Naisesta syntyy esikoinen

Sulanutta lunta Jarmo Ojane

Influence of forest management changes and reuse of peat production areas on water quality in a northern river

In Northern Finland, the most significant land use challenges are related to bioenergy production from peat extraction and forest biomass. Increasing societal demand for bioenergy may increase production rates. However, environmental impacts of peat extraction are of increasing concern, which has led to a decline in production, thereby freeing up these areas for other uses. Using storylines for different societal futures and process-based models (PERSiST and INCA), we simulated the effect of simultaneous land use change and climate change on water quality (phosphorus, nitrogen and suspended sediments concentration). Conversion of peat extraction areas to arable land, together with climate change, may pose a risk for deterioration of ecological status. On the other hand, continuous forestry may have positive impacts on water quality. Suspended sediment concentrations in the river do not exceed water quality requirements for salmonids, but nitrogen concentrations may exceed threshold values especially during high flows. A storyline emphasizing sustainable development in energy pro-duction led to the best outcome in terms of water protection

Asystole episodes and bradycardia in patients with end-stage renal disease

Background Knowledge of arrhythmias in patients with end-stage renal disease (ESRD) is mainly based on ambulatory electrocardiography (ECG) studies and observations during haemodialysis (HD). We used insertable cardiac monitors (ICMs) to define the prevalence of arrhythmias, focusing on bradyarrhythmias, in ESRD patients treated with several dialysis modes including home therapies. Moreover, we assessed whether these arrhythmias were detected in baseline or ambulatory ECG recordings. Methods Seventy-one patients with a subcutaneous ICM were followed for up to 3 years. Asystole (>= 4.0 s) and bradycardia (heart rate = 4 beats) episodes, ventricular tachyarrhythmias and atrial fibrillation (AF) were collected and verified visually. A baseline ECG and a 24- to 48-h ambulatory ECG were recorded at recruitment and once a year thereafter. Results At recruitment, 44 patients were treated in in-centre HD, 12 in home HD and 15 in peritoneal dialysis. During a median follow-up of 34.4 months, 18 (25.4%) patients had either an asystolic or a bradycardic episode. The median length of each patient's longest asystole was 6.6 s and that of a bradycardia 13.5 s. Ventricular tachyarrhythmias were detected in 16 (23%) patients, and AF in 34 (51%) patients. In-centre HD and Type II diabetes were significantly more frequent among those with bradyarrhythmias, whereas no bradyarrhythmias were found in home HD. No bradyarrhythmias were evident in baseline or ambulatory ECG recordings. Conclusions Remarkably many patients with ESRD had bradycardia or asystolic episodes, but these arrhythmias were not detected by baseline or ambulatory ECG.Peer reviewe

Sources and sinks of greenhouse gases in the landscape : Approach for spatially explicit estimates

Climate change mitigation is a global response that requires actions at the local level. Quantifying local sources and sinks of greenhouse gases (GHG) facilitate evaluating mitigation options. We present an approach to collate spatially explicit estimated fluxes of GHGs (carbon dioxide, methane and nitrous oxide) for main land use sectors in the landscape, to aggregate, and to calculate the net emissions of an entire region. Our procedure was developed and tested in a large river basin in Finland, providing information from intensively studied eLTER research sites. To evaluate the full GHG balance, fluxes from natural ecosystems (lakes, rivers, and undrained mires) were included together with fluxes from anthropogenic activities, agriculture and forestry. We quantified the fluxes based on calculations with an anthropogenic emissions model (FRES) and a forest growth and carbon balance model (PREBAS), as well as on emission coefficients from the literature regarding emissions from lakes, rivers, undrained mires, peat extraction sites and cropland. Spatial data sources included CORINE land use data, soil map, lake and river shorelines, national forest inventory data, and statistical data on anthropogenic activities. Emission uncertainties were evaluated with Monte Carlo simulations. Artificial surfaces were the most emission intensive land-cover class. Lakes and rivers were about as emission intensive as arable land. Forests were the dominant land cover in the region (66%), and the C sink of the forests decreased the total emissions of the region by 72%. The region's net emissions amounted to 4.37 +/- 1.43 Tg CO2-eq yr(-1), corresponding to a net emission intensity 0.16 Gg CO2-eq km(-2) yr(-1), and estimated per capita net emissions of 5.6 Mg CO2-eq yr(-1). Our landscape approach opens opportunities to examine the sensitivities of important GHG fluxes to changes in land use and climate, management actions, and mitigation of anthropogenic emissions. (C) 2021 The Authors. Published by Elsevier B.V.peerReviewe

