Sarasuo-rahkasuovaihettuman kasvillisuushistoria neljällä boreaalisella rahkasuolla : ajallinen ja alueellinen näkökulma

The basis of this study was to examine the variation in the history of mire vegetation and to use the results to predict how mires might develop in the future. In the Finnish conditions, the northernmost mires are typically minerotrophic fens and, further south, the most common ones are ombrotrophic bogs. The borderline between fen and bog zones follows the climatic factors and may therefore be sensitive to changes in these factors. Climate change could potentially trigger ombrotrophication i.e. the development from fen to bog. The purpose of this study is to determine when, why, and how quickly the studied mires have developed from fen to bog, and which species have played a key role in the ombrotrophication. A further aim of this study is to examine whether the obmrotrophication has been driven by the autogenic or allogenic processes and how the location of the mire has affected the ombrotophication. The study examined the mire development from the beginning of the mire formation until the bog phase. The research methods used in this study were macrofossil analysis and radiocarbon dating. Altogether, 200 individual samples were studied. The research material was also approached through multivariate analyses. Detrended correspondence analysis (DCA) was used to find out differences between plant species and distribution of the data. Variation partitioning was used to find out how peat thickness, fires and autogenic development effect the variation of the mire vegetation. The development of each of the four bogs is similar: the development starts from the fen phase from which it changes to cotton grass (Eriophorum vaginatum) dominated phase and finally to Sphagnum dominated bog. The most important key species are cotton grass and ombrotrophic Sphagnum mosses. Fires seem to have triggered ombrotrophication of the Siikaneva and Lyali bogs. The Honkaneva bog is located in a land uplift area which makes its development unique. In all the studied sites, ombrotophication took place rather slowly over thousands of years, but there have also been some rapid changes especially during fires. The further south the mire is located, the earlier the ombrotrophication has started. The fen-bog transition turned out to be more complex than what has been thought, and, therefore, it was divided into two phases: the Carex-Eriophorum transition and the Eriophorum-Sphagnum transition. Changes in the vegetation could not be explained only on the basis of a single factor. The autogenic factors, the climate and the disturbances all seem to have affected the vegetation. The most important factor was estimated to be the autogenic development. Climate change can either speed up or slow down the ombrotrophication process and it can happen through a dry or wet phase.Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää soiden kasvillisuuden vaihtelua historiassa ja sen perusteella arvioida, miten suot mahdollisesti kehittyvät tulevaisuudessa. Olosuhteissamme sara -ja rahkasuovyöhykkeen raja seurailee ilmastotekijöitä ja voi siksi olla herkkä muutoksille näissä tekijöissä ja ilmastonmuutos voi mahdollisesti laukaista sarasuon rahkoittumisilmiön kohti rahkasuota. Tutkimuksessa selvitetään, milloin, miksi ja miten nopeasti tutkitut suot ovat alkaneet muuttua ravinteikkaasta sarasuosta kohti vähäravinteista rahkasuota ja mitkä lajit ovat olleet muutoksessa avainasemassa. Lisäksi selvitetään onko syynä muutokseen ollut muutos ilmasto-oloissa, häiriöt vai suon oma kehitys ja miten soiden sijainti on vaikuttanut niiden rahkoittumiseen. Tutkimusaineisto koostui turvenäytteistä, jotka kerättiin neljältä rahkasuolta eri puolilta boreaalista vyöhykettä: Siikanevalta, Honkanevalta, Puohtiinsuolta ja Lyalin suolta. Tutkimuksessa tarkasteltiin suon kehitystä soistumisen alkamisesta rahkasuovaiheeseen asti. Tutkimusmenetelminä käytettiin makrofossiilianalyysiä ja radiohiiliajoitusta. Yhteensä tutkittiin 200 yksittäistä näytettä. Aineistoa lähestyttiin myös monimuuttuja-analyysien avulla. Kasvilajien välisten erojen ja aineiston jakautumisen selvittämiseksi aineistoa analysoitiin oikaistun korrespondenssianalyysin (detrended correspondence analysis, DCA) avulla. Turpeen paksuuden, suopalojen ja suon yksilöllisen kehityksen yksittäis- ja yhteisvaikutuksia soiden kasvillisuuden vaihteluun selvitettiin hajonnan osituksella (variation partitioning). Kaikkien neljän tutkimussuon kehityskulku on samantyyppinen: suon kehitys alkaa saravaiheella, josta se vaihtuu tupasvilla-vaiheen kautta ombrotrofiseksi rahkasuoksi. Tärkeimmiksi muutoksen avainlajeiksi osoittautuivat tupasvilla (Eriophorum vaginatum) ja ombrotrofiset rahkasammalet (Sphagnum). Suopalot näyttävät laukaisseen rahkoittumisen Siikanevalla ja Lyalin suolla. Honkaneva sijaitsee maakohoamisalueella, mikä tekee sen rahkoittumisekehityksestä omalaatuisen. Rahkoittuminen on tapahtunut kaikilla tutkituilla soilla melko hitaasti tuhansien vuosien aikana, mutta myös nopeita muutoksia on tapahtunut etenkin suopalojen aiheuttamien häiriöiden aikana. Rahkoittuminen on alkanut tutkituilla soilla sitä aikaisemmin, mitä etelämpänä suo sijaitsee. Sarasuo-rahkasuovaihettuma osoittautui monivaiheisemmaksi kuin on ajateltu ja siksi se jaettiin kahteen vaiheeseen: sara-tupasvillavaihettumaan ja tupasvilla-rahkavaihettumaan. Muutoksia kasvillisuudessa ei pystytty selittämään vain yhden tekijän perusteella, vaan niihin näyttivät vaikuttaneen niin suon sisäinen kehitys, ilmasto kuin häiriötilanteetkin, joista tärkeimmäksi arvioitiin suon sisäinen kehitys. Nykyisen ilmastonmuutoksen vaikutus voi joko vauhdittaa sarasoiden rahkoittumiskehitystä tai mahdollisesti myös hidastaa sitä ja mahdollinen rahkoittuminen voi tapahtua joko kuivan tai märän vaiheen kautta

