Spatial aspects of the dioxin risk formation in the Baltic Sea: A systematic review

Dioxins have been an inconvenience to the Baltic Sea ecosystem for decades. Although the concentrations in the environment and biota have continuously decreased, dioxins still pose a risk to human health. The risk and its formation vary in different parts of the Baltic Sea, due to variability in the environmental and societal factors affecting it. This paper presents a systematic literature review and knowledge synthesis about the regional dioxin risk formation in four sub-areas of the Baltic Sea and evaluates, whether systemic approach changes our thinking about the risk and its effective management. We studied the dioxin flux from atmospheric deposition to the Baltic Sea food webs, accumulation to two commercially and culturally important fish species, Baltic herring (Clupea harengus membras) and Baltic salmon (Salmo salar), and further to risk group members of four Baltic countries. Based on 46 studies, we identified 20 quantifiable variables and indexed them for commensurable regional comparison. Spatial differences in dioxin pollution, environmental conditions, food web dynamics, and the following dioxin concentrations in herring and salmon, together with fishing and fish consumption, affect how the final health risk builds up. In the southern Baltic Sea, atmospheric pollution levels are relatively high and environmental processes to decrease bioavailability of dioxins unfavorable, but the growth is fast, which curb the bioaccumu-lation of dioxins in the biota. In the North, long-range atmospheric pollution is minor compared to South, but the local pollution and slower growth leads to higher bioaccumulation rates. However, based on our results, the most remarkable differences in the dioxin risk formation between the areas arise from the social sphere: the emissions, origin of national catches, and cultural differences in fish consumption. The article suggests that acknowledging spatial characteristics of socio-ecological systems that generate environmental risks may aid to direct local focus in risk management.Peer reviewe

Sleep State Trend (SST), a bedside measure of neonatal sleep state fluctuations based on single EEG channels

Objective To develop and validate an automated method for bedside monitoring of sleep state fluctuations in neonatal intensive care units. Methods A deep learning-based algorithm was designed and trained using 53 EEG recordings from a long-term (a)EEG monitoring in 30 near-term neonates. The results were validated using an external dataset from 30 polysomnography recordings. In addition to training and validating a single EEG channel quiet sleep, we constructed Sleep State Trend (SST), a bedside-ready means for visualising classifier outputs. Results The accuracy of quiet sleep detection in the training data was 90%, and the accuracy was comparable (85-86 %) in all bipolar derivations available from the 4-electrode recordings. The algorithm generalised well to an external dataset, showing 81% overall accuracy despite different signal derivations. SST allowed an intuitive, clear visualisation of the classifier output. Conclusions Fluctuations in sleep states can be detected at high fidelity from a single EEG channel, and the results can be visualised as a transparent and intuitive trend in the bedside monitors. Significance The Sleep State Trend (SST) may provide caregivers a real-time view of sleep state fluctuations and its cyclicity.Peer reviewe

Forest condition monitoring under the UN/ECE and EU programmes in Finland

Part of the online report: Merilä, P. & Jortikka, S. (eds.). Forest Condition Monitoring in Finland – National report. The Finnish Forest Research Institute. http://urn.fi/URN:NBN:fi:metla-201305087568. Original webpages have been converted to a PDF file

Validating an SVM-based neonatal seizure detection algorithm for generalizability, non-inferiority and clinical efficacy

Neonatal seizure detection algorithms (SDA) are approaching the benchmark of human expert annotation. Measures of algorithm generalizability and non-inferiority as well as measures of clinical efficacy are needed to assess the full scope of neonatal SDA performance. We validated our neonatal SDA on an independent data set of 28 neonates. Generalizability was tested by comparing the performance of the original training set (cross -validation) to its performance on the validation set. Non-inferiority was tested by assessing inter-observer agreement between combinations of SDA and two human expert annotations. Clinical efficacy was tested by comparing how the SDA and human experts quantified seizure burden and identified clinically significant periods of seizure activity in the EEG. Algorithm performance was consistent between training and validation sets with no significant worsening in AUC (p > 0.05, n = 28). SDA output was inferior to the annotation of the human expert, however, re-training with an increased diversity of data resulted in non-inferior performance (delta kappa = 0.077, 95% CI:-0.002-0.232, n = 18). The SDA assessment of seizure burden had an accuracy ranging from 89 to 93%, and 87% for identifying periods of clinical interest. The proposed SDA is approaching human equivalence and provides a clinically relevant interpretation of the EEG.Peer reviewe

