Disc Degeneration of Young Low Back Pain Patients A Prospective 30-year Follow-up MRI Study

Study Design. A prospective follow-up study. Objective. The aim of this study was to investigate whether early lumbar disc degeneration (DD) in young low back pain (LBP) patients predicts progression of degenerative changes, pain, or disability in a 30-year follow-up. Summary of Background Data. MRI is an accurate method for studying degenerative changes in intervertebral discs. Decreased signal intensity (SI) can be used as indication of decreased water content. Long-term prognosis of early DD remains unclear. Methods. In an earlier study, 75 conscripts aged 20 years with LBP had their lumbar spine examined by MRI. At a follow-up of 30 years, the subjects were contacted; 35 of 69 filled a pain and disability questionnaire, and 26 of 35 were also reexamined clinically and by MRI. The images were evaluated for decreased SI and other degenerative changes. Association between decreased SI of a disc at baseline and the presence of more severe degenerative changes in the same disc space at follow-up was analyzed using Fisher exact test. Association between decreased baseline SI and pain/disability scores from the questionnaire was analyzed with Kruskal-Wallis H test. Results. The total number of lumbar discs with decreased SI increased from 23 of 130 (18%) to 92 of 130 (71%)-from 0.9 to 3.5 per subject during the follow-up. Distribution of DD changed from being mostly in L4- L5 and L5-S1 discs to being almost even between the four lowermost discs. Discs that had even slightly decreased SI at baseline were more likely to have severely decreased SI at follow-up, compared to healthy discs (57% vs. 11%, P<0.001). Other degenerative changes were also more common in these discs. Severity of DD at baseline did not have a significant association with current pain or disability. Conclusion. In young LBP patients, early degeneration in lumbar discs predicts progressive degenerative changes in the respective discs, but not pain, disability, or clinical symptoms.Peer reviewe

Vitamin D receptor gene polymorphisms and susceptibility of hand osteoarthritis in Finnish women

We examined whether polymorphisms of the vitamin D receptor (VDR) gene was associated with individual risk of hand osteoarthritis (OA). Radiographs of both hands of 295 dentists and of 248 teachers were examined and classified for the presence of OA using reference images. The VDR ApaI and TaqI genotypes were determined by PCR-based methods. No association was observed between the VDR polymorphisms and the odds of overall hand OA. However, the carriers of the VDR t allele or At haplotype were at almost half the odds of symmetrical hand OA (odds ratio [OR] = 0.60, 95% confidence interval [CI] = 0.38–0.94 and OR = 0.59, 95% CI = 0.38–0.93, respectively) compared with the carriers of the T allele and of the non-At haplotype, respectively. Increased odds of this disease, on the contrary, was observed for women with two copies of the VDR a allele (OR = 1.93, 95% CI = 1.99–3.70) compared with women with the AA genotype. Conversely, the VDR a allele carriage was associated with a tendency of lowered odds of osteophyte (OR = 0.51, 95% CI = 0.25–1.03). When the genotype data were used to construct haplotypes, the VDR AaTt joint genotype appeared to pose a remarkably lower odds (OR = 0.26, 95% CI = 0.08–0.91) of osteophyte compared with the AAtt joint genotype. As a novel finding we observed a joint effect of a low calcium intake and VDR polymorphisms on symmetrical OA; the OR was 2.64 (95% CI = 1.29–5.40) for carriers of the aT haplotype with low daily calcium intake compared with non-carriers of the haplotype with high daily calcium intake. Our results suggest that VDR gene polymorphisms play a role in the etiology of symmetrical hand OA. Moreover, the association between the VDR gene and OA may be modified by calcium intake

Common interleukin-6 promoter variants associate with the more severe forms of distal interphalangeal osteoarthritis

