Dynaamiset DMP:t -työryhmän loppuraportti

publishedVersio

Spatially varying peatland initiation, Holocene development, carbon accumulation patterns and radiative forcing within a subarctic fen

High latitude peatlands act as globally important carbon (C) sinks and are in constant interaction with the atmosphere. Their C storage formed during the Holocene. In the course of time, the aggregate effect of the C fluxes on radiative forcing (RF) typically changes from warming to cooling, but the timing of this shift varies among different peatlands. Here we investigated Holocene peatland development, including vegetation history, vertical peat growth and the lateral expansion of a patterned subarctic fen in northern Finland by means of multiple sampling points. We modelled the Holocene RF by combining knowledge on past vegetation communities based on plant macrofossil stratigraphies and present in situ C flux measurements. The peatland initiated at ca. 9500 calibrated years Before Present (cal yr BP), and its lateral expansion was greatest between ca. 9000 and 7000 cal yr BP. After the early expansion, vertical peat growth proceeded very differently in different parts of the peatland, regulated by internal and external factors. The pronounced surface microtopography, with high strings and wet (larks, started to form only after ca. 1000 cal yr BP. C accumulation within the peatland recorded a high degree of spatial variability throughout its history, including the recent past. We applied two flux scenarios with different interpretation of the initial peatland development phases to estimate the RF induced by C fluxes of the fen. After ca. 4000 cal yr BP, at the latest, the peatland RF has been negative (cooling), mainly driven by C uptake and biomass production, while methane emissions had a lesser role in the total RF. Interestingly, these scenarios suggest that the greatest cooling effect took place around ca. 1000 cal yr BP, after which the surface microtopography established. The study demonstrated that despite the high spatial heterogeneity and idiosyncratic behaviour of the peatland, the RF of the studied fen followed the general development pattern of more southern peatlands. Holocene climate variations and warm phases did not seem to induce any distinctive and consistent peatland-scale patterns in C accumulation, whereas our data suggests that the changes in vegetation related to autogenic succession were reflected in the C accumulation patterns and RF more clearly. (C) 2020 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Allergy from infancy to adolescence. A population-based 18-year follow-up cohort

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Anxious parents have many concerns about the future health of their atopic infants. Paediatricians and primary care practitioners need to seek knowledge on long-term outcomes in order to cope with the increasing caseload of suspected allergy and the concerns of parents. The aim of the study was to assess suspected and diagnosed allergy in infancy as predictors of allergy and asthma in adolescence.</p> <p>Methods</p> <p>Families expecting their first baby and making their first visit to a maternity health care clinic in 1986 were selected as the study population in a random sample. There were 1278 eligible study families. The data were provided of the children at the ages of 9 and 18 months and 3, 5, 12, 15 and 18 years by health care professionals, parents, and adolescents (themselves).</p> <p>Results</p> <p>At the age of 9 months, the prevalence of allergy suspicions was distinctly higher than that of allergy diagnoses. At the age of five years suspected allergy approaches were nil, and the prevalence of diagnosed allergy was about 9%. During the adolescence, the prevalence of self-reported allergy increases steadily up to the age of 18 years, and that of asthma remains at approximately 5%. Suspected allergy at the age of 9 or 18 months and at the 5 years of age does not predict allergy at adolescence. Compared with non-allergic children, children with definite allergy at the age of 5 were over 8 times more likely to have allergy and nearly 7 times more likely to have asthma in adolescence.</p> <p>Conclusion</p> <p>An early ascertained diagnosis of allergy, but not suspicions of allergy, predicts prevailing allergy in adolescence. Efforts need to be focused on accurate diagnosis of early childhood allergies.</p

Paikkatietoon ja luontoarvoihin perustuva metsäpurojen suojavyöhykkeiden suunnittelu – GIS-SUS -hankkeen loppuraportti

