Mörökölleistä hymyhuuliksi : Miten puoluejohtajien viestintäkäyttäytyminen ja -tyylit television vaalikeskusteluissa ovat muuttuneet vuosien 1987 ja 2007 välillä?

Viestintä on tärkeä osa poliitikon ammattia, ja television sekä televisioesiintymisen merkitys on kasvanut viimeisimpien vuosikymmenien aikana poliittisessa vaaliviestinnässä. Tutkin, miten puoluejohtajien viestintäkäyttäytyminen ja -tyylit television vaalikeskusteluissa ovat muuttuneet vuosien 1987 ja 2007 välillä. Tutkin puheenjohtajien sanatonta viestintää ja viestintätyylejä. Tutkimukseni perustuu tutkijan kvalitatiiviselle observoinnille. Vertaan keskusteluista tekemiäni havaintoja puheviestinnän eri teorioissa, tutkimuksissa ja televisioesiintymisen oppaissa esitettyihin ohjeisiin ja ideaaleihin, ja tarkastelen, onko tutkimusajanjaksollani liikuttu näitä, osittain ristiriitaisiakin, ideaaleja kohti. Vaalikeskusteluiden observoinnin lisäksi tutkin vaalikeskustelun kommentointia lehdistössä. Tutkielmani tärkeimmät alkuperäislähteet ovat Yleisradion suuret vaalikeskustelut vuosilta 1987 ja 2007. Lehdistötutkimuksessa rajasin aineistoni Iltalehteen, Ilta-Sanomiin ja Helsingin Sanomiin. Puoluelehdistä tutkin kolmen suurimman puolueen SDP:n, keskustan ja kokoomuksen pää-äänenkannattajien vaalikeskustelujen jälkeisen päivän uutisointia. Paikallinen viestintäkulttuuri ja perinteet vaikuttavat viestinnän vaatimuksiin ja tarkastelen tutkimuskohdettani erityisesti suomalaisessa kontekstissa. Tämän johdosta tutkielmani pohjautuu pääasiassa suomalaiseen aikaisempaan tutkimukseen. Verrattuna vuoden 1987 keskusteluun vuonna 2007 keskustelutilanne oli muuttunut luontevammaksi ja vähemmän konfliktinomaiseksi. Vuonna 2007 varsinkin kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat suorastaan asuivat televisiokeskusteluissa vaalitaistelun ajan, joten televisioidusta vaaliväittelystä on tutkimusajanjaksollani tullut tuttu esiintymistilanne puoluejohtajille. Vertailemieni keskusteluiden välillä puheenjohtajien sanaton viestintä on muuttunut kohti oppikirjojen ideaaleja. Puolueiden puheenjohtajien sanaton viestintäkäyttäytyminen on muuttunut ulkoisesti lähes virheettömäksi, muttei erinomaiseksi. Vuonna 1987 keskustelussa puheenjohtajien sanaton viestintä on täynnä kömpelyyttä ja virheitä, kun taas vuonna 2007 puheenjohtajat esiintyvät pintapuolisen virheettömästi. Selkeä muutos oli myönteisen sanattoman viestinnän tuplaantuminen. Muita kiistattomia muutoksia oli esimerkiksi se, että puoluejohtajien katsetyöskentely oli varmaa verrattuna 1987 keskustelun epävarmaan vilkuiluun. Lisäksi havainnollistavien käsieleiden määrä oli lähes kolminkertaistunut. On kuitenkin huomattava virheettömyyden ja erinomaisuuden ero: kukaan johtajista ei erottautunut viestinnällään selkeästi muista. Esiintymisen arvioinnista on tullut itsestään selvä, mutta hyvin vähäpätöinen osa lehtikirjoittelua. Esiintymiseen ja imagoihin liittyvän uutisoinnin huippuhetket olivat vertailujaksoni alkupuolella vuosien 1987 ja 1991 vaaleissa. Uutisointi ei kuitenkaan ollut vuonna 2007 siirtynyt niin sanottuihin asiakysymyksiin, vaan erilaisiin poliittisiin skandaaleihin

