Rasvahappojen talteenotto fermentoinnin kasvatusliemestä adsorbenttimateriaaleilla

Tiivistelmä. Useissa teollisuuden prosesseissa muodostuu sivutuotteena hiilidioksidia, joka vaikuttaa osaltaan ilmaston lämpenemiseen. Samaan aikaan kemikaalien ja polttoaineiden valmistamiselle pyritään kehittämään entistä ympäristöystävällisempiä menetelmiä. Mikrobielektrosynteesi pyrkii ratkaisemaan nämä kaksi ongelmaa hyödyntämällä teollisuudessa muodostuvaa hiilidioksidia orgaanisten kemikaalien valmistukseen. Mikrobielektrosynteesi perustuu mikrobien käyttämiseen biokatalyyttina. Menetelmän päätuotteena on usein asetoni, mutta pidempiketjuisten rasvahappojen, kuten butaani- ja heksaanihapon valmistus on kannattavampaa, sillä niillä on asetonia korkeampi markkina-arvo. Mikrobielektrosynteesin kannattavuudelle on kuitenkin oleellista pystyä keräämään valmistetut kemikaalit kustannustehokkaasti kasvatusliemestä veden, välituotteiden ja mikrobien seasta. Eräs mahdollisuus on käyttää zeoliittimateriaaleja tai muita adsorbenttimateriaaleja rasvahappojen talteenottoon. Koska mikrobielektrosynteesin kasvatusliemen rasvahappojen talteenottoa zeoliittimateriaaleilla ei ole vielä tutkittu paljon, käydään tutkielmassa läpi myös ABE-fermentaation tuotteiden talteenottoa adsorbenttimateriaaleilla. ABE-fermentaatio on käymismenetelmä pääasiassa asetonin, etanolin ja butanolin valmistamiseen. Sen sivutuotteina, sekä joskus myös haluttuina lopputuotteina, syntyy myös rasvahappoja, kuten juuri butaanihappoa. Koska ABE-fermentaation kasvatusliemi on samankaltaista mikrobielektrosynteesin kasvatusliemen kanssa, voitaisiin samankaltaisia adsorbenttimateriaaleja mahdollisesti soveltaa myös mikrobielektrosynteesin rasvahappojen talteenottoon. Mikrobielektrosynteesin kasvatusliemestä on kerätty butaanihappoa nestekalvouutolla. Fermentointiliemestä butaanihappoa on talteenotettu käyttäen esimerkiksi MFI-zeoliittia, erilaisia aktiivihiiliä sekä ioninvaihtokalvoa. Adsorbenttimateriaalien käyttöä rasvahappojen keräämiseen pitää kuitenkin vielä tutkia esimerkiksi käytettyjen adsorbenttien desorption osalta. Tutkielmassa käydäänkin läpi adsorbenttien lisäksi niiden käyttöön liittyviä ongelmia, jotka tulee ratkaista ennen keräämismentelmien käyttöä suuressa mittakaavassa