Menetelmän kehittäminen sosiaalihuollon toimintaprosessien kuvaamiseen

Sosiaalihuollon tietoteknologiahankkeessa (Tikesos) kehitetään sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmiä sosiaalialan tietotarpeisiin vastaaviksi ja teknisesti yhteensopiviksi. Tämän saavuttamiseksi asiakastietojärjestelmiin liittyvät tiedot, asiakasasiakirjat ja toimintatavat on mallinnettava. Tässä artikkelissa kuvataan kehitteillä oleva menetelmä sosiaalihuollon toimintaprosessien mallintamiseen. Mallintamista tehdään QPR ProcessGuide ‐ohjelmistolla, JHS 152 ‐suositusten sekä BPMN‐määritysten mukaisesti. Toimintaprosessien mallintamista tehdään yhteistyössä sosiaalihuollon sisällön asiantuntijoiden sekä tietomäärityksiä ja teknisiä määrityksiä tekevien toimijoiden kanssa. Haasteita mallintamistyöhön tuovat sopivan kuvaustason löytäminen sekä sosiaalihuollon palveluiden monimuotoisuus

Towards multimodal brain monitoring in asphyxiated newborns with amplitude-integrated EEG and simultaneous somatosensory evoked potentials

Background: Somatosensory evoked potentials (SEPs) offer an additional bedside tool for outcome prediction after perinatal asphyxia. Aims: To assess the reliability of SEPs recorded with bifrontoparietal amplitude-integrated electroencephalography (aEEG) brain monitoring setup for outcome prediction in asphyxiated newborns undergoing therapeutic hypothermia. Study design: Retrospective observational single-center study. Subjects: 27 consecutive asphyxiated fullor near-term newborns (25 under hypothermia) that underwent median nerve aEEG-SEPs as part of their clinical evaluation at the neonatal intensive care unit of Helsinki University Hospital. Outcome measures: aEEG-SEP classification (present, absent or unreliable) was compared to classification of SEPs recorded with a full EEG montage (EEG-SEP), and outcome determined from medical records at approximately 12-months-age. Unfavorable outcome included death, cerebral palsy, or severe epilepsy. Results: The aEEG-SEP and EEG-SEP classifications were concordant in 21 of the 22 newborns with both recordings available. All five newborns with bilaterally absent aEEG-SEPs had absent EEG-SEPs and the four with outcome information available had an unfavorable outcome (one was lost to follow-up). Of the newborns with aEEG-SEPs present, all with follow-up exams available had bilaterally present EEG-SEPs and a favorable outcome (one was lost to follow-up). One newborn with unilaterally absent aEEG-SEP at 25 h of age had bilaterally present EEG-SEPs on the next day, and a favorable outcome. Conclusions: aEEG-SEPs recorded during therapeutic hypothermia on the first postnatal days are reliable for assessing brain injury severity. Adding SEP into routine aEEG brain monitoring offers an additional tool for very early outcome prediction after birth asphyxia.Peer reviewe

Hepatitis C virus core, NS3, NS4B and NS5A are the major immunogenic proteins in humoral immunity in chronic HCV infection

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>The viral genome of hepatitis C virus constitutes a 9.6-kb single-stranded positive-sense RNA which encodes altogether 11 viral proteins. In order to study the humoral immune responses against different HCV proteins in patients suffering from chronic HCV infection, we produced three structural (core, E1 and E2) and six nonstructural proteins (NS2, NS3, NS4A, NS4B, NS5A and NS5B) in <it>Sf</it>9 insect cells by using the baculovirus expression system.</p> <p>Results</p> <p>The recombinant HCV core, E1, E2, NS2, NS3, NS4A, NS4B, NS5A and NS5B proteins were purified and used in Western blot analysis to determine antibody responses against individual HCV protein in 68 HCV RNA and antibody positive human sera that were obtained from patients suffering from genotype 1, 2, 3 or 4 infection. These sera were also analysed with INNO-LIA Score test for HCV antibodies against core, NS3, NS4AB and NS5A, and the results were similar to the ones obtained by Western blot method. Based on our Western blot analyses we found that the major immunogenic HCV antigens were the core, NS4B, NS3 and NS5A proteins which were recognized in 97%, 86%, 68% and 53% of patient sera, respectively. There were no major genotype specific differences in antibody responses to individual HCV proteins. A common feature within the studied sera was that all except two sera recognized the core protein in high titers, whereas none of the sera recognized NS2 protein and only three sera (from genotype 3) recognised NS5B.</p> <p>Conclusion</p> <p>The data shows significant variation in the specificity in humoral immunity in chronic HCV patients.</p

