EARLY WARNING INDICATORS OF THE GLOBAL FINANCIAL CRISIS : Focus on bank profitability and funding in the United States 2004-2008

The global financial crisis began in the United States in 2007, when the housing prices collapsed. Depositary and financial institutions noticed that the values of mortgage-backed securities in their balance sheets were dramatically less than expected. The banks’ profitability started to decrease severely. As the risks increased, the short-term liquidity dried up, and the trust in the collateral securities weakened. The institutions had to resort to more complex funding options. The complex structures of financial instruments and, excessive securitization spread the crisis to the whole banking system. This caused a panic, which paralyzed the efficient functioning of the financial markets. Private and public institutions tend to actively forecast and predict forthcoming crises and early warning indicators, that are sensitive to market changes vulnerabilities and by using econometric models. During the pre-crisis years in the U.S., the early warning indicators and early warning models failed to predict the beginning of the global financial crisis. The purpose of this study is to analyze, whether the beginning of the financial crisis could have been predicted with securitized short-term funding of the banking sector. The goal is to assess, if the volume of mortgage-backed securities, repurchase agreements and federal funds had a significant correlation and impact with bank profitability and return on equity. The question is whether these variables acted as early warning indicators. The data is from Worldscope-database and includes U.S. banks from 2004-2008. The empirical methods are linear multiple regression analysis and fixed-effects -regression analysis. Generally, in the academic literature, the studied variables have seen to be a direct impact and effect to the causes of the global financial crisis. However, the results of this study are divergent. The linear regression model only finds a significant positive correlation between the repurchase agreements and return on equity. This implies, that using repurchase agreements as early warning indicators is applicable only, if there is a noticeable large collapse or decrease in the volume of the agreements. On the contrary, the fixed-effects mode does not find any significant correlations with any of the variables. The interpretation is, that the unique bank-specific time-invariant characteristics and effects were the real fundamental reasons and causes for the severity and the start of the crisis. Equally, the underlying risks of the securities had a significant impact on the start of the crisis and the collapse of bank profitability. Based on the results, the studied variables do not act on their own as good reliable early warning indicators, and in the econometric early warning models, the time-invariant underlying unique characteristics and risks should strongly be accounted for. By doing this, crisis early warning prediction based on bank securities would obtain more efficient and usable prediction models and forecasts.Globaali finanssikriisi sai alkunsa Yhdysvalloissa 2007 asuntomarkkinoiden hintojen romahtaessa. Rahoituslaitokset huomasivat taseissaan oleviensa asuntolainavakuudellisten arvopapereiden arvojen olevan nopeasti huomattavasti oletettua alhaisempia. Pankkien kannattavuus kääntyi jyrkkään laskuun. Lyhytaikainen likviditeetti ehtyi riskien kasvaessa ja luottamus arvopaperien vakuuksiin heikkeni. Rahoituslaitokset joutuivat turvautumaan mon-imuotoisempiin rahoitusratkaisuihin. Rahoitusinstrumenttien monimutkaiset rakenteet ja liiallinen arvopaperistaminen levittivät kriisin nopeasti koko pankkijärjestelmään. Tämä aiheutti paniikin, joka lamautti rahoitusmarkkinoiden tehokkaan toiminnan. Yksityiset ja julkiset instituutiot pyrkivät aktiivisesti ennustamaan ja ennakoimaan tulevia kriisejä ja markkinoiden muutoksille herkkiä ennakoivia indikaattoreita käyttämällä ekonometrisia mallinnuk-sia. Ennen finanssikriisiä Yhdysvalloissa ennakoivat indikaattorit ja mallinnukset kuitenkin epäonnistuivat ennustamaan kriisin alun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida, mikäli finanssikriisin alku olisi voitu ennakoida pankkijärjestelmän arvopaperistettujen ja lyhytaikaisen rahoituksen avulla. Päämääränä on selvittää, oliko asuntolainavakuudellisilla arvopapereilla, takaisinostosopimuksilla sekä yhdysvaltain keskuspankin liikkeellelaskemien pankkien välisten markkinoiden arvopapereilla merkittävä vaikutus pankkien kannattavuuteen ja pääoman tuottoasteeseen. Tärkeänä kysymyksenä on, toimivatko kyseiset muuttujat kriisejä ennakoivina indikaattoreina. Tutkimuksen aineisto sisältää Worldscope -tietokannan yhdysvaltalaisia pankkeja vuosilta 2004-2008. Tutkimusmenetelminä ovat lineaarinen sekä kiinteiden menetelmien -regressiomalli. Yleisesti kyseisillä muuttujilla on akateemisessa kirjallisuudessa nähty olevan suora vaikutus finanssikriisin alkuun. Tämän tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin poikkeavia. Lineaarinen regressiomalli löytää ainoastaan merkittävän positiivisen korrelaation takaisinostosopimusten ja pankkien pääoman tuottoasteen väliltä. Tämä viittaa siihen, että takasisinostosopimusten käyttö ennakoivina indikaattoreina on soveltuvaa vain, jos sopimukset kärsivät nopeasta määrän laskusta tai romahduksesta. Kiinteiden menetelmien -malli puolestaan ei löydä minkäänlaisia merkittäviä korrelaatioita. Tässä tulkintana on, että pankkikohtaiset ajassa muuttumattomat taustalla olevat ominaisuudet olivat todelliset perusteelliset syyt kriisin vakavuudelle. Vastaavasti myös arvopapereiden taustalla olevat riskit vaikuttivat merkittävästi kriisin syntyyn ja pankkien kannattavuuden romahdukseen. Tulosten perusteella tutkitut muuttujat eivät itsessään toimi hyvinä ennakoivina indikaattoreina, ja käytetyissä ekonometrisissa malleissa tulisi vahvasti huomioida taustalla olevat muuttumattomat ominaisuudet ja riskit. Tällöin kriisien ennakoiminen pankkien arvopapereiden pohjalta tuottaisi tehokkaampia ja käyttökelpoisisempia ennusteita

