Tourist Landscapes as Multispecies Trails : Storying a Mushing Landscape Through Mobile Video Ethnography

Väitöskirjani tutkimuskohteena on ei-inhimillisten eläinten toimijuus matkailumaisemissa. Eläimiä hyödynnetään matkailutoiminnan tarkoituksiin monin eri tavoin joko imagollisesti matkakohteiden vetovoimatekijöinä tai konkreettisesti muun muassa matkakumppaneina, ruokaelämysten lähteinä sekä raskasta työtä tekevinä vetoeläiminä. Arktisen alueen matkailussa rekikoiran imagollinen ja konkreettinen merkitys vetoeläimenä on ilmeinen, mutta sen roolia paikallisen matkailumaiseman tuottamisessa ei kuitenkaan tunnisteta ja tunnusteta. Tutkimuksessani tarkastelen matkailutoiminnassa pitkälle määriteltyjä rekikoira-ihminen-maisema suhteita, jotka kuitenkin jatkuvasti muotoutuvat jaettujen kokemusten, opittujen käytäntöjen sekä jokapäiväisten kohtaamisten ristivirtauksessa. Näiden näkökulmien pohjalta kysyn: Miten rekikoirat osallistuvat toimijoina matkailumaisemien muotoutumiseen? Tutkimukseni lähtökohtana on relationaalinen ontologia, joka perustuu käsitykseen, että oliot, kuten ihmiset ja ei-inhimilliset eläimet, syntyvät ja toimivat monimutkaisissa ja laajoissa sosiaalisissa suhteissa toisiinsa ja ympäristöönsä. Metodologisesti tutkimukseni edustaa etnografista tutkimusperinnettä, jossa keskeistä on ymmärtää tutkittavaa ilmiötä tutkittavien elin- ja toimintaympäristöstä sisältäpäin. Liikkuvaa videoetnografiaa hyödyntämällä olen pyrkinyt pääsemään syvemmälle rekikoirien ja niiden kanssa työskentelevien ihmisten arkisiin kohtaamisiin. Analyysini pohjautuu linjojen (lines) ja niiden muodostaman rihmaston (meshwork) metaforiin, jotka kuvaavat tapoja, kuinka koirat ja ihmiset ovat toimijoina kytköksissä toisiinsa ja myös kehittyvät toimintaympäristössään liikkeen (movement) kautta. Rekikoirien ja ihmisten välisten liikkuvien ja liikuttavien kohtaamisten eri ulottuvuuksia tutkimalla osallistun monilajisen matkailututkimuksen käsitteellisestä ja metodologisesta kehittämisestä käytävään keskusteluun. Tutkimusaineisto on tuotettu erityisesti liikkuvan videoetnografian avulla Lapissa sijaitsevalta rekikoirakenneliltä kesän 2019 ja kevään 2020 aikavälillä. Keskeinen osa aineistoa on actionkameralla tuotettu filmimateriaali sekä materiaalin katselun myötä syntyneet keskustelut tutkittavien kanssa. Liikkuvaan videoetnografiaan liittyvän prosessin yksityiskohtaisella kuvaamisella pyrin avaamaan niitä mahdollisuuksia, joita liikkuva kuva metodologisena välineenä tuo monilajisten kohtaamisten tutkimiseen matkailututkimuksen kentällä. Etnografisen prosessin tuloksena olen rakentanut tarinan yksittäisestä rekikoirasafarista kiinnittäen huomion siihen, kuinka rekikoirat tuovat toimijuuttaan esiin eri tiloissa ja tapahtumissa ja muovaten siten matkailumaisemaa. Rekikoirien ja ihmisten välisissä kohtaamisissa syntyvät merkitykset, intressit ja tunteet kietoutuvat monimutkaiseksi rihmastoksi, minkä tuloksena kestäväksi oletetusta ja suunnitellusta matkailumaisemasta tulee jatkuvan materian ja toimijuuksien sekoittumisen myötä alati muuntuva, vakiintumaton ”rekikoirailumaisema”. Rekikoirailumaiseman monilajisia polkuja kulkiessa sekä rekikoira että ihminen kehittyvät toimijoina suhteessa toisiinsa ja ympäröivään maisemaan. Nämä risteävät ja yhteenkietoutuneet polut muotoutuvat jatkuvasti niin toimivan monilajisen yhteistyön kuin sen murtumisenkin seurauksena. Matkailijoiden ohella rekikoirat ovat keskeisiä toimijoita, joiden muovaamat odottamattomat polut rikkovat matkailumaiseman ennalta määrättyjä materiaalisia ja käsitteellisiä tiloja ja rajoja. Monilajisten polkujen jatkuva, ennustamaton, muotoutuminen tuo epävarmuutta eläinmatkailupalvelujen suunnitteluun ja toteutukseen. Jotta epävarmuutta voidaan sietää, tulisi eläinmatkailupalvelujen suunnittelussa kiinnittää enemmän huomiota eläinten ja ihmisten päivittäisissä kohtaamisissa muotoutuviin monilajisiin polkuihin ja sen myötä monilajiseen