Katalyyttien valmistus teollisuuden rautapitoisista sivuvirroista

Tiivistelmä. Katalyytti on aine, joka nopeuttaa kemiallisen tasapainon saavuttamista systeemissä ilman, että se itse kuluu prosessissa. Nykyään katalyyttien raaka-aineet saadaan pääosin kaivoksista louhimalla. Jos katalyyttejä valmistettaisiin sen sijaan teollisuuden sivuvirroista, ratkaistaisiin teollisuuden sivuvirtojen jätteenkäsittelyongelma ja vähennettäisiin hupenevien primääristen raaka-aineiden louhintaa. Vedenpuhdistuksessa katalyyttejä käytetään katalysoimaan kehittyneitä hapetusmenetelmiä. Ne puhdistavat jätevettä orgaanisesta materiasta hapettamalla niitä joko hydroksyyli- tai sulfidi-ionien avulla. Tämän kirjallisuustutkielman tarkoitus on kerätä yhteen teollisuuden rautapitoisista sivuvirroista valmistettuja vedenpuhdistuskatalyyttejä. Erityisesti keskitytään katalyyttien valmistusprosesseihin sekä siihen, toimivatko vedenpuhdistusreaktiot niiden avulla. Sivuvirtoja, joista on erityisesti valmistettu vedenpuhdistuskatalyyttejä, ovat lentotuhka sekä teräs-, kupari- kaivos- sekä vedenpuhdistusteollisuuden sivuvirrat. Ne sisältävät erilaisia rautaspesieksiä ja lisäksi esimerkiksi muita metalleja tai orgaanisia aineita. Osaa sivuvirroista käytetään katalyyttinä suoraan käsittelemättä, toiset taas käsitellään hyvin yksinkertaisesti, kuten jauhamalla tai kuivaamalla. Useat sivuvirrat käsitellään myös kalsinoimalla, tai happo- tai emäskäsittelyllä. Sivuvirroista valmistettuja katalyyttejä käytetään enimmäkseen Fenton-reaktioissa, hapettamaan väri- ja lääkeaineita niiden vesiliuoksista. Valmistetut katalyytit ovat yleisesti hyvin tehokkaita ja ne saavuttavat korkeita poistoprosentteja sekä värinpoistolle että orgaanisten yhdisteiden hajotukselle. Sivuvirroista valmistetut katalyytit ovat myös stabiileja, ja niitä voidaan käyttää uudelleen useiden katalyysikierrosten ajan. Katalyyttien aktiivisuuteen vaikuttaa useimmiten niiden korkea rautapitoisuus ja erityisesti magnetiitti tai Fe0-muotoinen rauta, sillä toimivat katalyytin aktiivisina kohtina

Peri-operative red blood cell transfusion in neonates and infants: NEonate and Children audiT of Anaesthesia pRactice IN Europe: A prospective European multicentre observational study

BACKGROUND: Little is known about current clinical practice concerning peri-operative red blood cell transfusion in neonates and small infants. Guidelines suggest transfusions based on haemoglobin thresholds ranging from 8.5 to 12 g dl-1, distinguishing between children from birth to day 7 (week 1), from day 8 to day 14 (week 2) or from day 15 (≥week 3) onwards. OBJECTIVE: To observe peri-operative red blood cell transfusion practice according to guidelines in relation to patient outcome. DESIGN: A multicentre observational study. SETTING: The NEonate-Children sTudy of Anaesthesia pRactice IN Europe (NECTARINE) trial recruited patients up to 60 weeks' postmenstrual age undergoing anaesthesia for surgical or diagnostic procedures from 165 centres in 31 European countries between March 2016 and January 2017. PATIENTS: The data included 5609 patients undergoing 6542 procedures. Inclusion criteria was a peri-operative red blood cell transfusion. MAIN OUTCOME MEASURES: The primary endpoint was the haemoglobin level triggering a transfusion for neonates in week 1, week 2 and week 3. Secondary endpoints were transfusion volumes, 'delta haemoglobin' (preprocedure - transfusion-triggering) and 30-day and 90-day morbidity and mortality. RESULTS: Peri-operative red blood cell transfusions were recorded during 447 procedures (6.9%). The median haemoglobin levels triggering a transfusion were 9.6 [IQR 8.7 to 10.9] g dl-1 for neonates in week 1, 9.6 [7.7 to 10.4] g dl-1 in week 2 and 8.0 [7.3 to 9.0] g dl-1 in week 3. The median transfusion volume was 17.1 [11.1 to 26.4] ml kg-1 with a median delta haemoglobin of 1.8 [0.0 to 3.6] g dl-1. Thirty-day morbidity was 47.8% with an overall mortality of 11.3%. CONCLUSIONS: Results indicate lower transfusion-triggering haemoglobin thresholds in clinical practice than suggested by current guidelines. The high morbidity and mortality of this NECTARINE sub-cohort calls for investigative action and evidence-based guidelines addressing peri-operative red blood cell transfusions strategies. TRIAL REGISTRATION: ClinicalTrials.gov, identifier: NCT02350348

Allergiaystävällisen vapaa-ajan asunnon suunnittelu : case vapaa-ajan asunto Rautalampi