Hankkeessa testattiin laserkeilausaineistoista johdettujen paikkatietoaineistojen soveltuvuutta pienvesien suojavyöhykkeiden rajaamiseen Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevien purojen ranta-alueilla. Pääasiallisena aineistona oli topografinen kosteusindeksi (DTW), joka ilmaisee maanpinnan korkeuseroa suhteessa pohjaveden pintaan ja siten maan suhteellisia kosteusolosuhteita. Lisäksi tarkasteltiin maaperän eroosioriskistä kertovaa RUSLE-karttaa ja siitä johdettuja retentio- ja massatasekarttoja, joiden avulla voidaan tarkastella kiintoaineen pidättymistä ja kulkeutumisen reittejä. Suojavyöhykkeen rajaamiseen soveltuvia kosteusindeksin raja-arvoja selvitettiin viiden puron ranta-alueilla tehtyjen kasvillisuusinventointien avulla. Suojavyöhykkeiden raja-arvot mallinnettiin lisäksi koneoppimisalgoritmin avulla ja suojavyöhykevaihtoehtoihin sisällytettiin myös maaperän eroosioherkkyyteen perustuva rajaus. Rajattujen suojavyöhykkeiden taloudellisia vaikutuksia selvitettiin suojavyöhykerajauksiin jäävän puuston arvon perusteella. Taloudellisiin tarkasteluihin sisällytettiin myös harvennus- ja poimintahakkuut mahdollisina metsän käsittelyinä. Tutkimuspurot luokiteltiin lisäksi suojeluluokkiin Siniset tavoitteet -työkalun avulla. Metsänomistajien näkemyksiä rantametsien suojelusta kartoitettiin 15 281 Pohjois-Pohjanmaalaiselle metsänomistajalle lähetetyn kyselyn avulla. Kosteusindeksi selitti kasvilajiston vaihtelua hyvin ja indeksin raja-arvon (0,5 metriä) perusteella voitiin rajata rannan monimuotoisimmat kosteat kasvupaikat kattava suojavyöhyke. Tällä vyöhykkeellä kasvilajistossa oli useita kostealle kasvupaikalle ominaisia lajeja, joita ei juurikaan tavattu kuivemmilta vyöhykkeiltä. Myös koneoppimismenetelmän perusteella kosteusindeksi oli ylivoimaisesti tärkein kasvilajiston vaihtelun selittäjä, minkä lisäksi kosteusindeksi vastasi mitattua maankosteutta suhteellisen hyvin, etenkin jos maalaji oli turvemaata. Kosteusindeksiin perustuvat suojavyöhykkeet olivat pinta-alaltaan laajempia verrattuna 15 metriä leveään tasalevyiseen suojavyöhykkeeseen, mutta hehtaarikohtainen puuston arvo oli kosteusindeksiin perustuvilla vyöhykkeillä alhaisempi verrattuna tasalevyisiin vyöhykkeisiin. Harvennus- ja poimintahakkuilla saatiin alennettua suojavyöhykkeelle jäävän puuston arvoa, mutta hakkuumahdollisuudet vaihtelivat paljon purojen välillä. Eroosioherkkien alueiden huomioiminen suojavyöhykkeissä kasvatti pinta-alaa huomattavasti, koska alueet eivät sijainneet aivan puron välittömässä läheisyydessä. Näillä alueilla maanmuokkauksen huolellinen suunnittelu ja kiintoaineen kulkeutumisreittien huomioiminen olisi tärkeää. Eroosioherkille alueille voisi esimerkiksi sijoittaa säästöpuuryhmiä rantametsän ja vesistöjen sedimentaation ehkäisemiseksi. Paikkatietoaineistoja tarkastelemalla voidaan ennustaa luontoarvojen esiintymistä, mutta niiden toteaminen vaatii maastotarkasteluja. Siniset tavoitteet -työkalun mukainen inventointi soveltuu tähän hyvin ja menetelmän avulla voidaan helposti tunnistaa erityistä huomiota vaativat kohteet. Vaihtelevan levyiset suojavyöhykkeet kiinnostivat metsänomistajia laajasti. Vastauksissa tuotiin selvästi esiin tarve joustaville, tapauskohtaisille suojelumenetelmille ja monipuoliselle metsäneuvonnalle. Kosteusindeksiin perustuvat vyöhykkeet ja näillä mahdollisesti tehtävät poimintahakkuut todennäköisesti vastaavat parhaiten useimpien metsänomistajien toiveita