Liikunnan edistäminen kunnissa 2010–2014 : Seurantaraportti

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on kehittänyt vertailukelpoisia tunnuslukuja kuntien liikunnanedistämistoiminnasta, sen kehittämisestä ja edellytysten luomisesta (liikuntalaki 2§) vuodesta 2010 lähtien. Kehittämis- ja tutkimustyön tuloksena on luotu kuntien käyttöön työkalu, TEAviisari, liikunnanedistämistoiminnan kehittämisen tueksi. Tietojen päivittäminen tapahtuu säännöllisillä tiedonkeruilla suoraan kunnista sekä tilastoista ja muista tietokannoista. Tässä raportissa kuvataan liikunnan edistämisen kehitystä koko maassa vuosina 2010–2014. Lisäksi tarkastellaan tarkemmin uusimman tiedonkeruun tuloksia vuodelta 2014. Tiedot on kerätty keväällä vuonna 2014 kuntien liikunnasta vastaavilta viranhaltijoilta. Tiedonkeruulomake lähetettiin kaikkiin Suomen kuntiin (320 kuntaa). Syyskuuhun 2014 mennessä tiedot saatiin 249 (78 %) kunnasta. Tiedonkeruulomakkeen lisäksi liikuntapaikkoihin liittyviä tietoja kerättiin valtakunnallisesta liikunnan paikkatietojärjestelmästä sekä Tilastokeskuksen tiedoista. Liikunnasta vastaavat luottamushenkilöorganisaatiot olivat kunnissa moninaisia, sivistyslautakunta tai vastaava oli yleisin. Tuloksia tarkastellaan kuudesta näkökulmasta terveydenedistämisaktiivisuuden tulkintakehyksen avulla. Näkökulmia ovat kunnan sitoutuminen, johtaminen, seuranta ja arviointi, käytössä olevat voimavarat, osallisuus sekä väestön liikunnan edistämisen ydintoiminnat. Sitoutuminen: Liikunnan edistämiseen liittyvä strateginen suunnittelu oli yleistynyt sekä koko kunnan että eri hallinnonalojen asiakirjoissa. Kuntastrategioista 63 prosenttiin oli nostettu kuntalaisten liikunnan edistäminen. Kansallisia liikunnan edistämiseen liittyviä ohjelmia ja suosituksia oli hyödynnetty harvoin sekä liikunnan edistämisestä vastaavassa luottamushenkilöhallinnossa että työryhmissä. Neljäsosalla vastaajista ei ollut tietoa hyvinvointikertomuksen laatimisesta tai sitä ei ollut tehty. Alle puoleen kuntien hyvinvointikertomuksia sisältyi kuvaus kuntalaisten liikunta-aktiivisuudesta. Johtaminen: Yli puolet kunnista raportoi, että liikunnan edistämisestä vastaavassa työryhmässä oli päätetty toimenpiteistä, joiden tavoitteena on edistää laajasti koko väestön liikuntaa. Mainittuja toimenpiteitä olivat muun muassa lähiliikuntapaikkojen rakentaminen ja seuratoiminnan tukeminen. Vuosittaisessa toiminta- ja taloussuunnittelussa tavoitteiden, toimenpiteiden ja resurssien määrittely eri ikäryhmien liikunnan edistämiseksi oli yleistynyt. Seurantamittareiden määrittämisessä oli eniten parannettavaa. Seuranta ja arviointi: yli kaksi kolmasosaa kunnista keräsi vähintään kahden vuoden välein liikuntapaikkojen käyttötietoja ja tietoja urheiluseuroihin osallistuvista lapsista ja nuorista. Eri-ikäisten liikunta-aktiivisuutta sekä tyytyväisyyttä kunnan liikuntapalveluihin seurattiin harvemmin. Noin puolet kunnista teki vuosittaisen yhteenvedon liikuntapaikkojen käyntitiedoista ja raportoi sen hyvinvointikertomuksessa tai vastaavassa. Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudesta yhteenvedon teki ja raportoi alle kolmas osa kunnista. Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuustietojen esittely luottamushenkilöhallinnolle oli yleistynyt. Voimavarat: Liikunta- ja urheiluseurojen maksama osuus liikuntapaikkojen todellisista ylläpito- ja pääomakuluista vaihteli riippuen liikuntapaikasta. Erityisesti aikuisten vuoromaksut olivat nousseet, mutta myös lasten ja nuorten vuoromaksuissa oli nähtävissä kasvua. Liikunnan edistämisen hallinnon ja suunnittelun henkilöiden määrä oli pysynyt samana, mutta päätoimisia liikunnan edistämisestä vastaavia viranhaltijoita oli hieman harvemmin kuin vuonna 2012. Liikuntapaikkoja kunnissa oli keskimäärin 9,3 tuhatta asukasta kohden. Liikunnan ja ulkoilun kustannukset kunnissa olivat nousseet. Osallisuus: Erityisesti suurissa kunnissa toimi kunnan ja liikuntaseurojen yhteiselimiä, joiden kautta seuroilla oli mahdollista vaikuttaa liikunnan kehittämiseen. Lähes puolet kunnista oli aktiivisesti kerännyt asiakaspalautteita liikuntapaikkojen ja -palveluiden käyttäjiltä. Tilannekohtaisia asukasiltoja tai asukasfoorumeita hyödynnettiin harvemmin. Koko väestön liikunnan edistämisen ydintoiminnot: Kunnissa oli järjestetty liikuntaneuvontaa ja liikkumisryhmiä erityisesti ikääntyneille. Vähiten kohdennettua neuvontaa ja liikuntaryhmiä järjestettiin maahanmuuttajille sekä opiskelun ulkopuolella oleville nuorille. Kuntien varhaiskasvatussuunnitelmiin oli useimmiten kirjattuna liikunnallisuutta edistävät toimintatavat. Koulupäivien aikana liikuntaa lisääviä toimenpiteitä toteutettiin melko paljon, mutta niissä oli edelleen runsaasti lisäämispotentiaalia, erityisesti yläkoululaisten ryhmässä. Tämän seurantaraportin tulokset vahvistavat aiempaa tietoa kuntien hyvin moninaisista terveyttä edistävän liikunnan käytännöistä. Erityisesti suuret ja pienet kunnan eroavat monella osa-alueella toisistaan. Tämän raportin tavoitteena on tuoda näkyväksi kunnissa toteutettavan terveyttä edistävän liikunnan kehittämiskohteita sekä auttaa luomaan yhtenäisiä toimintamalleja ja käytäntöjä. TEAviisari-työkalun tarjoamien kuntakohtaisten tulosten avulla kunnat voivat itse arvioida liikunnan edistämisen toteutumista ja pyrkiä entistä laadukkaampaan toimintaan

