Visual Discussions : Understanding the socio-cultural functions of vernacular photography in contemporary communities

Using photographs for communication – as tools for visual discussion – is typical in various contemporary communities. Understanding the functions of sharing photographs among community members is important, because the history does not go back very far. As a research object, vernacular photography has been studied actively since the 1970s as a practice within families and among relatives and close friends. Before digitalization, these naturally formed groups created spheres for amateur photography; where people engaged in photography, the results were looked at and archived in picture frames, albums and shoeboxes. Photographic communicational dimensions occurred mostly privately within families and within the bordering walls of a home or a work office. Digitalization, new camera technology (photographs forming on a sensor and not film) and the birth of networks, have made taking, editing and sharing photographs faster, easier and cheaper, simultaneously also imposing new requirements for research. As the photographic communicational dimensions expanded significantly via digital networks, photography has consequently become simultaneously more private and public. On the one hand, personal and privately operated camera-phones emphasize individuality in the sense that every individual has their own device, and shared cameras are rare, if not non-existent. On the other hand, as these same devices are connected to a network of various communities, it makes photographic sharing easy and therefore more public, if so desired. Concerning this development, the purpose and goal of this dissertation is to add to the understanding of the socio-cultural functions of vernacular photographs in contemporary communities. The doctoral thesis consists of a media production and three peer-reviewed articles. It falls inside the practice-led research field, where the dissertation is commenced with practice, which in this case was a semi-rural community media production. It counts for a central piece of methodology by providing a learning process and by building understanding about community communication. Simultaneously, it steered the approaches of the following more traditional peer-reviewed articles. As a body of qualitative research, the research data was mostly gathered through semi-structured interviews and analysed through content analysis and interpretive concept analysis. The main findings suggest that the socio-cultural functions of vernacular photography in communities are vast. They count as emotional and informational content in creating and maintaining relationships, in identity forming by self-presentation and self-expression. As examples, these photos are used as tools for sharing locations, activities, accomplishments, ideas, humour, likes and opinions among other members of a given community. Photographs are not only able to create visual co-presence between the sender and the audience; they are practical in conveying useful information and helping memory. Sharing photographs works best when the community succeeds in fulfilling its members’ needs and expectations regarding the content. The main contribution of the thesis is in providing theoretical refinement to vernacular photography research. It introduces the concept of visual discussion, that refers to communication occurring inside contemporary communities primarily in the form of exchanging photographs without excluding other visual elements. In contemporary communities, photos are tools for discussion through the jointly agreed social media channels. Photographs supplement other modes of discussing because they are an easy, fast, free and a self-explanatory way to communicate. Other significant contributions include analysing the role of self-disclosure as an agent between private and public photographs and the change in the media environment for the established media