Strategy Sensemaking with Visual and Multimodal Communication

Objective of the study The objective of this study was to analyze the purpose of internal strategy communication in the strategy sensemaking process, including the role of visual and multimodal communication in internal strategy communication. Previous research did not sufficiently explore the role of internal strategy communication in the strategy sensemaking process, nor did it review practical knowledge about the use and role of visual and multimodal communication in internal strategy communication. This research project thus examined the hypothesis that a successful strategy communication process increases the level of strategy sensemaking in an organization. Another hypothesis of the study was that internal strategy communication benefits from the use of visual and multimodal communication and promotes strategy sensemaking by increasing interest in and encouraging employees’ motivation toward achieving strategic goals. Research methods This study was a qualitative research project deployed as a multi-method case study. Two sets of research data were collected for this study: interview data and internal strategy communication materials. Semi-structured individual and group interviews were completed during fall 2016. The internal strategy communication materials comprised a set of PowerPoint slides offered for the case study by the case company. Visual analysis was conducted on these materials, while the interviews were analyzed narratively. The results of the empirical study were reviewed through the lens of a theoretical framework consisting of theories of strategy work, change communication, and visual and multimodal communication. Findings of the study The results of the study demonstrate that a strategy must be transformed into daily actions and operations to be effective; moreover, the strategy must make sense. Internal strategy communication plays an essential role in ensuring that the strategy is transformed into daily tasks and actions. Likewise, successful internal strategy communication is critical to strategy sensemaking. This study also confirms that internal strategy communication benefits from the use of visual and multimodal communication techniques, such as PowerPoint, because they increase interest toward the topics, clarify the strategic message, and heighten understanding. Visual and multimodal forms of internal strategy communication consequently increase strategy sensemaking in an organization, and are therefore highly recommended

Rebuilding Defenses: Explorations in Norman Fairclough’s Theory of Critical Discourse Analysis