Paikkatietoon ja luontoarvoihin perustuva metsäpurojen suojavyöhykkeiden suunnittelu – GIS-SUS -hankkeen loppuraportti

Julkaisuun on korjattu sivut 2 ja 35 (8.6.2023). Sivulle 2 on vaihdettu Euroopan aluekehitysrahaston logo. Sivulla 35 otsikkoa on korjattu. Otsikosta on poistettu sanat "pinta-ala sekä".Hankkeessa testattiin laserkeilausaineistoista johdettujen paikkatietoaineistojen soveltuvuutta pienvesien suojavyöhykkeiden rajaamiseen Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevien purojen ranta-alueilla. Pääasiallisena aineistona oli topografinen kosteusindeksi (DTW), joka ilmaisee maanpinnan korkeuseroa suhteessa pohjaveden pintaan ja siten maan suhteellisia kosteusolosuhteita. Lisäksi tarkasteltiin maaperän eroosioriskistä kertovaa RUSLE-karttaa ja siitä johdettuja retentio- ja massatasekarttoja, joiden avulla voidaan tarkastella kiintoaineen pidättymistä ja kulkeutumisen reittejä. Suojavyöhykkeen rajaamiseen soveltuvia kosteusindeksin raja-arvoja selvitettiin viiden puron ranta-alueilla tehtyjen kasvillisuusinventointien avulla. Suojavyöhykkeiden raja-arvot mallinnettiin lisäksi koneoppimisalgoritmin avulla ja suojavyöhykevaihtoehtoihin sisällytettiin myös maaperän eroosioherkkyyteen perustuva rajaus. Rajattujen suojavyöhykkeiden taloudellisia vaikutuksia selvitettiin suojavyöhykerajauksiin jäävän puuston arvon perusteella. Taloudellisiin tarkasteluihin sisällytettiin myös harvennus- ja poimintahakkuut mahdollisina metsän käsittelyinä. Tutkimuspurot luokiteltiin lisäksi suojeluluokkiin Siniset tavoitteet -työkalun avulla. Metsänomistajien näkemyksiä rantametsien suojelusta kartoitettiin 15 281 Pohjois-Pohjanmaalaiselle metsänomistajalle lähetetyn kyselyn avulla. Kosteusindeksi selitti kasvilajiston vaihtelua hyvin ja indeksin raja-arvon (0,5 metriä) perusteella voitiin rajata rannan monimuotoisimmat kosteat kasvupaikat kattava suojavyöhyke. Tällä vyöhykkeellä kasvilajistossa oli useita kostealle kasvupaikalle ominaisia lajeja, joita ei juurikaan tavattu kuivemmilta vyöhykkeiltä. Myös koneoppimismenetelmän perusteella kosteusindeksi oli ylivoimaisesti tärkein kasvilajiston vaihtelun selittäjä, minkä lisäksi kosteusindeksi vastasi mitattua maankosteutta suhteellisen hyvin, etenkin jos maalaji oli turvemaata. Kosteusindeksiin perustuvat suojavyöhykkeet olivat pinta-alaltaan laajempia verrattuna 15 metriä leveään tasalevyiseen suojavyöhykkeeseen, mutta hehtaarikohtainen puuston arvo oli kosteusindeksiin perustuvilla vyöhykkeillä alhaisempi verrattuna tasalevyisiin vyöhykkeisiin. Harvennus- ja poimintahakkuilla saatiin alennettua suojavyöhykkeelle jäävän puuston arvoa, mutta hakkuumahdollisuudet vaihtelivat paljon purojen välillä. Eroosioherkkien alueiden huomioiminen suojavyöhykkeissä kasvatti pinta-alaa huomattavasti, koska alueet eivät sijainneet aivan puron välittömässä läheisyydessä. Näillä alueilla maanmuokkauksen huolellinen suunnittelu ja kiintoaineen kulkeutumisreittien huomioiminen olisi tärkeää. Eroosioherkille alueille voisi esimerkiksi sijoittaa säästöpuuryhmiä rantametsän ja vesistöjen sedimentaation ehkäisemiseksi. Paikkatietoaineistoja tarkastelemalla voidaan ennustaa luontoarvojen esiintymistä, mutta niiden toteaminen vaatii maastotarkasteluja. Siniset tavoitteet -työkalun mukainen inventointi soveltuu tähän hyvin ja menetelmän avulla voidaan helposti tunnistaa erityistä huomiota vaativat kohteet. Vaihtelevan levyiset suojavyöhykkeet kiinnostivat metsänomistajia laajasti. Vastauksissa tuotiin selvästi esiin tarve joustaville, tapauskohtaisille suojelumenetelmille ja monipuoliselle metsäneuvonnalle. Kosteusindeksiin perustuvat vyöhykkeet ja näillä mahdollisesti tehtävät poimintahakkuut todennäköisesti vastaavat parhaiten useimpien metsänomistajien toiveita

