Ohjauksen käsitteet mielenterveys- ja päihdetyössä – näkyykö asiakkaan osallisuus?

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunniteltujen uudistusten myötä asiakkaiden ja palveluiden ohjaus on noussut esiin yhtenä keskeisenä kehittämisen kohteena. Ohjauksen käsitteitä on useita, ja niiden käyttö vaihtelee kontekstin mukaan. Tässä tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena oli erityisesti osallisuuden näkyminen ohjauksen eri käsitteissä ja niiden sisällöllisissä kuvauksissa. Osallisuus liittyy keskeisesti sosiaali- ja terveysalalla sekä asiakaslähtöisyyteen että mielenterveys- ja päihdetyössä yhtenä lähtökohtana olevaan toipumisorientaatioon. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä ohjauskäsitteitä suomalaisissa mielenterveys- ja päihdetyötä koskevissa raporteissa on käytetty, mitkä ovat näitä käsitteitä kuvaavat tekstisisällöt ja mitkä näkökulmat näissä sisällöissä kuvastuvat. Tutkimus toteutettiin dokumenttianalyysina, ja aineisto analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Analyysin tuloksena tunnistettiin kolme käytettyä ohjauksen käsitettä sekä kolme näkökulmaa, joista työntekijän näkökulma painottui eniten ja asiakkaan näkökulma vähiten. Tulosten perusteella voidaan todeta, että mielenterveys- ja päihdetyön alueella ohjauksen käsitteitä tulisi sekä sisällöllisesti kuvata tarkemmin että edelleen kehittää, jotta ne mahdollistavat asiakkaan osallisuuden. Tätä kehittämistyötä tulisi toipumisorientaation lähestymistavan mukaisesti tehdä yhdessä mielenterveys- ja päihdepalvelujen käyttäjien kanssa.  Abstract Concepts of guidance in the context of mental health and substance abuse care – is client involvement enabled?   Changes in the social and health care services as well as the development and utilization of the new technological methods in the everyday practice of the social and health care, have revealed a need to increase the competence of staff in different guidance activities. This need was recognized in several studies especially in the planning phase of the social and health care reform. In practice, several concepts are nowadays used when describing guidance. In the presented study the main interest was on the concepts used in the context of mental health and substance abuse care, in which the recovery approach with strong emphasis on client involvement is the main approach today. With the document analysis the aim was to describe which concepts of guidance have been used in the Finnish reports on mental health and substance abuse care, the content of these concept descriptions and the perspectives their present. Data was gathered with stepwise PRISMA process. As a result, three concepts describing the guidance were found and the most common perspective in these concepts was the employee’s perspective, two others being the client’s and service perspectives. Client perspective was the least described in the contents of these concepts, which indicates that the participation of the client is not made visible or well-supported in practice.  It should be noted that this study has certain limitations, but the results are suggesting a need to develop the concepts of guidance towards more client-inclusive descriptions. It is recommended to work together with people with lived experience on mental health and substance abuse problems in this development process. Keywords: guidance, involvement, mental health and substance abuse services, document analysis &nbsp

Development of a European Centre of Excellence (Coe) for Research in Continuing Professional Development (UPGRADE)

The European Centre of Excellence (CoE) for Research in Continuing Professional Development (UPGRADE) is a pan-European network of researchers, clinicians, regulators, educators, and professional bodies, established in 2020 through a consensus group of experts, who defined its mission, vision, values, aims and objectives. The Centre’s aim is to advance the science of Continuing Professional Development (CPD) for healthcare professionals through research and dissemination of best practices for CPD. Debate among UPGRADE partners and interchange of research data will yield best practices across countries to optimise quality CPD programmes. Collaboration, information exchange and communication among CPD experts will be facilitated through UPGRADE via an online Community of Inquiry (CoI). UPGRADE aims to evolve as a driving force network of academics and health professional leaders in research, education, professional regulation, and clinical practice whose collaborative work ensures quality and safe person-centred care. UPGRADE members are from 22 European countries, represented by strategic leaders in diverse sectors of health, policy, academia, and professional organisations. Three research-working groups constitute the pillars of UPGRADE, which addresses gaps in research, collect and create critical databases, and solidify the effectiveness of CPD

Potilasopetus ensipsykoosipotilaan hoidossa. Substantiivinen teoria luottamuksen uudelleen rakentumisesta

