Opettajien kertomuksia Lapset puheeksi -keskustelusta lapsen hyvinvoinnin tukemisen menetelmänä

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkimus käsittelee opettajien kertomuksia Lapset puheeksi -keskustelusta lapsen hyvinvoinnin tukemisen menetelmänä. Lapset puheeksi -keskustelu on osa Lapset puheeksi -menetelmää. Menetelmän tarkoituksena on lapsen hyvinvoinnin tukeminen kaikissa kehitysympäristöissä lapsen lähellä olevien aikuisten yhteistyön kautta. Lapset puheeksi -keskustelua toteutetaan kouluympäristössä opettajan, lapsen sekä lapsen huoltajien välisenä keskusteluna, ja sen runkona toimii kouluun suunniteltu Lapset puheeksi -keskustelun lokikirja. Lokikirjan kysymykset liittyvät koti-, koulu- ja vapaa-ajan ympäristöihin. Kysymykset kohdistuvat lapsen mielialaan ja käyttäytymiseen, arkirutiineihin ja niiden sujumiseen, oppimiseen ja koulussa viihtymiseen, vapaa-ajan toimintaan, ristiriitoihin, huoliin, lapsen tukiverkostoihin sekä kasvatuspäämääriin. Keskustelussa pohditaan, mitä vahvuuksia ja haavoittuvuuksia lapsen arjessa on, ja miten niitä voidaan tukea kotona ja koulussa. Lapsen hyvinvoinnin käsite määritellään tässä tutkimuksessa kokonaisuudeksi, joka kattaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueet. Tutkimuksessa lapsen hyvinvointia tarkastellaan myös PERMA-teorian kautta. Lapset puheeksi -menetelmää on aikaisemmin tutkittu terveydenhuollon piirissä ja tulokset ovat olleet myönteisiä. Koulukontekstissa tutkimuksia ei ole tehty. Lapsen hyvinvoinnin tukemista on tutkittu sekä lasten että aikuisten näkökulmista ja tutkimuksissa korostuvat hyvät vuorovaikutussuhteet toisiin lapsiin ja aikuisiin, lapsen kohtaaminen arvokkaana yksilönä sekä vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen arjessa. Tutkimus on lähestymistavaltaan kerronnallinen ja aineisto koostuu neljän luokanopettajan kerronnallisista haastatteluista. Haastattelut toteutettiin etäyhteyden välityksellä. Kolmessa haastattelussa kommunikoitiin web-kameran välityksellä. Yksi haastattelu toteutettiin haastateltavan pyynnöstä ilman web-kameraa. Aineistoa analysoitiin ensin sisällönanalyysin keinoin. Sen jälkeen aineistoa analysoitiin temaattisesti. Tutkimustulosten mukaan Lapset puheeksi -keskustelu toimii kodin ja koulun yhteistyön avaimena, joka tutustuttaa osapuolia toisiinsa ja auttaa opettajaa ja huoltajia yhteisten kasvatuspäämäärien asettamisessa. Yhteistyön kautta ongelmien ennaltaehkäisy ja vahvuuksien tukeminen mahdollistuvat. Tulosten mukaan Lapset puheeksi -keskustelu on työläs, mutta se myös koetaan merkitykselliseksi lapsen hyvinvoinnin tukemisen kannalta. Tutkimuksessa saadut myönteiset tulokset Lapset puheeksi -keskustelun käytöstä koulukontekstissa tukevat menetelmän käyttöönottamista laajemminkin. Lapset puheeksi -menetelmäkoulutus olisi syytä tuoda osaksi opettajan opintoja. Näin varmistettaisiin, että opettajilla on ammattitaitoa toimia yhteistyössä huoltajien kanssa ja tukea lapsen hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla

Oppimisen ja hyvinvoinnin yhteys

Tiivistelmä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ilmiöitä ovat oppiminen ja hyvinvointi sekä miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. Aihetta tarkastellaan kasvatustieteellisen näkökulman lisäksi sosiaalisesta, psykologisesta ja biologisesta näkökulmasta. Koska ihminen on sosiaalinen olento, kaikki kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen liittyvät prosessitkin tapahtuvat aina vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja ympäristön kanssa. Myös vallitseva kulttuuri ja yhteiskunta, jossa elämme ovat aina läsnä oppimistilanteissa. Ihmisen hyvinvointi on suhteellinen käsite, koska se tulee usein näkyväksi vasta suhteessa pahoinvointiin. Yksi tapa määritellä hyvinvointia on ajatella se kokonaisuutena, johon kuuluvat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Fyysisellä hyvinvoinnilla voidaan yksinkertaistaen tarkoittaa fyysiseen terveyteen liittyviä asioita, psyykkisellä hyvinvoinnilla mielen terveyteen liittyviä asioita ja sosiaalisella hyvinvoinnilla sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä asioita. Hyvinvointia on tutkittu muun muassa siitä näkökulmasta, millaiseksi yksilö kokee oman elämänlaatunsa. Toisaalta sitä on tarkasteltu myös tyytyväisyyden ja positiivisten tunteiden näkökulmasta. Oppiminen ja hyvinvointi kietoutuvat toisiinsa monella tavalla. Yhteys näkyy jo varhaisessa vuorovaikutuksessa. Jos yksilön perustarpeet eivät täyty, normaali kasvu ja kehitys eivät ole mahdollisia. Oppimisprosessissa negatiiviset tunteet voivat kuluttaa yksilön voimavaroja ja viedä voimia tehtäviin keskittymiseltä. Tämä voi puolestaan aiheuttaa epäonnistumisen kokemuksia ja saada oppijan luovuttamaan helposti. Toisaalta positiiviset tunteet ja onnistumisen kokemukset oppimistilanteissa tukevat oppimista. Fyysisen aktiivisuuden on todettu parantavan kognitiivisia toimintoja ja oppimista ja hyvillä sosiaalisilla suhteilla on myös todettu olevan yhteys oppimiseen. Oppimisvaikeuksista kärsivillä on muita suurempi riski esimerkiksi mielenterveyden ongelmiin. Koska oppimisen vaikeudet ovat usein kehityksellisiä, ei yhteyttä voida suoraan selittää sillä, että oppimisen vaikeudet aiheuttaisivat mielenterveysongelmia tai toisinpäin. Sen sijaan yhteyden on arveltu johtuvan muun muassa perinnöllisistä syistä, hermoston toiminnasta tai tarkkaavaisuusongelmista. Pedagogisen toiminnan teoria koostuu neljästä eri osa-alueesta: sivistyksellisyydestä, vaatimuksesta itsenäiseen toimintaan, kulttuurisesta presentaatiosta sekä kulttuurisesta representaatiosta. Oppiminen voidaan nähdä pedagogisen toiminnan teorian valossa ilmiönä, joka mahdollistuu vain, jos oppija on sivistettävissä ja hänen hyvinvointinsa taso mahdollistaa itsenäisen toiminnan sekä kulttuurisen ja sosiaalisen kanssakäymisen ympäristön ja ihmisten kanssa

A model-based iterative learning approach for diffuse optical tomography

Diffuse optical tomography (DOT) utilises near-infrared light for imaging spatially distributed optical parameters, typically the absorption and scattering coefficients. The image reconstruction problem of DOT is an ill-posed inverse problem, due to the non-linear light propagation in tissues and limited boundary measurements. The ill-posedness means that the image reconstruction is sensitive to measurement and modelling errors. The Bayesian approach for the inverse problem of DOT offers the possibility of incorporating prior information about the unknowns, rendering the problem less ill-posed. It also allows marginalisation of modelling errors utilising the so-called Bayesian approximation error method. A more recent trend in image reconstruction techniques is the use of deep learning, which has shown promising results in various applications from image processing to tomographic reconstructions. In this work, we study the non-linear DOT inverse problem of estimating the (absolute) absorption and scattering coefficients utilising a ‘model-based’ learning approach, essentially intertwining learned components with the model equations of DOT. The proposed approach was validated with 2D simulations and 3D experimental data. We demonstrated improved absorption and scattering estimates for targets with a mix of smooth and sharp image features, implying that the proposed approach could learn image features that are difficult to model using standard Gaussian priors. Furthermore, it was shown that the approach can be utilised in compensating for modelling errors due to coarse discretisation enabling computationally efficient solutions. Overall, the approach provided improved computation times compared to a standard Gauss-Newton iteration

Langevin Dynamics Simulations of Polymer Translocation through Nanopores

We investigate the dynamics of polymer translocation through a nanopore using two-dimensional Langevin dynamics simulations. In the absence of an external driving force, we consider a polymer which is initially placed in the middle of the pore and study the escape time τe required for the polymer to completely exit the pore on either side. The distribution of the escape times is wide and has a long tail. We find that τe scales with the chain length N as τe∼N1+2ν, where ν is the Flory exponent. For driven translocation, we concentrate on the influence of the friction coefficient ξ, the driving force E, and the length of the chain N on the translocation time τ, which is defined as the time duration between the first monomer entering the pore and the last monomer leaving the pore. For strong driving forces, the distribution of translocation times is symmetric and narrow without a long tail and τ∼E−1. The influence of ξ depends on the ratio between the driving and frictional forces. For intermediate ξ, we find a crossover scaling for τ with N from τ∼N2ν for relatively short chains to τ∼N1+ν for longer chains. However, for higher ξ, only τ∼N1+ν is observed even for short chains, and there is no crossover behavior. This result can be explained by the fact that increasing ξ increases the Rouse relaxation time of the chain, in which case even relatively short chains have no time to relax during translocation. Our results are in good agreement with previous simulations based on the fluctuating bond lattice model of polymers at intermediate friction values, but reveal additional features of dependency on friction.Peer reviewe

Submonolayer Growth with Anomalously High Island Density in Hyperthermal Deposition