Käsikirja henkilökunnalle mielenterveyskuntoutujien kokonaisvaltaisen terveyden seurantaan Palvelukoti Huvikummussa

Opinnäytetyö perustuu Palvelukoti Huvikummun pyyntöön laatia käsikirja henkilökunnalle helpottamaan mielenterveyskuntoutujien kokonaisvaltaisen hoidon seurantaa. Mielenterveyskuntoutuksessa keskitytään usein hoitamaan ja seuraamaan kuntoutujan psyykkistä vointia ja sen tuomia muutoksia, mutta kokonaisvaltaisen terveyden seuranta ja mahdollisten somaattisten vaivojen hoito jää vähemmälle huomiolle. Käsikirjan tarkoitus on auttaa kehittämään mielenterveyskuntoutujien kokonaisvaltaista hoitoa ja kuntoutusta sekä niiden seurantaa. Aineisto kerättiin keskustelemalla Palvelukoti Huvikummun henkilökunnan kanssa useaan kertaan ja näin kartoitettiin asukkaiden kokonaisvaltaista hoitoa. Tietoa hankittiin alan kirjallisuudesta sekä teorian tueksi konsultoimalla asiantuntijoita, jotka työskentelevät mielenterveyskuntoutujien parissa. Tavoitteena oli selvittää, mitä kaikkea pitäisi huomioida hyvän perusterveydentilan saavuttamiseksi. Opinnäytetyön tuloksissa nousi esiin mielenterveyskuntoutujien kokonaisvaltaisen terveyden seurannan merkitys ja siinä ilmeneviä puutoksia. Mielenterveyskuntoutujien somaattisten ja psykosomaattisten oireiden seuranta on haasteellista, koska he voivat olla hyvin sairaudentunnottomia ja hoitokielteisiä, jotkut heistä taas saattavat somatisoida herkästi. On vaikea tunnistaa, milloin oireet ovat todellisia eivätkä esimerkiksi mielenterveyskuntoutujan harhamaailmaan liittyviä. Mielenterveyskuntoutujan somaattisiin oireisiin tulee reagoida ja puuttua siitäkin huolimatta, että ne voivat olla mielikuvituksen tuotetta tai huomion hakua. Mielenterveyskuntoutujalla saattaa olla ongelmia tunnistaa kehonsa viestejä, lisäksi esimerkiksi heidän kipukynnyksensä voi olla niin korkea, että se vaikeuttaa viestien tulkintaa. Hoitohenkilökunnan on vaikea tulkita mielenterveyskuntoutujan viestejä, koska ne eivät aina ole johdonmukaisia, ja koska kuntoutujan sanallinen viestintä voi olla hyvin puutteellista. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena projektina. Toiminnallisen opinnäytetyön tekstistä selviää miksi, mitä ja miten työ tehtiin, millainen prosessi oli ja millaisiin johtopäätöksiin työssä päästiin. Opinnäytetyön tuotoksena on käsikirja. Se sisältää informatiivisen osan, terveystietolomakkeen ja seurantalomakkeen. Informatiiviseen osaan tulee otteita kirjallisesta työstä. Terveystietolomakkeeseen täydennetään terveystietoja ja havaintoja mielenterveyskuntoutujasta. Seurantalomakkeeseen merkitään tärkeitä tietoja, kuten painonseuranta ja laboratoriotutkimusten seuranta.Staff handbook to help with the monitoring of holistic rehabilitation of mentally ill clients in Palvelukoti Huvikumpu This thesis was based upon a request by Palvelukoti Huvikumpu to create a staff handbook which will help with the monitoring of holistic rehabilitation of mentally ill clients. Current treatments tend to concentrate on the treating and monitoring of the changes in physical health, whereas holistic monitoring and the treatment of somatic symptoms are often given less attention. The handbook will help to develop holistic client care, rehabilitation and monitoring. The data was collected in discussions with staff members on several occasions in order to map holistic client care. Information was collected from professional literature and from consultants who work amongst the client group. The aim of this thesis was to learn to know the basic components of wellbeing. The results showed the importance of holistic monitoring of wellbeing and the shortcomings of current practises. The monitoring of somatic and psychosomatic symptoms of mentally ill clients was often considered due to the fact that the clients did not recognize the symptoms in themselves. Furthermore clients could develop a negative attitude towards treatment and easily show new somatic symptoms. Whether symptoms were somatic or a delusory was often difficult to tell. The symptoms should be acted on even when they are a product of imagination or an attempt to seek attention. The client may find it difficult to listen to his/her body and a heightened pain threshold may inhibit the interpretation of signs. The irrationality of the signs and lack of verbal communication by the client make it more difficult for staff to read the signs. This thesis was functional. It incluves a full account of why and how it was made, what the authors did, what kind of process it was and what kind of results were achieved. It also includes a handbook, which consists of an informative part, health care form and following up form. The informative part includes texts from the thesis. The health care form includes the most important issues a mentalhealth have. The following up form includes important points such as weigh and laboratory test results

