NMEA-ohjaajakoulutuksen ja -kurssin kehittämistarpeet ohjaajien näkökulmasta

Tämä opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Suomen Mielenterveysseuran kanssa. Suomen Mielenterveysseura on kehittänyt Mielen ensiapu 1 ja 2 kurssit sekä Nuoren Mielen Ensiapukurssin (NMEA). Näillä kursseilla käyneet voivat hakeutua ohjaajakoulutukseen ja sen käytyään alkaa itsekin ohjata näitä kursseja. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Nuoren Mielen Ensiapukurssin ohjaajakoulutuksen käyneiden ajatuksia ja kehittämisehdotuksia NMEA ohjaajakoulutuksesta ja -kurssista. Opinnäytetyötä varten haastattelimme 9 ohjaajaa, jotka olivat ohjanneet ainakin yhden Nuoren Mielen Ensiapukurssin. Ohjaajat asuvat ympäri Suomea, joten haastattelut toteutettiin puhelimitse (4), skypen välityksellä (4) tai kasvokkain (1). Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja eli kysyimme kaikilta samat kysymykset samassa järjestyksessä. Haastatellut henkilöt valikoituivat Suomen Mielenterveysseuran kautta, joka selvitti ohjaajien suostumuksen ja halukkuuden haastateltaviksi. Opinnäytetyössä tutkimuskysymyksenä oli: Mitkä ovat kehittämistarpeet Nuoren mielen ensiapuohjaajakoulutuksesta koulutukseen osallistuneiden näkökulmasta? Keskeisimpiä teorioita työssämme on lasten ja nuorten mielenterveys ja sen edistäminen. Psyykkinen kehitys lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteen ja kehityksen mahdolliset häiriöt sekä niiden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen ovat myös tärkeitä teemoja työssämme. Tutkimuksessamme kävi ilmi, että ohjaajakoulutuksen laatuun tulisi kiinnittää huomiota, jotta heidän pitämänsä Nuoren Mielen ensiapukurssit olisivat mahdollisimman tasalaatuisia. Myös materiaalien laatuun ja saatavuuteen olisi hyvä panostaa. Ohjaajakoulutukseen osallistuneet toivovat, että Mielenterveysseurassa olisi joku henkilö vastaamassa juuri heidän kysymyksiinsä ja antamassa tukea kurssien järjestämiseen ja markkinointiin. Tukea ja kannustusta toivottiin myös kokeneemmilta ohjaajilta. Uudet ohjaajat kaipaavat lisää pedagogista materiaalia, tuntisuunnitelmia, erilaisten menetelmien opettamista sekä ohjaajan kansiota. Kokonaisuutena kurssin vetäminen koetaan vaativaksi niin ajallisesti kuin muutenkin, koska ohjaaja suunnittelee ja kokoaa ohjaamansa kurssit itsenäisesti. NMEA kurssin sisältämä verkko-osio sai ohjaajilta paljon kritiikkiä. Verkossa tapahtuva keskustelu koetaan keinotekoiseksi ja käytettävä alusta (Tukinet) jäykäksi ja hankalaksi. Koko kurssi haluttaisiin pitää kontaktiopetuksena. Ohjaajat kokevat, että aiheita ja materiaalia on paljon, mutta ei ole riittävästi aikaa sen läpikäymiseen. Kurssilla tulisi ehtiä myös keskustella ja olisi hyvä olla joku toiminnallinenkin osio. Kokonaisuutena NMEA kursseja pidetään kuitenkin tarpeellisina. Lasten ja nuorten mielenterveys on kaikkien aikuisten vastuulla.This thesis is carried out in cooperation with the Finnish Mental Health Society. The Finnish Mental Health Society has developed First Aid courses Mental Health 1 and 2 and Promoting Mental Health of the Youth (PMHY). Those attending the courses can apply for the tutor training and after that, they will also start guiding these courses. The purpose of this thesis was to chart the ideas and suggestions for development of PMHY mentorship training. The aim was also to develop the training course to meet the needs of the future counsellors. For this thesis, we interviewed 9 counsellors who had directed at least one PMHY course. The directors live around Finland, so interviews were carried out by telephone (4), via Skype (4) or face-to-face (1). The interviews were semi-structured theme interviews, so the same questions in the same order. The interviewed persons were selected through the Finnish Mental Health Society, which verified the consent and willingness of the counsellors to the interview. The study question was: What are the development needs of PMHY training courses from the point of view of the participants? The most important theories in our work are the mental health and promotion of children and young people. Psychic development from childhood through adolescence to adulthood and possible disturbances in development, as well as identification and early intervention are also important themes in our work. The study indicated that the quality of the counsellor training should be paid attention so that the courses of Promoting Mental Health of the Youth would be of as equal quality as possible. It is also important to invest in the quality and availability of materials. The participants in the pilot training program wished that there would be someone in the Mental Health Society to answer their questions and provide support for the organization and marketing of courses. Support and encouragement were also welcomed by more experienced counsellors. New counsellors need more pedagogical material, lesson plans, teaching a variety of methods, and a director's folder. As a whole, taking the course is challenging both in regards of timing and because the instructor designs and assembles the courses he / she independently controls. The network section included in the PMHY course received a lot of criticism from the counsellors. The online discussion is felt artificial and the platform (Tukinet) is stiff and difficult. The course was wished to be held as a contact lesson. The counsellors experienced that there is a lot of topics and material but there is not enough time to go through it. The issues should also be discussed and it would be beneficial to include a functional session in the course, as well. However, as a whole the PMHY courses were considered necessary. The mental health of children and young people is the responsibility of all adults