Kielellisen tietoisuuden haasteet esiopetusikäisillä lapsilla

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sähköpostihaastatteluiden avulla, miten kielellisen tietoisuuden haasteet näkyvät esiopetuksessa. Tutkimusaineisto on kerätty helmikuussa 2017 haastattelemalla sähköpostin välityksellä esiopetuksessa työskenteleviä esiopettajia. Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan esiopettajaa. Tutkimukseen vastanneet esiopettajat kokivat, että kielellisen tietoisuuden haasteet esiopetusikäisillä lapsilla tulevat esiin erilaisina vuorovaikutuksen haasteina sekä fonologisen tietoisuuden haasteina. Vuorovaikutuksen haasteet näkyvät esiopettajien mukaan erityisesti kuuntelun ja ymmärtämisen vaikeutena, jolloin lapsen on vaikea seurata opetusta sekä ymmärtää annettuja ohjeita. Haasteet voivat esiopettajien mukaan näkyä myös erilaisissa vuorovaikutustilanteissa muiden lasten kanssa. Toisaalta kielellisen tietoisuuden haasteet tulevat esiopettajien mukaan näkyviin myös kielellisten tehtävien yhteydessä. Esiopettajien mukaan kielellisen tietoisuuden haasteiden lisäksi lapsella voi olla haasteita myös puheenkehityksessä, motorisessa kehityksessä, tarkkaavaisuudessa sekä sosiaalisissa tilanteissa. Kielellisen tietoisuuden haasteet voivat esiopettajien mukaan ennakoida myös erilaisia hahmottamisen vaikeuksia. Varhaisen tuen tarpeen tunnistamisen ja oppimisen seuraamisen avulla saadaan esiopetuksessa kerättyä tietoa, jota voidaan käyttää hyödyksi opetuksen suunnittelussa ja näin huomioida jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Vastauksissaan esiopettajat korostivat lasten havainnoinnin tärkeyttä. Havaintojen ja lapsiin tutustumien lisäksi esiopettajat kertoivat käyttävänsä kielellisen tietoisuuden haasteiden tunnistamisen apuna myös erilaisia testejä ja seuloja. Esiopettajien mukaan esiopetuksessa on mahdollista saada tarvittavaa tukea kolmiportaisen tuen mallin mukaisesti. Tuki voi heidän mukaansa olla yleistä, koko ryhmän yhteisesti saamaa tukea, mutta tuki voi olla myös tehostettua tai erityistä tukea. Vastausten perusteella voidaan määritellä tuen muodoiksi aikuisen tarjoama välitön tuki sekä erilaiset pedagogiset ratkaisut. Aikuisen tarjoamassa välittömässä tuessa aikuinen tukee ja ohjaa lasta selviytymään arjen tilanteissa. Pedagogisena ratkaisuna opettajat näkivät suunnitelmallisen pienryhmätyöskentelyn sekä sen, että kaikki lapset pystyvät osallistumaan yhteiseen toimintaan. Tällöin lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja hänen itsetuntonsa paranee

