Jalkapalloelämän alkeismuodot : Pyhä milanolaisten ultrakannattajien yhteisöllisyyttä uusintavana kategoriana

Tutkimus sijoittuu uskontososiologian, urheilusosiologian ja pyhän tutkimuksen leikkauspisteeseen. Kahden suuren milanolaisen jalkapalloseuran – punamustan Milanin ja sinimustan Interin – ultrakannattajien yhteisöllisyyttä tarkastellaan jälkidurkheimilaisen teorianmuodostuksen valossa. Teoreettisen viitekehyksen keskiössä on Gordon Lynchin pyhän kulttuurisosiologia. Pyhä on kollektiivinen representaatio – näennäisessä järkkymättömyydessään ja pakottavuudessaan voimantäyteinen sekä tahrattomuudessaan kielletty. Sen vastapoolina on kielloilla eristetty saastuttava profaani. Tekstiaineistona hyödynnetään ultraryhmittymien kannatuslauluja, banderolleja ja katsomokoreografioita. Tutkimuksen keskeiset kysymykset liittyvät ultrien pyhän symbolikoodiston ja sen ympärille rakentuvan sosiaalisen todellisuuden selvittämiseen. Menetelminä käytetään laadullista sisällönanalyysia ja diskurssianalyysia. Metodeista jälkimmäinen edustaa sosiaalisen konstruktionismin tieteenfilosofista perinnettä, jonka piirissä tieto oletetaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa rakentuneeksi. Reaalimaailma esittäytyy inhimilliselle ymmärrykselle aina kulttuurisesti värittyneenä, verhottuna ihmisten sille tuottamiin merkityksiin. Tutkimuksessa erityisenä mielenkiinnon kohteena on se sosiaalinen toimijuus, jota ultrat edustavat suhteessa pyhään ja profaaniin. Ultrakulttuuri osoittautuu implisiittiseksi uskonnoksi ja stadionin kaarrekatsomo rituaalisen viestintämallin mukaiseksi seurayhteisön perinteitä, arvoja ja uskomuksia heijastavaksi tasopinnaksi. Ultrien pyhään symbolikoodistoon kuuluvat joukkueen pelipaidan värit, antropomorfiset embleemit, seurahistorian merkkihenkilöt ja poliittiset aatteet. Vaarallisen profaaneina näyttäytyvät pahimmat vastustajaseurat, oman seuraorganisaation ”mustat lampaat”, viranomaistahot ja nykyjalkapallon kaupallistumiskehitys. ”Palvoja”, ”sotilas”, ”huligaani”, ”lainsuojaton”, ”fasisti” ja ”tosi milanolainen” ovat identiteettejä, joita ultrat ottavat kunnioittaessaan pyhää ja pitäessään profaanin loitolla. Tutkimuksen myötä herää ajatus pyhän kulttuurisosiologian soveltamisesta yhteiskunnan muillakin osa-alueilla, esimerkiksi liittyen yksilönvapauden, demokratian ja markkinatalouden sekä ekologisten arvojen väliseen konfliktiin. Tutkimus on paitsi uutta tietoa tuottava, myös kuvaileva esitys pyhän tutkimustraditiosta ja italialaisen jalkapallon maailmasta

Työntekijöiden välinen hiljaisen tiedon jakaminen etätyössä : Monimenetelmällinen tapaustutkimus