Tutkielmassa eritellään Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin teoriaa ja siihen kohdistettua kritiikkiä. Pyrkimyksenä on sovittaa näitä erilaisia näkemyksiä keskenään ja tarjota ratkaisuja yhteen kiriittisen diskurssianalyysin keskeiseen ongelmaan eli emansipaation (sosiaalisten epäkohtien tunnistamisen ja ratkaisemisen) puutteellisuuteen. Teoriaosuudesta esiin nousevia mahdollisuuksia sovelletaan tekstianalyysiin. Tutkimuksen kohteena on teksti Rebuilding America’s Defenses: Strategy, Forces and Resources For a New Century ja jossain määrin sen tuottanut järjestö Project for the New American Century. Näitä tarkastellaan ennen kaikkea sosiaalisina ilmiöinä ja suhteessa toisiinsa. Faircloughin mallin suurimmiksi ongelmiksi muodostuvat perinteinen käsitys kielestä, jonka mukaan kielen järjestelmän abstraktit ja sisäiset suhteet ovat tärkeimpiä, sekä ideologinen vastakkainasettelu kritiikin lähtökohtana. Ensimmäinen johtaa kielellisten tutkimustulosten epätyydyttävään kykyyn selittää sosiaalisia havaintoja ja jälkimmäinen poliittiseen tai maailmankatsomukselliseen väittelyyn, joka ei mahdollista uusia näkemyksiä. Tutkielman lopputulema on, että keskittymällä asiasisältöön kielen rakenteen sijasta ja ymmärtämällä tekstin tuottaja yksittäisenä, rajattuna sosiaalisena toimijana voidaan analyysiin saada avoimuutta ja täsmällisyyttä. Kriittiinen diskurssianalyysi kaipaa tällaista näkemystä kielellisten analyysien tueksi ja uudenlaisen relevanssin löytääkseen.Siirretty Doriast

Uhkapelillä kohti jäävuorta : Brexit-metaforat Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa 2016–2019

Tutkin pro gradu -työssäni Helsingin Sanomien pääkirjoitusten brexit-aiheisissa pääkirjoituksissa käytettyjä metaforia prosessin ajalta kampanjoinnin alusta sovittuun eropäivään asti, eli välillä 01/2016–03/2019. Aineisto kattaa 133 pääkirjoitusta. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia metaforia brexitistä ja sen osapuolten toiminnasta käytetään? Miten ne esittävät Iso-Britannian ja EU:n suhteessa toisiinsa? Miten brexitiä prosessina jäsennetään? Näiden tutkimuskysymysten tueksi kiinnitän huomiota myös siihen, painotetaanko kolmen vuoden ajanjakson edetessä erityyppisiä metaforia. Valitsin aineistoksi Helsingin Sanomien pääkirjoitukset, sillä Suomen suurimpana sanomalehtenä Helsingin Sanomien tavoilla jäsentää ja tulkita ajankohtaista politiikkaa on merkitystä. Pääkirjoitus puolestaan on kantaaottava kirjoitus, joka edustaa sanomalehden virallista linjaa. Helsingin Sanomat on myös yleissanomalehti, joten mutkikkaita ja asiantuntijuutta vaativia prosesseja on käsiteltävä ymmärrettävästi, missä metaforilla on keskeinen rooli. Erotin aineistosta kahdeksan eri metaforamaailmaa, eli ylätason jäsennystapaa, joista kuhunkin viitataan vähintään kymmenessä pääkirjoituksessa. Metaforamaailmat ovat matka, peli ja urheilu, taistelu, talo, sää ja luonnonkatastrofit, ruokailu, kaupankäynti ja tasapainoilu, joiden lisäksi aineistossa on suuri joukko sekalaisia metaforia. Metaforamaailmojen sisällä esiintyy yksityiskohtaisempia alakategorioita tai metaforaryppäitä, joita käsittelen aineistosta poimimieni esimerkkien kautta lähiluvun periaattein. Helsingin Sanomien näkökulma oli lähes koko aineistossa vahvasti EU-myönteinen ja brexitiin hyvin kriittisesti suhtautuva, mutta tulkinta tilanteesta ja osapuolten suhteista vaihteli metaforamaailmoittain. Matkametaforissa brexitin katsottiin olevan vaivalloista, ellei jopa vaarallista etenemistä väärään suuntaan, kun taas pelimetaforat korostivat EU:n ja Iso-Britannian vastakkainasettelua ja epätasaisia voimasuhteita neuvotteluissa. Lisäksi peli- ja taistelumetaforat korostivat Britannian sisäistä kahtiajakoa brexitin suhteen. Talometaforat painottivat eritysesti Britannian päättämättömyyttä ja halua olla samanaikaisesti unionissa ja unionin ulkopuolella, ja sää- ja luonnonkatastrofimetaforat näkivät EU:n reaktiivisena olosuhteiden uhrina vastoinkäymisissään. Painotukset vaihtelevat myös metaforaryppäiden välillä. Osapuolten toiminta korostuu etenkin peli- talo- ja kaupankäyntimetaforissa, osapuolten väliset suhteet peli- ja taistelumetaforissa, kun taas brexitiä prosessina jäsennetään erityisesti matkametaforissa