houses thanks to readers’ images.Valokuvien käyttäminen kommunikoinnin välineenä – visuaalisena keskusteluna – on tavanomaista nykyajan yhteisöissä. On tärkeää ymmärtää valokuvien jakamisen uusia funktioita yhteisöissä, sillä nykymuotoisen jakamisen historia ei ole kovin pitkä. Ylipäätään arkivalokuvaamista (eng. vernacular photography) perheiden, sukulaisten ja ystävien keskuudessa on tutkittu vasta 1970-luvulta alkaen. Ennen digitalisaation aikaa näissä luonnostaan syntyneissä ryhmissä otettiin ja katseltiin tulostettuja valokuvia. Niitä säilytettiin ensisijaisesti albumeissa tai kenkälaatikoissa ja pieni osa päätyi esille piirongin päälle kehystettyinä. Valokuvien jakamisen piirin kuuluivat sukulaiset ja ystävät. Digitalisaatio, uusi kamerateknologia (valokuvat muodostuvat filmin sijaan sensorille) sekä informaatioverkostojen synty ovat sekä nopeuttaneet että helpottaneet valokuvien ottamista, muokkaamista ja jakamista sekä tehneet siitä huomattavasti edullisempaa. Samalla on syntynyt uusia näkökulmia arkivalokuvaamisen tutkimukseen. Kun valokuvallisen kommunikaation piiri on laajentunut digitaalisten verkostojen myötä, valokuvauksesta on tullut samanaikaisesti sekä yksityisempää että julkisempaa. Yhtäältä henkilökohtaiset kamerapuhelimet korostavat yksilöllisyyttä, sillä lähes jokaisella on oma laite ja yhteisistä kameroista on tullut harvinaisia. Toisaalta nämä samat laitteet ovat kytkettyinä erilaisten yhteisöjen verkostoon, mikä tekee valokuvien jakamisesta helppoa ja laajemmin julkista, jos niin halutaan. Tämä kehitys toimii lähtökohtana väitöskirjatutkimukselle, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä arkivalokuvaamisen sosiokulttuurisista funktioista nykyajan yhteisöissä. Väitöskirja koostuu käytännön mediatuotannosta sekä kolmesta vertaisarvioidusta artikkelista. Se sijoittuu käytäntölähtöisen tutkimuksen (eng. practice-led research) alalle. Työ alkoi käytännön toiminnasta eli esikaupunkialueella toteutetusta mediatuotannosta, joka muodosti keskeisen osan koko väitöskirjan oppimisprosessia, lisäten ymmärrystä yhteisöjen sisäisestä viestinnästä. Samalla se määritti sitä seuranneiden, perinteisempien vertaisarvioitujen artikkelien lähestymistapoja. Väitöskirjan artikkelit edustavat laadullista tutkimusta. Merkittävimmässä roolissa datan keräämisessä olivat teemahaastattelut. Analyysimenetelminä käytettiin muuan muassa sisällönanalyysiä sekä tulkitsevaa konseptianalyysiä. Tärkeimmät tutkimustulokset viittaavat siihen, että arkivalokuvaamisella on monia sosiokulttuurisia funktioita erilaisissa yhteisöissä. Valokuvat välittävät sekä tunteita että tietoa. Ne tukevat näin uusien ihmissuhteiden luomista ja olemassa olevien ylläpitoa sekä identiteetin muodostamista itsensä esittämisen ja itseilmaisun kautta. Arkivalokuvia käytetään esimerkiksi sijainnin, aktiviteettien, saavutusten, ajatusten, huumorin, mielenkiinnon kohteiden ja mielipiteiden jakamiseen yhteisöissä. Valokuvat kykenevät luomaan vastaanottajalle läsnäolon tunteen ja välittämään hyödyllistä tietoa sekä auttamaan jonkin asian muistamisessa. Valokuvien jakaminen toimii parhaiten silloin, kun kuvasisältö vastaa yhteisön jäsenten odotuksia ja tarpeita. Tämän väitöskirjan tärkein anti on arkivalokuvaamisen tutkimuksen teorian täydentäminen. Se esittelee visuaalisen keskustelun konseptin, joka viittaa nyky-yhteisöjen sisällä esiintyvään, ensisijaisesti valokuvia vaihtamalla tapahtuvaan kuvaviestintään. Tämänkaltainen viestintä sisältää usein myös muita visuaalisia elementtejä. Yksilöiden lisäksi myös organisaatiot osallistuvat visuaaliseen keskusteluun. Valokuvat ovat siis nyky-yhteisöissä kommunikoinnin muoto, jota käytetään valituilla sosiaalisen median kanavilla. Valokuvat täydentävät muuta keskustelua, sillä ne ovat helppo, nopea, ilmainen ja selkeä kommunikoinnin väline. Lisäksi väitöskirjassa analysoidaan henkilökohtaisten valokuvien jakamisen harkintaa (eng. self-disclosure) sekä vakiintuneiden mediatalojen toimintaympäristön muutosta lukijan kuvien seurauksena

