Ajan kokeminen ja käsitteellistäminen Lassi Nummen lyriikassa

The Experience and Conceptualization of Time in Lassi Nummi’s Poetry Subjective experiences of time and the essence of time itself are recurring themes in the poetry of Lassi Nummi (1928–2012), a Finnish modernist poet. My article analyzes Nummi’s poems in the section titled “Aivan tavallinen ilta” in his turn-of-the-millennium work Välimeri (2000). These poems play with multiple parallel ways of perceiving and understanding time. Time is an abstraction, in the understanding of which various conceptual models can be applied. Interestingly, in Nummi’s poetry, the experience of time is structured without using systematic theories, such as time as a cyclical or linear concept, or time as a notion of movement. Yet at the same time, there are passages where concepts of time familiar from philosophy or the cognitive sciences are clearly at play. Various approaches for conceptualizing time both with traditional means, such as cyclical or linear time, and with more spontaneous ideas, such as time as music intertwine and overlap in Nummi’s poems, and can thus be used alongside each other without giving preference to any single method of analysis. Therefore, rather than simply structuring the poems around concepts of time, it would be more precise to talk about frames of thought, which in turn structure the various aspects Nummi applies to both concrete and temporal dimensions of time. Nummi’s way of concretizing time through conceptualizing it in various ways can, in addition to his metaphorical expressions, be seen in the layout of his text, in the rhythm of his poems, and in expressions that e.g. equate time with music. Often the description of time is drawn either from a paradox or from a breakdown of experiencing time and place vis-à-vis conventional concepts. Nummi manipulates the experience of time with different imagery, in which time is described thorough concrete details while it also maintains a level of abstraction. In places, a single poem may amass multiple metaphorical ways of structuring time. As is typical to the genre, it is not sufficient to only experience time as it is; there is also a conscious effort to both conceptualize time and apply meanings to it. Hence, a central theme in Nummi’s poems is the structuring of the subjective experience (such as the feeling of time having stopped and standing still) in relation to notions of the essence of time (such as seeing the passage of time as a flow or a stream). The existence of time is made real primarily through subjective experiences

Kuoleman esittäminen Lauri Viidan lyriikassa

Artikkelissani törmäytän toisiinsa kirjallisuudentutkimuksen tekstianalyysia ja kuolemantutkimuksen mallintamia tapoja esittää ja merkityksellistää kuolema. Törmäyttämisellä on pyritty pois joskus kapeana nähdystä rajauksesta, jossa kaunokirjallisuudessa esiintyviä kuoleman representaatioita lähestytään vain teemoina, trooppeina tai sanataiteen estetisoituina kohteina, siis eräänlaisena kuoleman kirjallistumisena (”literaturization of death”, Teodorescu 2015a, 2).  Uutta tietoatuotanyhdistämällä kuolematutkimuksen monitieteisiä näkökulmia kirjallisuustieteelliseen tekstianalyysiin sekä analysoimalla Lauri Viidan (1916–1965) vähän tai ei lainkaan tutkittuja runoja, joissa ilmenee keskenään erilaisia tapoja käsitellä sekä konkreettista kuolemista että kuoleman abstraktiota.Kuoleman filosofia ja kuoleman kulttuurihistoria tarjoavat hyödyllisiä työkaluja tunnistaa ajattelukehikoita, jotka heijastuvat runon puhujan kuolemasuhteen käsittelyssä ja ilmaisuvalinnoissa.  Tässä artikkelissa analysoin ensin kahta ulkoisesti pienimuotoista mutta  kuolemasuhteen kannalla moniulotteista runoa (”Mutta, muisti muurahainen” ja ”Tiedonpuu”). Sen jälkeen tarkastelen väkivaltaisen kuoleman aihetta (mm. ”Pedot”, ”Vallankumous” ja ”Legenda”) sekä variaatioita olemassaolon rajat ylittävästä jatkuvuudesta (mm. ”Mitä mietin mullan alla” ja ”Julku”). Lopuksi nostan lyhyesti esiin joitakin muita Viidan runojen tapoja esittää kuolema.Yksittäiset runot tarjoavat keskenään erilaisia kuvauksia, käsitteistyksiä ja tulokulmia olemassaolon rajallisuuden kysymyksiin

Semanttinen yhteisalue kielikuvien analyysin apuna

Common Semantic Ground as an Aid in Analysing. Metaphorical Expressions My article discusses the metaphorical properties of language and the various manifestations of those properties. I set the stage by discussing the central issues of research into metaphorical expressions, and then proceed to introduce my concept of common semantic ground based on the various scientific views on metaphors. I also provide concrete examples on how my concept can be structured into graphical representations. Based on these definitions and examples, I subsequently apply my concept of common semantic ground to a more detailed analysis of poems with complex meanings. The common semantic ground is based on two concepts: the overlapping fields of meanings in metaphorical expressions, and the idea of similarity established through analogies in the contrasted phenomena. A well-established paradigm about the relationship between the vehicle and tenor exists in the study of metaphor, but there have been few attempts to establish patterns of analysis in the study of metaphorical properties of a language. As I outline in my article, the vehicle and tenor are conjoined by their overlapping fields of meanings which I call the common semantic ground. This common ground contains the elements from both the source and target domains that enable both a meaningful connection and the mapping between the two domains. For example, in the expression “puu ojennetuin käsin” (cf. “a tree with outstretched arms”), the metaphor connects tree and man, and the common semantic ground is the set of properties shared by both concepts that enable the connection. As metaphorical items, the boughs of a tree and the arms of a man are portrayed as analogous. As a method, the common semantic ground serves the analysis of constructing a metaphor’s meaning. It can also be used as a means of argumentation for thematic interpretations via the different layers of component parts in the imagery

