"Hej till nya bekantskaper, tjena till dem jag känner bättre" : En enkätstudie om hur svenska lesbiska och bisexuella kvinnor hälsar

Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvien naisten tervehdyssanojen käyttöä ruotsin kielessä. Pyrin selvittämään, mitkä tervehdykset ovat mieluisimpia ja mitkä vähiten mieluisia, ja miten mieltymyksiä ja valintoja perustellaan. Selvitän myös, missä määrin osallistujat kokevat vastapuolen, tervehtimistilanteen ja vastapuolen ensin tulleen tervehdyksen vaikuttavan omaan tervehdykseensä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, nouseeko tervehtimiskäyttäytymisessä esille eroja, kun osallistujat jaotellaan lesboihin ja biseksuaaleihin sekä kolmeen eri ikäkategoriaan. Tutkielma ponnistaa sosiolingvistisistä lähtökohdista ja nojaa ruotsinruotsalaisessa ja suomenruotsalaisessa kieliyhteisössä tehtyyn tutkimukseen tervehdyssanojen käytöstä. Tutkielma tukeutuu myös kielen ja identiteetin, kielen ja sukupuolen ja lopulta kielen ja seksuaalisen suuntautumisen yhtymäkohtiin. Tavoitteena on, että tutkielma auttaa osaltaan laajentamaan aiemman, tervehtimiskäyttäytymistä koskevan tutkimuksen sukupuolinäkökulmaa kattamaan myös seksuaalisen suuntautumisen. Käytetty tutkimusaineisto koostuu 62 vastauksesta, jotka saatiin kahdessa ruotsinkielisessä Facebook-ryhmässä julkaistusta kyselytutkimuksesta. Ryhmät on suunnattu seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluville naisille ja niiden sijainniksi on merkitty Ruotsi. Ylivoimainen enemmistö osallistujista ilmoittikin kotipaikakseen Ruotsin. Kyselylomakkeen avoimilla kysymyksillä saatuihin vastauksiin sovellettiin kvalitatiivista analyysimenetelmää, suljetuilla kysymyksillä saatuihin vastauksiin kvantitatiivista. Tuloksia verrattiin aiempaan tervehdyssana -tutkimukseen. Tulosten perusteella ylivoimaisesti eniten käytetty tervehdyssana seksuaalivähemmistöihin kuuluvien naisten keskuudessa on hej. Toiseksi suosituin on hej:n toistettu muoto hej hej, ja kolmannen sijan jakavat hallå ja tjena(re) variaatioineen. Selvästi vähemmän raportoidaan tervehdyssanaa hejsan ja etenkin fraasia god dag. Tulokset ovat yhteneväisiä aiempien tutkimustulosten kanssa etenkin hej:n ja god dag:n osalta, mutta aiempiin tuloksiin verrattuna tässä tutkimuksessa nousevat esille miehisiksikin mielletyt tjena(re) ja hallå. Kysyttäessä, mitä tervehdystä osallistujat eivät käyttäisi, ylivoimainen ykkönen on god dag, ja toiselle sijalle nousee tjena(re) variaatioineen. Tjena(re) siis jakaa mielipiteitä. Muut tervehdyssanat jäävät tuloksissa kauas taakse. Biseksuaalit näyttäisivät suosivan lesboja enemmän tervehdyssanaa hej hej ja lesbot vastaavasti biseksuaaleja enemmän hejsan:ia. Iän vaikutusta tarkasteltaessa hej, tjena(re) ja hallå nousevat esiin nuoremmilla vastaajilla tulosten ollessa yhteneväisiä aiempien tutkimusten kanssa. Enemmistö osallistujista kokee, että vastapuoli ja tapahtumapaikka vaikuttavat siihen, minkä tervehdyksen he valitsevat. Esiin nostetaan etenkin vastapuolen ikä ja tuttavuuden ”syvyys” sekä yleisemmin tilanteen koettu luonne asteikolla muodollinen–epämuodollinen. Puolet uskoo, ettei vastapuolen ensin tuleva tervehdys vaikuta heidän omaan tervehdykseensä, kun taas puolet uskoo sen vaikuttavan. Jälkimmäinen puolisko valitsee vastatervehdykseksi usein saman tai ainakin tyylillisesti samalla tasolla olevan tervehdyksen

Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä vuosina 1975-2010

Tutkielma tarkastelee vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen naispappeuspuhetta vuosina 1975 2010. Aihetta käsitellään julkisen puheen ja yksityisen kokemuspuheen näkökulmista. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat vanhoillislestadiolaisen liikkeen julkaisut, erityisesti vuosikirjat ja Päivämies-lehti, vanhoillislestadiolaisten kirkolliskokousedustajien naisten pappeutta käsittelevät puheenvuorot vuosina 1976, 1984 ja 1986 sekä Kotimaan, Kalevan ja Helsingin Sanomien artikkelit, joissa tarkastellaan naispappeutta ja vanhoillislestadiolaista herätysliikettä tutkimusjakson aikana. Rinnakkaisen aineiston julkiselle puheelle tuovat kahdenkymmenen viiden vanhoillislestadiolaisen naisteologin haastattelut, jotka olivat opiskelleet tutkimusjakson aikana. Julkinen puhe ja yksityinen kokemuspuhe etenevät työssä kronologisesti niin, että esille nousevat kunkin vuosikymmenen ja sukupolven yhteiset kokemukset sekä historian tapahtumien ja yksilön kokemuksen yhteenkuuluvuus. Tutkielma on herätysliiketutkimusta, joka sijoittuu naishistoriantutkimuksen kenttään. Tutkielma osoittaa, että naispappeuskeskustelu määritteli vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen paikkaa kirkossa. 1970-luvulla herätysliike esitti vakavan huolen kirkossa esiintyvästä naispappeusmyönteisyydestä ja kirkolliskokouksissa lestadiolaiset edustajat esiintyivät kiivaina naispappeuden vastustajina. 1980-luvulla vanhoillislestadiolaiset sopeutuivat kirkon myönteiseksi muodostuneeseen naispappeuskantaan ja kiivaista vastustajista tuli kirkossa hyvän yhteistyön korostajia. Vanhoillislestadiolaiset eivät ryhmittyneet muiden naispappeutta vastustavien järjestöjen kanssa. Herätysliikkeen virallinen keskustelu ja julkinen puhe olivat miesten puhetta naisten pappeudesta. Niin SRK:n johtokunnassa, kirkolliskokouksessa kuin lehdistössä asiaa käsittelivät ja kommentoivat vain miehet. Myös yksityinen kokemuspuhe osoittaa, etteivät vanhoillislestadiolaiset naiset osallistuneet liikkeessä käytyyn naispappeuskeskusteluun. Vanhoillislestadiolaiset naiset eivät pohtineet omakohtaisesti pappeutta, eivätkä he keskustelleet aiheesta myöskään yliopistolla 1970 1990 luvuilla. Naispappeus nousi herätysliikkeessä keskusteluun 2000-luvulla, kun kielteisen opin ja hyvin toimivan käytännön ristiriita nosti esille liikkeen sisällä vaikuttaneet erilaiset virkakysymyskannat. Tutkielma tuo esille neljä erilaista tapaa suhtautua virkakysymykseen. Kaikille vuosikymmenille, 2000-lukua lukuun ottamatta, kuului haastateltuja, jotka olivat omaksuneet liikkeen virallisen linjan naispappeuskysymyksessä ja he vastustivat muutosta. He perustelivat kantaansa Raamatun muuttumattomalla opetuksella ja auktoriteetilla. Lisäksi he korostivat naisten ja miesten eroja sekä erilaisia tehtäviä. Toiseksi erityisesti vanhemman sukupolven naisissa oli monia, joita voi nimittää sopeutujiksi. Liikkeessä vallinnut perinne sekä kipeät kokemukset herätysliikkeen hajaannuksista olivat opettaneet tyytymään ja vaikenemaan. Jokaisen sukupolven naisissa oli haastateltuja, jotka seurasivat keskustelua tarkkailijoina, ja myös osallistuivat aktiivisesti naisen asemaa ja virkakysymystä käsittelevään keskusteluun. Nämä naiset pohtivat pappeutta myös henkilökohtaisesti. Tarkkailijat peräänkuuluttivat avoimen keskustelun merkitystä. 2000-luvulla opiskelleet eivät olleet omaksuneet liikkeen opetusta virkakäsityksestä ja he kaikki suhtautuivat myönteisesti naispappeuteen. Nämä naiset sekä julkisuudessa naispappeutta puolustaneet lestadiolaismiehet pyrkivät uudistamaan liikkeen virkakysymyskantaa. Uudistajat olivat tyytymättömiä liikkeessä vaikuttaviin sukupuolirooleihin eikä heidän ajatteluaan sitonut esimerkiksi 1970-luvun kriisiajan vaikutuksesta syntynyt avoimuuden pelko