INTRODUCTION: The objective of this study was to investigate the relationship of the IL-6 promoter variants G-597A, G-572C and G-174C (rs1800797, rs1800796 and rs1800795, respectively), which have been shown to affect both the transcription and secretion of IL-6, to symptomatic distal interphalangeal (DIP) osteoarthritis (OA). METHODS: A total of 535 women aged 45 to 63 years were included. Radiographs of both hands were taken and each DIP joint was evaluated (grade 0 to 4) for the presence of OA. Information on symptoms (pain, tenderness) in each joint was collected by using a self-administered questionnaire. Symptomatic DIP OA was defined by the presence of both radiographic findings of grade 2 or more and symptoms in at least two DIP joints, and symmetrical DIP OA by the presence of radiographic findings of grade 2 or more in at least one symmetrical pair of DIP joints. Common polymorphic loci in the IL-6 gene were amplified and the promoter haplotypes were reconstructed from genotype data with the PHASE program. Logistic regression analysis was used to examine the association between the IL-6 genotypes/diplotypes and the DIP OA outcome. RESULTS: The G alleles of two promoter single nucleotide polymorphisms (SNPs) G-597A and G-174C were more common among the subjects with symptomatic DIP OA than among those with no disease (P = 0.020 and 0.024, corrected for multiple testing). In addition, the carriage of at least one G allele in these positions increased the risk of disease (P = 0.006 and P = 0.008, respectively). Carrying a haplotype with the G allele in all three promoter SNPs increased the risk of symptomatic DIP OA more than fourfold (odds ratio (OR) 4.45, P = 0.001). Carriage of the G-G diplotype indicated an increased risk of both symmetrical DIP OA (OR 1.52, 95% confidence interval 1.01 to 2.28) and symptomatic DIP OA (OR 3.67, 95% confidence interval 1.50 to 9.00). CONCLUSION: The present study showed that the presence of G alleles at common IL-6 polymorphic promoter loci was associated with the more severe DIP OA outcomes, symmetrical and symptomatic

Genetic Influences on Hand Osteoarthritis in Finnish Women - A Replication Study of Candidate Genes

Peer reviewe

Association between changes in lumbar Modic changes and low back symptoms over a two-year period

Background: The association of Modic changes (MC) with low back pain (LBP) is unclear. The purpose of our study was to investigate the associations between the extent of Type 1 (M1) and Type 2 (M2) MC and low back symptoms over a two-year period. Methods: The subjects (n = 64, mean age 43.8 y; 55 [86%] women) were consecutive chronic LBP patients who had M1 or mixed M1/M2 on lumbar spine magnetic resonance imaging (MRI). Size and type of MC on sagittal lumbar MRI and clinical data regarding low back symptoms were recorded at baseline and two-year follow-up. The size (%) of each MC in relation to vertebral size was estimated from sagittal slices (midsagittal and left and right quarter), while proportions of M1 and M2 within the MC were evaluated from three separate slices covering the MC. The extent (%) of M1 and M2 was calculated as a product of the size of MC and the proportions of M1 and M2 within the MC, respectively. Changes in the extent of M1 and M2 were analysed for associations with changes in LBP intensity and the Oswestry disability index (ODI), using linear regression analysis. Results: At baseline, the mean LBP intensity was 6.5 and the mean ODI was 33%. During follow-up, LBP intensity increased in 15 patients and decreased in 41, while ODI increased in 19 patients and decreased in 44. In univariate analyses, change in the extent of M1 associated significantly positively with changes in LBP intensity and ODI (beta 0.26, p = 0.036 and beta 0.30, p = 0.017; respectively), whereas the change in the extent of M2 did not associate with changes in LBP intensity and ODI (beta -0.24, p = 0.054 and beta -0.13, p = 0.306; respectively). After adjustment for age, gender, and size of MC at baseline, change in the extent of M1 remained significantly positively associated with change in ODI (beta 0.53, p = 0.003). Conclusion: Change in the extent of M1 associated positively with changes in low back symptoms.Peer reviewe