matkailumaisemaan. Mukana olemiseen (’go along’) perustuvat menetelmät ja teknologiat luovat apuvälineen monilajisen matkailumaiseman ymmärtämiseen niin, että eläinmatkailupalveluja voidaan suunnitella ja kehittää paremmin myös ei-inhimillisten eläinten ehdoilla. Näin voimme paremmin kohdata eettiset velvollisuutemme myös ei-inhimillisiä matkailutoimijoita kohtaan ja tunnustaa niiden olemassao osana lukuisia matkailumaisemia.Animals are involved in the making of tourist landscapes in many ways, including as tourist attractions themselves, travel companions, culinary experiences and draft animals. One important draft animal particular to Arctic tourism is the sled dog, as mushing has become one of the most popular tourist attractions in the region. My dissertation focuses on the day-to-day living and working encounters that occur between the dogs and humans, specifically the spaces and events emerging from those encounters. The study aims to bring to light the living and moving sled dog–human–place relations that develop as a result of daily experiences, learned practices and shared events. These perspectives lead me to ask: How do sled dogs as agents contribute to the formation of tourist landscapes? This study is grounded in relational ontology and encompasses the qualitative tradition of inquiry by using mobile video ethnography as its methodology. The research has been conducted from inside tourism spaces by interrogating the everyday spaces and events of moving sled dog–human encounters. The analysis of these encounters presented here is based on taking ‘meshwork’ as a metaphor for the ways that beings relate to each other and develop as agents along the lines of their relationship. On this basis, I work towards developing a theoretical framework and, in particular, forwarding methodological developments for studying the role of animals in tourism. The landscape covered in this study is one sled dog kennel and its immediate surroundings in Finnish Lapland. The empirical data is based on ethnographic fieldwork—particularly mobile video ethnography, including the filming and audiencing of action camera footage—that took place between summer 2019 and spring 2020. By describing in detail the protocol and practicalities of the mobile video ethnographic process, I aim to embrace the opportunities afforded by moving image methodologies within the field of multispecies tourism. As a result of the ethnographic process, I have crafted a story about a single sled dog safari through attentiveness to the ways the dogs display their agency and insert it into the scene. The mushing landscape is constantly (re)forming through the constant flow of material and agency in the emergent meshwork of meanings, interests and affects. This flow cannot be fully understood or captured, which brings a significant degree of uncertainty into the planning and producing of tourist safaris. Along with inexperienced tourists, the dogs are significant living beings that embed their agency into sledding encounters, transgressing the material and conceptual boundaries and spaces created in the planning process. In them mushing landscape, the sled dogs and humans develop within the multispecies trails through which skilful interaction and affective attunement unfold, as well as the rupture of that attunement. In animal-based tourism, more attention should be paid to the living encounters between nonhuman animals and those people who have a day-to-day living and working relationship with them. Using different ‘go along’ techniques and technologies sensitively alongside each other in order to understand and acknowledge multispecies trails in planning and developing animal-based tourism services could help us to engage more deeply in tourism activities on animals’ own terms. As a result, we could better meet ethical obligations to the animals, respecting their presence in a variety of tourist landscapes