Toiminnallinen tulos mikrokirurgisia kudossiirteitä käyttäen suun ja nielun syövässä

Oral cancer ranks among the 10 most common cancers worldwide. Since it is commonly diagnosed at locally advanced stage, curing the cancer demands extensive tissue resection. The emergent defect is reconstructed generally with a free flap transfer. Repair of the upper aerodigestive track with maintenance of its multiform activities is challenging. The aim of the study was to extract comprehensive treatment outcomes for patients having undergone microvascular free flap transfer because of large oral cavity or pharyngeal cancer. Ninety-four patients were analyzed for postoperative survival and complications. Forty-four patients were followed-up and analyzed for functional outcome, which was determined in terms of quality of life, speech, swallowing, and intraoral sensation. Quality of life was assessed using the University of Washington Head and Neck Questionnaire. Speech was analyzed for aerodynamic parameters and for nasal acoustic energy, as well as perceptually for articulatory proficiency, voice quality, and intelligibility. Videofluorography was performed to determine the swallowing ability. Intraoral sensation was measured by moving 2-point discrimination. The 3-year overall survival was over 40%. The 1-year disease-free survival was 43%. Postoperative complications arose in over half of the patients. Flap success rate was high. Perioperative mortality varied between 2% and 11%. Unemployment and heavy drinking were the strongest predictors of survival. Sociodemographic factors were found to associate with quality of life. The global quality of life score deteriorated and did not return to the preoperative level. Significant reduction was detectable in the domains measuring chewing and speech, and in appearance and shoulder function. The basic elements necessary for normal speech were maintained. Speech intelligibility reduced and was related to the misarticulations of the /r/ and /s/ phonemes. Deviant /r/ and /s/ persisted in most patients. Hoarseness and hypernasality occurred infrequently. One year postoperatively, 98% of the patients had achieved oral nutrition and half of them were on a regular masticated diet. Overt and silent aspiration was encountered throughout the follow-up. At 12-month swallow test, 44% of the patients aspirated, 70% of whom silently. Of these patients, 15% presented with pulmonary changes referring to aspiration. Intraoral sensation weakened but was unrelated to oral functions. The results provide new data for oral reconstructions and highlight the importance of the functional outcome of the treatment for an oral cancer patient. The mouth and the pharynx encompass a unit of utmost functional complexity. Surgery should continue to make progress in this area, and methods that lead to good function should be developed. Operational outcome should always be evaluated in terms of function.Suomessa harvinaisempi, globaalisti 10 yleisimmän syövän joukkoon kuuluva suusyöpä diagnosoidaan usein sen kasvettua paikallisesti laajaksi. Laajassa syöpäleikkauksessa syntyvä kudospuutos korjataan useimmiten vapaalla mikrokirurgisella kudossiirteellä. Siirteitä voidaan irrottaa useasta kohdasta kehoa ja niihin voidaan yhdistää mitä tahansa kudosta ihoa, sidekudos- tai limakalvoa, lihasta, jännettä, luuta ja hermoa. Suun mutkikkaiden toimintojen säilyttäminen ennallaan syöpäleikkauksessa on haasteellista. Tutkimuksessa selvitettiin laajan suuontelon ja nielun syövän vuoksi leikatun ja kudossiirteen saaneen potilaan leikkaustulokset toiminnallista tulosta painottaen. Leikkauskomplikaatiot ja elossaolotodennäköisyys analysoitiin 94 potilaalta. 44 potilasta rekrytoitiin vuoden mittaiseen seurantaan. Seurannassa mitattiin elämänlaatua kyselylomakkeen avulla, puheen peruselementtejä tutkittiin tietokoneavusteisesti, artikulaatiota ja äänen laatua arvioi asiantuntijaraati sekä puheensa ymmärrettävyyttä potilas itse. Nieleminen kuvattiin varjoainetta, röntgenläpivalaisua ja videointia käyttäen. Suuontelon tunnon mittauksessa käytettiin 2 pisteen erotuskykyä. Elossaolotodennäköisyys 3 vuoden kuluttua leikkauksesta oli yli 40%. Seurannan potilailla oli 43%:n todennäköisyys selvitä leikkauksen jälkeinen vuosi syövän uusiutumatta. Leikkauskomplikaatioita ilmaantui 60%:lle potilaista. Leikkauskuolleisuus oli 2% ja 11%. Kudossiirto onnistui muutamaa lukuunottamatta. Työttömyys ja runsas alkoholin kulutus vaikuttivat voimakkaimmin kuolemanriskiin. Elämänlaatu heikkeni leikkauksen jälkeen eikä palannut seurannassa leikkausta edeltäneelle tasolle. Merkittävimmän huonontumisen potilaat kokivat tapahtuneen pureskelussaan ja puheessaan, ulkonäössään sekä olkapäänsä toiminnassa. Normaalin puheen perusedellytykset säilyivät leikkauksessa. Vuoden kuluttua leikkauksesta esiintyi yli 60%:n potilaan puheessa sekä virheellinen /r/- että /s/-konsonantti, mikä heikensi puheen ymmärrettävyyttä. Seurannan lopussa sai ravitsemuksensa suun kautta 98% potilaista, joista puolet söi tavallista pureskeltavaa ruokaa. Havaittavaa ja hiljaista aspiraatiota eli nieltävän aineen kulkeutumista hengitysteihin ilmeni koko seurannan ajan. Vuoden kuluttua 44% potilaista aspiroi, joista 70%:lla esiintyi tätä hiljaista muotoa. Aspiraatioon viittaavia keuhkomuutoksia esiintyi 15%:lla potilaista. Suuontelon tunto heikkeni, muttei ollut yhteydessä mitattuihin suun toimintoihin. Tutkimus antaa uutta tietoa suun rekonstruktioista. Tutkimuksessa korostuu hoidon toiminnallisen tuloksen tärkeys suusyöpää sairastavalle potilaalle. Suu ja nielu toimivat erittäin monimuotoisesti. Tämän alueen kirurgiassa tulee kehittää menetelmiä, joilla saavutetaan hyvä toiminnallinen tulos

