Kirkon Ulkomaanavun ja suomalaisten herätysliikejärjestöjen yhteistyö Inkerin kirkon rakentamisessa vuosina 1988-1993

Neuvostoliitossa vuonna 1985 alkanut uudistuspolitiikka perestroika mahdollisti suomensukuisten inkeriläisten seurakuntaelämän vapautumisen vuonna 1988. Inkeriläiset ryhtyivät perustamaan uusia seurakuntia vanhoille asuinsijoilleen. Tutkimusajanjakson aikana seurakuntien määrä nousi kahdesta 26:een. Seurakunnat kuuluivat aluksi Viron evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja niistä muodostettiin vuonna 1990 Inkerin rovastikunta. Itsenäinen Inkerin kirkko aloitti toimintansa vuoden 1992 alussa, kun rovastikunta irtaantui Viron kirkosta. Oman piispan kirkko sai seuraavana vuonna. Inkeriläisseurakuntien uusi nousu sai Suomessa suurta huomiota ja suomalaisissa heräsi voimakas avustusinto inkeriläisiä ja heidän seurakuntiaan kohtaan. Spontaania avustustoimintaa ryhtyi koordinoimaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alainen Kirkon Ulkomaanapu (KUA). KUA perusti syksyllä 1988 Baltia-projektin, jossa työskenteli vuosina 1989-1993 3-4 projektisihteeriä. Projektin tärkeimpinä tehtävinä oli työvoiman kouluttaminen inkeriläisille seurakunnille. Sen lisäksi materiaalisen avun toimittaminen ja kirkkorakennusten kunnostaminen tai uudelleen rakentaminen olivat merkittäviä projektin hankkeita. Inkerissä tehtävästä avustustyöstä kiinnostuivat lähes kaikki Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toimineet herätysliikejärjestöt. Tutkimuksessa käsitellään evankelisten, heränneiden, esikoislestadiolaisten, ruotsinkielisten Rauhan Sana -lestadiolaisten, lestadiolaisen uudenheräyksen ja viidennen herätysliikkeen järjestöjen työtä Inkerissä. Herätysliikejärjestöt olivat taustoiltaan ja toimintatavoiltaan hyvin erilaisia. Suurin osa järjestöistä keskittyi julistustoimintaan, jonka seurauksena herätysliikkeiden lukuisista maallikkopuhujista tuli diakoneja tai pappeja Inkerin seurakuntiin. Osa järjestöistä suuntautui myös materiaaliseen avustustoimintaan ja järjesti talkoomatkoja Inkerin seurakuntien rakennuskohteisiin. Lähetysjärjestöinä toimineet herätysliikejärjestöt ryhtyivät tukemaan Inkerin kirkon tekemää lähetystyötä suomensukuisten kansojen keskuudessa. Herätysliikejärjestöjen suhteet kirkon keskushallintoon vaihtelivat huomattavasti. Muutamat järjestöistä kokivat kirkon johdon kontrolloivan niiden työtä, kun osa teki hyvin tiivistä yhteistyötä KUA:n kanssa ja tuki sen Baltia-projektia. Järjestöjen keskinäiset suhteet olivat osittain jännitteiset. Järjestöt olivat tottuneet tekemään töitä yksin ja itsenäisesti, mikä aiheutti ongelmia niiden vieraillessa samanaikaisesti Inkerin seurakunnissa. Avustustyön koordinoimiseksi herätysliikejärjestöt yhdessä KUA:n kanssa aloittivat säännölliset kokoontumiset. Niiden seurauksena eri osapuolet sitoutuivat yhteisiin pelisääntöihin Inkerin kirkon jälleenrakentamisessa. Siten varsin hajanainen ja erillään ollut järjestöjen avustustyö ja julistustoiminta saatiin keskinäiseen yhteistyöhön. Siinä osattiin yhdistää kahden erilaisen toimintakulttuurin vahvuudet, herätysliikkeiden kyky toimia nopeasti ja kansanliikkeinä, ja Kirkon Ulkomaanavun taito suunnitella ja koordinoida avustustyön laajaa ja monitahoista kokonaisuutta

Asumisen kiinteistöverotus - asuntojen ja niiden maapohjien kiinteistöverokohtelu : Lainopillinen tutkielma