Terveyttä edistävä liikunta kuntien toiminnassa 2012

Kuntien toiminnalla on keskeinen merkitys kuntalaisten liikunnan edellytysten luomisessa ja ylläpitämisessä. Tiedonkeruun mukaan edellytykset ovat parantuneet monissa kunnissa

Secondary somatosensory cortex evoked responses and 6-year neurodevelopmental outcome in extremely preterm children

Objective: We assessed in extremely preterm born (EPB) children whether secondary somatosensory cor-tex (SII) responses recorded with magnetoencephalography (MEG) at term-equivalent age (TEA) correlate with neurodevelopmental outcome at age 6 years. Secondly, we assessed whether SII responses differ between 6-year-old EPB and term-born (TB) children. Methods: 39 EPB children underwent MEG with tactile stimulation at TEA. At age 6 years, 32 EPB and 26 TB children underwent MEG including a sensorimotor task requiring attention and motor inhibition. SII responses to tactile stimulation were modeled with equivalent current dipoles. Neurological outcome, motor competence, and general cognitive ability were prospectively evaluated at age 6 years. Results: Unilaterally absent SII response at TEA was associated with abnormal motor competence in 6-year-old EPB children (p = 0.03). At age 6 years, SII responses were bilaterally detectable in most EPB (88%) and TB (92%) children (group comparison, p = 0.69). Motor inhibition was associated with decreased SII peak latencies in TB children, but EPB children lacked this effect (p = 0.02). Conclusions: Unilateral absence of an SII response at TEA predicted poorer motor outcome in EPB children. Significance: Neurophysiological methods may provide new means for outcome prognostication in EPB children. (c) 2021 International Federation of Clinical Neurophysiology. Published by Elsevier B.V. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).Peer reviewe