Elämään herättävä keskustelu:deliberatiivinen demokratia ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistusprosessi

Tiivistelmä. Demokratia vaatii toimiakseen yleisön hyväksyntää ja sen on mahdollistettava erilaisia tapoja osallistua. Deliberaatio terminä on ollut viime aikoina paljon esillä ja sitä onkin tarjottu toimintavaihtoehdoksi vahvistamaan edustuksellisen demokratian legitimiteettiä. Deliberaatio näyttäytyy sekä teoreettisena ihanteena että käytännöntoimintana, jota voidaan implementoida päätöksenteon eri tasoilla. Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön valtakunnallisesti syksyllä 2016. Opetussuunnitelmauudistus käynnistyi vuonna 2012 tuntijako- ja tavoitetyöryhmän asettamisella ja työllä. Valtioneuvosto antoi kesäkuussa 2012 perusopetuslain mukaisen tavoite- ja tuntijakoasetuksen (422/2012), jonka pohjalta varsinainen perustetyö tehtiin. Opetushallitus hallinnoi uudistuksen konkreettista työtä 2012–2014. Työhön osallistui laaja tekijäryhmä, kuitenkin asiakirjan lopullisesta sisällöstä vastasi viime kädessä Opetushallitus. Varsinaista asiakirjaa on tutkittu paljonkin, mutta tutkimusta tekemisprosessista on vaikeampi löytää. Tässä opinnäytetyössä on hahmotettu deliberatiivisen demokratian ja deliberaation käsitteitä, niiden taustaa, näkökulmia, realistisuutta, yleensäkin sitä, mitä ja minkälaisena deliberatiivisuus näyttäytyy. Erityisenä tutkimuksellisena kontekstina ovat opetussuunnitelmauudistus ja sen prosessit. Pohdimme deliberaation näkymistä ja sen mahdollisuuksia uudistustyössä deliberaation teoriasta käsin. Työssä tarkastellaan nimenomaan opetussuunnitelmaprosessia ja sen deliberatiivisuutta prosessin ulospäin välittyvän imagon ja julkikuvan kautta. Ongelmanasettelu on muotoiltu seuraavin kysymyksin: 1) Mitä deliberatiivisen demokratian ja deliberatiivisuuden käsitteet tarkoittavat? Sen jatkokysymyksiä ovat: millaista päätöksentekokulttuuria ja keskustelua deliberatiivinen demokratia edustaa ja edistää? Miten päätöksentekoprosessia legitimoidaan deliberaatiolla? 2) Mitä deliberatiivisen demokratian periaatteita ilmenee opetussuunnitelmaprosessissa? Ja alakysymyksenä, millaisia mahdollisuuksia deliberaation periaatteet avaavat opetussuunnitelmatyöhön? Deliberaation näkökulmasta opetussuunnitelmaprosessissa on demokratiariskejä. Nykyisellään, keskusjohtoisuudesta huolimatta, prosessi on hengeltään kaikkien tasojen osallistumista edellyttävä, mutta todellisuudessa tasavertaiselle osallistumiselle on esteitä, eikä opetussuunnitelmaprosessi ole kaikilla tasoilla auki demokraattiselle keskustelulle. Deliberaatio on periaatteiltaan kuitenkin päätöksenteon ihannemalli. Realistisesti arvioituna sen mahdollisuus on toimimattomien rakenteiden haastajana ja vaihtoehtoisten toimintatapojen kehittäjänä ja näin eri tahojen ja tasojen vuoropuhelun lisääjänä. Olennaista olisikin päätöksenteon rakenteiden ja osallistumisen mahdollisuuksien julkituominen. Opetussuunnitelmaohjauksen vaikuttavuuden kannalta pelkkä tradition tuoma legitimiteetti ei riitä. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Opetushallituksen julkaisemaa materiaalia uudistusprosessista sekä kahta asiantuntijahaastattelua, joista toinen on tehty huhtikuussa 2014 ja toinen tammikuussa 2015. Tutkimus pohjaa deliberaatioon liittyvään lähdekirjallisuuteen sekä nostaa keskeiseen osaan teoreetikot Jürgen Habermasin ja John Rawlsin