Asiakkaan suomalaisuuden vaikutus B2C-myyntityöhön vaatekaupan alalla

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, kuinka asiakkaan suomalaisuus vaikuttaa myyntityöhön. Tutkimuksen aihe on rajattu niin, että siinä keskitytään vain B2C-myyntiin eli kuluttajamyyntiin. Myös ala on rajattu vaateliikkeissä tapahtuvaan myyntiin. Tutkimuksen tietoperusta koostuu suomalaisesta tapakulttuurista, ostoprosessista ja asiakaslähtöisestä myynnistä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja menetelmäksi valittiin haastattelu. Haastattelututkimuksen kohderyhmänä olivat vaateliikkeissä myyjän tehtävissä työskentelevät henkilöt. Haastateltavia henkilöitä oli kuusi. Heiltä kaikilta kysyttiin samat tietoperustaa tukevat kysymykset. Tutkimustulosten ja teorian avulla saatiin vastaus siihen, kuinka asiakkaan suomalaisuus vaikuttaa B2C-myyntiin vaatekaupan alalla. Suomalainen asiakas voi olla hiljainen ja vetäytyvä, mutta haluaa tästä huolimatta tulla palvelluksi. Myyjän on tästä syystä tärkeää osata lukea suomalaista asiakasta. Myyjän täytyy toimia suomalaisen asiakkaan kanssa malttavaisesti. Silti myös myyntitilanteen sujuvuus on asiakkaalle tärkeää. Tutkimus toteutettiin aikavälillä syyskuu 2015 – maaliskuu 2016

Hoitajien näkemys yksilöllisestä hoidosta ja sen toteutumisesta osastoilla : loppumittaus

Opinnäytetyömme on osa Metropolia ammattikorkeakoulun ja Espoon sairaalan yhteistä Liittyvä Voima- hanketta, jonka tavoitteena on luoda kumppanuusmalli työelämän ja korkeakoulun välille. Hankkeeseen kuuluu kolme osaprojektia: turvallinen lääkehoito, kotiutuminen ja toimintakyvyn edistäminen. Työ kuuluu toimintakyvyn edistämisen osaprojektiin, jonka tarkoituksena on kehittää kuntoutusta sekä innovatiivisia toimintatapoja luova ja käyttävä toimintamalli. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten yksilöllinen hoito toteutuu hoitajien arvioimana ja vertailla saatuja tuloksia aikaisemmin syksyllä 2010 tehtyyn saman kyselyn tuloksiin. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisessä osastoilla. Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin ” Kuinka ominaisina hoitajat pitivät itselleen yksilöllisyyttä tukevia hoitotyön toimintoja?”, ”Kuinka yksilöllinen hoito toteutuu hoitajien arvioimana?” ja ”Onko yksilöllisen hoidon toteutuminen muuttunut vuoden aikana ja miten?”. Opinnäyteyön tavoitteena on tuottaa tietoa yksilöllisen hoidon toteutumisesta hoitajien arvioimana. Tietoa voidaan hyödyntää terveyspalveluiden kehittämiseen hankkeen kohdeorganisaatioissa. Tutkimuskohteena oli Puolarmetsän sairaalan osasto 2D ja Jorvin sairaalaan osasto TK1. Tutkimusaineisto kerättiin kvantitatiivisin menetelmin osastoilla vakituisesti työskenteleviltä hoitajilta(n=18) yksilöllisen hoidon mittaamiseen kehitetyllä ICS- mittarilla syksyllä 2011. Tulokset analysoitiin PASW- Statics 18- tilastointi ohjelmalla. Samoille kohdeorganisaatioille on tehty lähtötilanteen kartoitus kesä-elokuussa 2010 käyttäen samaa yksilöllisen hoidon ICSmittaria. Vertailemme saamiamme tuloksia lähtötilanteeseen. Tulosten mukaan yksilöllinen hoito toteutuu osastoilla hyvin, lähtötilanteeseen verraten yksilöllisyys on huomioitu paremmin. Yksilöllisen hoidon osa-alueista parhaiten toteutui kliinisen tilanteen huomiointi. Lähes yhtä hyvin yksilöllisyys huomioitiin potilaan päätöksenteon kontrollissa. Heikoiten toteutui potilaan elämäntilanteen huomioiminen. Lähtötilanteeseen verraten järjestys ei ole muuttunut. Tulevaisuudessa huomiota tulisi kohdistaa potilaan henkilökohtaisen elämäntilanteen huomioimiseen, erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota perheen osallistumisen mahdollistamiseen.This study was a part of the Collaborative Intensity project of the Metropolia University of Applied Sciences, Helsinki, Finland and Espoo Hospital, Espoo, Finland. The purpose of this project was to create a partnership model between working life and the University of Applied Sciences. The project consisted of three subprojects: safe medical treatment, discharge from the hospital and improvement of patients functional ability. The purpose was a model that develops rehabilitation and innovative practises. The objective of this study was to find out whether individual care of patients was supported by nurses and to compare the results with the results in the autumn 2010. The results can be used in the development of nursing departments. We searched for answers to the following questions: “Do the nurses feel they can support patients individuality by acts of nursery?”, ”How individual care takes place judged by the nurses?”, ”Has practising of individual care changed during the year, and how?” This information can be used in health care development project in the target organizations. Our approach was quantitative. We collected the material by using the ICS- instrument, a purpose-built indicator for assessing individual care. Material for this study was gathered by sending a questionnaire to the nursing staff (n=18) of two wards at the Espoo Hospital, Puolarmetsä 2D and Jorvi TK1, in August 2011. The data was analysed by using statistical methods and PASW Statistics 18- software. The same target organizations were analyzed in June-August 2010 using the same individual care ICS- instrument. The results showed that, on the whole individual care was achieved well and individuality is taken into account better. Individual care was best carried out with regard to the patients' clinical situation. Patients' decisional control was equally well catered for. The weakest results were found in connection to the patient's life situation. We concluded that in the future attention should be directed to taking into account the patients personal life situation. Particularly attention should be paid to family involvement