Tässä opinnäytetyössä on kerrottu vapaa-ajan asunnon suunnittelusta. Opinnäytetyössä on esitelty asiakkaalle laadittu konseptuaalinen vaihe sekä allergiaystävällisten materiaalivalintojen pohdintaa rakennus- ja sisustusprosessissa. Työssä käsitellään suunnitteluprosessi alkaen pohjapiirroksen suunnittelusta ja päättyen tilojen konseptuaalisen ilmeen, valaisimien sekä kiinto- ja irtokalusteiden valintaan. Työhön sisältyvät myös keittiön työkuvat. Asiakkaalla on pitkä tausta home- ja sisäilmaongelmallisissa taloissa asumisesta sekä työskentelystä niissä. Työssä keskitytään tutkimaan hänelle turvallisia rakennus- ja kalustemateriaaleja. Työssä on pyritty suunnittelemaan rakennus, jossa hänen on turvallista olla ja se on mahdollisimman allergiaystävällinen hänelle.This thesis is about designing a leisure home. It focuses on the conceptual phase that was presented to the client. The thesis studies allergy-friendly material choices in building and interior designing process. It presents the design process starting from the design of the floor plan and ending to the conceptual look of the rooms including the construction drawings for the kitchen. The client has a long background of living and working in spaces with bad air condition and mold. This work focuses on finding safe building and furniture materials. As a result, designs for a building where the client can safely live and which is as secure as possible are presented

Beetahemolyyttisten streptokokkien aiheuttamat bakteremiat.

Syventävä työ ei kirjastoss

Polypore substrate preferences and community structure in Brazilian Atlantic rainforest

Ihmisen aiheuttamat muutokset elinympäristöissä ovat aiheuttaneet suurta monimuotoisuuden vähenemistä globaalisti. Vaikka luonnonsuojelua on alettu vaatia kansainvälisessä politiikassakin, toiminta ja tieto eri lajiryhmien ja ekosysteemien välillä on epätasaisesti jakautunutta. Trooppiset sademetsät ovat yksi maapallon monimuotoisuuden kuumista pisteistä, mutta myös siellä monet lajiryhmät tunnetaan todella huonosti. Etenkin trooppisten sienten ekologiasta on vähän tietoa, vaikka tiedetään, että niillä on ekosysteemin toiminnan kannalta tärkeä rooli. Eliöyhteisö ja sen ominaisuuksia säätelevät mekanismit tulisi tuntea, jotta koko ekosysteemin toimintaa voisi ymmärtää ja suojelutoimet kohdistaa tehokkaasti. Eliöyhteisön ominaisuuksiin vaikuttavat muun muassa lajiutuminen ja leviäminen, elinympäristön olosuhteet ja resurssit sekä lajienväliset vuorovaikutukset. Tämän tutkimuksen kohteena olivat Atlantin sademetsän käävät Kaakkois-Brasiliassa. Tutkimuksessa selvitettiin alueen kääpälajisto, tutkittiin millaisilla kasvualustoilla lajit viihtyvät, vaikuttaako lahopuun monimuotoisuus kääpälajiston monimuotoisuuteen sekä kuinka samanlaisia toistensa kanssa kääpäyhteisöt olivat tutkimusalueen eri osissa. Kääpälajistoa inventoitiin 2,3 hehtaarin alueella noin 400 hehtaarin laajuisessa metsässä. Lahopuista mitattiin runkomuuttujia kuten koko, lahoaste ja kuoren peittävyys. Kaikkiaan tutkimuksessa havaittiin 53 kääpälajia. Suurin osa mitatuista runkomuuttujista ei selittänyt kääpien esiintymistä, mutta lahoaste vaikutti siten, että kääpiä kasvoi enemmän keskimääräisesti tai paljon lahonneilla rungoilla verrattuna tuoreisiin lahopuihin. Sen sijaan lahopuun monimuotoisuus ei selittänyt kääpälajiston monimuotoisuutta. Lahopuu on yksi luonnontilaisen metsän tunnuspiirteistä ja aiemmista tutkimuksista tiedetään, että luonnontilaisessa sademetsässä kääpälajisto on runsaampi kuin käsitellyissä metsissä. Suuremmalla aineistolla kääpälajiston yhteys lahopuun monimuotoisuuteen olisikin voinut olla helpompi havaita. Lajiston vaihtuvuus sekä tutkimusalueiden sisällä että niiden välillä olivat suurta. Spatiaalinen monimuotoisuuden vaihtelu koostui lajiston tasaisesta muuttumisesta sen sijaan, että havaittu monimuotoisuus olisi ollut pesittäistä. Alueiden väliset erot lajikoostumuksessa johtuvat todennäköisesti metsän rakenteen monipuolisuudesta tai kääpien leviämisekologiasta eivätkä kasvualustavaatimuksista tai systemaattisesta elinympäristön vaihtumisesta toisenlaiseksi. Tämän työn tulokset ovat samansuuntaisia niiden muutaman tutkimuksen kanssa, joita Atlantin sademetsistä on tehty. Kääpien suojelemiseksi olisikin tärkeää säilyttää monipuolisen lahopuun lisäksi myös muita metsän rakenteeseen vaikuttavia piirteitä Atlantin sademetsissä.Human-driven environmental changes have caused massive and global biodiversity loss. There have been conservation actions since the international contracts were agreed, but the actions are largely biased towards certain species groups and ecosystems. Tropical rainforests are one of the Earth’s biodiversity hotspots and a hot topic of interest, but the research in some species groups is limited. Especially the ecological knowledge of tropical fungi remains little, even though it is known that they have functionally important role in the nutrient cycle. In order to understand the ecosystem dynamics and to target the conservation measures effectively, we should know not only the community composition, but also the mechanisms affecting the community properties in the ecosystem. Factors such as speciation and dispersal, environmental conditions, resources and species interactions define the community properties at different scales. In this study, I studied the Atlantic rainforest polypores in Southeast Brazil. My aim was to conduct the species list and to study what are the substrate preferences of the polypores in that community, does the deadwood diversity affect the polypore species diversity, and how similar to each other are the polypore communities in that particular forest. I surveyed the polypore community in 2.3 hectares area in over 400 ha forest and listed the trunk variables such as deadwood size, decay stage and bark cover from the deadwood. Altogether I detected 53 polypore species. Most of the trunk variables did not explain the polypore occurrence, but the decay stage affected so that there were more polypores growing on the trunks at intermediate or late decay stages, in comparison to freshly fallen ones. The deadwood diversity did not explain the polypore diversity. It is known that there is higher polypore species richness in more natural tropical forests, and the high deadwood diversity is one characteristic of a natural forest. With larger data the connection between polypore and deadwood diversity would have been more detectable. The similarities both within and between the surveyed areas were very low. The beta diversity consisted of community turnover and no pattern of nestedness was detected. Therefore the community differences are probably the result of heterogeneity in the forest structure and dispersal ecology of the polypores, instead of systematic environmental gradients or substrate limitations. All in all, these results are parallel with previous studies done in Atlantic rainforest, and this study enhances the knowledge about tropical polypores in the threatened Atlantic rainforest ecosystem. This study suggests that to maintain the polypore diversity in the forest, all the factors that increase the forest naturalness, should be preserved, including the deadwood diversity

