Internal structure of virtual communications in communities of inquiry in higher education: Phases, evolution and participants’ satisfaction

This study investigates the phases of development of synchronous and asynchronous virtual communication produced in a community of inquiry (CoI) by analyzing the internal structure of each intervention in the forum and each chat session to determine the evolution of their social, cognitive and teaching character. It also analyzes the participating higher education students’ satisfaction with the activities, with the professors’ actions, and with themselves. We use a mixed methodology that includes content analysis of the virtual communications by crossing two categorization systems: (1) type of communication according to the model adopted from Garrison, Anderson and Archer (social, cognitive and teaching presence) and (2) phases in the evolution of the communication (initiation, proposal, development, opinion/closing and good-byes). The data are relevant to the students’ satisfaction and grades earned. The results suggest differences in the quantity and content of the communication in each phase and an evolution from social to cognitive elements, ending with social contributions. The students are satisfied with the virtual communications related to both the activities and the professors and evaluate themselves positively

Longitudinal Auxological recovery in a cohort of children with Hyperinsulinaemic Hypoglycaemia

Background: Hypoglycaemia due to hyperinsulinism (HI) is the commonest cause of severe, recurrent hypoglycaemia in childhood. Cohort outcomes of HI remain to be described and whilst previous follow up studies have focused on neurodevelopmental outcomes, there is no information available on feeding and auxology. Aim: We aimed to describe HI outcomes for auxology, medications, feeding and neurodevelopmental in a cohort up to age 5 years. Method: We reviewed medical records for all patients with confirmed HI over a three-year period in a single centre to derive a longitudinal dataset. Results: Seventy patients were recruited to the study. Mean weight at birth was - 1.0 standard deviation scores (SDS) for age and sex, while mean height at 3 months was - 1.5 SDS. Both weight and height trended to the population median over the follow up period. Feeding difficulties were noted in 17% of patients at 3 months and this reduced to 3% by 5 years. At age 5 years, 11 patients (15%) had neurodevelopmental delay and of these only one was severe. Resolution of disease was predicted by lower maximum early diazoxide dose (p = 0.007) and being born SGA (p = 0.009). Conclusion: In a three-year cohort of HI patients followed up for 5 years, in spite of feeding difficulties and carbohydrate loading in early life, auxology parameters are normal in follow up. A lower than expected rate of neurodevelopmental delay could be attributed to prompt early treatment.This article is freely available via Open Access. Click on the Publisher URL to access it via the publisher's site.The study was supported by the Northern Congenital Hyperinsulinism (NORCHI) charitable fund, by the Manchester Academic Health Sciences Centre and by The University of Manchester MRC Confidence in Concept (CiC) Award (MC_PC_18056). KEC was funded by a Research Councils UK Academic Fellowship (https://www.ukri.org/). SEF has a Sir Henry Dale Fellowship jointly funded by the Wellcome Trust and the Royal Society (105636/Z/14/Z).published version, accepted versio

Setting priorities for land management to mitigate climate change

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>No consensus has been reached how to measure the effectiveness of climate change mitigation in the land-use sector and how to prioritize land use accordingly. We used the long-term cumulative and average sectorial C stocks in biomass, soil and products, C stock changes, the substitution of fossil energy and of energy-intensive products, and net present value (NPV) as evaluation criteria for the effectiveness of a hectare of productive land to mitigate climate change and produce economic returns. We evaluated land management options using real-life data of Thuringia, a region representative for central-western European conditions, and input from life cycle assessment, with a carbon-tracking model. We focused on solid biomass use for energy production.</p> <p>Results</p> <p>In forestry, the traditional timber production was most economically viable and most climate-friendly due to an assumed recycling rate of 80% of wood products for bioenergy. Intensification towards "pure bioenergy production" would reduce the average sectorial C stocks and the C substitution and would turn NPV negative. In the forest conservation (non-use) option, the sectorial C stocks increased by 52% against timber production, which was not compensated by foregone wood products and C substitution. Among the cropland options wheat for food with straw use for energy, whole cereals for energy, and short rotation coppice for bioenergy the latter was most climate-friendly. However, specific subsidies or incentives for perennials would be needed to favour this option.</p> <p>Conclusions</p> <p>When using the harvested products as materials prior to energy use there is no climate argument to support intensification by switching from sawn-wood timber production towards energy-wood in forestry systems. A legal framework would be needed to ensure that harvested products are first used for raw materials prior to energy use. Only an effective recycling of biomaterials frees land for long-term sustained C sequestration by conservation. Reuse cascades avoid additional emissions from shifting production or intensification.</p