DET SEMANTISKT GEMENSAMMA OMRÅDET SOM ANALYSMEDEL FÖR METAFORISKA UTTRYCK

COMMON SEMANTIC GROUND AS AN AID IN ANALYSING METAPHORICAL EXPRESSIONS | This paper discusses the metaphorical properties of language and the various manifestations of those properties. I set the stage by discussing the central issues of research into metaphorical expressions. I then proceed to introduce my concept of common semantic groundbased on the various scientific views on metaphors. I also provide concrete examples on how my concept can be structured into graphical representations. The common semantic ground is based on two concepts: the overlapping fields of meanings in the metaphorical expressions, and the idea of similarity, which is established through analogies in the contrasted phenomena. A well-established paradigm about the relationship between the vehicle and tenor exists in the study of metaphor, but there have been few attempts to establish patterns of analysis in the study of metaphorical properties of a language. As I outline in my article, the vehicle and tenor are conjoined by their overlapping fields of meanings, which I call the common semantic ground. This common ground contains those elements from both the source and target domains that enable both a meaningful connection and the mapping between the two domains. As a method, the common semantic ground serves the analysis of constructing a metaphor’s meaning. It can also be used as a means to argument thematic interpretations via the different layers of the component parts in the imagery

Väriä seinään ja väkeä kaduille : kaupunginosaliikkeiden toiminta ja tavoitteet

Pääkaupunkiseudulle on 2010-luvulla muodostunut uudenlaisia kaupunginosakohtaisia ryhmiä, jotka ovat järjestäneet kaupunginosissaan suuria tapahtumia, kohentaneet kaupunkitilaa ja aktivoineet asukkaita. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee näitä kaupunginosaliikkeitä tarkastelemalla Helsingin Kalliossa toimivaa Kallio-liikettä sekä Vantaan Myyrmäessä vaikuttavaa Myyrmäki-liikettä. Kaupunginosaliikkeitä tarkastellaan osana yhteiskunnallisten liikkeiden jatkumoa ja niiden toimintaa tee-se- itse-urbanismina, jolla viitataan kansalaistoimintaan, joka muuttaa kaupunkitilaa ilman viranomaisten osallisuutta. Tutkielmassa selvitetään liikkeiden jäsenten henkilökohtaisia toimintamotiiveja, liikkeiden kollektiivisia tavoitteita sekä liikkeiden merkitystä paikallisina vaikuttajina. Tutkielmalla halutaan lisätä sosiologista ymmärrystä 2010-luvun asukasaktivismista, sillä tutkitun kaltaista uutta asukasaktivismia on tutkittu Suomessa vain vähän. Tutkimuksen aineisto koostuu 11 kaupunginosaliikkeessä toimivan aktiivin yksilöhaastattelusta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja analyysimetodina käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Kuusi haastateltavista toimi Kallio-liikkeessä ja viisi Myyrmäki-liikkeessä. Haastattelut tehtiin noin viiden viikon aikana vuodenvaihteessa 2015–2016. Liikkeissä toimivilla aktiiveilla on ollut monia syitä liikkeiden toimintaan osallistumiseen. Tärkeimmät niistä ovat sosiaalisia; liikkeistä haetaan uusia kavereita, yhteisöllisyyttä ja kuulumisen tunteita. Koska moni aktiivi työskentelee kulttuurialoilla, saavat he liikkeissä toimimisesta myös ammatillista hyötyä. Vastikkeeksi he tarjoavat oman osaamisensa ja ammattitaitonsa liikkeiden käyttöön. Yksilöiden ideoita, yhdessä tekemistä ja vapaamuotoisuutta toiminnassaan korostavat liikkeet koetaan omaan elämäntilanteeseen sopiviksi vaikuttamisfoorumeiksi. Toinen tärkeä motiivi toimintaan osallistumiselle onkin halu vaikuttaa oman asuinpaikan asioihin. Aktiivit näkevät liikkeet vaihtoehtoina raskaammille, yhdistystyyppisille vaikutusmuodoille. Koska Kallio ja Myyrmäki ovat alueina erilaisia, myös niiden tavoitteet eroavat toisistaan. Kalliossa toimintaa ohjaa henkinen kalliolaisuus, kaupunkitilan haltuunotto ja vaihtoehtojen tarjoaminen, kun taas Myyrmäessä yritetään irti ongelmalähiö-leimasta katutaiteen ja yhteisöllisten tapahtumien avulla. Vaikka kaupunginosaliikkeiden toiminta vaikuttaa kaupunginosiin niin henkisesti kuin fyysisestikin, kokevat monet aktiivit poliittisuuden ja edustamisen ongelmallisina. Liikkeiden toiminta erotettiin erityisesti puoluepolitiikasta. Ongelmalliseksi koettiin myös henkinen edustajuus eli arvojen esiintuominen ja kannanottojen tekeminen. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että tutkielmassa esitellyt kaupunginosaliikkeet ovat osa laajempaa urbaania, suoraa toimintaa ja yhteisöllisyyttä korostavaa kaupunkiaktivismia. Tutkitut kaupunginosaliikkeet ovat nuoria ja vielä kehittyviä paikallisen kansalaisaktivismin foorumeita, jotka tarjoavat asukkaille ajan henkeen sopivia vaikuttamiskeinoja oman asuinympäristön asioihin