Peloteteoreettinen analyysi ydinaseista Venäjän turvallisuuspoliittisissa strategioissa ja retoriikassa vuosivälillä 2008-2015

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään peloteteoreettisen viitekehyksen läpi Venäjän ydinaseita, ydinaseiden käyttöä ja ydinasepelotetta säätelevää strategista viitekehystä ja Venäjän valtionpäämiehien näistä esittämää retoriikkaa vuosivälillä 2008-2015. Strategisen viitekehyksen tarkastelussa selvitetään millä tavoin Venäjän turvallisuusstrategiat ja sotilasdoktriinit ymmärtävät ydinasepelotteen sekä säätelevät ydinaseiden käyttökynnystä vuosivälillä 2008-2015. Painopistealueena analyysissä keskitytään kuitenkin mainituista osa-alueista esitettyyn retoriikkaan. Retoriikan osilta selvitetään missä tilanteissa sekä millaista sisältöä peloteteoreettisesti relevanteilla osa-alueille ydinaseista, niiden käyttömahdollisuuksista ja pelotteesta on esitetty Venäjän valtionpäämiehien retoriikassa vuosivälillä 2008-2015. Oletus on, että Venäjän valtionpäämiehien retoriikka ydinasepelotteesta ja ydinaseiden käytöstä ei välttämättä ole johdonmukaisessa suhteessa Venäjän ydinasepelotetta koskevaan strategiseen viitekehykseen. Tutkielman laajuuden rajaamiseksi analyysin painopiste koskettaa kuitenkin ensisijaisesti retoriikkaa, ei niinkään lähtökohtaisesti strategioiden ja retoriikan välisen suhteen tarkastelua. Tutkielman teoreettisena taustana sovelletaan kansainvälisen politiikan poliittisen realismin teoriasta haarautuvaa peloteteoriaa ja tutkimusmenetelmänä työssä nojaudutaan Chaïm Perelmanin näkemyksiin retoriikkatutkimuksesta. Venäjän ydinasepelote on ymmärrettävissä osana laajempaa strategista pelotetta. Ydinaseiden rooli strategisen pelotteen osa-alueena kuitenkin vahvistui Venäjän vuoden 2015 turvallisuusstrategiassa. Ydinaseiden käyttömahdollisuudet ovat strategisesti pysyneet suhteellisen muuttumattomina ja Venäjä ymmärtää ydinaseet ensisijaisesti sotaa ehkäisevinä aseina. Ydinaseiden käytön uhka ymmärretään kohonneena suursodan ja alueellisen sodan kriteerit täyttävissä konfliktityypeissä. Doktriininsa mukaan Venäjä voi käyttää ydinasetta myös tavanomaiseen aseistukseen tukeutuvaa vastustajaa vastaan tilanteessa, jossa Venäjä katsoo valtiollisen olemassaolonsa olevan uhattuna. Venäjän valtionpäämiehien, Dmitri Medvedevin ja Vladimir Putinin, retoriikoissa on yleisesti ollut havaittavissa vahva voimapoliittisen orientaation korostuminen erityisesti Putinin kaudella. Ydinaseita, niiden käyttökynnystä ja pelotetta koskevaa retoriikkaa on esiintynyt erityisesti liittyen Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmään ja sille keskeisiin yksittäisvaltioihin, strategisia ydinaseita koskevaan START III -sopimukseen, täsmäasekehitykseen ja Venäjän kansallisiin asevarusteluohjelmiin. Retoriikka on vaihdellut, muuttunut ja tavallaan monipuolistunut tarkasteltavalla aikavälillä. Edistysaskeleet ydinasepelotteen alalla, kuten START III -sopimus, ovat kuitenkin korvautuneet voimapolitiikan ja sotilaallisten keinojen retorisella korostamisella. Retoriikassa ilmenee, että presidentti Putin on todennut nykyisen globaalin tason turvallisuuspoliittisen tilanteen olevan kestämätön, mutta tästä huolimatta Venäjän ydinasepelotetta koskevaa laaja-alaisempaa muutosta joudutaan oletettavasti odottamaan vielä pitkään