Quantification and valuation of ecosystem services to optimize sustainable re-use for low-productive drained peatlands

LIFEPeatLandUse (LIFE12 ENV/FI/000150) 2013 – 2018, LAYMAN’S REPORT201

Extracellular Volume and Cardiovascular Parameters in Chronic Hemodialysis Patients

Suomessa on noin 1200 pitkäaikaisesti keinomunuaishoitoa saavaa potilasta. Noin 70-90 prosentilla heistä on verenpainetauti ja/tai sydämen vasemman kammion liikakasvu. Lisäksi noin kolmasosalla on sepelvaltimotauti tai sydämen vajaatoiminta. Keinomunuaishoidossa olevien potilaiden kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin onkin noin 70-kertainen normaaliväestöön verrattuna. Noin puolet kyseisten potilaiden kuolleisuudesta johtuu sydämen- ja verisuonien sairauksista. Väitöskirjatyössä tutkittiin keinomunuaishoidon ja solunulkoisen nestetilavuuden vaihtelun vaikutuksia pitkäaikaisessa keinomunuaishoidossa olevien potilaiden verenpainetta, sydänlihaksen hapenpuutetta ja sydämen lepovaiheen toimintaa mittaaviin muuttujiin. Väitöskirjatyössä selvitettiin pitkäaikaisessa keinomunuaishoidossa olevien potilaiden painon muutosten, sydäneteisten erittämän munuaisten natriumineritystä lisäävän peptidihormonin (pANP) veripitoisuuden muutosten ja toistomitatun verenpaineen yhteyttä. Tutkimuksessa havaittiin yhteys keinomunuaishoitojen välisen painon nousun ja yläverenpaineen välillä. Tutkimus vahvistaa käsitystä nestekuormituksen haitallisesta vaikutuksesta verenpaineeseen. Periteisesti sepelvaltimotaudin diagnostiikassa käytetään normaalia sydänsähkökäyrää (EKG), joka kuitenkin keinomunuaispotilailla on altis virhetekijöille. Väitöskirjatyössä arvioitiin keinomunuaishoidon vaikutusta sydänsähkökäyrän QRS-kompleksi korkeuteen. QRS-kompleksin korkeuden nousu keinomunuaishoidon aikana oli yhteydessä samanaikaiseen solunulkoisen nestetilavuuden laskuun. Kyseinen ilmiö on tärkeää huomioida tulkittaessa keinomunuaishoitoa saavien potilaiden sydänsähkökäyrää. Väitöskirjatyössä analysoitiin lisäksi kolmiulotteisen sydänsähkökäyrän (vektorikardiografia) muutoksia keinomunuaishoidon aikana. Kaksi sepelvaltimotaudin diagnostiikkaan käyttävistä muuttujista, QRS-VD ja STC-VM, reagoi dialyysin aikaiseen nestetasapainon muutokseen. Väitöskirjatyössä löydettiin kuitenkin muuttuja ST-VM, johon nestetasapainon muutokset eivät vaikuttaneet. Keskeinen löydös oli myös, että eriytetty kuona-aineiden poisto ei vaikuttanut kolmiulotteisen sydänsähkökäyrän muuttujiin. Tutkimus antaa viitteitä siihen, että kolmiulotteinen sydänsähkökäyrä saattaa olla normaalia sydänsähkökäyrää parempi keinomunuaispotilaiden sepelvaltimotaudin diagnostiikassa. Keinomunuaishoitoa saavista potilaista lähes 70 prosentilla on sydämen lepovaiheen täyttymishäiriö. Häiriö altistaa keinomunuaishoidon aikaiselle verenpaineen laskulle ja toisaalta nesteen kertymiselle keuhkoihin hoitojen välisenä aikana. Väitöskirjatyössä mitattiin Doppler-kaikukuvauksella sydämen lepovaiheen aikaisia veren virtausnopeuden muutoksia. Keinomunuaishoidon aikainen nesteen poistuma vaikutti sydämen lepovaiheen toimintaa mittaaviin muuttujiin, mutta pelkkä kuona-aineiden poisto ilman merkittävää nesteen poistoa ei niihin vaikuttanut. Väitöskirjatyön tutkimustulokset vahvistavat, mutta myös osin kyseenalaistavat, aiempien tutkimusten tuloksia. Tutkimustyön tulokset antavat myös suoranaista keinomunuaishoidon