Hallintotuomioistuimet 2003-2006

Selvityksessä analysoidaan hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto- oikeuden asema- ja yleiskaava-asioissa tekemiä ratkaisuja vuosilta 2003–2006. Selvitys on osa ympäristöministeriön kaava-asioita ja maankäyttö- ja rakennuslain soveltamista koskevaa seurantaa. Valituksen kohteeksi joutuvat kuntien kaavapäätökset ovat pysyneet hallinto-oikeuksissa suurelta osin, mikä kertoo valituksen kohteeksi joutuneiden päätösten olleen pääsääntöisesti sekä sisällöltään että menettelyltään asianmukaisia. Hyväksytyt valitukset kohdistuivat usein ranta-alueiden kaavoihin, myös pienten kuntien kaavoista tehdyt valitukset menestyivät keskimääräistä useammin. Suurin valittajaryhmä oli yksityishenkilöt, joiden osuus valituksista oli noin 80 %. Parhaiten menestyivät alueellisten ympäristökeskusten tekemät valitukset, joista hyväksyttiin noin kaksi kolmasosaa

Poikkeamisasiat hallintotuomioistuimissa vuosina 2006-2007

Selvityksessä analysoidaan hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto- oikeuden poikkeamisasioissa tekemiä ratkaisuja vuosilta 2006–2007. Selvitys on osa ympäristöministeriön kaava-asioita ja maankäyttö- ja rakennuslain soveltamista koskevaa seurantaa. Tyypillisin valituksen kohde tutkitussa aineistossa oli alueellisen ympäristökeskuksen päätös, jossa poikkeamishakemus oli hylätty. Useimmiten nämä päätökset koskivat rantarakentamista ilman siihen oikeuttavaa kaavaa. Muutoksenhaun kohteeksi joutuneista kunnan päätöksistä useimmat koskivat yleiskaavasta poikkeamista. Alueellisten ympäristökeskusten päätöksiin kohdistuneista valituksista hyväksyttiin hallinto-oikeudessa noin 10 %, kun taas kuntien päätöksiin kohdistuneista valituksista hyväksyttiin lähes puolet. Suurin valittajaryhmä oli yksityishenkilöt, joiden osuus valituksista oli lähes 80 %. Parhaiten menestyivät alueellisten ympäristökeskusten tekemät valitukset, joista hyväksyttiin noin 80 %

Poikkeamisasiat hallintotuomioistuimissa vuosina 2006-2007

Selvityksessä analysoidaan hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto- oikeuden poikkeamisasioissa tekemiä ratkaisuja vuosilta 2006–2007. Selvitys on osa ympäristöministeriön kaava-asioita ja maankäyttö- ja rakennuslain soveltamista koskevaa seurantaa. Tyypillisin valituksen kohde tutkitussa aineistossa oli alueellisen ympäristökeskuksen päätös, jossa poikkeamishakemus oli hylätty. Useimmiten nämä päätökset koskivat rantarakentamista ilman siihen oikeuttavaa kaavaa. Muutoksenhaun kohteeksi joutuneista kunnan päätöksistä useimmat koskivat yleiskaavasta poikkeamista. Alueellisten ympäristökeskusten päätöksiin kohdistuneista valituksista hyväksyttiin hallinto-oikeudessa noin 10 %, kun taas kuntien päätöksiin kohdistuneista valituksista hyväksyttiin lähes puolet. Suurin valittajaryhmä oli yksityishenkilöt, joiden osuus valituksista oli lähes 80 %. Parhaiten menestyivät alueellisten ympäristökeskusten tekemät valitukset, joista hyväksyttiin noin 80 %

Toimitusprosessin rajapinnat. Tutkimus kiinteistöoikeuden prosessijärjestelmästä toimitusprosessin näkökulmasta

