Socio-spatial analysis of social media data

Peer reviewe

The impact of COVID-19 on daily lives of transnational people based on smartphone data : Estonians in Finland

Global crises such as the COVID-19 pandemic affect both the functioning of our societies and the daily lives of people. Yet the impact of the crisis and its mitigation measures have exerted disproportionate influence on different population groups. In March – May 2020, COVID-19 mitigation measures such as closures of national borders affected transnational people who cross borders frequently for work, shopping, services, family reasons and socialising. We have examined the influence of the COVID-19 pandemic on the daily lives of transnational Estonians residing in Finland, based on a unique longitudinal smartphone tracking survey. Findings show that besides a drastic but expected decrease in trans-nationals’ spatial mobility, the pandemic has especially affected their cross-border mobility patterns to and time spent in Estonia. Interestingly, during the lockdown, some transnationals decided to stay not in their primary home in Finland, but in Estonia. Mobile phone communication activity followed moderately the downward trend of spatial mobility, but the crisis changed the division of communication partners by country: Finnish contacts diminished, whereas Estonian partners remained active. We reflect on our findings for future research and discuss the applicability of the smart-phone tracking approach for capturing the socio-spatial interactions of transnational people.Peer reviewe

Activity Spaces and Big Data Sources in Segregation Research : A Methodological Review

The activity space approach is increasingly mobilized in spatial segregation research to broaden its scope from residential neighborhoods to other socio-spatial contexts of people. Activity space segregation research is an emerging field, characterized by quick adaptation of novel data sources and interdisciplinary methodologies. In this article, we present a methodological review of activity space segregation research by identifying approaches, methods and data sources applied. First, our review highlights that the activity space approach enables segregation to be studied from the perspectives of people, places and mobility flows. Second, the results reveal that both traditional data sources and novel big data sources are valuable for studying activity space segregation. While traditional sources provide rich background information on people for examining the social dimension of segregation, big data sources bring opportunities to address temporality, and increase the spatial extent and resolution of analysis. Hence, big data sources have an important role in mediating the conceptual change from a residential neighborhood-based to an activity space-based approach to segregation. Still, scholars should address carefully the challenges and uncertainties that big data entail for segregation studies. Finally, we propose a framework for a three-step methodological workflow for activity space segregation analysis, and outline future research avenues to move toward more conceptual clarity, integrated analysis framework and methodological rigor.Peer reviewe

Välisriikide kogemus madala haridustasemega täiskasvanute tasemekoolitusse tagasitoomisel ja nn teise võimaluse hariduse korraldamisel

Uuring annadb ülevaate madala haridustasemega (ilma põhi- või keskhariduseta) täiskasvanute tasemeõppesse tagasitoomise viisidest ja parimatest praktikatest viie riigi - Läti, Leedu, Soome, Taani ja Rootsi – näitel. Seejuures antakse ülevaade viisidest, kuidas on korraldatud õppijate tagasitoomine põhi- ja üldkeskharidust omandama ning täiskasvanutele suunatud üldhariduse sisust, mahust, õppekorraldusest ning tulemuslikkusest. Riikide ülevaated tuginevad kirjandusel ning ekspertintervjuudel, kogutud materjalide põhjal antakse soovitusi ka Eestile täiskasvanute tasemeõppe edasiseks korraldamiseks

Capturing segregation through space and time: New insights from the activity space approach and big data