Kiinteistöverotus on objektiverotusta, jossa verotuksen kohteena ovat kiinteistöt ja niillä sijaitsevat rakennukset. Veronsaajana on kiinteistön sijaintikunta. Kiinteistöverotusta on pidetty hyvänä verotulon lähteenä kunnille. Kiinteistöverotuksen tuottaman verotulon määrä on ollut tasaisessa vuosittaisessa kasvussa. Kiinteistöverotusta koskeva tutkimus ja keskustelu on vähäistä, mutta kiinteistövero on aika ajoin saanut osakseen kritiikkiä. Kiinteistöverotuksessa suurimman veropohjan muodostavat asuinrakennukset, erityisesti vakituiset asuinrakennukset. Kiinteistöverotuksen keskeisimpiä kysymyksiä on verokannan valikoituminen. Tässä tutkielmassa käsitellään kiinteistöverokantojen soveltumista asuinrakennusten osalta. Asuinkäytössä oleviin rakennuksiin sovelletaan pääsääntöisesti kahta verokantaa: vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia, sekä muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia. Tietyissä asumista muistuttavissa tilanteissa rakennukseen voidaan soveltaa myös yleistä kiinteistöveroprosenttia. Maapohjan osalta asumiseen liittyen maapohjaan voidaan soveltaa kahta verokantaa: yleistä kiinteistöveroprosenttia, sekä rakentamattoman rakennuspaikan veroprosenttia tiettyjen edellytysten täyttyessä asuinkäyttöön kaavoitetulla rakennuspaikalla. Tutkielmassa selvitetään ja systematisoidaan asumisen kiinteistöverokantojen soveltumisen osalta voimassa olevaa oikeustilaa, sekä aiheeseen liittyviä veropoliittisia kysymyksiä. Veropolitiikan osalta tutkielman pääpaino on etenkin asumisen kiinteistöverotuksen yksittäisten lainkohtien sekä systematiikan arvioimisessa veropoliittisesta näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa esitellään asumisen kiinteistöverotuksessa muodostuvia verotukia, sekä niiden mahdollisia veropoliittisia vaikutuksia. Tutkimusmenetelmä on lainoppi. Tutkielman tarkoitus on siis selvittää voimassa olevaa oikeutta asumisen kiinteistöverotuksen verokantojen soveltumisen osalta. Oikeustilasta tehdyt tulkinnat perustellaan oikeuslähtein. Tulkinnat perustuvat lähtökohtaisesti lain sanamuotoon. Oikeustilasta tehdyt tulkinnat liittyvät pääosin rajanvetoon asuinrakennuksiin sovellettavien veroprosenttien välillä. Tutkielmassa havaitaan, että asuinrakennusten kiinteistöverotuksessa viime kädessä ratkaiseva merkitys on rakennuksen tosiasiallisella käytöllä. Tosin merkitystä on myös sillä, mihin käyttöön rakennus on tarkoitettu. Käytännössä merkitystä on myös tietyillä rekisterimerkinnöillä, kuten sillä, onko rakennukselle merkattu väestötietojärjestelmässä jonkin henkilön vakituinen osoite. Asumisen kiinteistöverotukseen havaitaan liittyvän paikoittain tulkinnanvaraisia rajanvetotilanteita, joissa oikeustila jää osittain epäselväksi. Näiden todetaan heikentävän verotukselta vaadittavaa ennakoitavuutta. Ongelmallinen on erityisesti rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin soveltumisedellytys, jonka perusteella rakennuspaikkaan voidaan soveltaa korkeampaa veroprosenttia, mikäli rakennuksella sijaitsee muutoin kuin tilapäisesti käytöstä poistuneeksi katsottava rakennu

Non-Markovian waiting time distribution

Simulation methods based on stochastic realizations of state vector evolutions are commonly used tools to solve open quantum system dynamics, both in the Markovian and non-Markovian regime. Here, we address the question of waiting time distribution (WTD) of quantum jumps for non-Markovian systems. We generalize Markovian quantum trajectory methods in the sense of deriving an exact analytical WTD for non-Markovian quantum dynamics and show explicitly how to construct this distribution for certain commonly used quantum optical systems.Comment: journal versio

Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä (toisiolaki) : Toimeenpanon valmistelun kokonaiskuva