Kansallispuiston luonto paikkakokemuksen rakentajana: diskurssianalyysi Pallas-Yllästunturia koskevista selonteoista

National park as a constructor of place experience This article concentrates on the relationship between tourist and place by analysing the tourist experience in a national park context. A national park is understood as a place formed and shaped by social construction of nature, which also determines the means by which nature can be experienced. This empirical study focuses on Pallas-Yllästunturi National Park. The data consists of accounts (texts and photographs) produced by park authorities and tourists. The accounts were analysed with discourse analysis. The study demonstrates that the national park is mainly constructed as pristine nature, which may include certain signs of human activity. These only make experiencing nature easier. The discourses of adventure and security construct the experience of nature so that nature is simultaneously a place to escape and to feel secure. The study also indicates the importance of meanings associated with nature in tourist experience. It is important to recognise the tourist’s experience of nature in order to be able to build more responsible encounters between tourists and nature in national parks.This article concentrates on the relationship between tourist and place by analysing the tourist experience in a national park context. A national park is understood as a place formed and shaped by social construction of nature, which also determines the means by which nature can be experienced. This empirical study focuses on Pallas-Yllästunturi National Park. The data consists of accounts (texts and photographs) produced by park authorities and tourists. The accounts were analysed with discourse analysis. The study demonstrates that the national park is mainly constructed as pristine nature, which may include certain signs of human activity. These only make experiencing nature easier. The discourses of adventure and security construct the experience of nature so that nature is simultaneously a place to escape and to feel secure. The study also indicates the importance of meanings associated with nature in tourist experience. It is important to recognise the tourist’s experience of nature in order to be able to build more responsible encounters between tourists and nature in national parks

Ilmakehän pienhiukkasten kemiallisen koostumuksen määritys aerosolimassaspektrometrilla

Ilmakehän aerosolien, ts. kaasumolekyylien ja pienhiukkasten, kemiallinen koostumus vaikuttaa merkittävästi siihen millaisia vaikutuksia niillä on mm. ilmastoon, näkyvyyteen ja ihmisten terveyteen. Aerosolihiukkasten kemiallisen koostumuksen määritys on perinteisesti ollut haasteellista niiden pienen massan ja vaikean kerättävyyden sekä säilytettävyyden vuoksi. Tässä työssä käsitellään aerosolin kemiallisen koostumuksen määritystä suoraan ja lähes reaaliaikaisesti aerosolimassaspektrometria (AMS) käyttäen. Työssä esitellään lyhyesti massaspektrometrian perusteoria, mutta pääpaino on mittaustekniikassa ja mittaustulosten käsittelyssä. Tutkielman loppuosassa esitellään myös aerosolimassaspektrometrilla saatuja mittaustuloksia Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäntutkimusasemalta. Aerosolimassaspektrometrin todetaan olevan tarpeellinen ja käyttökelpoinen mittalaite, joka täyttää tärkeän tehtävän aerosoli-instrumenttien joukossa – erityisesti, koska se kykenee määrällisesti mittaamaan lähes kaiken tyyppisiä aerosoleja. Kemiallisten lajien jakauman mittaamisen lisäksi AMS:n avulla voidaan myös saada tarkempaa tietoa aerosolin molekylaarisesta koostumuksesta, hapetusasteesta sekä kokojakaumasta. Työssä osoitetaan lisäksi, että yhdistämällä AMS:lla kerättyä tietoja muista ilmakehämittauksista saatuun tietoon voidaan arvioida mitatun aerosolin alkuperää ja sen muodostumiseen vaikuttaneita kemiallisia prosesseja

Aerosolimassaspektrien tilastollinen analyysi : kemometria ja kemiallinen luokittelu

