Liimanninkosken lehdon kasvillisuus

liitteit

Tytöntyllerö ja pojanjolppi Suomessa ja Virossa

Artikkel käsitleb deskriptiivset (koloratiivset) nominaaltarindit eesti ja soome keeles, mille süntaktiline sõltuvussuhe on normaalsega vastupidine: atributiivne genitiiv väljendab referendi denotatiivset tähendust ja põhisõna kirjeldab seda. Kirjeldusega on tavaliselt seotud pejoratiivsed, hellitlevad või muul viisil hinnangulised nüansid. Artiklis tutvustatakse kõigepealt soome keele vastavaid uurimusi, seejärel selle artikli tarbeks kogutud materjali ning selle võrdlust indoeuroopa keelte süntaktiliselt ja semantiliselt sarnaste tarinditega.Lisaks tutvustatakse soome ja eesti keeles esinevat deskriptiivset verbaaltarindit, milles põhiverbi tähendust kannab infinitiiv, kusjuures deskriptiivverb (mida vahel nimetatakse ka ideofooniks) on finiitses vormis

Tallityttöjen maailma

Kirja-arvi

Restored river habitat provides a natural spawning area for a critically endangered landlocked Atlantic salmon population

Supplementing endangered fish populations with captive bred individuals is a common practice in conservation management. The aim of supplementary releases from hatchery broodstocks is to maintain the viability of populations by maintaining their genetic diversity. Landlocked Lake Saimaa salmon (Salmo salar m. sebago) has been critically endangered for the past half-century. As a result of anthropogenic disturbance, especially construction of hydroelectric power plants, the Lake Saimaa salmon has become completely dependent on hatchery broodstock. Recently, habitat restoration has been done in one of the former spawning rivers with the aim of creating a new natural spawning ground for the critically endangered population. Hatchery fish releases have also been revised so that in addition to juveniles, adult fish from the hatchery and from the wild have been released into the restored river. We assessed here if a restored river stretch can be used as a natural spawning ground and juvenile production area with the aim of improving genetic diversity of the critically endangered Lake Saimaa salmon. By constructing a pedigree of the released adults, and juveniles sampled from the restored river, we found that the majority of the released adults had produced offspring in the river. We also found that wild-caught spawners that were released into the restored river had much higher reproductive success than hatchery-reared parents that were released into the restored river at the same time. We found no significant differences in genetic diversity between the parent and offspring generations. Meanwhile, relatedness among different groups of adults and juveniles varied a lot. For example, while the hatchery-reared females were on average half-siblings, wild-caught females showed no significant relatedness. This highlights the importance of using pedigree information in planning the conservation and management of endangered populations, especially when artificial propagation is involved.Peer reviewe

Biopohjaisten eristemateriaalien LCA : Paikalliset biopohjaiset rakennusmateriaalit -projektin TP3:n tutkimusraportti