HeMoHes - Parantavat ja modulaariset terveydenhuollon tilat

Terveyspalveluiden tarjonta muuttuu ammattilais- ja tuottajalähtöisestä kohti yksilöä tukevan ja parantavan ympäristön luomista lähelle asiakasta. Samalla monimutkaisia hoitoja keskitetään entistä suurempiin sairaalakeskuksiin. Hoitoympäristöjen ja tilojen suunnittelussa ja rakentamisessa ei ole riittävästi huomioitu henkilöstön näkemyksiä eikä joustoa näiden palveluita keskittävien ja hajauttavien tekijöiden välillä. Keskeinen ongelma ovat vanhanaikaiset ja joustamattomat tilaratkaisut. Investoinnit ovat monimutkaisia, kalliita, aikaa vieviä ja paikallisilla voimilla suunniteltuja ja rakennettuja vaikka terveydenhuolto pohjimmiltaan on samanlaista globaalisti. Projektin lähtökohtana oli selvittää moduuliratkaisujen mahdollisuuksia terveydenhuollon palveluiden paikkariippumattomampaan ja joustavampaan tuottamiseen. Modulaarisuuden avulla tilainvestoinnit voidaan osittaa kokonaisuuksiin, joiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa niihin erikoistuneet kansainväliset toimijat ja toimijaverkostot. Hankkeessa tunnistettiin useita eri malleja modulaarisuuden hyödyntämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon tilainvestoinneissa. Keskeistä on ensin tunnistaa ja määrittää hankkeen ja tilojen keskeiset tavoitteet, joihin innovatiivisilla suunnittelu- ja toteutusratkaisuilla pyritään. Tämän jälkeen voidaan päättää valittua tavoitetta edistävä modulaarisuutta hyödyntävä ratkaisutyyppi ja sitä tukevat menetelmät ja prosessit. Tutkimuksen mukaan modulaarisuudella voidaan tähdätä moniin eri tavoitteisiin, kuten tilojen muuntojoustavuuteen ja päivitettävyyteen, nopeaan aikatauluun, hyvään käytettävyyteen tai korkeaan rakentamisen laatuun. Näistä tavoitteista mm. sairaalahankkeissa keskeinen muuntojoustavuus ja nopea aikataulu jakautuvat edelleen tarkempiin tavoitteisiin, joihin tulee soveltaa erityyppisiä modulaarisia ratkaisuja