Climate change and degraded air quality rank among the most severe environmental problems that humanity currently faces. Atmospheric aerosols - the fine particles suspended in air – play a significant role in both of them. Aerosols affect Earth’s radiation balance via their interactions with radiation (scattering and absorption of light) and atmospheric water vapour (cloud formation, lifetime, brightness and rainfall). Overall, aerosols have a cooling effect on climate. When inhaled, aerosols can cause a range of adverse health effects, from allergies to lung disease and increased rates of cancer. Air pollution is estimated to result in millions of premature deaths each year in polluted environments. All of these aerosol effects and interactions significantly depend on their chemical compositions. This thesis focuses on aerosol chemical composition, measured by using mass spectrometry. To make sense of the vast diversity of chemical compounds present in the atmospheric aerosol particles, we rely on chemical classifications (speciations). In this work, different types of traditional aerosol mass spectrometric chemical speciations are evaluated by their ability to explain measured aerosol physicochemical properties, such as volatility, hygroscopicity and optical properties. While the parameter estimates for aerosol physicochemical properties derived from traditional chemical classifications do correlate with experimental data, the estimates fail to adequately capture the observed variabilities. Whether this is due to deficiencies in speciation schemes, flaws in assumptions or models or measurement uncertainties, is not apparent. However, it seems evident that there is room for improvement in all of the above-mentioned fields. During the course of this work, chemometric methods, (i.e. the application of mathematical and statistical methods to the analysis of chemical measurements) were implemented in the analysis of aerosol mass spectra. The results clearly show the value of statistics-based, machine learning oriented methods for feature extraction and chemical classification. Such chemometric approaches maximise the amount of information available for an analyst of aerosol mass spectrometric results, and enable making better informed interpretations. Combining methods such as data factorisation and clustering can overcome typical limitations of these methods when used as stand-alone techniques. Chemometrics-based, machine-learning-like methods thus show considerable potential for improving aerosol chemical analysis. Finally, chemometric tools were shown to be capable of producing new, comprehensive, mathematically and statistically robust chemical classifications, which again contribute to our understanding of the atmospheric aerosol properties, interactions and effects.Ilmastonmuutos ja ilmansaasteet ovat ihmiskunnan tämänhetkisiä suurimpia ympäristöongelmia. Ilmakehän pienhiukkaset, aerosolit, vaikuttavat niistä molempiin. Aerosolit paitsi vaikuttavat valon ja lämpösäteilyn kulkuun ilmakehässä, myös vuorovaikuttavat ilmakehän vesihöyryn kanssa, vaikuttaen pilvenmuodostukseen ja pilvien ominaisuuksiin, kuten kirkkaus, elinaika ja satavuus. Aerosolien kokonaisvaikutus ilmastoon on viilentävä. Hengitettynä aerosolit voivat aiheuttaa monia terveyshaittoja allergioista aina keuhkosairauksiin ja kohonneisiin syöpäriskeihin. Ilmansaasteiden on arvioitu johtavan miljooniin ennenaikaisiin kuolemiin vuosittain, erityisesti saastuneissa ympäristöissä. Kaikki yllä luetellut pienhiukkasten vaikutukset riippuvat voimakkaasti niiden kemiallisesta koostumuksesta. Tämä väitöskirja keskittyy aerosolien kemiallisen koostumuksen mittaukseen aerosolimassaspektrometrian menetelmin. Aerosolit voivat sisältää kymmeniä tuhansia erilaisia kemiallisia yhdisteitä, jolloin koostumuksen kuvaukseen tarvitaan käytännössä näiden yhdisteiden kemiallista luokittelua. Tässä työssä vertaillaan erilaisia luokittelujärjestelmiä ja niiden hyödyllisyyttä aerosolien ominaisuuksien ennustamisessa. Tällaisia tärkeitä fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia ovat mm. haihtuvuus, kyky sitoa vettä sekä optiset ominaisuudet. Vaikka perinteisillä kemiallisilla luokittelumenetelmillä saadut ennusteet aerosolien ominaisuuksille vastaavat jossain määrin mitattuja arvoja, ne eivät selitä mittaustuloksia riittävän hyvin. Toistaiseksi ei ole selvää johtuvatko nämä puutteellisuudet kemiallisista luokittelujärjestelmistä, muiden tarvittavien fysikaalisten mallien epätäydellisyydestä vai mittausepätarkkuuksista. Vaikuttaa silti ilmeiseltä, että kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla on parantamisen varaa. Tässä työssä käytettiin kemometrisiä menetelmiä eli kemiallisten mittausten analyysiä edistynein tilastollisin ja matemaattisin menetelmin. Tulokset osoittavat tilastollisten ja koneoppimismenetelmien hyödyllisyyden kemiallisessa luokittelussa ja tärkeiden kemiallisten piirteiden tunnistamisessa massaspektreistä. Kemometristen menetelmien käyttö helpottaa massaspektrien tulkintaa ja tulosten ymmärtämistä. Yhdistelemällä useita tilastollisia ja matemaattisia menetelmiä voidaan lisäksi välttää yksittäisiin menetelmiin liittyviä ongelmia ja tyypillisiä puutteita. Kemometriaan ja koneoppimiseen pohjautuvat menetelmät vaikuttavatkin hyvin lupaavilta aerosolikemiallisten tulosten analyysiin. Kemometrisilla menetelmillä tuotetut aerosolien uudet, kemialliset luokittelut havaittiin kattaviksi ja matemaattisesti hyvin perustelluiksi. Niiden odotetaankin lisäävän ymmärrystämme ilmakehän pienhiukkasten koostumuksesta, ominaisuuksista ja vaikutuksista