The city of the twenty-first century is a site of diversity, connection, and opportunity – if it is not segregated. Yet, research shows that segregation – spatial separation of social groups – is an irrefutable reality in cities around the world and the levels are on the rise. Seen as a threat to the well-being and life opportunities of minorities and the disadvantaged, and to social cohesion more broadly, the increasing levels of segregation have raised concerns among both researchers and policymakers. However, an adequate prevention and mitigation of segregation is a complex task that requires in-depth understanding of its various manifestations. The vast body of segregation research focusses on residential separation of social groups. While the place of residence is undoubtedly important, little is known about how segregation unfolds over people’s daily lives beyond residential neighbourhoods. At the same time, the last decades have brought along several theoretical and methodological advances in social sciences. Among other developments, the increasing employment of the activity space approach and spatial big data is broadening our opportunities to examine segregation across people’s activity locations and mobility. By building on these advances, my thesis aims to provide a novel understanding about the variations of segregation across space and time. First, the thesis discusses the main conceptual and methodological contributions of the activity space approach to segregation research. Second, it explores the benefits and limitations of spatial big data, and in particular mobile phone data, in studying activity space segregation. Third, it examines how segregation unfolds across people's activity spaces at multiple temporal scales. And finally, it discusses how the activity space approach can inform urban policy making to address segregation. The thesis consists of a literature review on activity space segregation research (Article I) and of three empirical studies. The studies focus on the ethnic differences in activity spaces in Tallinn, Estonia (Article II), on residential communities’ daily use of urban space in Helsinki, Finland (Article III), and on the COVID-19-induced changes in daytime social diversity in Stockholm, Sweden (Article IV). My empirical studies combine approaches and methods from segregation and activity space research, and apply mobile phone data as the main data source. Overall, my thesis shows that the activity space approach has enriched segregation research by introducing new perspectives, methods, and data sources, and thereby has allowed a broader capture of the spatial, temporal and social dimension of segregation. Conceptually, the thesis argues that the activity space approach has provided means to study segregation from different perspectives – people, places and mobility flows. From the methodological point of view, I suggest that mobile phone data are one of the most suitable data sources for studying dynamic population-level segregation patterns. My empirical findings are threefold. First, they show that segregation is residential, but also non-residential – people are segregated across their activity spaces, not just at home. Second, my findings indicate that segregation is habitual, but even more non-habitual. That is, socio-spatial differences tend to deepen beyond people’s daily routine activity spaces. And third, the comparisons between social groups show that segregation is dynamic, but durable – the relative isolation of disadvantaged communities persists from residential neighbourhoods to activity spaces. Finally, this thesis calls for broadening the scope of neighbourhood-centred social mix policies to address segregation throughout people’s daily lives.Nykyisin kaupunki on moninaisuuden, yhteyksien ja mahdollisuuksien tyyssija, jos se ei ole segregoitunut. Tutkimusten mukaan segregaatio – sosiaalisten ryhmien alueellinen eriytyminen – on kuitenkin läsnä maailman kaupungeissa ja lisääntyy entisestään. Lisääntyvä segregaatio, joka koetaan uhkana vähemmistöjen ja haavoittuvaisimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnille ja yhdenvertaisille mahdollisuuksille sekä laajemmin yhteiskunnan yhteenkuuluvuudelle, on nostanut huolta tutkijoiden ja poliittisten päättäjien keskuudessa. Segregaation estäminen ja hillitseminen riittävällä tasolla on monimutkainen tehtävä, joka edellyttää syvällistä ymmärrystä segregaation eri ilmenemismuodoista. Lukuisissa segregaatiotutkimuksissa on tarkasteltu sosiaalisten ryhmien eriytymistä asuinalueittain. Asuinalue – koti ja sen lähiympäristö – on epäilemättä merkittävä osa ihmisen arkea, mutta tiedämme vain vähän siitä, miten segregaatio näyttäytyy ihmisten muilla elämänalueilla asumisen ulkopuolella. Sosiaalisten ryhmien alueellinen eriytyminen työpaikoilla, kouluissa, palveluiden käytön ja ostoksilla käymisen sekä vapaa-ajan vietossa ja liikenteessä tarkoittaa sitä, että ihmisillä on yhä vähemmän mahdollisuuksia kohdata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä ja kokea kaupunkitilan moninaisuus. Yhteiskuntatieteissä on viimeisten vuosikymmenten aikana nähty useita teoreettisia ja metodologisia edistysaskeleita segregaation ymmärtämiseksi ihmisten elämässä. Esimerkiksi ihmisen toiminnallisen alueen (activity space) käsitteen hyödyntäminen ja digitaalisten massa-aineistojen (big data) lisääntyvä käyttö tarjoavat entistä paremmat mahdollisuudet tarkastella segregaatiota ihmisten arjen toimintojen ja liikkumisen näkökulmasta. Hyödyntämällä näitä uusia mahdollisuuksia pyrin väitöskirjassani tarjoamaan uutta ymmärrystä segregaatiosta ajan ja tilan näkökulmaa hyödyntäen. Väitöskirjassani tarkastelen aluksi toiminnallisen alueen käsitteellistä ja menetelmällistä vaikutusta segregaatiotutkimukseen. Toiseksi käsittelen digitaalisten paikkaan sidottujen massa-aineistojen, erityisesti matkapuhelinaineistojen, etuja ja rajoitteita ihmisten toiminnallisten alueiden segregaatiota käsittelevässä tutkimuksessa. Kolmanneksi selvitän, miten segregaatio ilmenee tarkasteltaessa ihmisten toiminnallisia alueita useilla ajallisilla tasoilla ja sen dynaamista vaihtelua. Lopuksi pohdin, miten ihmisen toiminnallisen alueen lähestymistapa voi auttaa kaupunkipolitiikkaa kasvavaan segregaatioon puuttumisessa. Väitöskirjani koostuu toiminnallisen alueen segregaatiotutkimusta koskevasta kirjallisuuskatsauksesta (ensimmäinen artikkeli) ja kolmesta empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimuksissani tarkastelen etnisiä eroja ihmisten toiminnallisten alueiden välillä Tallinnassa (toinen artikkeli), asuinyhteisöjen päivittäistä kaupunkitilan käyttöä Helsingissä (kolmas artikkeli) ja koronapandemiasta johtuvia muutoksia sosiaalisessa moninaisuudessa päiväsaikaan Tukholmassa (neljäs artikkeli). Empiirisissä tutkimuksissani yhdistelen segregaatiotutkimuksen ja toiminnallisten alueiden tutkimuksen lähestymistapoja ja menetelmiä sekä käytän matkapuhelinaineistoa pääasiallisena tiedonlähteenä. Väitöstutkimukseni osoittaa, että ihmisen toiminnallisen alueen lähestymistapa on rikastuttanut segregaatiotutkimusta merkittävästi tuomalla siihen uusia näkökulmia, menetelmiä ja tiedonlähteitä laajentaen näin ymmärrystä segregaation alueellisista, ajallisista ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista. Käsitteellisesti väitöskirjassani todetaan, että toiminnallisen alueen menetelmä tarjoaa mahdollisuuden tutkia segregaatiota eri puolilta – ihmisten, paikkojen ja liikkuvuuden näkökulmista. Metodologian osalta esitän, että matkapuhelinaineisto on yksi parhaiten soveltuvia tiedonlähteitä dynaamisten segregaatiorakenteiden tutkimiseen väestötasolla. Empiiriset päätulokseni voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensinnäkin tulokseni osoittavat segregaation liittyvän asuinalueeseen kuitenkaan olematta täysin asuinalueisiin liittyvä – ihmiset eriytyvät myös toiminnallisten alueiden, eivät vain kotiensa, näkökulmasta. Toisekseen tuloksista voi päätellä, että segregaatio liittyy arjen säännölliseen, mutta sitäkin enemmän epäsäännölliseen vapaa-ajan toimintaan. Toisin sanoen, ihmisten välisillä sosio-spatiaalisilla eroilla on taipumus korostua tavanomaisten arjen toimintojen ulkopuolelle, kuten vapaa-ajan vietossa, harrastusten parissa ja perinteisten juhlapäivien aikana. Kolmanneksi sosiaalisten ryhmien väliset vertailut osoittavat, että segregaatio on ajassa muuttuvaa, mutta pysyvää ilmiö – haavoittuvaisimmassa asemassa olevien yhteisöjen suhteellinen eriytyminen jatkuu asuinalueilta heidän muille elämänalueille. Lopuksi, väitöskirjassani nostan esiin tarpeen laajentaa asuinaluekeskeistä sosiaalisen sekoittamisen periaatetta kaupunkipolitiikassa huomioimaan alueellinen eriytyminen kokonaisuudessaan ihmisten kaikilla elämänalueilla – asuminen, työ ja opiskelu, palvelut, vapaa aika ja harrastukset sekä arkiliikkuminen kaupunkitilassa