Mielenterveysongelmaan tai -ongelmiin sairastuminen koskettaa vuosittain usean suomalaisen elämää monella tavoin. Erityisen haasteellista on vakavaan mielenterveysongelmaan kuten psykoosiin sairastuminen. Ensipsykoosiin sairastuminen on järkyttävä ja hämmentävä kokemus sekä potilaalle että läheisille. Yksilöllisenä kokemuksena psykoosi ja psykoosin oireet ovat usein odottamattomia, hämmentäviä ja pelottaviakin. Autetuksi tulemisella ja tiedon saannilla on erittäin suuri merkitys tässä elämää merkittävästi muuttavassa tilanteessa niin sairastuneelle itselleen kuin hänen läheisilleenkin. Potilasopetus osana hoitotyötä on sairaanhoitajien toimintaa, jolla sekä sairastunutta että läheisiä voidaan auttaa ja tukea. Potilasopetusta on kuitenkin tutkittu erittäin vähän mielenterveyshoitotyön alueella. Tässä tutkimuksessa potilasopetusta tarkastellaan ensi kertaa psykoosiin sairastuneiden potilaiden, läheisten ja sairaanhoitajien kokemusten kautta. Tutkimuksen lopputuloksena rakentuu aineistolähtöinen teoria potilasopetuksesta ensipsykoosipotilaiden hoidossa. Teorian ydinkategoria, luottamuksen uudelleen rakentuminen, vastaa kysymykseen siitä, mitä potilasopetus ensipsykoosipotilaan hoidossa on. Teoria etenee kolmivaiheisena prosessina. Ensimmäistä vaihetta kuvaavat hoitoa edeltävät seikat: elämäntilanteen muuttuminen ja avun hakeminen. Hätä ja tarve saada apua johtavat sairastuneen tai läheisten aktiiviseen avun hakemiseen. Avun hakeminen ja saaminen koetaan kuitenkin usein ongelmallisena. Teorian toinen vaihe on hoidon toteutumisen aluetta. Hoitoon liittyvät kohtaamattomuuden tai kohtaamisen kokemukset kuvaavat tätä vaihetta. Kohtaamattomuuteen liittyy vuorovaikutuksen estymistä, tiedon puutteita, omien tarpeiden ja hoitojärjestelmän välisten käytäntöjen kohtaamattomuutta. Kohtaaminen on sekä vuorovaikutuksellista että tiedollista kohtaamista. Jo ensikontakti on kohtaamisen kokemusten ja luottamuksen syntymisen kannalta erittäin tärkeä niin sairastuneelle kuin läheisillekin. Kolmas vaihe kuvaa seurauksia, hoidon jälkeistä tilannetta: joko epävarmuudessa elämistä tai luottamuksen palautumista. Kohtaamattomuus johtaa epävarmuudessa elämiseen, johon liittyy luottamuksen menetys myös hoitojärjestelmään ja omaan tulevaisuuteen. Epävarmuudessa elämiseen liittyy varuillaanoloa ja varmistamista, edelleen jatkuvaa selitysten etsimistä sairastumiselle sekä voimattomuutta ja alistumista. Toipuminen ei tällöin etene eikä hoitoa koeta auttavaksi. Kohtaamisen kokemukset taas mahdollistavat luottamuksen palautumisen itseen, omaan selviämiseen tulevaisuudessa sekä hoidosta saatavaan apuun. Yhteenvetona voidaan todeta, että ensikontaktista lähtien potilaan, läheisten ja sairaanhoitajien kokemukset kohtaamattomuudesta tai kohdatuksi tulemisesta ovat merkittäviä. Hoidollisesti liikutaan vuorovaikutuksen herkällä alueella, jossa kohtaamisen tai kohtaamattomuuden kokemusten kautta niin luottamuksen menetys kuin luottamuksen saavuttaminen ovat koko ajan mahdollisia. Luottamuksen palautuminen on kuitenkin edellytys sille, että potilas ja läheinen voivat ja pystyvät ottamaan nykyisen palvelujärjestelmän edellyttämällä tavalla vastuuta arjen sujumisesta ja toipuminen mahdollistuu. Tutkimus nostaa esiin palvelujärjestelmän, hoitotyön käytännön ja hallinnon sekä koulutuksen kehittämisen kohteita. Ensipsykoosipotilaiden hoidossa luottamuksen uudelleen rakentuminen edellyttää mahdollisimman pysyviä, pitkäkestoisia hoitosuhteita. Läheisten merkitys potilaan hoidossa tulisi nykyistä paremmin tunnistaa ja kohdata myös heidän avun tarpeensa hoidon aikana. Sairaanhoitajien osaamisen näkökulmasta keskeisiä ovat ammatillisen, inhimillisen, potilasta ja läheisiä arvostavan kohtaamisen taidon osaaminen ensikontaktista lähtien sekä pitkäkestoisen hoitosuhdetyöskentelyn osaaminen ensipsykoosipotilaan ja hänen läheistensä kanssa.The aim of this study was to develop an inductive theory on patient education in first-episode patients care. The viewpoint of the study is on the patients, significant others and nurses experiences. First-episode psychosis is a shocking and confusing experience for the patient and their significant others. In this situation, which alters the patient s life as well as significant others , the experiences of being helped and getting information have a great importance. With patient education both the patient and significant others could be helped and supported. The primary data of the study were interviews with first-episode psychotic patients, significant others and nurses. In addition, texts from the previous study, a researcher s diary and memos done during the study were parts of the data. In total the data consists of 945 text pages. The data-analysis was done by using the inductive-deductive grounded theory method. As a result of the study a theory on the patient education in first-episode psychotic patient s care was developed, with the core category of reconstructing trust. Falling ill with psychosis is connected with the sense of losing trust in oneself and in one s own life-situation. The life-situation is altered in a remarkable way for the patient and their significant others and they try to find help in different places. Searching for help and getting help are often considered problematic.When the care has started, already from the first meeting the experience of being encountered or non-encountered are highly important. These experience predict the possibilities of the care, and patient education as a part of it, to happen. Being non-encountered could result in living in uncertainty, when the recovery is not proceeding and care is not experienced as helpful. Instead, encountering enables the regaining of trust in oneself, coping in the future and also trust towards the help rec! eived from care. From the nursing point of view this area of interaction is very delicate, situations can change and therefore also losing or gaining the trust through the experience of encountering or non-encountering is possible. In the first-episode psychotic patients care educational as well as other nursing processes are intertwined when encountering happens. Regaining trust is a prerequisite for the active role needed from patients and significant others in the current service system. This study highlights several development needs in service systems, in the administration, practice and education of nurses. In the care of first-episode psychotic patients stable, long-lasting relationships are needed. The importance of significant others should be recognised and their feelings and needs for help should be met during the care. From the nurses viewpoint the main issue is the ability to create a professional, human, respectful relationship with patients and significant others which enables encountering starting from the first meeting