käytännön toteuttamiseen soveltuvaa tietoa. Tutkimuslöydösten perusteella on tärkeää, että potilaiden hoidossa rajoitetaan suolan ja nesteiden kertymistä, pyritään maltilliseen nesteiden poistoon keinomunuaishoidon aikana ja tehdään hoitoja riittävän tiheästi, jolloin nestekuormitus ei nosta verenpainetta tai altista sydänmuutoksille. Tutkimustulokset auttavat myös tulkitsemaan oikein keinomunuaishoitoa saavien potilaiden sekä normaalia että kolmiulotteista sydänsähkökäyrää ja sydämen kaikukuvausta.The increase in exracellular fluid volume (ECV) is predominantly seen in hemodialysis (HD) patients and correlates positively with increments in blood pressure (BP) and cardiovascular (CV) mortality. It predisposes to the left ventricular hypertrophy (LVH) and contributes to the diastolic heart failure and myocardial ischemia. Hypertension is evident in 70-90 % and LVH in 70 % of those patients commencing dialysis. Symptomatic ischemic coronary artery disease (CAD) and heart failure are present in one third of such patients. CAD and LVH predispose to diastolic dysfunction and systolic heart failure. It is thus not surprising that CV mortality among dialysis patients is much higher than in the general population. The present series of studies was designed to examine the effects of HD and changes of ECV on the parameters used in the diagnosis of hypertension, myocardial ischemia and diastolic dysfunction in patients on chronic HD treatment. In study I, interactions between changes in body weight, plasma atrial natriuretic peptide (pANP) and ambulatory blood pressure (ABP) were studied in 10 patients. The results showed a positive correlation between interdialytic weight gain and increase in interdialytic daytime systolic blood pressure (SBP). pANP did not correlate with this BP elevation. Diurnal variation was preserved in these patients. In studies II-III the effect of HD with simultaneous ultrafiltration (UF) on QRS amplitude and dynamic vectorcardiographic parameters (dVCG) was evaluated in 15 patients. Simultaneous changes in ECV and blood volume (BV) were recorded. The increase in QRS amplitude during HD correlated with a reduction in ECV. Changes in the dVCG parameters QRS vector difference (QRS-VD) and ST change vector magnitude (STC-VM) were related to ECV and BV changes. The observed changes may give a false positive impression of myocardial ischemia. The parameter ST vector magnitude (ST-VM) was less markedly influenced by volume changes. The separate effect of isolated UF and HD with minimal UF on dVCG parameters and Doppler-derived indices of left ventricular (LV) diastolic function were examined in 12 and 11 patients in studies IV and V. It was shown that isolated UF increased parameters QRS-VD and STC-VM but not ST-VM. The increase in QRS-VD bore a close relation to that in ECV. HD with minimal UF had no effect on any dVCG parameters. UF affected the parameters E (mitral inflow peak early diastolic velocity), A (mitral inflow peak late diastolic velocity), and isovolumic relaxation time (IVRT), which are used in evaluation of LV diastolic function. HD with minimal ultrafiltration as such does not have an effect on these parameters. In conclusion, in patients on chronic HD changes in ECV have an effect on SBP, on some dVCG parameters and on Doppler-derived indices of LV diastolic function