Wellness-matkailua kansallispuistossa? : Pallas-Yllästunturi paikkana

Luonnon merkitys matkailun vetovoimatekijänä kasvaa jatkuvasti. Luonnonympäristöt mahdollistavat kokemuksia ja toimintoja, kuten kuntoilu ja henkinen hyvinvointi, ja tarjoavat myös ainutlaatuisen miljöön sosiaalisten suhteiden ylläpitämiselle. Luonnonympäristöjen aikaansaamat hyvinvointivaikutukset ovat tutkimusten perusteella kiistattomat, mutta luontoon liitettyjen kulttuuristen merkitysten rooli hyvinvointivaikutusten syntymisessä on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle. Etenkin kansallispuistot ovat potentiaalisia kohteita kokonaisvaltaista hyvinvointia korostavan wellness-ajattelun ja siihen liittyvän matkailun näkökulmasta, sillä kansallispuistoissa yhdistyvät luonnon vetovoimaisuus ja luonnon kokemisen helppous. Tutkimuksessa tarkastellaan humanistisen maantieteen näkökulmasta matkailijan ja paikan välistä suhdetta. Tarkoituksena on tuoda esille sosiaalisessa toiminnassa rakentuvan paikan merkitys matkailijan kokemuksen syntymisen kannalta. Kansallispuiston luontoa tarkastellaan paikkana, joka rakentuu ja muokkautuu luonnon fyysisten ominaisuuksien ja sosiaalisen toiminnan vuorovaikutuksessa. Samalla rakentuvat ja muokkautuvat ne käytännöt ja tavat, joilla luonnon voi kokea. Tutkimus keskittyy Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, joka on matkailullisesti yksi Suomen merkittävimmistä kansallispuistoista. Empiirinen aineisto koostuu sekä kansallispuiston hallinnon että matkailijoiden tuottamista teksteistä ja kuvista. Diskurssianalyyttisin menetelmin analysoidun aineiston perusteella keskeiset matkailutoimijat jäsentävät pitkälti samalla tavalla kansallispuiston luontoa paikkana sekä niitä tapoja, joilla luonnon voi kokea. Matkailutoimijoiden puheessa kansallispuisto rakentuu pitkälti luonnontilaisena luontona. Luontoon kuuluvat tietyt ihmistoiminnan merkit, jotka tarvittaessa helpottavat luonnon kokemista. Luontokokemus syntyy seikkailun ja turvallisuuden tunteen yhdistelmänä, jolloin luonto on samalla sekä pako- että turvapaikka. Sitä kautta syntyy kokonaisvaltainen kokemus, joka on tärkeää wellness-ajattelussa. Tutkimus osoittaa, että luonto ja siihen liitetyt merkitykset ovat tärkeitä matkailijan kokemuksen syntymisen kannalta. Kansallispuistojen matkailukäytön kehittämistä ajatellen on tarpeellista ymmärtää luontoon liitettyjen merkitysten vaikutus matkailijan kokemukseen. Wellness-matkailun ja sen kehittämisen osalta olisi tärkeää selvittää ja ottaa huomioon matkailijoiden luontoon liittämiä merkityksiä, koska ne vaikuttavat merkittävästi kokonaisvaltaisen luontokokemuksen syntymiseen. Laajemman käsityksen saamiseksi olisi hyödyllistä tarkastella yksilöllisten piirteiden sekä luonnon materiaalisten ominaisuuksien roolia matkailijan luontokokemuksen syntymisessä.The significance of natural areas as a tourist attraction is continuously growing. Natural areas can offer experiences and activities such as physical exercise and mental well-being. They also offer a unique environment for maintaining social relations. According to many studies the positive effects of natural environments on peoples’ wellbeing are undeniable. However, knowledge on the role of cultural meanings associated with nature as a source of wellbeing is lacking. Wellness tourism is based on wellness discourse which emphasises a holistic wellbeing experience. National parks are potential destinations for wellness tourism since they include the attractiveness of nature and easiness of experiencing it at the same time The study examines the relationship between tourist and place from the perspective of humanistic geography. The purpose is to demonstrate the significance of socially constructed place in the production of tourist’s experience. A national park is understood as a place consisting of nature which is constructed and shaped in interaction between the material features of nature and social activity related to it. The practices and ways of experiencing nature are constructed and shaped simultaneously. The study focuses on Pallas-Yllästunturi national park which is one of the most important natural parks in Finland from the perspective of tourism. The empirical data consists of texts and photos produced by park authorities and tourists and it was analysed with the methods of discourse analysis. The study demonstrates that to a great extent, these stakeholders construe national park as a place similarly. The national park is constructed as pristine nature. Pristine nature may include certain symbols of human activity, which makes it easier to experience it. Experience of nature arises from combination of feelings of adventure and security. Therefore nature is simultaneously a place to escape and feel security. A holistic experience consequently arises which is crucial in wellness. The study also indicates the importance of nature and the meanings associated with it in the experience of a tourist. In order to develop the tourism related activities of national parks it is important to recognise the cultural meanings associated with nature and their impact on the tourist’s experience. In case of wellness tourism it is important to recognise the meanings tourists associate with nature since they are crucial in arising of a holistic experience. Further studies are needed in order to clarify the role of both individual’s personal characteristics and nature’s material features in tourist’s experience of nature.acceptedVersio