Conceptualising pedagogical designs for learning through object-oriented collaboration in higher education

Abstract This paper elaborates on the notion of object-oriented collaborative learning by building on empirical material from two case studies in higher education. Prior empirical findings show how knowledge objects are evolving entities, shaped by the interactions between participants, and how students learn from engaging in knowledge practice that involves different activities with knowledge objects. However, the pedagogy of teaching and learning with objects needs to be further explored and grounded in empirical data. Using two case studies, we examine how learning designs in higher education courses support students’ learning through work on shared knowledge objects, as well as how students experience these designs and the learning process. By means of complementary datasets, the learning design, enacted teaching practices, collaboration processes, experiences, and competence learned are mapped and analysed. The findings are helpful in elucidating the learning taking place through interaction and practices mediated by shared knowledge objects, as well as informing the development of principles of a pedagogy of object-oriented collaborative learning, which provide practical recommendations and invite further research endeavours

Motivation in collaborative inquiry environments

Abstract This chapter will focus on motivational effects on inquiry learning and their contribution to the learning outcomes. Two main themes are discussed: How does inquiry learning challenge or support students’ motivation to learn? If both pathways, challenging and supporting, occur, what settings and supports create a learning environment for motivating inquiries?Theoretical grounding is based on a perspective of motivation as a social phenomenon and the recent empirical findings on how inquiry-based learning environments challenge or support motivation. The chapter also discusses regulation of motivation and its role in overcoming socioemotional challenges in inquiry learning settings. Finally, suggestions for designing and supporting motivation in inquiry learning are provided and future trends and developments are discussed

”Tuottaaks meidän toiminta oikeesti hyvinvointia ja jaksamista?”:opiskeluhuoltoryhmän ammattilaisten tulkinnat työn tavoitteista ja mahdollisuuksista yhteistyötä muovaamassa

Abstract Tutkimuksessa tarkasteltiin kahdessa peruskoulun monialaisessa opiskeluhuoltoryhmässä käytyjä keskusteluja oppilaiden hyvinvoinnin edistämisestä hyödyntäen subjektitieteellisen (Holzkamp 2013) ja systeemisen psykologian (Järvilehto 2009) käsitteistöä ja menetelmällisiä periaatteita. Keskusteluihin osallistui yhteensä 30 eri ammattiryhmien ja tahojen toimijaa. Analysoimme käytyjä keskusteluja jatkuvan vertailun menetelmällä ja perusteluanalyysilla tunnistaen erilaisia tulkintoja opiskeluhuoltotyön tavoitteista ja peilaten näitä opiskeluhuoltotyölle lainsäädännössä ja opetussuunnitelmassa asetettuihin yleisiin tavoitteisiin. Tunnistimme aineistosta kolmenlaisia olosuhteita, joista ammattilaiset keskustelevat: 1) olosuhteet, joiden muuttaminen on vaikeaa, 2)olosuhteet, joita koetaan voitavan muuttaa oman ammattiryhmän yhteisenä toimintana ja 3)olosuhteet, joiden muuttamiseksi kytkeydytään yhteiseen toimintaan yli ammattirajojen. Tulosten mukaan ammattilaisten puheesta tunnistetut osallisten tavoitteet tai toimintaperusteet eivät juuri muutu keskustelun aikana. Pedagogisten ammattilaisten tulkinnat ja tavoitteet näyttivä määrittelevän keskustelun yhteistä suuntaa. Opiskeluhuollon ammattilaiset ja muut toimijat näyttivät eri tavoin sovittautuvan näihin tulkintoihin. Moniammatillisessa yhteistyössä ei aina pystytä hyödyntämään osallisten asiantuntemusta täysimääräisesti. Oppilashuollon ja ohjauksen tukena olevia moniammatillisen yhteistyön rakenteita on syytä tarkastella kriittisesti ja kehittää

A model for understanding new media literacy:epistemological beliefs and social media use