Kaikki muumit laaksossa : Disneysaation tunnuspiirteet Muumimaailmassa

Vapaa-ajan viihteellistymisen myötä erilaiset viihdepalveluihin ja niiden tuotantoon liittyvät ilmiöt ovat nousseet keskeisiksi tutkimuskohteiksi. Tämän tutkielman aiheena on disneysaation tunnuspiirteet, teemoittelu, hybridikuluttaminen, tuotteistaminen ja emotionaalinen työ, ja niiden esiintyminen Muumimaailmassa. Tutkin työssäni, miten disneysaation tunnuspiirteet toteutuvat Muumimaailmassa, millä keinoilla satuilluusiota pidetään yllä ja mitä illuusion ylläpito ja disneysoitu ympäristö vaatii teemapuiston työntekijöiltä. Lisäksi selvitän, miten hahmo- ja asiakaspalvelutyöntekijät kokevat työnsä performatiivisuuden ja työympäristönsä. Käytin tutkimusmenetelminä etnografista havainnointia ja teemahaastatteluita. Haastattelin yhteensä 12 Muumimaailman työntekijää, joista puolet olivat hahmotyöntekijöitä ja puolet lipunmyyjiä. Tutkimuksen tuloksia käsitellessäni erotin teorian ja haastatteluiden pohjalta neljä eri osa-aluetta: työhön perehdytys, illuusion suojeleminen ja ylläpitäminen, tunteiden esittäminen ja emotionaalinen dissonanssi sekä asiakaskohtaamisten kontrollointi ja työntekijöiden motivaation sisäiset syyt. Vertailin näiden osioiden sisällä myös hahmotyöntekijöiden ja lipunmyyjien kokemuksia. Olennaisimpia painopisteitä olivat hahmotyöntekijöiden perehdytyksen tärkeys, erilaiset keinot ylläpitää illuusiota ja hyppiä todellisuuden ja illuusion välillä, suhteellisen pieni emotionaalinen dissonanssi ja työntekijöiden motivaation sisäsyntyiset syyt. Sisäsyntyinen motivaatio ja hyvä työilmapiiri vaikuttivat työntekijöiden kokemuksiin merkittävästi. He halusivat olla työssään mahdollisimman uskottavia, ja sitoutuivat perehdytykseen ja moninaisiin keinoihin ylläpitää illuusiota. Illuusion ylläpitämisen voi jakaa työntekijöille annettuihin sääntöihin tai ohjeisiin ja tekniikoihin tasapainoilla illuusion ja todellisuuden välillä. Kaikki haastateltavat pitivät työtään lähtökohtaisesti asiakaspalveluna, mutta haastattelemieni ryhmien keinot palvella asiakkaita vaihtelivat, ja emotionaalisen työn vaatimukset olivat tästä johtuen erilaiset hahmotyöntekijöille ja lipunmyyjille

Identification and characterization of an inhibitory fibroblast growth factor receptor 2 (FGFR2) molecule, up-regulated in an Apert Syndrome mouse model

AS (Apert syndrome) is a congenital disease composed of skeletal, visceral and neural abnormalities, caused by dominant-acting mutations in FGFR2 [FGF (fibroblast growth factor) receptor 2]. Multiple FGFR2 splice variants are generated through alternative splicing, including PTC (premature termination codon)-containing transcripts that are normally eliminated via the NMD (nonsense-mediated decay) pathway. We have discovered that a soluble truncated FGFR2 molecule encoded by a PTC-containing transcript is up-regulated and persists in tissues of an AS mouse model. We have termed this IIIa–TM as it arises from aberrant splicing of FGFR2 exon 7 (IIIa) into exon 10 [TM (transmembrane domain)]. IIIa–TM is glycosylated and can modulate the binding of FGF1 to FGFR2 molecules in BIAcore-binding assays. We also show that IIIa–TM can negatively regulate FGF signalling in vitro and in vivo. AS phenotypes are thought to result from gain-of-FGFR2 signalling, but our findings suggest that IIIa–TM can contribute to these through a loss-of-FGFR2 function mechanism. Moreover, our findings raise the interesting possibility that FGFR2 signalling may be a regulator of the NMD pathway