Tässä tutkimuksessa selvitettiin elinkaarianalyysimenetelmää (LCA) käyttäen kuuden eri eristemateriaalin tuotantoketjun ympäristövaikutuksia ns. kehdosta tehtaan portille. Menettely sisältää kaikkien raaka-aineiden hankinnan ja valmistuksen sekä näiden kuljetukset ketjun eri vaiheissa, kulutetun verkkosähkön ja muun energian tuotannon, tuotannossa syntyvien jätteiden käsittelyn sekä itse tuotteen tuotantoprosessin siihen pisteeseen, kun valmis tuote lähtee tehtaan portilta eteenpäin. Tutkitut eristemateriaalit olivat selluvilla, kutterinlastu, irtoturve ja irtorahkasammal sekä levytuotteina turve ja turve-rahkasammal-sekoite. Ympäristövaikutuksista tarkasteltiin fossiilista ilmastovaikutusta, primäärienergian kulutusta, uusiutuvien materiaalien kulutusta sekä vesijalanjälkeä. Lisäksi laskettiin ilmastovaikutus sille, että tuotteet käytöstäpoiston jälkeen käytetään energiantuotannossa ja niillä korvataan jyrsinturvetta. Toiminnalliseksi yksiköksi valittiin neliö eristettä, jonka lämmönläpäisykerroin on 0,17 W/m2K. Lämmönläpäisykertoimen valinnan perustana on Ympäristöministeriön asetus rakennusten lämmöneristyksestä, jossa ulkoseinän kertoimen vertailuarvoksi on asetettu 0,17 W/m2K. Selvästi pienin fossiilinen ilmastovaikutus ja primäärienergiankulutus oli selluvillalla ja kutterinlastulla. Molempien tuotteiden raaka-aine on valmiiksi kuivaa ja sen prosessointi eristeeksi kuluttaa vähän energiaa. Lisäksi raaka-aineen tuotannon ympäristövaikutukset ovat pienet, sillä selluvilla valmistetaan keräyspaperista eikä sille laskennassa kohdisteta lainkaan alkuperäisen paperin valmistuksen ympäristövaikutuksia. Vastaavasti kutterinlastulle, joka on höyläyksen vähäarvoinen sivutuote, kohdistetaan käytetyn taloudellisen allokoinnin mukaisesti vain hyvin pieni osa höyläsahatavaran tuotannon ympäristövaikutuksista. Suurimmat ympäristövaikutukset olivat turve- ja rahkasammallevyillä. Niiden valmistus on energiaintensiivistä, mutta on huomioitava, että valmistus tapahtui koetuotantona eikä prosessia ole vielä energiankäytön suhteen optimoitu. Valtaosa fossiilisesta ilmastovaikutuksesta syntyi energialähteenä käytetystä nestekaasusta. Energiankulutus oli kaiken kaikkiaan selvästi suurempaa kuin muilla eristeillä. Turpeesta ja rahkasammalesta tehtyjen irtoeristeiden ilmastovaikutus ja energiankulutus olivat selvästi pienemmät kuin levytuotteilla, mutta silti moninkertaiset verrattuna selluvillaan ja kutterinlastuun. Näiden tuotteiden ilmastovaikutuksesta merkittävä osa muodostuu raaka-aineen tuotantoalueella. Vesijalanjälki oli kaikilla tuotteilla pieni. Käytetty AWARE-menetelmä huomioi vesivarojen maantieteellisen niukkuuden, jota Suomessa ei juurikaan ole.202

Quantitative analysis of the perfusion in the kidneys, liver, pancreas, small intestine and mesenteric lymph nodes in healthy cats using contrast enhanced ultrasound

Peer reviewe

Early detection of ketoprofen-induced acute kidney injury in sheep as determined by evaluation of urinary enzyme activities

Peer reviewe

Second-generation antipsychotics and pregnancy complications

Purpose To study if second-generation antipsychotic (S-GA) use during pregnancy is associated with an increased risk of pregnancy and neonatal complications. Methods A population-based birth cohort study using national register data extracted from the "Drugs and Pregnancy" database in Finland, years 1996-2016. The sampling frame included 1,181,090 pregnant women and their singleton births. Women were categorized into three groups: exposed to S-GAs during pregnancy (n = 4225), exposed to first-generation antipsychotics (F-GAs) during pregnancy (n = 1576), and unexposed (no purchases of S-GAs or F-GAs during pregnancy, n = 21,125). Pregnancy outcomes in S-GA users were compared with those in the two comparison groups using multiple logistic regression models. Results Comparing S-GA users with unexposed ones, the risk was increased for gestational diabetes (adjusted odds ratio, OR 1.43; 95% CI 1.25-1.65), cesarean section (OR 1.35; 95% CI 1.18-1.53), being born large for gestational age (LGA) (OR 1.57; 95% CI 1.14-2.16), and preterm birth (OR 1.29; 95% CI 1.03-1.62). The risk for these outcomes increased further with continuous S-GA use. Infants in the S-GA group were also more likely to suffer from neonatal complications. Comparing S-GA users with the F-GA group, the risk of cesarean section and LGA was higher (OR 1.25, 95% CI 1.03-1.51; and OR 1.89, 95% CI 1.20-2.99, respectively). Neonatal complications did not differ between the S-GA and F-GA groups. Conclusions Prenatal exposure to S-GAs is associated with an increased risk of pregnancy complications related to impaired glucose metabolism. Neonatal problems are common and occur similarly in S-GA and F-GA users.Peer reviewe

Pohjanlahden siikakantojen vaelluserot ja ikäluokkien kokoerot : Siikakantojen ekologisten ominaisuuksien tutkimus geneettisen kannantunnistuksen avulla