HOITAJIEN KOKEMUKSIA TYÖVUOROAUTONOMIAN TOTEUTUMISESTA VUOROTYÖSSÄ

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vuorotyötä tekevien hoitajien kokemuksia työvuoroautonomian toteutumisesta ja sen merkitystä työhyvinvointiin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa esimiesten mahdollisuuksista edistää työhyvinvointia työvuoroautonomian avulla. Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli laadullinen tutkimus ja aineisto kerättiin yksilöllisillä teemahaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui viisi vuorotyötä tekevää hoitajaa. Kaikilla heillä oli pitkä kokemus työvuoroautonomiasta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tämän tutkimuksen mukaan työvuoroautonomian toteuttamisessa oli haasteita ja hoitajien elämä epävarmaa. Hoitajat olivat motivoituneita toteuttamaan työvuoroautonomiaa, mutta vuorotyö, jatkuva kiire, esimiehen tuki, sekä työvuoroautonomian koulutus, arviointi ja seuranta oli puutteellista. Onnistuessaan työvuoroautonomia koettiin yhdeksi tärkeimmistä asioista työn, perheen ja muun elämän yhteensovittamiseen, sekä merkittäväksi työhyvinvoinnin edistäjäksi. Hyvän johtamisen merkitys onnistuneeseen työvuoroautonomiaan oli kiistaton, lisäksi sen koettiin tukevan työhyvinvointia sekä yksilöllisesti, että työyhteisössä. Onnistunut työvuoroautonomia motivoi henkilökuntaa ja lisäsi luottamusta, sekä työpaikan kiinnostavuutta työntekijöille. Hyvät ja onnistuneet kokemukset voitiin jakaa muihin yksiköihin ja organisaatioihin, koska onnistunut työvuoroautonomia helpotti siirtymistä yhteisölliseen työvuorosuunnitteluun.The purpose of this thesis was to investigate the experiences of shift working nurses in the realization of shift autonomy and its significance for wellbeing at work. The aim was to provide information on the potential of supervisors to promote wellbeing at work throught shift autonomy. The research method was qualitative, and the material was collected as individual theme interwiews. Five nurses were interwiewed. They all had a long experience of work shift autonomy. The content analysis method was used for the analysis of the material. The main results on this thesis showed, how schallenging it was to plan shift autonomy and the lives of nurses were uncertain. Nurses were motivated to plan shift autonomy, but the shift work, lack of time, supervisor support, and education, evaluation and statistic of selfscedueling were limitated. When shift autonomy worked, it was seen one of the most important issues in reconciling work, family and other life, and a significant contributory to wellbeing at work. The importance of good leadership to successful shift autonomy was undeniable and it was also seen to support well-being at work, nurses individually and within the work community. Successful shif autonomy motivated the workers and increased confidence and attractiveness to the employees. Good and succesfull experiences could be shared with other units and organizations. Successful shift autonomy facilitated the transition to community-based shiftplanning