ICT Disparities In Finland - Access and Implications

The Internet and other new information and communication technologies (ICTs) have become an integral part of most Western societies, from the perspective of both individuals and organizations. In this dissertation the evolving role of the Internet and other new ICTs in Finland over the past decade is studied from the perspective of disparity. The ICT disparities are seen to be constructed from two interconnecting elements, access and implications. The main goal of this dissertation is to examine how access, different user purposes, as well as implications, reflect disparities among different socio-demographic and socioeconomic population groups. For the purposes of this work, four research studies, each with its own, specific topic, were constructed. According to the results, age is clearly the most significant element associated with both access and implications for the new ICTs in Finland. Although other examined factors were also significant, they were often associated with individual research topics. In addition, the dissertation will also provide new research elements for future reference.Siirretty Doriast

Kananlanta lypsylehmien rehuna

The study investigated the utilisation of dried poultry manure as a protein source for lactating cows and its influence on the blood metabolic profile and rumen fermentation. Two consecutive feeding trials were carried out for the comparison of dried poultry manure (DPM) 20 %, soybean meal (SBM) 10 % and urea 1.5 % as protein supplement in a concentrate mixture. Eighteen cows were used in each of the two experiments. The experimental period was 13 weeks in Expt. 1 and 15 weeks in Expt. 2. The apparent DM digestibilities of the DPM, SBM and UREA rations were 69.9, 72.0 and 74.0 % (P < 0.05) and crude protein digestibilities were 72.0, 71.8 and 76.0 % (P < 0.01). The FU-value of the DPM ration was lower (P < 0.01) than the SBM and UREA rations. The palatability of the concentrate including DPM was depressed (P < 0.05). The differences in milk yield and milk constituents between groups were not statistically significant. Feed utilisation was equal in Expt. 1 0.37 FU/kg FCM but in Expt. 2 value of 0.39 for the DPM group was lower than 0.45 for the SBM or 0,43 for the UREA group (P < 0.05). The values obtained in hematological and blood chemical analyses were within normal ranges. The blood metabolic parameters indicate that DPM can be used as feed for dairy cows without any detrimental effect on health. The rumen fermentation was investigated with rumen fistulated cows in two experiments. With a constant feeding level and the DPM inclusion adjusted to 0, 10, 20 and 40 % of concentrate mixture, the rumen fluid ammonia-N increased with the increasing amount of DPM in the diet (P < 0.05). The NH3-N concentration was still lower (P < 0.05) in the isonitrogenous SBM diet. Furthermore, with increasing DPM inclusion the molar percentage of acetic acid of the total volatile fatty acids increased (P < 0.05), the percentages of propionic acid and butyric acid decreased. The total volume of microbial mass was 10—20 % higher with the SBM diet than the various DPM diets.Suoritetussa tutkimuksessa selvitettiin kuivatun kananlannan käyttöä runsastuottoisten lypsylehmien valkuaislähteenä vertaamalla sitä soijaan ja ureaan väkirehuvaltaisella ruokinnalla. Edelleen tutkittiin kananlantaruokinnan vaikutusta rehuyhdistelmän sulavuuteen, veriarvoihin ja pötsifermentaatioon. Kahtena peräkkäisenä vuonna suoritettiin ruokintakoe 18 runsastuottoisella lehmällä, jotka oli jaettu kolmeen mahdollisimman samanarvoiseen ryhmään. Perusrehuna oli heinä ja väkirehuseosta annettiin tuotostason mukaisesti. Eri ryhmien väkirehuseoksen valkuaislisäyksenä oli 20 % kuivattua kananlantaa, 10 % soijarouhetta ja 1.5 % ureaa. Vertailukausi