Ammatillinen osaaminen luovassa tietotyössä: esimerkkinä tv-toimitus

Artikkelissa tarkastellaan ammatillisen osaamisen kehittymisen edellytyksiä ja esteitä luovaa tietotyötä tekevässä työyhteisössä. Suomalaisessa tv-toimituksessa kerättyä haastatteluaineistoa lähestytään työssä oppimisen näkökulmasta sisällönanalyysin keinoin. Huomio kohdentuu päivittäisissä työprosesseissa aktualisoituviin kokemuksiin ja käytäntöihin kaksi vuotta kestäneellä seuranta-ajanjaksolla. Esimerkkiorganisaatiossa ammatillinen kehittyminen ei riippunut niinkään yksilöllisistä ominaisuuksista vaan työyhteisöllisistä ja organisatorisista tekijöistä, joilla osaamisen siirtäminen ja jakaminen mahdollistettiin. Monista osaamisen kehittymistä tukevista käytännöistä huolimatta toimitukselta puuttui organisaation vahva tuki, minkä avulla olisi voitu varmistaa osaamisen jatkuva ja johdonmukainen kehittyminen sekä toimituksessa olevan osaamispääoman säilyttäminen. Ammatillista kehittymistä tukevat reunaehdot muodostuivat toisaalta tiimin hyvän yhteistoiminnan, toisaalta viestintätoimialan kilpailutekijöiden ja emo-organisaation valitseman toimintapolitiikan risteämispisteeseen

Fibre-optic endoscopic evaluation of swallowing as a second-stage diagnostic tool in 117 patients with dysphagia

Peer reviewe

Bilateral Basal Cell Adenocarcinoma of the Parotid Gland: In a Recipient of Kidney Transplant

We report a rare case of bilateral basal cell adenocarcinoma (BcAC) of the parotid gland in a male patient 30 years after kidney transplantation and continuous administration of immunosuppressive therapy. BcAC is a salivary gland malignancy first recognized as a distinct neoplastic entity in WHO classification of salivary gland tumours in 1991. Over 90% of BcACs are detected in the parotid gland. The most important differential diagnosis is basal cell adenoma. Infiltrative growth is the distinguishing feature of BcAC. Administration of immunosuppressive medication to this patient for three decades may have contributed to development of this rare neoplasia. To our knowledge, similar cases of BcAC have not been reported previously