Tiedon rooli työelämässä on kasvanut merkittävästi, ja ihmisen suorittamat työtehtävät painottuvatkin kasvavissa määrin tietotyötehtäviin. Työntekijöiltä odotetaan parempaa kykyä tiedon hyödyntämiseen ja sen omaksumiseen. Työntekijöiden osaamiseen ja asiantuntijuuteen liittyvä tieto voi olla kuitenkin haastavaa hyödyntää ja omaksua tiedon ollessa luonteeltaan hiljaista. Samalla työntekijöiden työympäristö on muutoksessa. Koronapandemia on sysännyt työnantajaorganisaatiot niin muualla maailmassa kuin Suomessakin suosimaan etätyötä pääasiallisena työnjärjestämistapana. Hiljaisen tiedon jakaminen etätyöympäristössä näyttäytyy kuitenkin vähän tutkittuna aihealueena. Tämä tutkielma pyrkiikin vastaamaan kyseiseen tutkimusaukkoon tutkimalla työntekijöiden välistä hiljaisen tiedon jakamista tietointensiivisessä ja tiimiperusteisessa etätyöympäristössä. Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena, jonka kohteena on Suomessa toimivan kansainvälisen suuryhtiön HR-yksikkö. Tutkielma on luonteeltaan monimenetelmällinen. Tutkielmaa varten on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella määrällinen tutkimusaineisto ja teemahaastatteluin laadullinen tutkimusaineisto. Tutkielman päätutkimusaineistona toimii kerätty laadullinen aineisto määrällisen aineiston toimiessa päätutkimusaineiston tukena. Tutkimuskohteen työntekijöiden välinen hiljaisen tiedon jakaminen etätyössä näyttäytyy tutkielman tulosten perusteella yksilöllisempään hiljaisen tiedon jakamiseen painottuneena. Työntekijöiden toiminta on yksilösuoritteisempaa, vapaamuotoisemman ja kollektiivisemman hiljaisen tiedon jakamisen ollessa etätyössä vähäisempää. Hiljaista tietoa arvostetaan, mutta sitä samalla arvotetaan ja sen määrällistä kuormittavuutta tiedon saajille varotaan. Työntekijöiden välinen yhteenkuuluvuus on tutkimustulosten mukaan osaltaan jakautunutta, mutta toisaalta viitteitä vahvasta yhteenkuuluvuudesta niin tiimien sisällä ja tiimien välillä on kuitenkin myös havaittavissa. Työntekijöiden välinen luottamus on tulosten perusteella vahvaa vaikkakin tiimien välillä on havaittavissa raja-aitoja, vähäisempää hiljaisen tiedon jakamista, ja tiimien sekä niiden jäsenten tuntemattomuutta. Kollektiivisempaa jakamista ja yhdessä työskentelyä kaivataan tulosten perusteella enemmän, ryhmä- ja lähityöskentelyn näyttäytyessä työntekijöille helpompana hiljaisen tiedon vapaamuotoisen ja kollektiivisen jakamisen toteutumisen suhteen. Jatkotutkimustarpeiksi voidaan mainita työntekijöiden välisen hiljaisen tiedon jakamisen tutkiminen eri kohdeorganisaation etätyökontekstissa, ja työntekijöiden ja esihenkilöiden välisen hiljaisen tiedon jakamisen tutkiminen etätyökontekstissa. Lisäksi myös mielenkiintoisena jatkotutkimustarpeena näyttäytyy hiljaisen tiedon jakamisen ilmeneminen hybridimallisessa työympäristössä

Rajavartiomiehen käyttäytymisvelvoitteet- Vertailussa rajavartiomies, poliisi ja ammattisotilas