Paracrine and transcription factors mediating the natriuretic peptide gene expression during hemodynamic stress

Abstract Cardiac pathologies, including ventricular hypertrophy, are the primary cause of death in industrialized countries. Cardiac hypertrophy is often the consequence of work overload on the heart and characterizes several cardiovascular diseases, including atherosclerosis and hypertension. Cardiac hypertrophy is accompanied by genetic reprogramming characterized by the reexpression of several embryonic and growth response genes. Two of these genes encode A- and B-type natriuretic peptides (ANP and BNP), two cardiac-specific hormones secreted by myocytes, which play an important role in blood pressure regulation. The aim of the present study was to study the effect of acute pressure overload on BNP gene expression in the hearts of normal and hypertensive rats and then to examine the role of a passerine factor, angiotensin II (Ang II), on volume and pressure overload -induced ANP and BNP secretion and synthesis. Further, the aim was to characterize elements on the BNP promoter mediating hemodynamic stress in vivo. BNP gene expression was studied in conscious spontaneously hypertensive (SHR) rats and together with ANP in two hypertensive, ream Transgenic rat models. The increased workload of the heart was produced by the infusion of vasopressin (AVP), phenylephrine (PHE) or bolus saline infusion. The increased workload caused rapid increases in cardiac BNP mRNA levels. Daring both AVP and PHE infusions, substantial increases in ventricular BNP mRNA levels were already evident after I h, and peak levels of BNP mRNA were reached at 4 h. Transgenic rats carrying one extra mouse renin gene showed impaired secretion and synthesis of ANP and BNP, while double transgenic rats carrying both human angiotensinogen and human renin genes showed augmentation of left atrial, but not ventricular BNP gene expression in response ta acute pressure overload. To characterize the elements mediating hemodynamic stress, bi-lateral nephrectomy was performed. GATA motif transduced the hemodynamic stress stimulus 26–28 hrs postnephrectomy in BNP gene expression.In conclusion, these results show that pressure overload abruptly stimulates the cardiac expression of a noncontractile protein gene BNP, suggesting that it may be used as a myocyte-specific marker of mechanical loading. BNP gene expression was augmented in atria hut nut in ventricles in response to pressure overload in an experimental model of hypertension, suggesting that high local levels of Ang II may differentially regulate cardiac gene expression in atrial and ventricular myocytes in double transgenic rats. At the transcriptional level, acute hemodynamic stress produced by nephrectomy increases BNP reporter expression through a GATA-dependent pathway