oli ensimmäisessä kokeessa 13 viikkoa ja toisessa kokeessa 15 viikkoa. Kokeissa määritettiin rehujen maittavuus, rehunkulutus ja rehun hyväksikäyttö, maitotuotos ja maidon koostumus sekä seurattiin eläinten terveydentilaa. Kokeessa käytetyn kananlannan energia-arvo oli alhainen, 0.34—0.35 ry/kg ka, mutta valkuaisväkevyysolikorkea, 400—709 g srv/kg. Virtsahappoa oli kokeessa 1 käytetyssä kananlannassa keskimäärin 9.5 %, kun taas kokeessa 2 huomattavasti vähemmän, 1.2% ka. Kananlannan tuhkapitoisuus oli korkea sekä kivennäiskoostumus monipuolinen; kalsiumia 5.6—6.9 % ja fosforia 1,8—2.6 %. Kananlantaa sisältävän väkirehuseoksen energia-arvo oli 13 % alempi kuin soijaa tai ureaa sisältävän seoksen. Kananlantaa sisältävän väkirehuseoksen syönti ilmaistuna prosentteina tarjotusta oli merkitsevästi alhaisempi kuin toisten seosten, ja tästä johtuen kananlantaryhmän energiavajaus oli suurempi kuin toisten varsinkin kokeen alkupuolella. Kokeen alussa syönti oli alhaisinta, johtuen suurista väkirehumääristä. Keskimääräinen kananlannan syönti oli 1.9 ja 2.0 kg päivässä lehmää kohti kokeessa 1 ja 2. Vastaavasti virtsahapon syönti oli 186 kg ja 24 g päivässä. Kananlannasta tulevan sulavan raakavalkuaisen osuus oli 29.0 % ja 19.0 % kokonaismääräistä kokeessa 1 ja 2. Urean saanti oli keskimäärin 140 g päivässä. Karkearehu-väkirehusuhde oli kokeessa 1 36 % : 64 % ja kokeessa 2 39 % : 61 %. Energian ja valkuaisen saanti ei poikennut merkitsevästi ryhmien välillä. Kuiva-aineen syönti oli kokeessa 2 kananlantaa saaneella ryhmällä suurempi kuin soijaa ja ureaa saaneilla ryhmillä. Kananlantaryhmän lehmät saivat rehuista enemmän kuitua, mutta vähemmän sokeria kuin toiset ryhmät. Useimpia kivennäisiä kananlantaryhmän lehmät saivat enemmän johtuen kananlannan sisältämistä korkeista kivennäismääristä. Eri rehuyhdistelmien kuiva-aineen sulavuudet olivat 69.9 %, 72.0 % ja 74.0 % kananlantaa, soijaa ja ureaa sisältävillä seoksilla. Raakavalkuaisen sulavuudet olivat vastaavasti 72.3 %, 71.8 % ja 75.9 %. Erot kananlanta- ja ureaseosten välillä olivat merkitseviä (P < 0.05). Eri ryhmien maitotuotosten tai maidon koostumuksen välillä ei ollut merkitseviä eroja. Maitotuotoksen lasku oli kokeessa 1 kananlantaryhmällä nopeampaa (P < 0.05) kuin toisilla ryhmillä. Elopainon muutosten välillä ei ollut merkitseviä eroja. Rehun hyväksikäytössä eri ryhmien välillä kokeen 1 osalta ei ollut eroja, mutta kokeessa 2 kananlantaryhmä kulutti vähemmän energiaa ja sulavaa raakavalkuaista tuotettua maitokiloa kohti. Verianalyysien perusteella selvitettiin lehmien aineenvaihdunnan muutoksia ja ravitsemuksellista tilaa. Lisäksi selvitettiin kananlannan typellisten yhdisteiden ja kivennäisaineiden käyttökelpoisuutta, Saaduista tuloksista voidaan todeta, ettei kananlannan syöttäminen kohtuullisella tasolla (10—40 % väkirehuseoksesta) aiheuttanut haitallisia muutoksia lehmien aineenvaihduntaan tai terveydellisen tilaan ja saadut arvot vastasivat normaaliarvoja. Pötsifistelöidyillä lehmillä tutkittiin kananlannan typellisten yhdisteiden hajoamista pötsissä sekä kananlannanvaikutusta pötsifermentaatioon. Kokeessa käytettiin soijaa vertailuvalkuaisena ja kananlannan määrä vaihteli 10, 20 ja40 % väkirehuseoksesta. Pötsinesteen ammoniakin määrä nousi kananlannan määrän noustessa. Etikkahapon osuus lisääntyi ja propionihapon ja voihapon osuudet vähentyivät rasvahappojen kokonaismäärästä, kun kananlannan määrä lisääntyi. Pötsin alkueläinten määrä oli suurempi ja bakteerien määrä pienempi kananlantaruokinnalla verrattuna soijaan. Suoritetuissa ruokintakokeissa todettiin runsastuottoisten lehmien pystyvän käyttämään hyväkseen kananlantaa valkuaislähteenä lähes yhtähyvin kuin soijaa ja paremmin kuin ureaa. Kananlannan typellisten yhdisteiden tehokkaan hyväksikäytön edellytyksenä on riittävä energiansaanti, johon päästään runsaalla väkirehuruokinnalla