Kaikki saavat tulla:perusopetuksen opetussuunnitelman perusteprosessi 2009–2014

Tiivistelmä. Opetussuunnitelmauudistus käynnistyi jo vuonna 2009 ensimmäisen tuntijako- ja tavoitetyöryhmän asettamisella ja työllä. Voimaan jäänyt, toisen tuntijako- ja tavoitetyöryhmän esitys perusopetuslain mukaisen tavoite- ja tuntijakoasetuksesta (422/2012) annettiin kesäkuussa 2012, jonka pohjalta varsinainen perustetyö tehtiin. Opetushallitus hallinnoi uudistuksen konkreettista työtä 2012–2014. Perustetyö toteutettiin laajapohjaisena valmisteluna ja yhteistyönä opetuksen järjestäjien, rehtoreiden, opettajien ja muun koulun henkilöstön, opettajankoulutuksen, tutkijoiden ja muiden mukaan kutsuttujen sidosryhmien kanssa. Esimerkiksi opetuksenjärjestäjiä ja sidosryhmiä pyydettiin kohdennetusti antamaan palautetta perusteluonnoksista. Perusteluonnokset myös julkaistiin avoimesti Opetushallituksen verkkosivuilla kolme kertaa prosessin aikana, ja yleisöä pyydettiin osallistumaan tekoprosessiin kommentoimalla luonnoksia. Yhteisöllinen työskentely ja osallistumisen tasa-arvoisuus läpileikkaavat ohjaavina periaatteina niin perusteprosessin kuin perusopetuksenkin toimintakulttuuria. Suomalainen opetussuunnitelmaprosessi erottuu kansainvälisestikin vertailtuna eri tasojen välisen yhteistyön ja laajan osallistujajoukon vuoksi. Kun kyseessä on sekä ajallisesti pitkä, useita ihmisiä ja tahoja sitouttava ja työllistävä prosessi, että asemansa vakiinnuttanut normiohjauksen väline, ei ole samantekevää, miten asiakirja valmistellaan. Tällöin on olennaista pohtia, miten yhteisöllinen päätöksenteko ja osallistuminen on organisoitu, kenen toimesta ja miten toimintakulttuurin tavoitteet ilmenevät rakenteissa todella. Tutkimusta ohjaavat seuraavat tutkimuskysymykset: 1) Millainen on opetussuunnitelman uudistusprosessin toiminta- ja hallintokulttuuri? 2) Millaista osallistumista ja vaikuttamista opetussuunnitelmaprosessissa mahdollistetaan? 3) Miten prosessin yhteisöllisen tuottamisen tavoite ja tekemisen tavat ilmenevät opetussuunnitelman perustetyön rakenteissa? Kysymykset kohdistuvat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistustyön julkisivuun eli viralliseen prosessiin ja siinä ilmaistuihin julkisiin määrittelyihin. Aineistona tutkimuksessa on kaksi asiantuntijahaastattelua, jotka on tehty uudistusprosessin aikana. Taustoittavana materiaalina on käytetty perusopetuksen ohjausasiakirjoja ja Opetushallituksen julkaisemaa materiaalia uudistusprosessista. Kokonaisuudessaan tarkastelu perustuu deliberatiivisen demokratian päätöksentekofilosofiaan ja kollaboratiivisen toiminnan teoriaan. Perustetyö on vahvasti keskusjohtoinen projekti, joka näyttäytyy tutkimuksen perusteella toimintakulttuurinsa periaatteilta yhteisöllisenä ja osallistumisen huomioivana. Prosessin rakenteet sen sijaan ovat sekä osallisuutta edistäviä että estäviä. Opetussuunnitelmatyön kaltaisessa kokonaisvaltaisessa kehittämistyössä onkin väistämättä oltava erimuotoista ja eri tasolla tapahtuvaa osallistumista. Toisaalta eri muotojen olemassaolo ei yksinään takaa todellista osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tähän asti kyseessä on ollut paremminkin yhteisöllisen hengen ylläpitämisen tavoite asiakirjan legitiimiyden nimissä. Olennaista olisikin päätöksenteon rakenteiden ja osallistumisen mahdollisuuksien selkeä määrittely, julkituominen ja arviointi.Abstract. The national core curriculum reform began 2009. The preliminary work started by setting working groups. The second group’s presentation (422/2012) in June 2012, was laid as a foundation for the curriculum process. The actual working process was conducted during 2012–2014 and was operated by The Finnish National Board of Education. The curriculum process was carried out as comprehensive and collaborative work with school principals, teachers and other school personnel, teacher education, researchers and some interest groups that were invited. For example, education providers and interest groups were specifically asked to give feedback on the drafts. The curriculum drafts were publicly open on internet pages three times during the process. The public were asked to take part to the process by giving comments on the drafts. Collaboration and equal participation have been named as organizational culture’s leading principles in the curriculum process, as well as in basic education in schools. The Finnish curriculum process is also internationally known for its cooperative character, concretely meaning numerous participants and partners. The long process plays a key role in education policy and involves and engages several participants. Therefore, how the core curriculum itself is created does matter: How collaborative decision making and participation are organised and from whose part? How do these aims become visible in and as structures? This thesis is guided by following questions: 1) What type of organizational and governance culture the national core curriculum reform process represents? 2) What kinds of forms of participation and involvement the curriculum process allows? 3) How is the aim of collaboration and collaborative work methods present in the process’ structures? The presented questions focus on the national core curriculum reform process as its official and declared form and definitions. As research data there are used two interviews and as background material official publishments on the reform process by The Finnish National Board of Education. The data was collected during the reform process. The philosophy of policy-making in deliberative democracy’s tradition and theory of collaboration offers each a theoretical viewpoint on the topic. Forming the core curriculum is relatively centralized process. At the same time, in sense of organizational principles and values, it seems to be communal and encouraging to participation. The structures in the process themselves then, can be seen both, to allow and to inhibit participation. In such a wide process, forms and levels of participation vary naturally. But not only the amount of different forms makes the difference. When keeping up collaborative spirit certain legitimacy can be achieved. For serious, veritable changemaking towards even more shared and crowdsourced process, the possibilities and structures for participation need to be defined, revealed, estimated and surveyed