Tutkielmassani selvitän rajavartiolaitokseen nimitetyn rajavartiomiehen käyttäytymisvelvoitteita vapaa-aikana järjestämällä rajavartiomiehen kaksi virkastatusta, sotilas ja julkisen vallan käyttäjä, yhdeksi normikokonaisuudeksi. Tämä normikokonaisuus toimii perustana nykyaikaisen rajavartiomiehen käyttäytymisvelvoitteille. Tutkimusmetodini on oikeusdogmaattinen ja tutkimusote analyyttinen. Tutkielman oikeustapaukset ja niiden analyysit tukevat tutkimusotetta. Perusoikeusrajoituksissa käytän oikeushistoriallista tutkimusotetta, jotta pystyn selittämään perustelut nykyisille rajoituksille. Kuten puolustusvoimien ammattisotilaan tehtävä puolustusvoimissa, on myös rajavartiomiehen tehtävä rajavartiolaitoksessa sotilaallisesti järjestetty. Virkamiehenä toimiminen ja sotilasammatti oikeuttavat valtiota rajoittamaan yksilön tiettyjä perusoikeuksia. Tutkielmassa keskitytään poliittisten perusoikeuksien rajoittamisen vaikutuksiin. Vertailussa selvitetään, onko rajavartijalla enemmän perusoikeusrajoituksia kuin esimerkiksi poliisilla tai puolustusvoimien sotilaalla. Käsittelen perusoikeuksia ja niiden rajoitusmahdollisuuksia EIS:n, perustuslain säädösten, oikeustapausten ja oikeuskirjallisuuden avulla. Perusoikeusrajoitusten lisäksi tutkin laajan julkisen vallan käyttäjälle säädettyjä käyttäytymis- ja toimimisvelvoitteita. Rajavartiolaitoksen julkisen vallan käytön oikeuksia on lisätty viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tavoitteenani on selvittää, onko tämä vaikuttanut rajavartiomiehen velvoitteisiin ja vapaa-aikaan. Vertaan näitä velvoitteita poliisin vastaaviin. Poliisia käytän vertailussa siksi, että instituutiolla on selkeästi tunnettu laaja oikeus puuttua ihmisten yksityiselämään. Tutkimuksessa tarkastelen virkamiesoikeutta ensin yleisten velvollisuuksien kautta. Tämän jälkeen tutkin tarkemmin ammattiryhmäkohtaisia eroja. Tutkimuksen kannalta merkittäviä ovat erityisesti voimankäyttöön oikeutettujen virkamiesten tarkemmat käyttäytymisvelvoitteet. Oikeuden päätöksissä painotettiin työntekijää ja -antajaa kohtaan tunnettua luottamusta, sillä mitä enemmän henkilö julkista valtaa käyttää, sitä enemmän lainmukaisuutta hänen käyttäytymiseltään voidaan odottaa. Tutkielmastani käy ilmi, että rajavartiomiehen virassa yhdistyvät sekä poliisin että ammattisotilaan toimintaa rajoittavat käyttäytymisvelvoitteet. Poliittisia perusoikeuksia rajoitettaessa ei rajavartiolaitoksen erityisasemaa mainittu hallituksen esityksissä. Sen sijaan käyttäytymisvelvoitteita tarkasteltaessa on rajavartiomies usein samassa asemassa kuin poliisi. Koska oikeustapausten määrä on suhteellisen vähäinen, ei tutkimustuloksia voida pitää täysin yleispätevinä.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Wage flexibility in Sweden and wage flexibility comparison of Finland and Sweden during 1996‒2018