Oppilaitosten turvallisuustutkimus 2016

* Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti toteutti 2016 ensimmäisen Oppilaitosten turvallisuustutkimuksen (OLT-2016). * Tutkimukseen vastasi 833 rehtoria (vastausprosentti 57,3 %). Kaikki tiedot viittaavat lukuvuoteen 2015–2016. * Koulujen ympäristön osalta roskaaminen, omaisuuden vahingoittaminen, sekä graffitit ja seiniin piirtely olivat yleisempiä epäjärjestyksen merkkejä. Lisäksi 12 prosenttia rehtoreista ilmoitti koulun ympäristöstä löytyneen huumeiden käyttöön liittyviä esineitä. * Vahingonteot olivat yleisin kouluun omaisuuteen kohdistunut teko (41 % kaikista oppilaitoksista). Muut tekotyypit olivat harvinaisempia, niitä oli alle 10 prosentissa oppilaitoksista. Vahingonteot olivat yleisintä oppilaitoksissa, joissa 7–9 luokkatason oppilaita. * Henkilökunnan osalta kunnianloukkaus oli yleisin teko (33 % kaikista oppilaitoksista), lisäksi väkivallan uhkaa oli koettu joka viidennessä (22 %) kaikista oppilaitoksista ja väkivaltaa joka neljännessä (24 %) kaikista oppilaitoksista. Yleisimpiä nämä teot olivat oppilaitoksissa, joissa 7–9 luokkatason oppilaita. *Oppilaisiin oli kohdistunut vamman aiheuttanutta väkivaltaa 43 prosentissa kaikista oppilaitoksista. * Ase oli tuotu kouluun joka neljännessä kaikista oppilaitoksista (26 %), miltei aina kyseessä oli teräase. * Oppilaisiin kohdistuneiden tarkastustoimenpiteiden osalta esineen tai aineen haltuunotto oli yleisin toimenpide. Se oli toteutettu joka neljännessä kaikista oppilaitoksista (26 %), ollen yleisin oppilaitoksissa, joissa oli 7–9 luokkatason oppilaita. * Oppilaitosten turvallisuustutkimuksen tavoitteena on muodostaa tilannekuvaa rikollisuuden kehityksestä, muodostaa aineistoperustaa kriminologiselle perustutkimukselle ja tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää turvallisuutta tukevien toimien kehittämisessä

Obesity, Unemployment, and Earnings

The article analyses the effects of obesity—a clear signal of weight abnormality—on unemployment and earnings among Finnish men and women. Our empirical data consist of the last four waves (waves 4 to 8) of the Finnish section of the European Community Household Panel (ECHP) data collected between 1998 and 2001. According to our results, obese women have a significantly higher risk of unemployment (even after controlling for age, level of education and other related factors), than women who are not obese. Furthermore, the generally weaker occupational positions of obese women tend to translate to lower earnings. Overall, obese women are more likely to have weaker labour market attachment  and hold socio-economically weaker positions. Similar results were not found among men. Thus, our results indicate the presence of gender discrimination in the Finnish labour market. In the conclusions we further discuss weight related impacts on succeeding in the labour market, but also its role as a possible risk factor in drifting away from employment. We reflect on this issue as a form of inequality that can have an increasing significance in the future

Silage intake and milk production in cows given barley or barley fibre with or without dried distillers solubles