The art of governing local education markets : Municipalities and school choice in Finland

Since the 1980s, numerous education reforms in Europe and beyond have sought to dismantle centralised bureaucracies and replace them with devolved systems of schooling that emphasise parental choice and competition between diversified types of schools. Despite this general trend, Finland continues to emphasise the municipal assignment of school places, albeit with the possibility of locally controlled choice. The aim of this paper is to elaborate on the ways in which Finnish local education authorities – involving both officials and politicians – define themselves in relation to the changing conceptions of the Nordic welfare state model. The paper discusses the social costs and benefits of school choice in addition to the kinds of techniques these authorities use when aiming to control and manage the social costs and benefits of school choice. Based on nine in-depth thematic interviews with local education authorities, the modalities – having to, being-able, wanting and knowing how – will be analysed.Peer reviewe

The governors of school markets? : Local education authorities, school choice and equity in Finland and Sweden

As one of the key elements of the Nordic welfare model, education systems are based on the idea of providing equal educational opportunities, regardless of gender, social class and geographic origin. Since the 1990s, Nordic welfare states have undergone a gradual but wide-ranging transformation towards a more market-based mode of public service delivery. Along this trajectory, the advent of school choice policy and the growing variation in the between-school achievement results have diversified the previously homogenous Nordic education systems. The aim of our paper is to analyse how Finnish and Swedish local education authorities comprehend and respond to the intertwinement of the market logic of school choice and the ideology of equality. The data consist of two sets of in-depth thematic interviews with staff from the local providers of education, municipal education authorities. The analysis discloses the ways in which national legislation has authorized municipal authorities to govern the provision of education.Peer reviewe

Artificial decision maker driven by PSO: an approach for testing reference point based interactive methods

Over the years, many interactive multiobjective optimization methods based on a reference point have been proposed. With a reference point, the decision maker indicates desirable objective function values to iteratively direct the solution process. However, when analyzing the performance of these methods, a critical issue is how to systematically involve decision makers. A recent approach to this problem is to replace a decision maker with an artificial one to be able to systematically evaluate and compare reference point based interactive methods in controlled experiments. In this study, a new artificial decision maker is proposed, which reuses the dynamics of particle swarm optimization for guiding the generation of consecutive reference points, hence, replacing the decision maker in preference articulation. We use the artificial decision maker to compare interactive methods. We demonstrate the artificial decision maker using the DTLZ benchmark problems with 3, 5 and 7 objectives to compare R-NSGA-II and WASF-GA as interactive methods. The experimental results show that the proposed artificial decision maker is useful and efficient. It offers an intuitive and flexible mechanism to capture the current context when testing interactive methods for decision making.Universidad de Málaga. Campus de Excelencia Internacional Andalucía Tech

RECIFE: A MCDSS for Railway Capacity Evaluation

International audienceA wide variety of software packages has been developed specially to support multiple criteria decision making, more commonly called Multi Criteria Decision Support System (MCDSS). Such a software uses a user friendly human-computer interface in order to assist a decision maker at various stages of structuring and solving decision problems within an interactive process. The RECIFE software presented in this paper is a MCDSS dedicated to the railway capacity evaluation problem at the station or junction level. It has been developed to help experts in railway transportation. The decision support process is organised around two criteria: the first criterion aims to maximize the number of train scheduled, and the second criterion maximizes the stability of the timetables. Functionalities of RECIFE are illustrated using a real traffic of trains crossing the Pierrefitte-Gonesse junction, located on the North of Paris

Data-Driven Interactive Multiobjective Optimization Using a Cluster-Based Surrogate in a Discrete Decision Space

In this paper, a clustering based surrogate is proposed to be used in offline data-driven multiobjective optimization to reduce the size of the optimization problem in the decision space. The surrogate is combined with an interactive multiobjective optimization approach and it is applied to forest management planning with promising results.peerReviewe