Abstract New media literacy (NML) skills are regarded as crucial for the 21st century. However, there is limited research on the factors affecting NML skills. A robust model was built for exploring the antecedents of NML. The model incorporated epistemological beliefs and social media use purposes. Individuals’ purposes of social media use were found to have an effect on beliefs about information. Further, interactional and communicational use of social media makes epistemological beliefs more sophisticated. However, it is more likely to have naïve beliefs with the use of social media for making new friends. Also, the purposes of social media use and epistemological beliefs affect NML skills. Accordingly, interactional use of social media might contribute to justifying information, in turn, increasing NML skills. This study indicates that knowledge of social media use and epistemological beliefs enables us to largely understand the NML skills

Ohjaustyön haasteena lukion keskeyttäminen:ammattilaisten tulkintoja olosuhteista ja työnsä perusteista

Tiivistelmä Artikkelissa tarkastellaan päivälukiolaisten ohjaustyöhön osallistuvien ammattilaisten kokemuksia työstään lukion keskeyttämistä harkitsevien nuorten kanssa. Aineisto on kerätty yhden kaupungin lukio- ja nuorisopalveluissa, joihin kuuluu kymmenen päivälukiota, yksi aikuislukio ja Ohjaamossa toimiva etsivä nuorisotyö. Ammattiryhmittäin toteutetuista ryhmäkeskusteluista (32 osallistujaa) tunnistettiin ohjaustyöhön liittyviä keskustelun teemoja, ohjaustyön kannalta olennaisia olosuhteita sekä ammattilaisten subjektiivisia toimintaperusteita. Aineistosta nousi esiin kolmenlaisia ohjaustyön olosuhteita, jotka ohjaustoiminnassa pysyvät ennallaan tai muuttuvat: pysyvät rakenteet, suhteellisen pysyvät neuvoteltavissa olevat käytänteet sekä muuttuvat neuvoteltavissa olevat käytänteet. Ammattilaiset perustelivat toimintaansa näissä olosuhteissa suhteessa seitsemään tavoitteeseen. Yleisellä tasolla (1) nuoria halutaan auttaa pääsemään elämässään eteenpäin. Kouluyhteisön tasolla (2) koulun halutaan olevan nuorille positiivinen paikka, (3) ohjaus nähdään yhteisenä työnä ja (4) sen toimintamallien toimivuutta pidetään tärkeänä. Ongelmien ilmetessä (5) nuoret halutaan saattaa ohjauksen pariin ja henkilökohtaisessa ohjauksessa (6) saadaan yhteistyöstä voimaa ja (7) pyritään tarjoamaan oikeanlaista tukea. Tutkimuksen perusteella opiskelijoiden huoliin puuttuminen näyttäytyy ohjaustyön arjessa keskeisenä, ja sen tavoitteita ja käytänteitä on syytä kehittää

Kohti uudenlaista opettajuutta:yhteisopettajuus haastamassa yksin tekemisen kulttuuria

Tiivistelmä Yhteisopettajuus on tullut haastamaan suomalaiselle koulujärjestelmälle ominaista yksin tekemistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan yhteisopettajuutta ja siinä tapahtuvaa yhteistoimintaa Tuomelan sosiaalisten tekojen teorian (2007) valossa. Opettajien yhteistyö nähdään mahdollisuutena kehittää työtä ja jakaa työn kuormaa osaamisvaatimusten kasvaessa ja oppilasryhmien moninaistuessa. Tutkimuksessa kysytään, minkä verran eri opettajaryhmät (luokan-, aineen- ja erityisopettajat) opettavat yhdessä, millaisia rooleja ja työmuotoja yhteisopettajuudessa esiintyy sekä millaisia käsityksiä opettajilla on yhteisopettajuudesta opettajaryhmittäin tarkasteltuna. Aineisto on kerätty Tuetaan yhdessä! -hankkeessa yhden suomalaisen kunnan perusopetuksen opettajilta (N = 463). Tulosten mukaan opettajaryhmien saama koulutus yhteisopettajuuteen vaihtelee. Vaikka yhteisopettajuuteen suhtaudutaan myönteisesti, sitä käytetään varsin vähän etenkin yläluokilla. Haasteita tuovat koulutuksen ja suunnitteluajan puute, koulun toimintakulttuurin rakenteet ja yhteistyön sujuvuutta estävät seikat, kuten sopivan työparin löytymisen vaikeus. Kuitenkin opettajat näkevät yhteisopettajuudesta olevan paljon hyötyä, kuten mahdollisuus vastuun ja ammattitaidon jakamiseen sekä eriyttämiseen. Yhteisopettajuuden toteuttaminen edellyttää sopivien toimintatapojen löytämistä ja sovittamista koulun käytänteisiin