Hepcidin is potential regulator for renin activity

An association between genetic variants in the genes HFE, HJV, BMP4 and arterial hypertension has been shown earlier. Proteins encoded by these genes participate in the signalling routes leading eventually to the production of the peptide hormone hepcidin. Mutations in these genes have been associated with the abnormal production of hepcidin in the body. This finding led to studies exploring the possible role of hepcidin in regulating the activity of blood pressure related renin-angiotensin system enzymes. We used molecular modelling to find out if it is possible for hepcidin to bind to the active site of the renin-angiotensin system enzymes, especially renin. Fluorometric assays were used to evaluate the inhibitory effect of hepcidin on renin as well as angiotensin converting enzymes 1 and 2. Finally, bio-layer interferometry technique was used to study hepcidin binding to renin. The molecular modelling showed that hepcidin seems to have similar binding properties to the renin active site as angiotensinogen does. Based on fluorometric enzyme activity assay, hepcidin has an inhibitory effect on renin in vitro, too. However, angiotensin converting enzymes 1 and 2 were not inhibited remarkably by hepcidin-25. In bio-layer interferometry analysis hepcidin-renin binding was concentration dependent. Our results suggest that hepcidin could act as an inhibitor to the renin. Nowadays, there is no known biological inhibitor for renin in vivo and our finding may thus have important clinical implications.publishedVersionPeer reviewe

Äitien fyysisen kuntoutumisen tukeminen synnytyksen jälkeen : Kysely Espoon kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajille

Äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajat kuuluvat ammattiryhmään, joka kohtaa raskaana olevat ja synnyttäneet naiset. Terveydenhoitajat tukevat sekä äitiä, lasta että koko perhettä raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Kentällä toimivien fysioterapeuttien keskuudesta on noussut toive fysioterapeuttien ja terveydenhoitajien välisen yhteistyön kehittämisestä. Yhteistyön myötä molempien osapuolten ammattitaitoa voitaisiin hyödyntää äitien fyysisen kuntoutumisen tukemisessa synnytyksen jälkeen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kyselyn avulla, miten terveydenhoitajien kokemusten mukaan Espoon kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloissa huomioidaan äidin fyysistä kuntoutumista synnytyksen jälkeen. Fyysisen kuntoutumisen osalta opinnäytetyö keskittyi keskivartalon ja lantionpohjan alueeseen. Työelämän yhteistyökumppaneina toimivat Espoon kaupungin äitiys- ja lastenneuvolat sekä Suomen Äitiysfysioterapeutit ry. Kysely sisälsi väittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin sähköisesti Espoon kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden 113 terveydenhoitajalle ja vastausprosentti oli 23 %. Väittämät analysoitiin määrällisen tutkimuksen periaatteiden mukaan käyttämällä SPSS-ohjelmaa. Avointen kysymysten analysoinnissa noudatettiin laadullisen tutkimuksen aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita. Tulosten perusteella vaikuttaa, että terveydenhoitajilla on aikaa huomioida äidin fyysistä kuntoutumista, ja varsinkin yli 10 vuotta terveydenhoitajana toimineet kokevat ajan riittävän. Lähes kaikki vastanneista terveydenhoitajista kysyvät äideiltä suoraan, onko heillä huolia fyysiseen palautumiseen liittyen. Puolet vastaajista kysyy suoraan virtsankarkailusta, alle puolet paineen tunteesta emättimessä ja neljäsosa ulosteen karkailusta. Hieman yli puolet vastaajista olettaa, että äiti tuo itse esille, jos hänellä on huolia fyysiseen palautumiseen liittyen. Sosiaali- ja terveysalan lisäkoulutusta omaavilla terveydenhoitajilla tämä olettamus ei ole niin vahva. Yli kolme neljäsosaa vastaajista kokee tietävänsä, milloin äiti on syytä ohjata fysioterapiaan. Samoin yli kolme neljäsosaa kaipaa fyysiseen palautumiseen liittyviä lisäkoulutuksia ja -työkaluja. Varsinkin alle 6 vuotta äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajan työssä olleet kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta sekä tietoa fysioterapian mahdollisuuksista äidin tukemisessa.Public health nurses in maternity clinics are occupational professionals who encounter all pregnant mothers and those who have already given birth. It is unclear for physiotherapists how the public health nurses guide, give information and take into consideration the physical rehabilitation of the mothers postpartum. The purpose of this thesis was to find out how physical rehabilitation of mothers who have given birth was taken into consideration in the maternity clinics in the city of Espoo. The physical rehabilitation part of the thesis focused on midriff and pelvic floor areas. Electronical survey was sent to 113 public health nurses who work in maternity clinics in the city of Espoo, 26 of the public health nurses participated and answered the survey. Because the total response rate is 23% it needs to be taken into consideration as a diminishing factor. The survey had closed and open-ended questions. SPSS program was used as an analysis method on the multiple-choice questions and content analysis for the open-ended questions. The results show that the public health nurses have time to pay attention to the mothers’ physical rehabilitation, especially those who have worked as a public nurse for over ten years felt that they have enough time to focus on the physical rehabilitation. Almost all the respondents asked the mother if they had any concerns regarding physical rehabilitation. Half of the respondents asked about urinary incontinence, less than a half asked about pressure in vagina and only one in four asked about stool incontinence. A bit over a half of the respondents assume that the mother will bring up any concerns they have regarding physical rehabilitation, those of the respondents whom have had further training do not assume this. More than three out of four respondents feel that they know when the mother should be guided to see a physiotherapist. More than three out of four public health nurses feel like they need more training and tools regarding physical rehabilitation, especially those who have less than six years of work experience need further training on the subject. It would be crucial to create a check list that maps out the risks of physical rehabilitation of the mothers for the public health nurses. It would be good to target trainings regarding the possibilities of physical therapy in mothers’ rehabilitation for those public health nurses who do not have a lot of working life experience

Clinical and genetic characteristics of late-onset Huntington's disease

Background: The frequency of late-onset Huntington's disease (>59 years) is assumed to be low and the clinical course milder. However, previous literature on late-onset disease is scarce and inconclusive. Objective: Our aim is to study clinical characteristics of late-onset compared to common-onset HD patients in a large cohort of HD patients from the Registry database. Methods: Participants with late- and common-onset (30–50 years)were compared for first clinical symptoms, disease progression, CAG repeat size and family history. Participants with a missing CAG repeat size, a repeat size of ≤35 or a UHDRS motor score of ≤5 were excluded. Results: Of 6007 eligible participants, 687 had late-onset (11.4%) and 3216 (53.5%) common-onset HD. Late-onset (n = 577) had significantly more gait and balance problems as first symptom compared to common-onset (n = 2408) (P <.001). Overall motor and cognitive performance (P <.001) were worse, however only disease motor progression was slower (coefficient, −0.58; SE 0.16; P <.001) compared to the common-onset group. Repeat size was significantly lower in the late-onset (n = 40.8; SD 1.6) compared to common-onset (n = 44.4; SD 2.8) (P <.001). Fewer late-onset patients (n = 451) had a positive family history compared to common-onset (n = 2940) (P <.001). Conclusions: Late-onset patients present more frequently with gait and balance problems as first symptom, and disease progression is not milder compared to common-onset HD patients apart from motor progression. The family history is likely to be negative, which might make diagnosing HD more difficult in this population. However, the balance and gait problems might be helpful in diagnosing HD in elderly patients