasteellisia tilanteita koulupäivän aikana diabeteksesta johtuen, kuten matalia ja korkeita verensokeriarvoja. Kouluruokailuun ja tiedonkulkuun oltiin pääosin tyytyväisiä. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että heidän mielipiteitään oli kuunneltu lapsen diabeteksen hoitoa koskevissa asioissa. Kuitenkin suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, ettei koulun henkilökunta ollut kiinnostunut perheen jaksamisesta. Tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että koulun henkilökunta ei tue riittävästi perheitä eikä kouluterveydenhoitajan työ diabeetikkolasten ja heidän vanhempien tukemiseksi ole riittävää. Vanhemmat olivat pääosin tyytyväisiä lapsen diabeteksen hoidon onnistumiseen koulupäivän aikana. Asiasanat: tyypin 1 diabetes, tukeminen, koululainen, kvantitatiivinen tutkimus, kouluterveydenhuoltoABSTRACT Hämäläinen, Anne, Ojanperä, Satu & Pekkarinen, Eveliina. The treatment of child´s diabetes during a school day at primary school - parents experiences in the support from school personnel. Language: Finnish. Pieksämäki, Autumn 2013, 62p., 3 appendices. Diaconia University of Applied Sciences. Degree programme in Nursing. Degree: Nurse. The aim of this study was to find out how parents felt their child's diabetes was treated during the school day and how supportive the school personnel were to parents. The results of this study indicate that in the future school personnel should consider more the needs of families with children who have diabetes. The research data was gathered in Central Finland from the parents who had a child who has diabetes and studies in primary school. The data consisted of structured quantitative questionnaires which included a few open questions. 33 questionnaires were analyzed. In total, the response rate was 49 %. The analyzing of data was made with SPSS-programme and the open questions were analyzed by using qualitative content analysis. According to research results, school personnel in primary school did not have enough information on the treatment of diabetes. The longer the child had had diabetes, the more school personnel knew about the treatment of the disease. Most of the parents reported problems in taking care of a child’s diabetes during a school day. Many reported that they were satisfied with the eating in school and the communication between parents and the school personnel. Most of the respondents had a feeling that their opinions on their child’s diabetes treatment during school day were taken into account, although many reported that they felt the school personnel were not interested in the wellbeing of the parents. As a conclusion, the results of this thesis show that the school personnel including the school nurse are not supportive enough for the parents that have a child with diabetes. However, the data shows that the treatment of a child´s diabetes during a school day is satisfying. Keywords: Diabetes, support, pupil, quantitative research, school health car

MaRIS - Migration and Refugee Information Studies Research Project

InformaatiotutkimusInformaatiotutkimu

The role of managers in promoting good hand hygiene in a Finnish tertiary care hospital

Abstract Background: Hospital managers play an essential role in implementing strategies to promote good hand hygiene (HH) among health care workers. We investigated the managers’ views on their roles, challenges and developmental ideas in promoting good HH practice. Methods: A descriptive cross-sectional study with an online survey of both medical and nursing managers was conducted within a single tertiary care hospital in Finland. Three open-ended questions were analyzed using inductive content analysis. Results: A total of 78 managers out of 168 responded to the survey (response rate 46%). Managers helped promote HH practices by enabling the proper environment for adherence to good HH, visible commitment, and using various means to instruct staff about HH. Challenges included the acute hospital setting and practical problems related to the managers’ numerous responsibilities. Developmental ideas included information communication technology applications for monitoring HH as an indicator of the quality of care, versatile responses to HH audits, and clarifying the roles of different management levels. Conclusions: Managers are committed to and use various methods to promote HH. Managers would benefit from information communication technology applications to provide easy and targeted information regarding compliance with HH