Twenty Friesian cows in four pens were arranged in a 4 x 4 Latin Square with a 2 x 2 factorial arrangement of treatments to evaluate the effect of barley fibre with solubles and dried distillers solubles (DDS) as a protein supplement on silage intake and milk production. Each experimental period lasted 4 wk, during which the cows were given ad libitum silage with one of the four supplements: barley (B), barley+ DDS (BD), barley fibre (F) and barley fibre+DDS (FD). All the supplements were given at the rate of 7.5 kg/day on dry matter (DM) basis. In cows given DDS, 0.9 kg of barley or barley fibre was replaced by DDS on DM basis. The principal carbohydrate constituent of the B supplement was starch and of the F supplement hemicellulose. Silage DM intake was 0.38 kg/day (

Evaluation of barley distillers dried grains with soluble, and condensed distillers solubles in the diet of growing pigs

Two digestibility and nitrogen balance trials were conducted to evaluate the feed value of barley-derived distillers dried grains with solubles (BDDGS) and semisolid distillers solubles from barley and wheat (BDS and WDS) in rations for growing pigs. The average crude protein, lysine, crude fibre and neutral detergent fibre contents of BDDGS, BDS and WDS were, respectively: 30.6, 20.6, 30.7 %; 1.7, 1.7, 2.6 g/16 g N; 16.1, 2.0, 3.1 %; 69.4, 2.3, 7,1 %. Available lysine was greatly reduced in all samples. The distillery by-products composed 33 % of diet DM in the barley based rations. The control diet was a mixture of barley and skim milk powder. The organic matter and crude protein digestibilities of BDDGS, BDS and WDS were 40.5, 80.4, 85.0 % and 52.4, 46.9, 77.5 %, respectively. Their FU values and DCP values were 0.50, 0.94, 0.94/kg DM and 319, 102,253 g/FU. on the WDS diet, nitrogen retention, as g/d, was similar to that on the control diet, but on the diets with barley distillery products it was reduced due to the lower amount of protein absorbed, especially the lower lysine intake. Barley distillers by-products proved to have low feed values for pigs in this study, but the value for WDS was quite reasonable. The new integrated starch ethanol process can be expected to yield more suitable fractions for use in pig rations

Distillers dried by-products from barley as protein source for ruminants

The nutritive value of barley-derived distillers dried grains (BDDG) and distillers dried grains with solubles (BDDGS) was assessed in digestibility and in sacco rumen degradability experiments. The crude protein contents of BDDG and BDDGS were 26.4 % and 29.9 %, and the crude fibre contents 19.9 % and 17.4 % in DM, respectively. The ADF and NDF contents averaged 33 % and 67 % and the lignin 7.6 % of DM. The digestibilities of the nutrients were measured with four rams in both trials and the distillers by-products were given at two levels, 33 % and 66 %, in hay-based rations. The digestibilities in BDDG and BDDGS were, respectively, 43.1 % and 47.7 % for organic matter, 64.5 % and 66.5 % for crude protein, and 86.7 % and 87.9 % for ether extract. Due to the low digestibilities, the energy values of the two products were low, 0.58 FU/kg DM and 8.0 MJ/kg for both, and DCP/FU 295g for BDDG and 347 g for BDDGS. The rumen degradability of the crude protein of BDDG and BDDGS was found to be low and significantly lower than the degradability of wheat distillery by-products (P < 0.05). Fine grinding gave more rapid degradability. Due to the low total digestibility and reduced lysine content, BDDG and BDDGS may have limited protein availability when given as supplements

Drone-based spectral and 3D remote sensing applications for forestry and agriculture