Extracellular Volume and Cardiovascular Parameters in Chronic Hemodialysis Patients

Suomessa on noin 1200 pitkäaikaisesti keinomunuaishoitoa saavaa potilasta. Noin 70-90 prosentilla heistä on verenpainetauti ja/tai sydämen vasemman kammion liikakasvu. Lisäksi noin kolmasosalla on sepelvaltimotauti tai sydämen vajaatoiminta. Keinomunuaishoidossa olevien potilaiden kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin onkin noin 70-kertainen normaaliväestöön verrattuna. Noin puolet kyseisten potilaiden kuolleisuudesta johtuu sydämen- ja verisuonien sairauksista. Väitöskirjatyössä tutkittiin keinomunuaishoidon ja solunulkoisen nestetilavuuden vaihtelun vaikutuksia pitkäaikaisessa keinomunuaishoidossa olevien potilaiden verenpainetta, sydänlihaksen hapenpuutetta ja sydämen lepovaiheen toimintaa mittaaviin muuttujiin. Väitöskirjatyössä selvitettiin pitkäaikaisessa keinomunuaishoidossa olevien potilaiden painon muutosten, sydäneteisten erittämän munuaisten natriumineritystä lisäävän peptidihormonin (pANP) veripitoisuuden muutosten ja toistomitatun verenpaineen yhteyttä. Tutkimuksessa havaittiin yhteys keinomunuaishoitojen välisen painon nousun ja yläverenpaineen välillä. Tutkimus vahvistaa käsitystä nestekuormituksen haitallisesta vaikutuksesta verenpaineeseen. Periteisesti sepelvaltimotaudin diagnostiikassa käytetään normaalia sydänsähkökäyrää (EKG), joka kuitenkin keinomunuaispotilailla on altis virhetekijöille. Väitöskirjatyössä arvioitiin keinomunuaishoidon vaikutusta sydänsähkökäyrän QRS-kompleksi korkeuteen. QRS-kompleksin korkeuden nousu keinomunuaishoidon aikana oli yhteydessä samanaikaiseen solunulkoisen nestetilavuuden laskuun. Kyseinen ilmiö on tärkeää huomioida tulkittaessa keinomunuaishoitoa saavien potilaiden sydänsähkökäyrää. Väitöskirjatyössä analysoitiin lisäksi kolmiulotteisen sydänsähkökäyrän (vektorikardiografia) muutoksia keinomunuaishoidon aikana. Kaksi sepelvaltimotaudin diagnostiikkaan käyttävistä muuttujista, QRS-VD ja STC-VM, reagoi dialyysin aikaiseen nestetasapainon muutokseen. Väitöskirjatyössä löydettiin kuitenkin muuttuja ST-VM, johon nestetasapainon muutokset eivät vaikuttaneet. Keskeinen löydös oli myös, että eriytetty kuona-aineiden poisto ei vaikuttanut kolmiulotteisen sydänsähkökäyrän muuttujiin. Tutkimus antaa viitteitä siihen, että kolmiulotteinen sydänsähkökäyrä saattaa olla normaalia sydänsähkökäyrää parempi keinomunuaispotilaiden sepelvaltimotaudin diagnostiikassa. Keinomunuaishoitoa saavista potilaista lähes 70 prosentilla on sydämen lepovaiheen täyttymishäiriö. Häiriö altistaa keinomunuaishoidon aikaiselle verenpaineen laskulle ja toisaalta nesteen kertymiselle keuhkoihin hoitojen välisenä aikana. Väitöskirjatyössä mitattiin Doppler-kaikukuvauksella sydämen lepovaiheen aikaisia veren virtausnopeuden muutoksia. Keinomunuaishoidon aikainen nesteen poistuma vaikutti sydämen lepovaiheen toimintaa mittaaviin muuttujiin, mutta pelkkä kuona-aineiden poisto ilman merkittävää nesteen poistoa ei niihin vaikuttanut. Väitöskirjatyön tutkimustulokset vahvistavat, mutta myös osin kyseenalaistavat, aiempien tutkimusten tuloksia. Tutkimustyön tulokset antavat myös suoranaista keinomunuaishoidon käytännön toteuttamiseen soveltuvaa tietoa. Tutkimuslöydösten perusteella on tärkeää, että potilaiden hoidossa rajoitetaan suolan ja nesteiden kertymistä, pyritään maltilliseen nesteiden poistoon keinomunuaishoidon aikana ja tehdään hoitoja riittävän tiheästi, jolloin nestekuormitus ei nosta verenpainetta tai altista sydänmuutoksille. Tutkimustulokset auttavat myös tulkitsemaan oikein keinomunuaishoitoa saavien potilaiden sekä normaalia että kolmiulotteista sydänsähkökäyrää ja sydämen kaikukuvausta.The increase in exracellular fluid volume (ECV) is predominantly seen in hemodialysis (HD) patients and correlates positively with increments in blood pressure (BP) and cardiovascular (CV) mortality. It predisposes to the left ventricular hypertrophy (LVH) and contributes to the diastolic heart failure and myocardial ischemia. Hypertension is evident in 70-90 % and LVH in 70 % of those patients commencing dialysis. Symptomatic ischemic coronary artery disease (CAD) and heart failure are present in one third of such patients. CAD and LVH predispose to diastolic dysfunction and systolic heart failure. It is thus not surprising that CV mortality among dialysis patients is much higher than in the general population. The present series of studies was designed to examine the effects of HD and changes of ECV on the parameters used in the diagnosis of hypertension, myocardial ischemia and diastolic dysfunction in patients on chronic HD treatment. In study I, interactions between changes in body weight, plasma atrial natriuretic peptide (pANP) and ambulatory blood pressure (ABP) were studied in 10 patients. The results showed a positive correlation between interdialytic weight gain and increase in interdialytic daytime systolic blood pressure (SBP). pANP did not correlate with this BP elevation. Diurnal variation was preserved in these patients. In studies II-III the effect of HD with simultaneous ultrafiltration (UF) on QRS amplitude and dynamic vectorcardiographic parameters (dVCG) was evaluated in 15 patients. Simultaneous changes in ECV and blood volume (BV) were recorded. The increase in QRS amplitude during HD correlated with a reduction in ECV. Changes in the dVCG parameters QRS vector difference (QRS-VD) and ST change vector magnitude (STC-VM) were related to ECV and BV changes. The observed changes may give a false positive impression of myocardial ischemia. The parameter ST vector magnitude (ST-VM) was less markedly influenced by volume changes. The separate effect of isolated UF and HD with minimal UF on dVCG parameters and Doppler-derived indices of left ventricular (LV) diastolic function were examined in 12 and 11 patients in studies IV and V. It was shown that isolated UF increased parameters QRS-VD and STC-VM but not ST-VM. The increase in QRS-VD bore a close relation to that in ECV. HD with minimal UF had no effect on any dVCG parameters. UF affected the parameters E (mitral inflow peak early diastolic velocity), A (mitral inflow peak late diastolic velocity), and isovolumic relaxation time (IVRT), which are used in evaluation of LV diastolic function. HD with minimal ultrafiltration as such does not have an effect on these parameters. In conclusion, in patients on chronic HD changes in ECV have an effect on SBP, on some dVCG parameters and on Doppler-derived indices of LV diastolic function