Change of Direction Biomechanics in a 180-Degree Pivot Turn and the Risk for Noncontact Knee Injuries in Youth Basketball and Floorball Players

Background: Studies investigating biomechanical risk factors for knee injuries in sport-specific tasks are needed. Purpose: To investigate the association between change of direction (COD) biomechanics in a 180-degree pivot turn and knee injury risk among youth team sport players. Study Design: Cohort study; Level of evidence, 2. Methods: A total of 258 female and male basketball and floorball players (age range, 12-21 years) participated in the baseline COD test and follow-up. Complete data were obtained from 489 player-legs. Injuries, practice, and game exposure were registered for 12 months. The COD test consisted of a quick ball pass before and after a high-speed 180-degree pivot turn on the force plates. The following variables were analyzed: peak vertical ground-reaction force (N/kg); peak trunk lateral flexion angle (degree); peak knee flexion angle (degree); peak knee valgus angle (degree); peak knee flexion moment (N.m/kg); peak knee abduction moment (N.m/kg); and peak knee internal and external rotation moments (N.m/kg). Legs were analyzed separately and the mean of 3 trials was used in the analysis. Main outcome measure was a new acute noncontact knee injury. Results: A total of 18 new noncontact knee injuries were registered (0.3 injuries/1000 hours of exposure). Female players sustained 14 knee injuries and male players 4. A higher rate of knee injuries was observed in female players compared with male players (incidence rate ratio, 6.2; 95% CI, 2.1-21.7). Of all knee injuries, 8 were anterior cruciate ligament (ACL) injuries, all in female players. Female players displayed significantly larger peak knee valgus angles compared with male players (mean for female and male players, respectively: 13.9 degrees +/- 9.4 degrees and 2.0 degrees +/- 8.5 degrees). No significant associations between biomechanical variables and knee injury risk were found. Conclusion: Female players were at increased risk of knee and ACL injury compared with male players. Female players performed the 180-degree pivot turn with significantly larger knee valgus compared with male players. However, none of the investigated variables was associated with knee injury risk in youth basketball and floorball players.Peer reviewe

Osaamisen aika

Naisten ja miesten osaamisen ja uran tukeminen työorganisaatioissa (Na Mi) hankkeessa kartoitettiin osaamisen ja uran kehittämisen mahdollisuuksia sukupuolinäkökulmasta, tutkittiin virallisia ja epävirallisia osaamisen ja uran kehittämisen käytäntöjä, paikannettiin niihin liittyviä ongelmakohtia sekä tuotettiin tietoa ja arviointivälineitä naisten ja miesten tasavertaiseen osaamisen ja uran tukemiseen

MKP-1 Deficiency Exacerbates Skin Fibrosis in a Mouse Model of Scleroderma

Scleroderma is a chronic fibrotic disease, where proinflammatory and profibrotic events precede collagen accumulation. MKP-1 [mitogen-activated protein kinase (MAPK) phosphatase-1] downregulates inflammatory MAPK pathways suppressing inflammation. MKP-1 also supports Th1 polarization, which could shift Th1/Th2 balance away from profibrotic Th2 profile prevalent in scleroderma. In the present study, we investigated the potential protective role of MKP-1 in scleroderma. We utilized bleomycin-induced dermal fibrosis model as a well-characterized experimental model of scleroderma. Dermal fibrosis and collagen deposition as well as the expression of inflammatory and profibrotic mediators were analyzed in the skin samples. Bleomycin-induced dermal thickness and lipodystrophy were increased in MKP-1-deficient mice. MKP-1 deficiency enhanced collagen accumulation and increased expression of collagens, 1A1 and 3A1, in the dermis. Bleomycin-treated skin from MKP-1-deficient mice also showed enhanced expression of inflammatory and profibrotic factors IL-6, TGF-β1, fibronectin-1 and YKL-40, and chemokines MCP-1, MIP-1α and MIP-2, as compared to wild-type mice. The results show, for the first time, that MKP-1 protects from bleomycin-induced dermal fibrosis, suggesting that MKP-1 favorably modifies inflammation and fibrotic processes that drive the pathogenesis of scleroderma. Compounds enhancing the expression or activity of MKP-1 could thus prevent fibrotic processes in scleroderma and possess potential as a novel immunomodulative drug.publishedVersionPeer reviewe