Sektiohaavan hoito: opas äideille

Opinnäytetyönä tehtiin opas äideille tukemaan sektion jälkeistä haavan hoitoa kotona. Työn keskeisenä tavoitteena oli saada käyttöön uusinta tutkittua tietoa, sekä mielekäs ja helposti luettava kokonaisuus. Sektiohaavaan tulee usein jonkinlaisia komplikaatioita tai haava voi tulehtua, nämä ovat estettävissä hyvällä haavan hoidolla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli toteuttaa opas äideille sektiohaavan hoidosta. Opas toimisi työkaluna neuvolassa haavanhoidon ohjauksessa, sekä tietopakkauksena sekä muistilistana äideille. Näin äidit saisivat käyttöönsä tuoreinta tutkimustietoa sekä haavan hoitoon sekä käsittelyyn liittyvää oheistusta. Tavoitteena oli että, oppaan avulla äitien on helppo toteuttaa haavan hoitoa sektion jälkeen.Työn tilaajalla oli valmiiksi selkeä aihe sekä tarve, jonka tarkoituksena olisi tukea äitien itsenäistä haavan hoitoa kotioloissa sektion jälkeen sekä ehkäistä haavan infektoitumista. Oppaasta tehtiin tulostettava versio tilaajan toiveen mukaisesti. Tilaaja sai oppaan käyttöönsä ja he voivat antaa niitä äideille mukaan kotiin. Opinnäytetyöhön kerättiin tietoa sektiosta, sektiohaavan hoidosta, haavan paranemisprosessista, sektiosta palautumisestaja siitä, kuinka tehdä hyvä opas. Teoriaosuuden pohjalta luotiin opas. Teoriaosuus käsittelee tietoa sektion syistä, toimenpiteen kulusta, toimenpiteen riskeistä sekä toimenpiteestä palautumisesta. Opinnäytetyössä käsitellään myös potilasohjausta sekä perheen voimavarojen tukemista. Tietoa keräämällä saatiinkoottua yhteneväinen opashaavanhoidon ja sektiosta toipumisen tueksi. Sisältö on tehty kronologiseksi tiedon etsimisen helpottamiseksi. Opas sisältää tutkittua tietoa haavan hoidosta, paranemisprosessista, äidin palautumisesta sekä arven käsittelystä. Siihenon liitetty infektion merkit ja näihin tilanteisiin tarvittavat yhteystiedot. Oppaan avulla äidit saavat ajankohtaista tietoa sektiohaavan hoidosta, jolloin heidän ei tarvitse etsiäsitä itse ja äidin on helpompi toteuttaa haavanhoitoa kotona vauva-arjen keskellä. Opasta voi hyödyntää myös neuvolassa ohjauksen tukena. Jatkossa kehitettävänä voisi olla kokonaisvaltainen opas äideille sektiosta toipumiseen, missä käsiteltäisiin laajemmin aihetta