Ethnic differences in activity spaces as a characteristic of segregation: a study based on mobile phone usage in Tallinn, Estonia

Given ongoing developments altering social and spatial cohesion in urban societies, a more comprehensive understanding of segregation is needed. Taking the mobilities turn' at heart, we move beyond place-based segregation approaches and focus on the practised urban experiences of individuals through a more comprehensive assessment of their activity spaces. This study contributes to people-based segregation research by mapping the activity spaces of individuals on the basis of mobile phone data in Tallinn (Estonia) and relating these activity spaces to (mainly) the users' ethnic background (i.e. Estonian versus Russian). Significant ethnic differences in terms of (1) the number of activity locations, (2) the geographical distribution of these locations, and (3) the overall spatial extent of activity spaces are found. We also find that these differences tend to deepen as the temporal framework is extended. We discuss the main implications for segregation research and highlight some avenues for further research

Segregation and the pandemic: The dynamics of daytime social diversity during COVID-19 in Greater Stockholm

In this study, we set out to understand how the changes in daily mobility of people during the first wave of the COVID-19 pandemic in spring 2020 influenced daytime spatial segregation. Rather than focusing on spatial separation, we approached this task from the perspective of daytime socio-spatial diversity – the degree to which people from socially different neighbourhoods share urban space during the day. By applying mobile phone data from Greater Stockholm, Sweden, the study examines weekly changes in 1) daytime social diversity across different types of neighbourhoods, and 2) population groups' exposure to diversity in their main daytime activity locations. Our findings show a decline in daytime diversity in neighbourhoods when the pandemic broke out in mid-March 2020. The decrease in diversity was marked in urban centres, and significantly different in neighbourhoods with different socio-economic and ethnic compositions. Moreover, the decrease in people's exposure to diversity in their daytime activity locations was even more profound and long-lasting. In particular, isolation from diversity increased more among residents of high-income majority neighbourhoods than of low-income minority neighbourhoods. We conclude that while some COVID-19-induced changes might have been temporary, the increased flexibility in where people work and live might ultimately reinforce both residential and daytime segregation.Peer reviewe

Nordic Entrepreneurship Check 2016

Although the Nordic countries have innovative economies with a skilled and well educated population, entrepreneurship culture has not been our strongest feature.  Several efforts have been made over the last years to strengthen this culture, but there are still significant systemic and competence challenges for startups and scaleups to grow on international markets.   The Nordic Entrepreneurship Check 2016 report offers an extensive mapping and analysis of the current state of the Nordic entrepreneurial ecosystem and benchmark it against the entrepreneurship ecosystems in London, Amsterdam and Berlin.  Furthermore, the report offers policy recommendations and suggests activities to improve the Nordic entrepreneurship ecosystem and Nordic collaboration in the field of entrepreneurship. We hope the report can serve as a tool for entrepreneurs, investors and policy makers to navigate and strengthen the Nordic entrepreneurship ecosystem to improve the level of innovation and competitiveness of Nordic companies looking to grow.