Eläinten häiritsevä läsnäolo

acceptedVersio

First Steps Towards Gamification Of Online Physics And Mathematics Assignments

The objective of this practice paper is to describe and analyse the use of online learning tasks on engineering mathematics and physics courses. The development of learning tasks was inspired by the promising effects of gamification techniques in higher education. Hence, some gamification elements, such as bonus points and immediate feedback were integrated into the learning tasks. Course results and student feedback demonstrate the positive impact of gamification of online learning tasks on students’ motivation and learning. In the end, further possibilities of increasing the number and repertoire of gamification techniques in engineering mathematics and physics courses are discussed

Resolving anthropogenic aerosol pollution types - deconvolution and exploratory classification of pollution events

Mass spectrometric measurements commonly yield data on hundreds of variables over thousands of points in time. Refining and synthesizing this raw data into chemical information necessitates the use of advanced, statisticsbased data analytical techniques. In the field of analytical aerosol chemistry, statistical, dimensionality reductive methods have become widespread in the last decade, yet comparable advanced chemometric techniques for data classification and identification remain marginal. Here we present an example of combining data dimensionality reduction (factorization) with exploratory classification (clustering), and show that the results cannot only reproduce and corroborate earlier findings, but also complement and broaden our current perspectives on aerosol chemical classification. We find that applying positive matrix factorization to extract spectral characteristics of the organic component of air pollution plumes, together with an unsupervised clustering algorithm, k -means C C, for classification, reproduces classical organic aerosol speciation schemes. Applying appropriately chosen metrics for spectral dissimilarity along with optimized data weighting, the source-specific pollution characteristics can be statistically resolved even for spectrally very similar aerosol types, such as different combustion-related anthropogenic aerosol species and atmospheric aerosols with similar degree of oxidation. In addition to the typical oxidation level and source-driven aerosol classification, we were also able to classify and characterize outlier groups that would likely be disregarded in a more conventional analysis. Evaluating solution quality for the classification also provides means to assess the performance of mass spectral simi-larity metrics and optimize weighting for mass spectral variables. This facilitates algorithm-based evaluation of aerosol spectra, which may prove invaluable for future development of automatic methods for spectra identification and classification. Robust, statistics-based results and data visualizations also provide important clues to a human analyst on the existence and chemical interpretation of data structures. Applying these methods to a test set of data, aerosol mass spectrometric data of organic aerosol from a boreal forest site, yielded five to seven different recurring pollution types from various sources, including traffic, cooking, biomass burning and nearby sawmills. Additionally, three distinct, minor pollution types were discovered and identified as amine-dominated aerosols.Peer reviewe