Lectio praecursori

Kompensaation mahdollisuudet liikennehankkeissa

Kompensaatiolla pyritään tasapainottamaan liikennehankkeiden ja niihin liittyvän maankäytön suunnittelun yhteydessä syntyviä haittoja vastaavanarvoisilla positiivisilla ympäristöjärjestelyillä. Raportissa on kuvattu ulkomaisten ja kotimaisten esimerkkihankkeiden avulla kompensaatiomenettelyjä, jotka ovat jo käytössä tai otettavissa käyttöön Suomessa. Lainsäädäntökatsauksessa on käyty läpi nykyisen lainsäädännön mahdollistamia kompensaatiokäytäntöjä ja lainsäädännön muutostarpeita. Tämä raportti on tarkoitettu palvelemaan väyläsektorilla ja maankäytön suunnittelun parissa työskenteleviä tahoja. Kompensaatio liikennehankkeissa -tutkimuksen tavoitteena on ollut tehdä aihepiiriä tutuksi Suomessa sekä esittää suosituksia jatkotoimenpiteiksi ja asian eteenpäin viemiseksi

Vakuutusoikeuden suulliset käsittelyt ja asiantuntijalääkäreiden käyttö

Professori Matti Tolvasen ja yliopisto-opettaja Kimmo Malinin oikeusministeriölle tekemä selvitys käsittelee suullisten käsittelyjen ja asiantuntijalääkärien lausuntojen käyttöä vakuutusoikeudessa. Selvityksessä on arvioitu näiden merkitystä asianosaisten oikeusturvan kannalta. Selvityksessä on tarkasteltu vakuutusoikeuden suullisia käsittelyjä ja asiantuntijalääkärilausuntoja koskevaa lainsäädäntöä sekä soveltamisessa noudatettuja käytäntöjä. Huomiota on kiinnitetty myös kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin. Selvityksessä todetaan, että suullisia käsittelyjä on syytä pitää vain silloin, kun siihen on asian selvittämiseksi tarvetta. Asioiden käsittely vakuutusoikeudessa ei saa ruuhkautua suullisten käsittelyjen takia. Myös asian käsittely kohtuullisessa ajassa on osa oikeusturvaa. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota tapauksiin, joissa lääketieteellisen näytön ollessa ristiriitaista, tulkinnanvaraista tai puutteellista suullisen käsittelyn järjestäminen voi olla tapauskohtaisesti aiheellista. Selvityksessä todetaan myös, että vakuutusoikeuden ratkaisut, joihin on pyydetty ulkopuolinen asiantuntijalääkärilausunto, ovat laadukkaasti perusteltuja ja täyttävät muutoksenhakijoiden oikeusturvavaatimukset erittäin hyvin. Selvityksen tekijät katsovat, että lääketieteellisen selvityksen arviointi voisi olla tarvittaessa monipuolisempaa myös niissä tapauksissa, joissa vakuutusoikeus ei ole pyytänyt ulkopuolista lääkärinlausunto

Vakuutusoikeuden muodollisista istunnoista luopumisen vaikutukset

Vakuutusoikeudessa on vuoden 2016 alusta lukien otettu käyttöön muista hallintotuomioistuimista poikkeava asioiden ratkaisumenettely, jossa muodollista istuntoa ei enää kaikissa tilanteissa järjestetä. Selvityksessä arvioidaan yksimielisten asioiden ratkaisemista ilman muodollisen istunnon pitämistä koskevan sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia. Selvityksessä tarkastellaan, millaisissa ja kuinka suuressa osassa eri kokoonpanoissa ratkaistavia asioita menettelyä on sovellettu, miten se on toiminut ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut vakuutusoikeuden toimintaan ja asianosaisten oikeusturvaan

Muutoksenhaku maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa asioissa: Tarkastelussa kaavat, suunnittelutarveratkaisut ja poikkeamispäätökset sekä valituslupa-asiat