Tavoitteet: On esitetty, että yksi mahdollinen syy Ruotsin talouden Suomea nopeampaan toipumiseen finanssikriisistä löytyisi maiden palkanmuodostuksen eroista sekä mahdollisesti ruotsalaisten palkkojen suuremmasta joustavuudesta suomalaisiin verrattuna. Keskeinen palkanmuodostuksen ero maiden välillä on palkkanormin merkityksessä, joka Ruotsissa on tarkoittanut kiintopistettä tai palkankorotuskattoa ja Suomessa puolestaan lähtökohtaa tai palkankorotuslattiaa. Tämän tutkielman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ruotsalaisten kokoaikaisten työntekijöiden palkkojen joustavuudesta sekä vertailla suomalaisten ja ruotsalaisten työntekijöiden palkkajoustavuutta vuosina 1996–2018. Lisäksi tarkoitus on pohtia, olisiko Ruotsin palkanmuodostuksessa jotain sellaista, josta Suomi voisi ottaa mallia. Menetelmät: Ruotsia koskeva aineisto peräisin on IFAU:n palkkarakennetilastosta, jossa edustettuna ovat 15–65-vuotiaat työntekijät. Suomea koskevat luvut ovat peräisin Tilastokeskuksen palkkarakennetilastosta, jossa edustettuna ovat kaikki palkansaajat ikää katsomatta. Suomalaisten palkkojen joustavuutta koskevat luvut on saatu R. Uusitalolta käyttöön tätä tutkielmaa varten. Palkkajoustavuuden tarkastelu on kohdennettu kokoaikaisiin tuntityöntekijöihin ja kokoaikaisiin kuukausipalkkalaisiin. Palkkajoustavuutta on tarkasteltu perustunnuslukujen, jakaumakuvien ja regressioanalyysien kautta ajalla 1996‒2018. Tulokset: Sekä suomalaisten että ruotsalaisten palkkojen havaittiin olevan vuosina 1996‒2018 jäykkiä erityisesti alaspäin: palkkamuutosjakaumat olivat vinoja oikealle ja todella suuria palkankorotuksia oli enemmän, kuin mikä olisi ollut mahdollista normaalisti jakautuneella muuttujalla. Suomen palkat kuitenkin joustivat vuosina 1996‒2018 kaikkinensa ruotsalaisia enemmän: suomalaisten palkkojen hajonta oli suurempaa, huipukkuus pienempää ja palkkamuutosten ääriarvot suurempia. Lisäksi ruotsalaisten palkkamuutokset keskittyivät koko tarkastelujakson aikana huomattavasti tiiviimmin mediaanipalkankorotuksen tuntumaan kuin suomalaisten. Finanssikriisin jälkeen ruotsalaisten palkanmuutokset keskittyivät aiempaa enemmän mediaanikorotuksen tuntumaan ja palkankorotustahti hidastui kuitenkin niin, että palkanmuutosten mediaani pysytteli inflaatioasteen yläpuolella ja reaalipalkkojen kasvu jatkui 2010-luvulla. Suomessa mediaanipalkanmuutos vaihteli selkeästi Ruotsia enemmän taloudellisen tilanteen ja myös inflaation mukaan. Suomenkin palkka-aineistossa havaittiin jonkinlaista palkankorotusten tiivistymistä 2010-luvulla, muttei kuinkaan samassa määrin ja yhtä voimakkaana kuin Ruotsissa. Molemmissa maissa yrityksien taloudellinen menestys oli positiivisesti ja tuntuvasti yhteydessä palkkoihin. Molemmissa maissa myös yrityksen taloudellisen menestyksen yhteys palkkamuutoksiin löydettiin, mutta selitysasteet ja regressiokertoimet jäivät niin pieniksi, että käytännössä palkkamuutokset näyttävät olevan suhteellisen joustamattomia yrityksen taloudellisen kehityksen suhteen. Johtopäätökset: On mahdollista, että tässä tutkimuksessa havaittu Ruotsin Suomea tiukempi palkankorotuskuri ja palkkojen jäykkyys on edesauttanut maata toipumaan finanssikriisistä. Vaikuttaa siltä, että Suomessa ei Ruotsin palkkamallin kaltaista palkankorotusten kiintopistettä olla ainakaan samassa määrin onnistuttu seuraamaan. Finanssikriisin jälkeen Ruotsissa näyttää syntyneen entistä suurempi palkkasolidaarisuus, josta Suomella voisi olla tulevaisuudessa mallin ottamisen varaa.Goals: It’s been stated that one possible reason for faster revival of Swedish economy compared to Finnish after financial crisis could be found in the differences of wage formation and Sweden’s more flexible wages. The essential difference in wage formation between the countries is in meaning of wage norm that is reference point in Sweden and minimum raise in Finland. The goal of this thesis is to provide new data of wage flexibility in Sweden and also compare wage flexibility between Finland and Sweden during 1996‒2018. Aim is also to ponder whether Finland could learn something from Swedish wage formation model. Methods: Swedish data set belong to IFAU and it consists wage information of workers between 15- and 65-years-old. R. Uusitalo has given the Finnish numbers for this thesis, and they are from Statistics Finland data set that covers workers of all ages. The used analysis are surveying the basic statistics and distribution graphs, and regressions. Analysis only include full-time workers. Results: Waged were found rigid in both countries during 1996‒2018, and especially downward rigidity was pronounced. Distributions were skewed to the right, and there were more extreme values than in normal distribution. Finnish wages were more flexible than Swedish ones during the whole survey period: distributions were wider, kurtosis smaller and extreme values were higher. More over Swedish wage changes centered much more tightly towards median wage change. After financial crisis Swedish wage changes clustered even more around median wage increase and phase of wage increases decelerated in a manner that allowed median wage change to stay above inflation rate, and real wage growth continued during 2010’s. Median wage change fluctuated considerably more in Finland according to economic situation and inflation. There was some clustering around median after financial crisis, but not as much as in Sweden. There was a positive and powerful connection between companies’ economic success and wages in both countries. There was also a connection between companies’ economic success and wage change in both countries, but coefficients and coefficients of determination (R2) were so modest that practically wage changes seem to be quite rigid regarding companies’ economic success. Conclusions: It’s possible that stricter wage discipline and rigidity in Sweden found in this thesis has actually assisted Sweden to recuperate economically from financial crisis. It seems that Finland has not been able to follow the benchmark such as set in Sweden. It appears that there is even grated wage solidarity in Sweden after financial crisis, and that is something Finland could learn and take advantage in the future

Pintakasvillisuuden vaikutus männyn luontaiseen uudistamiseen Koillis-Lapissa

TutkimusselosteSeloste artikkelista: Hyppönen, M., Hallikainen, V., Niemelä, J. & Rautio, P. 2013. The contradictory role of understory vegetation on the success of Scots pine regeneration. Silva Fennica 47(1), article id 903

The contradictory role of understory vegetation on the success of Scots pine regeneration.