We present a rate equation model for submonolayer island growth under conditions where hyperthermal deposition techniques such as low-energy ion deposition are employed to achieve smooth layer-by-layer growth. By asymptotic analysis, we demonstrate that the model exhibits stationary behavior with well-defined dynamic and growth exponents β and χ, respectively, in the limit of small and high detachment rates. We verify these predictions by using the particle coalescence simulation method. The simulations reveal the existence of a relatively sharp transition regime with an increasing detachment rate of adatoms from high values of the growth exponent β≈1 to much smaller values of β determined by detachment and island diffusion processes. Our numerical results for the island size distribution indicate an anomalously high number of small islands, in agreement with available experimental data.Peer reviewe

Role of concerted atomic movements on the diffusion of small islands on fcc(100) metal surfaces

The master equation formalism is used to analytically calculate the center-of-mass diffusion coefficient for small two-dimensional islands on fcc(100) metal surfaces. We consider the case of Cu on Cu(100) containing up to nine atoms, with energetics obtained from semiempirical interaction potentials. In the case where only single-particle processes are taken into account, the analytic results agree well with previous Monte Carlo simulation data. However, when recently proposed many-particle processes are included, in some cases the diffusion coefficients increase by an order of magnitude at room temperatures. Qualitatively, the oscillatory behavior of diffusion as a function of the island size is not affected by the many-particle processes.Peer reviewe

Polygenic risk provides biological validity for the ICHD-3 criteria among Finnish migraine families

Background Migraine is diagnosed using the extensively field-tested International Classification of Headache Disorders (ICHD-3) consensus criteria derived by the International Headache Society. To evaluate the criteria in respect to a measurable biomarker, we studied the relationship between the main ICHD-3 criteria and the polygenic risk score, a measure of common variant burden in migraine. Methods We used linear mixed models to study the correlation of ICHD-3 diagnostic criteria, underlying symptoms, and main diagnoses with the polygenic risk score of migraine in a cohort of 8602 individuals from the Finnish Migraine Genome Project. Results Main diagnostic categories and all underlying diagnostic criteria formed a consistent continuum along the increasing polygenic burden. Polygenic risk was associated with the heterogeneous clinical picture starting from the non-migraine headache (mean 0.07; 95% CI 0.02-0.12; p = 0.008 compared to the non-headache group), to probable migraine (mean 0.13; 95% CI 0.08-0.18; p < 0.001), migraine headache (mean 0.17; 95% CI 0.14-0.21; p < 0.001) and migraine with typical visual aura (mean 0.29; 95% CI 0.26-0.33; p < 0.001), all the way to the hemiplegic aura (mean 0.37; 95% CI 0.31-0.43; p < 0.001). All individual ICHD-3 symptoms and the total number of reported symptoms, a surrogate of migraine complexity, demonstrated a clear inclination with an increasing polygenic risk. Conclusions The complex migraine phenotype progressively follows the polygenic burden from individuals with no headache to non-migrainous headache and up to patients with attacks manifesting all the features of the ICHD-3 headache and aura. Results provide further biological support for the ICHD-3 diagnostic criteria.Peer reviewe

Hemodynamic responses to emotional speech in two-month-old infants imaged using diffuse optical tomography

Emotional speech is one of the principal forms of social communication in humans. In this study, we investigated neural processing of emotionalspeech (happy, angry, sad and neutral) in the left hemisphere of 21 two-month-old infants using diffuse optical tomography. Reconstructed total hemoglobin (HbT) images were analysed using adaptive voxel-based clustering and region-of-interest (ROI) analysis. We found a distributedhappy > neutral response within the temporo-parietal cortex, peakingin the anterior temporal cortex; a negative HbT response to emotional speech (the average of the emotional speech conditions angry in the anterior superior temporal sulcus (STS), happy > angry in the superior temporal gyrus and posterior superior temporal sulcus, angry </p

Common Variant Burden Contributes to the Familial Aggregation of Migraine in 1,589 Families

Complex traits, including migraine, often aggregate in families, but the underlying genetic architecture behind this is not well understood. The aggregation could be explained by rare, penetrant variants that segregate according to Mendelian inheritance or by the sufficient polygenic accumulation of common variants, each with an individually small effect, or a combination of the two hypotheses. In 8,319 individuals across 1,589 migraine families, we calculated migraine polygenic risk scores (PRS) and found a significantly higher common variant burden in familial cases (n = 5,317, OR = 1.76, 95% CI = 1.71-1.81, p = 1.7 × 10-109) compared to population cases from the FINRISK cohort (n = 1,101, OR = 1.32, 95% CI = 1.25-1.38, p = 7.2 × 10-17). The PRS explained 1.6% of the phenotypic variance in the population cases and 3.5% in the familial cases (including 2.9% for migraine without aura, 5.5% for migraine with typical aura, and 8.2% for hemiplegic migraine). The results demonstrate a significant contribution of common polygenic variation to the familial aggregation of migraine