Kielellisen tietoisuuden haasteet esiopetusikäisillä lapsilla

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sähköpostihaastatteluiden avulla, miten kielellisen tietoisuuden haasteet näkyvät esiopetuksessa. Tutkimusaineisto on kerätty helmikuussa 2017 haastattelemalla sähköpostin välityksellä esiopetuksessa työskenteleviä esiopettajia. Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan esiopettajaa. Tutkimukseen vastanneet esiopettajat kokivat, että kielellisen tietoisuuden haasteet esiopetusikäisillä lapsilla tulevat esiin erilaisina vuorovaikutuksen haasteina sekä fonologisen tietoisuuden haasteina. Vuorovaikutuksen haasteet näkyvät esiopettajien mukaan erityisesti kuuntelun ja ymmärtämisen vaikeutena, jolloin lapsen on vaikea seurata opetusta sekä ymmärtää annettuja ohjeita. Haasteet voivat esiopettajien mukaan näkyä myös erilaisissa vuorovaikutustilanteissa muiden lasten kanssa. Toisaalta kielellisen tietoisuuden haasteet tulevat esiopettajien mukaan näkyviin myös kielellisten tehtävien yhteydessä. Esiopettajien mukaan kielellisen tietoisuuden haasteiden lisäksi lapsella voi olla haasteita myös puheenkehityksessä, motorisessa kehityksessä, tarkkaavaisuudessa sekä sosiaalisissa tilanteissa. Kielellisen tietoisuuden haasteet voivat esiopettajien mukaan ennakoida myös erilaisia hahmottamisen vaikeuksia. Varhaisen tuen tarpeen tunnistamisen ja oppimisen seuraamisen avulla saadaan esiopetuksessa kerättyä tietoa, jota voidaan käyttää hyödyksi opetuksen suunnittelussa ja näin huomioida jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Vastauksissaan esiopettajat korostivat lasten havainnoinnin tärkeyttä. Havaintojen ja lapsiin tutustumien lisäksi esiopettajat kertoivat käyttävänsä kielellisen tietoisuuden haasteiden tunnistamisen apuna myös erilaisia testejä ja seuloja. Esiopettajien mukaan esiopetuksessa on mahdollista saada tarvittavaa tukea kolmiportaisen tuen mallin mukaisesti. Tuki voi heidän mukaansa olla yleistä, koko ryhmän yhteisesti saamaa tukea, mutta tuki voi olla myös tehostettua tai erityistä tukea. Vastausten perusteella voidaan määritellä tuen muodoiksi aikuisen tarjoama välitön tuki sekä erilaiset pedagogiset ratkaisut. Aikuisen tarjoamassa välittömässä tuessa aikuinen tukee ja ohjaa lasta selviytymään arjen tilanteissa. Pedagogisena ratkaisuna opettajat näkivät suunnitelmallisen pienryhmätyöskentelyn sekä sen, että kaikki lapset pystyvät osallistumaan yhteiseen toimintaan. Tällöin lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja hänen itsetuntonsa paranee