201

Recovery Potential of Spinal Meningioma Patients With Preoperative Loss of Walking Ability Following Surgery - A Retrospective Single-Center Study

Objective: Spinal meningiomas are neurosurgical rarities that manifest with progressive paraor tetraparesis. The effect of timing of surgery on the recovery after the loss of walking ability is poorly known. We studied the effect of timing of surgery on restoring walking ability in surgically-treated spinal meningioma patients. Methods: Using electronic health records, we retrospectively identified >= 18-year-old patients operated on during 2010-2020. The patients were followed until 30th September 2020, death or emigration. Results: We identified 108 patients (81% women) with operated spinal meningiomas. The mean age of the patients was 64 years (range, 18-94 years). A gross total resection was achieved in 101 (94%), and 21 patients (19%) suffered from perioperative complications. Of the 108 patients operated on, 49 (45%) could not walk without assistance prior to surgery. At the time of first postoperative visit (mean, 3.1 months; range, 1.3-13.1 months), 14 out of 24 patients (58%) operated on within 29 days and 8 out of 20 patients (40%) operated on later than 29 days since the loss of walking ability without assistance, were able to walk without assistance. Also, 3 out of 5 paraplegic patients who underwent surgery later than 29 days after they lost the walking ability, were able to at least walk with assistance at first postoperative visit. Conclusion: Early surgical treatment following the loss of walking ability restores walking ability in a substantial number of patients. However, even late surgery may restore walking ability.Peer reviewe

Bypass Surgery for Complex Internal Carotid Artery Aneurysms : 39 Consecutive Patients

OBJECTIVE: Bypass surgery is a special technique used to treat complex internal carotid artery (ICA) aneurysms. The aim of this retrospective study is to provide a comprehensive description of treatment and outcome of complex ICA aneurysms at different ICA segments (cavernous, supraclinoid, ICA bifurcation) treated with bypass procedures. METHODS: We identified 39 consecutive patients with 41 complex ICA aneurysms that were treated with 44 bypass procedures between 1998 and 2016. We divided the aneurysms into 3 anatomic subgroups to review our treatment strategy. All the imaging studies and medical records were reviewed for relevant information. RESULTS: The aneurysm occlusion (n = 34, 83%) or flow modification (n = 5, 12%) was achieved in 39 aneurysms (95%). The long-term bypass patency rate was 68% (n = 30). Minor postoperative ischemia or hemorrhage was commonly seen (n = 20, 51%), but large-scale strokes were rare (n = 1, 3%). Preoperative dysfunction of extraocular muscles (cranial nerves III, IV, and VI) showed low-to-moderate improvement rates (20%-50%). Preoperative vision disturbance (cranial nerve II) improved seldom (22%). At the latest follow-up (mean; 51 months) 29 patients (74%) were independent (modified Rankin Scale CONCLUSIONS: Bypass surgery for complex ICA aneurysms is a feasible treatment method with an acceptable risk profile. Patients should be informed of the uncertainty related to improvement of pretreatment cranial nerve dysfunctions.Peer reviewe

Digital holography; (100.0100) Image processing; (100.2000) Digital image processing; (100.6890) Three-dimensional image processing

Digital holographic microscopy enables the capture of large three-dimensional volumes. Instead of using a laser as an illumination source, partially coherent alternatives can be used, such as light-emitting diodes, which produce parasitic reflection and speckle-free holograms. Captured high-contrast holograms are suitable for the characterization of micrometer-sized particles. As the reconstructed phase is not usable in the case of multiple overlapping objects, depth extraction can be conducted on a reconstructed intensity. This work introduces a novel depth extraction algorithm that takes into consideration the possible locations of multiple objects at various depths in the imaged volume. The focus metric, the Tamura coefficient, is applied for each pixel in the reconstructed amplitude throughout the volume. This work also introduces an optimized version of the algorithm, which is run in two stages. During the first stage, coarse positions of the objects are extracted by applying the Tamura coefficient to nonoverlapping window blocks of intensity reconstructions. The second stage produces high-precision characterizations of the objects by calculating the Tamura coefficient with overlapping window blocks around axial positions extracted in the first stage. Experimental results with real-world microscopic objects show the effectiveness of the proposed method