Polypore communities and their substrate characteristics in Atlantic forest fragments in southeast Brazil

Anthropogenic environmental changes have resulted in biodiversity crisis. Although tropical rainforests are one of the global biodiversity hotspots, their biodiversity is still poorly known. Especially fungi are poorly represented in national Red Lists and conservation plans, despite their important role in ecosystem functioning. We studied wood-inhabiting fungi (polypores) in four areas within two Atlantic rainforest fragments in Southeast Brazil. Our aim was to investigate fungal substrate characteristics and community composition. Deadwood amount ranged from 27 to 82 m3/ha among the four study areas and altogether we recorded 53 polypore species. More species were observed in intermediate and late decay stages than in early decay stages, but other deadwood variables did not explain the occurrence of polypores. Similarity in polypore community composition within and among the areas was low. Dissimilarity originated mostly from species turnover from a transect and area to another, and no nestedness in species occurrence pattern was detected. Hence, the observed dissimilarity in community composition was probably a result of heterogeneity in forest composition and structure, instead of environmental gradients or substrate limitations. These results corroborate previous polypore studies from the Atlantic forest in that tropical polypores are specialists toward particular decay stages. To develop ecologically effective conservation program for tropical polypores, more studies are needed on their distribution and abundance globally.peerReviewe

Sources of dietary gluten in the first 2 years of life and associations with celiac disease autoimmunity and celiac disease in Swedish genetically predisposed children : The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) study

Background High gluten intake is associated with increased risk of celiac disease (CD) in children at genetic risk. Objectives We aimed to investigate if different dietary gluten sources up to age 2 y confer different risks of celiac disease autoimmunity (CDA) and CD in children at genetic risk. Methods Three-day food records were collected at ages 6, 9, 12, 18, and 24 mo from 2088 Swedish genetically at-risk children participating in a 15-y follow-up cohort study on type 1 diabetes and CD. Screening for CD was performed with tissue transglutaminase autoantibodies (tTGA). The primary outcome was CDA, defined as persistent tTGA positivity. The secondary outcome was CD, defined as having a biopsy specimen showing Marsh score >= 2 or an averaged tTGA level >= 100 Units. Cox regression adjusted for total gluten intake estimated HRs with 95% CIs for daily intake of gluten sources. Results During follow-up, 487 (23.3%) children developed CDA and 242 (11.6%) developed CD. Daily intake of 18.3 g) at age 12 mo was associated with increased risk of both CDA (HR: 1.47; 95% CI: 1.05, 2.05; P = 0.023) and CD (HR: 1.79; 95% CI: 1.10, 2.91; P = 0.019) compared with no intake. At age 18 mo, milk cereal drink was associated with an increased risk of CD (HR: 1.16; 95% CI: 1.00, 1.33; P = 0.047) per 200-g/d increased intake. No association was found for other gluten sources up to age 24 mo and risk of CDA or CD. Conclusions High daily intakes of bread at age 12 mo and of milk cereal drink during the second year of life are associated with increased risk of both CDA and CD in genetically at-risk children.Peer reviewe