Practising sustainable agriculture and forestry requires information on the state of forests and crops to support management. In precision agriculture, crops are observed in order to treat them precisely in the right place and at the right time, saving both production costs and the environment. Similarly, in forests, information on the composition and state of forest health are crucial to enable their sustainable management. In particular, climate-change-driven insect pests have increased, but economic and ecological losses can be reduced by the right actions if up-to-date and precise information on the health of forests is available. In recent years, drones with cameras have evolved into a flexible way to collect remote sensing data locally. Spectral cameras provide accurate information about the reflection properties of objects, and photogrammetric methods also provide a cost-effective way to collect three-dimensional (3D) data from an object. The objective of this work was to develop and assess drone-based 3D and spectral remote sensing techniques to classify the health status of individual trees and to estimate crop biomass, various biochemical parameters such as nitrogen content, and grass-feeding quality. The work developed a processing chain in which spectral and 3D features were extracted from remote sensing data. Then, combining the features with observations and reference measurements collected from plants, machine learning models were developed for tree health classification and estimation of crop-related parameters. The effects of different factors related to data collection and processing on classification and estimation accuracies were studied in order to generate knowledge on optimal sensors and methods. In general, radiometric corrections, spectral resolution, and the combined use of spectral and 3D features improved classification and estimation accuracies. However, the optimal sensors as well as the data collection and processing methods depend on the different applications and their accuracy requirements. This work was the first to demonstrate the ability of drone hyperspectral data to map the health status of a forest by classifying individual trees infested by bark beetles. The results of the work also showed that drone-based mapping offers a great tool to estimate agricultural crop parameters which can be applied to the optimization of various precision agriculture tasks.Kestävän maa- ja metsätalouden harjoittaminen vaatii tietoa metsien ja viljelykasvien tilasta päätöksenteon tueksi. Täsmämaataloudessa viljelykasveja havainnoidaan, jotta viljelytoimenpiteet voidaan kohdistaa oikeaan paikkaan ja oikea-aikaisesti säästäen sekä tuotantokustannuksia että ympäristöä. Metsissä tieto metsien terveydentilasta on tärkeää, jotta voidaan hillitä metsätuhojen leviämistä. Erityisesti hyönteistuhot ovat lisääntyneet voimakkaasti ilmastonmuutoksen vauhdittamana, mutta taloudellisia ja ekologisia tappiota voidaan vähentää oikeilla toimenpiteillä, jos on olemassa ajantasaisesta tietoa metsien terveydentilasta. Dronet ja niihin asennettavat kamerat ovat kehittyneet viime vuosina joustavaksi tavaksi kerätä kaukokartoitusaineistoa paikallisesti. Spektrikameroilla saadaan tarkkaa tietoa kohteen heijastusominaisuuksista, ja fotogrammetriset menetelmät mahdollistavat myös kustannustehokkaan tavan kerätä kohteesta kolmiulotteista (3D) tietoa. Tämän työn tavoitteena oli kehittää näihin aineistoihin nojautuen kaukokartoitusmenetelmiä yksittäisten puiden terveydentilan luokitteluun sekä viljelykasvien biomassan, erilaisten biokemiallisten parametrien, kuten typpipitoisuuden sekä nurmen ruokintalaadun, kuten D-arvon estimointiin. Työssä kehitettiin prosessointiketju, jossa kaukokartoitusaineistoista irrotettiin spektri- ja 3D-piirteitä, yhdistettiin ne kasveista kerättyihin havaintoihin ja mittauksiin sekä muodostettiin koneoppimismalleja puiden luokittelua ja viljelykasveihin liittyvien parametrien estimointia varten. Työssä verrattiin useiden aineistonkeräykseen ja -prosessointiin liittyvien tekijöiden vaikutuksia luokittelu- ja estimointitulosten tarkkuuteen optimaalisten menetelmien löytämiseksi. Esimerkiksi spektri- ja 3D-piirteiden hyödyntäminen yhdessä sekä radiometriset korjaukset paransivat yleisesti luokittelu- ja estimointitarkkuuksia. Optimaaliset sensorit sekä aineistonkeräys- ja käsittelytavat riippuvat kuitenkin eri sovelluksista ja niiden tarkkuusvaatimuksista. Työssä osoitettiin ensimmäistä kertaa dronesta kerätyn hyperspektrisen aineiston kyvykkyys metsän terveydentilan havainnoinnissa luokittelemalla kuuset kolmeen luokkaan kirjanpainajan aiheuttaman tuhon perusteella. Työn tulokset myös osoittivat drone-pohjaisen kartoituksen kyvyn estimoida erilaisia viljelykasvien parametreja, joita voidaan edelleen soveltaa suunniteltaessa esimerkiksi lisälannoitusta tai säilörehun optimaalista korjuuaikaa

Kyselyaineistoon pohjaava tutkimushanke ja sen toteuttaminen

Peer reviewe