33 Strateginen kulttuuri ja sen tutkimus

Miten EU-maiden yhä syvenevä puolustusyhteistyö onnistuu, kun niiden välillä on niin suuria eroja? Muuttuvatko valtiot keskenään samankaltaisiksi yhteistyön johdosta? Entä ovatko samanlainen politiikka ja ajattelu yhteistyön edellytyksiä, vai yhteistyön seurauksia? Strategisen kulttuurin murros Euroopassa (STRAX) -tutkimushanke luo uuden lähestymistavan strategisen kulttuurin muutoksen analysointiin. Jaksossa Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Antti Seppo ja Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja Hanna Ojanen kertovat, mitä STRAX-hanke pitää sisällään ja mitä strateginen kulttuuri tarkoittaa

Scalability and replicability of spectrum for private 5G network Bbsiness:insights into radio authorization policies

Abstract The ongoing 5G evolution transforming network from connectivity driven to service dominant logic will impact the stakeholder roles, ecosystem and business models. Systemic change will lower the barriers to entry and expand the ecosystem to new roles such as local operators, edge cloud services providers and resource aggregators and agents. Spectrum regulation has traditionally acted as a gate keeper of the mobile service provisioning, and lately national authorities have reacted via allocating new frequency bands and considering novel flexible spectrum administration and management methods and tools. This paper provides a comprehensive overview of the most recent spectrum regulation decisions for mobile communication networks and shows how local licensing, spectrum sharing, and unlicensed commons approaches work as novel business model antecedent. The study analyzes key spectrum antecedents for the open ecosystemic business model value configuration

Novel spectrum administration and management approaches transform 5G towards open ecosystemic business models

Abstract The ongoing 5G evolution transforming network from connectivity driven to service dominant logic will impact the stakeholder roles, ecosystem and business models. Systemic change will lower the barriers to entry and expand the ecosystem to new roles such as local operators, edge cloud services providers and resource aggregators and agents. Spectrum regulation has traditionally acted as a gate keeper of the mobile service provisioning, and lately national authorities have reacted via allocating new frequency bands and considering novel flexible spectrum administration and management methods and tools. This paper provides a comprehensive overview of the most recent spectrum regulation decisions for mobile communication networks and shows how local licensing, spectrum sharing, and unlicensed commons approaches work as novel business model antecedent. The study analyzes key spectrum antecedents for the open ecosystemic business model value configuration