Antimetastatic Potential of PAI-1 Specific RNA Aptamers

The serine protease inhibitor plasminogen activator inhibitor-1 (PAI-1) is increased in several cancers, including breast, where it is associated with a poor outcome. Metastatic breast cancer has a dismal prognosis, as evidenced by treatment goals that are no longer curative but are largely palliative in nature. PAI-1 competes with integrins and the urokinase plasminogen activator receptor on the surface of breast cancer cells for binding to vitronectin. This results in the detachment of tumor cells from the extracellular matrix, which is critical to the metastatic process. For this reason, we sought to isolate RNA aptamers that disrupt the interaction between PAI-1 and vitronectin. Through utilization of combinatorial chemistry techniques, aptamers have been selected that bind to PAI-1 with high affinity and specificity. We identified two aptamers, WT-15 and SM-20, that disrupt the interactions between PAI-1 and heparin, as well as PAI-1 and vitronectin, without affecting the antiprotease activity of PAI-1. Furthermore, SM-20 prevented the detachment of breast cancer cells (MDA-MB-231) from vitronectin in the presence of PAI-1, resulting in an increase in cellular adhesion. Therefore, the PAI-1 aptamer SM-20 demonstrates therapeutic potential as an antimetastatic agent and could possibly be used as an adjuvant to traditional chemotherapy for breast cancer.Peer Reviewedhttp://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/2027.42/78126/1/oli.2008.0177.pd

Remodeling of chromatin structure within the promoter is important for bmp-2-induced fgfr3 expression

Fibroblast growth factor receptor 3 (FGFR3) plays an important role in cartilage development. Although upregulation of FGFR3 expression in response to bone morphogenetic protein-2 (BMP-2) has been reported, the molecular mechanisms remain unknown. In this study, we used in vivo approaches to characterize BMP-2-induced alterations in the chromatin organization of the FGFR3 core promoter. Chromatin immunoprecipitation analysis demonstrated that the binding of Brg1, a component of the SWI/SNF remodeling complex, may selectively remodel a chromatin region (encompassing nucleotide –90 to +35), uncovering the transcription start site and three Sp1-binding sites, as revealed by nuclease digestion hypersensitivity assays. We then showed an increase in the association of Sp1 with the proximal promoter, followed by the recruitment of p300, resulting in a change of the histone ‘code’, such as in phosphorylation and methylation. Collectively, our study results suggest a model for BMP-2-induced FGFR3 expression in which the core promoter architecture is specifically regulated

Activation of FGF Signaling Mediates Proliferative and Osteogenic Differences between Neural Crest Derived Frontal and Mesoderm Parietal Derived Bone

BACKGROUND: As a culmination of efforts over the last years, our knowledge of the embryonic origins of the mammalian frontal and parietal cranial bones is unambiguous. Progenitor cells that subsequently give rise to frontal bone are of neural crest origin, while parietal bone progenitors arise from paraxial mesoderm. Given the unique qualities of neural crest cells and the clear delineation of the embryonic origins of the calvarial bones, we sought to determine whether mouse neural crest derived frontal bone differs in biology from mesoderm derived parietal bone. METHODS: BrdU incorporation, immunoblotting and osteogenic differentiation assays were performed to investigate the proliferative rate and osteogenic potential of embryonic and postnatal osteoblasts derived from mouse frontal and parietal bones. Co-culture experiments and treatment with conditioned medium harvested from both types of osteoblasts were performed to investigate potential interactions between the two different tissue origin osteoblasts. Immunoblotting techniques were used to investigate the endogenous level of FGF-2 and the activation of three major FGF signaling pathways. Knockdown of FGF Receptor 1 (FgfR1) was employed to inactivate the FGF signaling. RESULTS: Our results demonstrated that striking differences in cell proliferation and osteogenic differentiation between the frontal and parietal bone can be detected already at embryonic stages. The greater proliferation rate, as well as osteogenic capacity of frontal bone derived osteoblasts, were paralleled by an elevated level of FGF-2 protein synthesis. Moreover, an enhanced activation of FGF-signaling pathways was observed in frontal bone derived osteoblasts. Finally, the greater osteogenic potential of frontal derived osteoblasts was dramatically impaired by knocking down FgfR1. CONCLUSIONS: Osteoblasts from mouse neural crest derived frontal bone displayed a greater proliferative and osteogenic potential and endogenous enhanced activation of FGF signaling compared to osteoblasts from mesoderm derived parietal bone. FGF signaling plays a key role in determining biological differences between the two types of osteoblasts