Nuorten yksinhuoltajaäitien kokemat haasteet : kirjallisuuskatsaus

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata nuorten yksinhuoltajaäitien kokemia haasteita. Tavoitteena oli tuottaa kirjallisuudesta tietoa neuvolatyöntekijöiden ja erilaisten nuorten äitien parissa työskentelevien järjestöjen saataville koskien nuorten yksinhuoltajaäitien kokemia haasteita. Aineisto rajattiin alle 20-vuotiaisiin äiteihin, jotka eivät eläneet parisuhteessa lapsen isän kanssa. Aineistoksi valikoitui kahdeksan tutkimusartikkelia ja yksi pro gradu -tutkielma. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä. Nuorten yksinhuoltajaäitien kokemat haasteet muodostivat seitsemän yläluokkaa. Sosiaaliset verkostot muodostavat haasteen nuorilla yksinhuoltajaäideillä. Haasteeksi koetaan riittämätön tuki etenkin lapsen isältä. Suhde lapsen isään ja isän valmius vanhemmuuteen voivat olla ongelmallisia. Kokemus äitiydestä voi olla epävarmuutta liittyen lapsen hoitoon ja kasvatukseen sekä sopeutumattomuutta äidin rooliin. Kasvaminen nuoresta aikuiseksi kuten itsenäistyminen ja vanhemmuuden yhteensovittaminen nuoruuteen koetaan usein haasteeksi nuorten yksinhuoltajaäitien keskuudessa. Henkisen hyvinvoinnin riskitekijät ovat yksinäisyys ja stressi. Selviytyminen arjesta ajan ja rahan puutteen vuoksi lisää nuoren yksinhuoltajaäidin elämän haastavuutta erityisesti ilman lapsen isän antamaa tukea. Katsauksen tulosten mukaan yksinhuoltajuus tekee haasteista syvempiä verrattuna parisuhteessa eläviin nuoriin äiteihin. Moninaisten haasteiden vuoksi nuorten yksinhuoltajaäitien riski stressille, ja sen myötä masennukselle, on suuri. Nuorille yksinhuoltajaäideille voisi olla hyödyllistä vertaistukiryhmien perustaminen sekä huomion kohdentaminen myös lapsen isän tai muun läheisen antaman tuen vahvistamiseen. Laajempi tutkimus aiheesta on tarpeellista, sillä yksinhuoltajuutta nuorten äitien keskuudessa ei ole tutkittu. Katsauksen avulla voidaan saada käsitys tutkimusaiheesta ja sen ongelmakohdista. Haasteita nuorten yksinhuoltajaäitien tutkimisessa voi aiheuttaa muun muassa yksinhuoltajuuden määrittely.The objective of this thesis was to describe challenges experienced by single young mothers. The aim was to clarify challenges, which could be used to inform professionals facing single young mothers at maternity and child welfare clinics. This thesis may also benefit organizations by providing relevant information. This thesis was performed as a review of the literature. Under 20-year-old single mothers were selected as the main study subject for this review. Eight representative research articles and one master’s thesis were selected for in-depth analysis. The data was analyzed using inductive content analysis. Seven categories emerged from the analysis. As expected, insufficiency of social net-works, especially inadequate support from the child’s father, was a major challenge experienced by single young mothers. Furthermore, problematic relationship with the child’s father, father’s inadequate preparedness towards paternity, adaptation to mother role and growing from adolescence to adulthood were experienced as challenges. Loneliness and stress were the mental health risk factors experienced by single young mothers. Everyday life, taking into account the lack of money and time, increased the experienced challenges of single young mothers. The aforementioned results lead to the conclusion that single parents experienced more challenges compared to mothers living in a relationship. Single young mothers’ risk for stress, which can lead to depression, might increase because of the multiple challenges. It could be beneficial to organize peer support groups to single young mothers and strengthen the support given by the father or other supporting persons. This thesis aims to increase the understanding of the challenges experienced by single young mothers. However, further studies are required to get a more accurate view of the challenges single young mothers face

Liikkuvuusharjoittelua jääkiekkomaalivahdeille : opas juniorimaalivahdeille

Jääkiekkomaalivahdin pelipaikka on haasteellinen fyysisten ominaisuuksien näkökulmasta ja vaatii useita eri ominaisuuksia. Jääkiekkomaalivahti tarvitsee pelin aikana suuria liikelaajuuksia torjuntojen onnistumiseksi. Liikkuvuuden ollessa rajoittunutta teho, nopeus ja tarkkuus kärsivät. Torjuntaliikkeet tapahtuvat nopeasti, joka liikkuvuuden rajoittuessa nostaa vammariskiä merkittävästi. Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa näyttöön perustuvaa liikkuvuusharjoittelua jääkiekkomaalivahdeille. Tavoitteena oli kehittää maalivahtien liikkuvuutta Rauman Lukossa. Tuoda liikkuvuutta ja sen harjoittamista osaksi perusharjoittelua sekä tukea jääkiekkomaalivahtien omatoimista harjoittelua. Opinnäytetyön teoria kerättiin tutkimuksista ja kirjallisuudesta, jotka sisälsivät tietoa jääkiekkomaalivahtipelistä, liikkuvuudesta ja liikkuvuusharjoittelusta. Toiminnallisen opinnäytetyön tuotoksena syntyi opas jääkiekkomaalivahtien liikkuvuusharjoittelusta. Opas koottiin opinnäytetyön teoriaosuuden pohjalta, joka sisältää lyhyen teoriaosuuden ja kahdeksan liikkuvuusharjoitetta. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistoiminnan konstruktiivisen mallin pohjalta, joka sisälsi oppaan pilotoinnin ennen varsinaisen oppaan valmistumista. Tutkimustietoa aiheesta löytyi vain vähän, joka teki opinnäytetyön kirjoittamisesta haasteellista. Objektiivinen lähestymistapa ja lähdekriittisyys oli tärkeää prosessin aikana, koska kirjoittajan oma mielipide eri liikkuvuusharjoittelun menetelmiin vaikutti kirjallisuuden sisältöön