Siikasaaliiden osuus ammatti- ja vapaa-ajankalastuksessa on merkittävä. Tulevaisuuden kalastusmahdollisuuksien turvaamisen kannalta siikakantojen hoito yhdessä kalastuksen säätelyn kanssa on välttämätöntä. Pohjanlahden siikasaalis koostuu useasta erillisestä rannikkoalueen siikakannasta. Suurin osa siikakannoista on jokiin lisääntymään vaeltavia vaellussiikoja ja pienempi osa meressä lisääntyviä merikutuisia siikoja eli karisiikoja. Pohjanlahden siikasaaliisiin vaikuttavat huomattavissa määrin laajamittaiset siikaistutukset. Uhanalaisuusarvioinnissa Pohjanlahden luonnonvarainen vaellussiikamuoto on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja merikutuinen siika vaarantuneeksi (VU). Tämän hankkeen tarkoituksena oli muodostaa mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva niistä siikakantojen ekologisista eroista, jotka vaikuttavat siihen, miten kannanhoito ja kalastuksen vaikutukset kohdistuvat eri siikakantoihin. Yksittäisten siikakantojen osuus Pohjanlahden eri alueiden siikasaaliista on selvitetty aiemmin geneettisiin eroihin ja siivilähammaslukuun perustuvalla siikakantojen erottelumenetelmällä. Tässä työssä hyödynnettiin geneettistä kannantunnistusta ja selvitettiin eri siikakantojen pituus, paino, ikä, sukupuoli ja sukukypsyysaste. Näin saatiin kuva niistä siikakantojen ekologisista erityispiirteistä, jotka vaikuttavat todennäköisyyteen tulla kalastetuksi ja jotka määrittelevät minkälaisia kalastuksen vaikutukset eri siikakantoihin ovat. Lisäksi selvitettiin osasta siikakantoja niiden vaelluskäyttäytymis- ja kasvueroja. Vaelluskäyttäytymisessä oli selkeitä eroja siikakantojen välillä sekä syönnösvaelluksen aikana että kutuvaellusaikana. Vaellussiikakantojen vaelluskäyttäytyminen erosi merikutuisten siikojen käyttäytymisestä selkeästi. Vaellusmatkojen pituudet vaihtelivat sekä siikakantojen välillä että siikakantojen sisällä. Vaelluserot vaihtelivat käytännössä aivan kutujokien edustalle jäävien siikojen olemattomasta vaelluksesta Tornionjoen vaellussiikojen 500–700 kilometrin vaelluksiin. Siikakantojen välillä oli myös eroja ikäkohtaisessa saaliskoossa, mikä viittaa eroihin kasvunopeuksissa. Kemi-Oulujoen pääosin viljelytaustaiset vaellussiiat olivat suurempia kuin Tornionjoen luonnonvaraiset vaellussiiat. Ahvenanmaan merialueen karisiiat olivat kooltaan lähes vaellussiikojen kokoisia, kun taas Merenkurkku-Kalajoen merialueen karisiiat olivat selkeästi pienimpiä. Siikojen vaelluskäyttäytyminen oli myös yhteydessä niiden ikään ja sukukypsyysasteeseen. Saaliiksi saatujen siikojen ikä vaihteli sen mukaan, miltä merialueelta ne oli pyydetty – nuorimmat pyyntikokoiset vaellussiiat kalastettiin kauimpana kutujoiltaan. Sekä vaelluskäyttäytyminen että kalojen kokoerot vaikuttavat suoraan todennäköisyyteen, jolla kalat tulevat kalastetuiksi eli siihen, ovatko kalat kalastusalueella kalastusaikaan ja voivatko ne ylipäätään tarttua pyydyksiin. Pohjanlahdella pyydykset ovat pääosin verkkoja, ja ne valikoivat saaliskalat koon perusteella. Kalojen ikäkohtaiset kokoerot ja niiden perustana olevat erot kasvunopeuksissa, samoin kuin ikä- ja sukukypsyyserot merkitsevät, että kalastuksen säätelyllä ja kalastuksella on erilaiset vaikutukset eri siikakantoihin. Kalastusta säädeltäessä ja kannanhoitotoimia suunnitellessa, erityisesti hoitoyksiköitä määritettäessä, tulisi jatkossa ottaa huomioon myös erot siikakantojen ekologiassa. Näin voidaan turvata yksittäisten luonnonvaraisten siikakantojen elinvoimaisuus ja samalla myös parantaa siikaistutusten tehokkuutta.202