Selvityksen kohteena ovat hallintotuomioistuinten ratkaisut yleis- ja asemakaava-asioissa, suunnittelutarveratkaisuissa ja poikkeamispäätöksissä sekä maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalaan kuuluvat valituslupa-asioissa. Selvitys liittyy ympäristöministeriön maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arviointityöhön ja on osa maankäyttö- ja rakennuslain soveltamista koskevaa seurantaa. Selvitysaineisto on käsittänyt hallintotuomioistuinten päätökset 1033 kuntakaavasta , 1121 poikkeamispäätöksestä ja 560 suunnittelutarveratkaisusta. Päätöksiä on tarkasteltu päätöslajeittain mm. valitusten määrä valittajaryhmittäin, valitusperusteita, valitusten menestymistä ja päätösten kumoutumisperusteita. Tässä yhteydessä on ensimmäistä kertaa selvitetty myös vuonna 2007 voimaan tulleen ja vuonna 2009 poikkeamispäätöksiä koskemaan laajennetun valituslupajärjestelmän käyttöön liittyvää tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä. Valituslupa-asioita koskevia päätöksiä on ollut selvityksessä mukana 210. Valitusluvissa käsiteltiin asemakaavoja, poikkeamisia, rakennuslupia, suunnittelutarveratkaisuja, toimenpidelupia sekä katuja ja yleisiä alueita. Hallintotuomioistuinten ratkaisuvat ajoittuvat vuosiin 2007–2011. Selvitys osoitti, että muutoksenhakijoina yksityishenkilöt ovat ylivoimaisesti suurin valittajaryhmä kaavoissa sekä poikkeamispäätöksissä ja suunnittelutarveratkaisuissa. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten tekemien valitusten osuus on pysynyt maltillisena (4 % valituksista) koko lain voimassaoloajan ja ELY-keskusten valitukset menestyvät tuomioistuimissa erittäin hyvin. Yksityishenkilöiden valituksista päätöslajista riippuen vain 15–18 % tulee hyväksytyksi hallinto-oikeudessa. Kaavoihin kohdistuvista valituksista hyväksytään joka viides. Aiempiin selvityksiin verrattuna eri kaavalajeja koskevien valitusten menestymisessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Selvitystulosten mukaan asema- ja yleiskaavapäätöksiin kohdistuvissa valituksissa maankäytttö- ja rakennuslain 9 §:n selvitysten riittävyys -vaatimusta käytetään usein valitusperusteena. Riittämättömät selvitykset on selvästi eniten käytetty argumentti myös kaavan menettelyllisistä kumoamisperusteista. Luontoselvitysten riittämättömyys oli ongelmana noin neljäsosassa niistä tapauksista, joissa valitus hyväksyttiin selvitysten riittämättömyyden perusteella hallinto-oikeudessa. Muutoksenhaunkohteeksi joutuneista asemakaava-valituksista noin joka kolmas päätyy jatkovalitusten johdosta korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Jatkovalitus johtaa kuitenkin melko harvoin päätöksen kumoamiseen kaava-asioissa, sillä selvityksen mukaan korkein hallinto-oikeudessa hylkäsi 84 % tehdyistä valituksista. Selvitystulosten mukaan muutoksenhaunkohteeksi joutuvat kuntien tekemät myönteiset poikkeamispäätökset ja suunnittelutarveratkaisut kestävät muutoksenhakua heikosti. Myönteisistä muutoksenhaunkohteeksi joutuneista kuntien poikkeamispäätöksistä 65 % kumottiin hallinto-oikeudessa, suunnittelutarveratkaisujen osalta vastaava osuus oli 72 %. Asemakaava-asioissa valitusluparatkaisukäytäntöä on ehtinyt kertyä vasta vähän. Kuitenkin on nähtävissä, että valitusluparatkaisujen keskimääräiset käsittelyajat korkeimmassa hallinto-oikeudessa ovat muodostuneet ajallisesti tarkasteltuna varsin pitkiksi, etenkin tapauksissa, joille ei ole myönnetty valituslupaa