Työhyvinvointi erikoissairaanhoidon vuodeosastolla hoitohenkilökunnan kokemana

Työhyvinvointi on tärkeä asia työssäjaksamisen kannalta. Työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja kehittämiseen voi vaikuttaa esimiesten lisäksi jokainen työyhteisössä toimiva työntekijä. Työhyvinvointi koostuu monista eri tekijöistä, kuten työilmapiiristä ja työolosuhteista, työn organisoinnista, terveydestä ja työkyvystä, ammattitaidosta ja osaamisesta sekä työntekijöiden motivaatiosta. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata erikoissairaanhoidon vuodeosastolla työskentelevän hoitohenkilökunnan kokemusta työhyvinvoinnistaan. Aihe on saatu toimeksiantona sairaalasta. Tutkimuksen tavoitteena on saatujen tutkimustulosten avulla antaa tietoa yksikön työhyvinvoinnista heidän esimiehilleen ja työntekijöilleen. Tutkimustulokset esitetään yksikössä opinnäytetyön valmistuttua. Saatujen tuloksia voidaan hyödyntää työhyvinvointia kehitettäessä. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvalitatiivista lähestymistapaa. Aineiston kerääminen toteutettiin teemahaastattelulla, ja vastaajia oli yhteensä neljä hoitohenkilökuntaan kuuluvaa työntekijää. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tutkimustulosten mukaan hoitohenkilökunta koki työilmapiirin vuodeosastolla hyväksi. Työyhteisö koettiin toimivaksi ja yhteistyökykyiseksi sekä mielekkääksi ja monipuoliseksi. Nämä olivat tärkeimmät työhyvinvointia vahvistavat tekijät. Hoitajat kokivat voimavaroiksi positiivisen palautteen saamisen sekä vapaa-ajan harrastukset. Haastavina tekijöinä olivat ajoittainen kiire ja ylipaikoilla hoidettavat potilaat. Ylipaikoilla hoidettavat potilaat lisäävät työn määrää, ja ylipaikoilla olevien potilaiden hoitaminen käytävällä tekee työn haasteelliseksi. Työn fyysinen kuormittavuus ja kiire vaikuttavat myös psyykkiseen työhyvinvointiin pidemmällä aikavälillä. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää yksikössä kehittämällä asioita, jotka olivat hoitajien mukaan työhyvinvointia heikentäviä.Well-being at work is an important issue in terms of work-related benefits. The maintenance and development of well-being at work can be influenced by all employees working in the work community besides the supervisors. Well-being at work consists of many factors, such as work atmosphere and working conditions, work organization, health and work ability, professional skills and competence and employee motivation. The purpose of thise thesis is to describe the experiences of specialised health care nursing staff about their work wellbeing. The subject was commissioned by a hospital. The aim of thise research was to provide information on the well-being in the unit to superiors and employees. The results will be presented in the unit after the thesis is completed. Based on the results obtained, the unit can potentially develop its workplace wellbeing. The research utilized a qualitative approach. The collection of the data was carried out by theme interviews and the respondents had a total of four employees. The material was analyzed by inductive content analysis. The nursing staff has experienced the work atmosphere good. The working community was functional and cooperative. The work was felt meaningful and versatile. These were the main factors contributing to well-being at work. Nurses felt positive feedback and leisure time activities as resources. Challenging factors were intermittent rushes and inpatient patients. Patients being treated at overpopulation will increase the workload, and the treatment of patients in high places in the corridor will make the job challenging. Physical workload and rush will also affect mental well-being at work over a longer period of time. The results obtained can potentially be utilized in the studied unit by developing issues which, according to the nurses, affect the wellbeing of the workforce negatively