Biologiset ennustetekijät diffuusissa suurisoluisessa B-solulymfoomassa

Diffuse large B-cell lymphoma (DLBCL) is the most common of the non-Hodgkin lymphomas. As DLBCL is characterized by heterogeneous clinical and biological features, its prognosis varies. To date, the International Prognostic Index has been the strongest predictor of outcome for DLBCL patients. However, no biological characters of the disease are taken into account. Gene expression profiling studies have identified two major cell-of-origin phenotypes in DLBCL with different prognoses, the favourable germinal centre B-cell-like (GCB) and the unfavourable activated B-cell-like (ABC) phenotypes. However, results of the prognostic impact of the immunohistochemically defined GCB and non-GCB distinction are controversial. Furthermore, since the addition of the CD20 antibody rituximab to chemotherapy has been established as the standard treatment of DLBCL, all molecular markers need to be evaluated in the post-rituximab era. In this study, we aimed to evaluate the predictive value of immunohistochemically defined cell-of-origin classification in DLBCL patients. The GCB and non-GCB phenotypes were defined according to the Hans algorithm (CD10, BCL6 and MUM1/IRF4) among 90 immunochemotherapy- and 104 chemotherapy-treated DLBCL patients. In the chemotherapy group, we observed a significant difference in survival between GCB and non-GCB patients, with a good and a poor prognosis, respectively. However, in the rituximab group, no prognostic value of the GCB phenotype was observed. Likewise, among 29 high-risk de novo DLBCL patients receiving high-dose chemotherapy and autologous stem cell transplantation, the survival of non-GCB patients was improved, but no difference in outcome was seen between GCB and non-GCB subgroups. Since the results suggested that the Hans algorithm was not applicable in immunochemotherapy-treated DLBCL patients, we aimed to further focus on algorithms based on ABC markers. We examined the modified activated B-cell-like algorithm based (MUM1/IRF4 and FOXP1), as well as a previously reported Muris algorithm (BCL2, CD10 and MUM1/IRF4) among 88 DLBCL patients uniformly treated with immunochemotherapy. Both algorithms distinguished the unfavourable ABC-like subgroup with a significantly inferior failure-free survival relative to the GCB-like DLBCL patients. Similarly, the results of the individual predictive molecular markers transcription factor FOXP1 and anti-apoptotic protein BCL2 have been inconsistent and should be assessed in immunochemotherapy-treated DLBCL patients. The markers were evaluated in a cohort of 117 patients treated with rituximab and chemotherapy. FOXP1 expression could not distinguish between patients, with favourable and those with poor outcomes. In contrast, BCL2-negative DLBCL patients had significantly superior survival relative to BCL2-positive patients. Our results indicate that the immunohistochemically defined cell-of-origin classification in DLBCL has a prognostic impact in the immunochemotherapy era, when the identifying algorithms are based on ABC-associated markers. We also propose that BCL2 negativity is predictive of a favourable outcome. Further investigational efforts are, however, warranted to identify the molecular features of DLBCL that could enable individualized cancer therapy in routine patient care.Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma (DLBCL) on yleisin imukudossyövistä, eli non-Hodgkin lymfoomista. Taudin ennuste on vaihteleva taudin heterogeenisistä piirteistä johtuen. Immunokemoterapia, eli CD20 vasta-aineen, rituksimabin, ja monisolunsalpaajien yhdistelmä on DLBCL potilaiden ensilinjan hoito. Tärkein DLBCL potilaan ennustetta määrittävä tekijä on kliinisiin parametreihin perustuva luokitus. Kuitenkin myös taudin biologisilla piirteillä on vaikutus taudin kulkuun. DLBCL on jaoteltu hyväennusteisiin itukeskusperäisiin ja huonoennusteisiin ei-itukeskusperäisiin alatyyppeihin. Näiden alatyyppien ennusteellinen merkitys on kuitenkin ollut epäselvä immunokemoterapian aikakaudella. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli selventää immunohistokemiallisesti määriteltyjen biologisten ennustetekijöiden merkitys immunokemoterapiaa saaneilla DLBCL potilailla. Tutkimuksessa todettiin että aikaisemmin esitellyn algoritmin mukaan (CD10, BCL6 ja MUM1/IRF4) itukeskus ja ei-itukeskus alatyyppistä lymfoomaa sairastavilla potilailla ei ollut eroa taudinkulussa. Luokittelulla ei myöskään ollut ennusteellista merkitystä potilailla, joiden hoitona oli ollut korkea-annossolunsalpaajahoito ja autologinen kantasolusiirto. Sen sijaan, mikäli ei-itukeskus alatyyppi määriteltiin väitöskirjassa kuvatun uuden algoritmin mukaan (MUM1/IRF4 ja FOXP1) voitiin todeta, että tämän alatyypin omaavilla potilailla oli immunokemoterapian jälkeen huonompi ennuste kuin muilla potilailla. Väitöskirjassa tutkittiin lisäksi immunohistokemiallisesti BCL2 ja FOXP1 proteiinien ilmentyminen lymfoomakudoksessa ja niiden ennusteellista merkitystä immunokemoterapiaa saaneilla DLBCL potilailla. Tutkimuksessa todettiin, että potilailla oli huono ennuste, jos BCL2 proteiinia todettiin lymfoomakudoksessa. FOXP1 proteiinilla ei ollut ennusteellista merkitystä. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että immunokemoterapiahoidetuilla DLBCL potilailla voidaan tunnistaa huonoennusteinen ei-itukeskusperäinen alatyyppi uudella immunohistokemiallisella algoritmilla. Lisäksi huonoennusteiseen taudinkuvaan viittaa BCL2 ilmentyminen. Taudin biologisista piirteistä tarvitaan silti täydentävää tietoa, ennen kuin nämä esitellyt tekijät voivat ohjata hoidon valintaa

Työkyvyttömyyseläkepäätökset 2000–2011

Vuonna 2011 työeläkejärjestelmän uusista työkyvyttömyyseläkepäätöksistä kolme neljäsosaa oli myönteisiä, mutta joka neljäs hakija sai hylkäävän päätöksen. Keskustelualoitteessa tarkastellaan rekisteritietoja käyttäen, missä hakijaryhmissä työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäyspäätökset olivat yleisimpiä ja miten hylkäysten osuus on muuttunut 2000-luvulla

Katsaus eläketurvaan vuonna 2010

Raportissa tarkastellaan työeläkelakien mukaista toimintaa Suomessa vuonna 2010. Julkaisuun on koottu keskeisiä tietoja eläkkeensaajista, eläkkeelle siirtyneistä, eläkemenosta ja työeläkkeiden rahoituksesta

Katsaus eläketurvaan vuonna 2018

Tilastojulkaisussa tarkastellaan työeläkelakien mukaista toimintaa Suomessa vuonna 2018. Julkaisuun on koottu keskeisiä tietoja eläkkeensaajista, eläkkeelle siirtyneistä, eläkemenosta ja työeläkkeiden rahoituksesta

Katsaus eläketurvaan vuonna 2015

Tilastojulkaisussa tarkastellaan työeläkelakien mukaista toimintaa Suomessa vuonna 2015. Julkaisuun on koottu keskeisiä tietoja eläkkeensaajista, eläkkeelle siirtyneistä, eläkemenosta ja työeläkkeiden rahoituksesta

Työttömien ja ikääntyneiden siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle on vähentynyt selvästi

Lähtökohdat: Tutkimuksessa tarkasteltiin työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutosta vuodesta 2007 vuoteen 2016 väestöryhmittäin. Menetelmät: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä laskettiin suhteessa henkilövuosiin. Kohteena olivat yli 25-vuotiaat sosiaalivakuutuksen piirissä olevat sukupuoli-, ikä-, sosiaali- ja koulutusryhmittäin ja työskentelysektoreittain. Mielenterveysongelmien, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä muiden somaattisten sairauksien perusteella myönnettyjä eläkkeitä tarkasteltiin erikseen. Tulokset: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni neljänneksen 2007–2016. Erityisesti vähenivät yli 45-vuotiaiden, sosioekonomiselta asemaltaan työntekijäryhmään kuuluvien ja työttömien täydet työkyvyttömyyseläkkeet; pelkästään työttömien ryhmän muutos selitti 40 % kokonaismuutoksesta. Muutokset olivat samansuuntaisia kaikissa sairausryhmissä. Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen puolestaan yleistyi erityisesti naisilla, yli 55-vuotiailla ja alemmilla toimihenkilöillä. Päätelmät: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on vähentynyt voimakkaasti sellaisissa väestöryhmissä, joissa se oli yleistä vuonna 2007. Jatkossa muutos tuskin on yhtä voimakas

Työkyvyttömyyseläkkeet 1990-2001

Työkyvyttömyyseläkeläisten osuus väestöstä on pienentynyt. Työkyvyttömyyseläkkeiden hakemisalttius ja alkavuus pienenivät 1990-luvulla, mutta aivan vuosikymmenen lopulla ne kääntyivät lievään kasvuun. Uusien työkyvyttömyyseläkkeiden perusteena on useimmin mielenterveyden häiriö. Julkaisussa kuvataan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ja sille vuosittain siirtyvien määrällistä kehitystä. Lisäksi tarkastellaan osatyökyvyttömyyseläkkeitä, kuntoutustukia ja eläkehakemusten hylkäyksiä. Monisteessa on taulukoita yksityisen ja julkisen sektorin työkyvyttömyyseläkeratkaisuista. Julkaisu kuuluu vuonna 2004 päättyneeseen Monisteita-julkaisusarjaan, joka korvattiin Keskustelualoitteita-sarjalla

Katsaus eläketurvaan vuonna 2016

Tilastojulkaisussa tarkastellaan työeläkelakien mukaista toimintaa Suomessa vuonna 2016. Julkaisuun on koottu keskeisiä tietoja eläkkeensaajista, eläkkeelle siirtyneistä, eläkemenosta ja työeläkkeiden rahoituksesta