Sote-tietojen ensisijaisella käytöllä viitataan käyttötarkoitukseen, jota varten tiedot on alun perin tallennettu asiakasrekisteriin. Toissijaisella käytöllä tarkoitetaan näiden tietojen käyttöä muihin käyttötarkoituksiin. Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä (552/2019), jatkossa toisiolaki, on tullut voimaan toukokuun 2019 alussa. Toisiolaki luo yhdenmukaiset edellytykset käyttää sosiaali- ja terveydenhuollossa syntyvä asiakastietoja sekä muita liittyviä henkilötietoja tietoturvallisesti. Tietolupien käsittelyä halutaan sujuvoittaa sekä suojata paremmin asiakkaiden yksityisyyttä. Asiakastietoja voidaan jatkossa käyttää mahdollisimman joustavasti ja turvallisesti laissa sallituissa käyttötarkoituksissa, kuten tutkimukseen, kehittämiseen, innovaatiotoimintaa ja johtamiseen. Tietolupahakemukset ja tietojen tuottaminen eri lähteistä selkeytyy ja nopeutuu. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuoden 2018 alussa va. ohjausryhmän toisiolain mukaisen Tietolupaviranomaisen toiminnan käynnistämisen ja sen palvelujen kehittämisen tueksi. Tämän va. ohjausryhmän alaisuuteen perustettiin joukko työryhmiä, jotka ovat rakentaneet valmiuksia toisiolain toimeenpanoa varten. Tämä dokumentti kokoaa yhteen vuoden 2018 aikana tehdystä työstä, jossa valmisteltiin sosiaali- ja terveystietojen toisiolain toimeenpanoa

Lapsilähtöinen budjetointi

Tässä selvityksessä analysoitiin valtion vuoden 2020 budjetti sekä kolmen pilottikunnan vuoden 2018 tuloslaskelmat lapsibudjetoinnin menetelmin. Analyysilla vastattiin kysymykseen siitä, mikä osuus valtionhallinnon ja pilottikuntien määrärahoista kohdistuu lapsiin ja lapsiperheisiin. Selvityksessä rakennettiin lapsibudjetoinnin viitekehys edesauttamaan lapsibudjetoinnin käyttöönottoa osana valtiontalouden budjettiprosessia sekä kuntien talousjohtamista. Lisäksi selvityksessä tuotettiin kuntien ja kuntayhtymien käyttöön malli lapsibudjetoinnin verkkotyökalusta. Lapsibudjetointi tuottaa tietoa siitä, mikä osuus julkisista varoista käytetään lapsiin, ovatko nämä resurssit linjassa suhteessa lasten hyvinvoinnille asetettuihin tavoitteisiin ja mitkä ovat kohdistettujen resurssien ja niiden jakoperiaatteiden vaikutukset lasten hyvinvointiin ja oikeuksiin. Lapsibudjetointi on ennen kaikkea palveluiden järjestäjän tiedolla johtamisen väline, joka auttaa hahmottamaan julkisin varoin kustannettua palveluverkkoa ilman eri palvelukokonaisuuksien välisiä raja-aitoja. Lapsibudjetoinnin avulla eri palveluille kohdistettuja kustannuksia voidaan tarkastella ja seurata läpinäkyvästi, mikä auttaa mahdollisimman kustannusvaikuttavia julkisia lasten ja perheiden palveluita. Lapsibudjetoinnin toteuttaminen vaatii ennen kaikkea kansallista ohjeistusta ja poliittista tahtoa. Tältä osin sen kytkeminen osaksi kansallista valmisteilla olevaa lapsistrategiaa olisi luontevaa.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Aikuisten geneeriset elämänlaatumittarit terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa sekä terveys- ja kuntoutuspalvelujen vaikutusten arvioinnissa

TOIMIA-suositu

Kysynnän jousto - Suomeen soveltuvat käytännön ratkaisut ja vaikutukset verkkoyhtiöille (DR pooli): Loppuraportin tiivistelmä

Perinteisessä sähköenergiajärjestelmässä vaihtelevaan kulutukseen on sopeuduttu tuotantoa säätämällä esim. vesivoima- ja lauhdevoimalaitosten avulla. Jatkossa yhä suurempi osa tuotannosta on sellaista, jota ei teknisesti voida tai ei taloudellisesti kannata säätää, kuten sääriippuva tuuli- ja aurinkovoima, sekä tasaisesti ajettava ydinvoima. Kuormitus tarjoaa edullisen ratkaisun lisätä järjestelmään joustavuutta ainoastaan säätökapasiteetiksi rakennettavan sähköntuotannon sijaan. Tuntitason tehotasapainon hallinnan lisäksi joustavasti ohjattavissa oleva kuormitus muodostaa merkittävän potentiaalin myös voimajärjestelmän erilaisille nopeille reserveille. Näiden tarve korostuu järjestelmässä olevan pyörivän massan (inertian) määrän vähentyessä.Valtakunnallisten tehohuippujen aikaan sähköenergian hinta yleensä nousee selvästi. Samaan aikaan käytössä on yleensä paljon päästöjä aiheuttavia energiantuotantomuotoja. Kysynnän jouston avulla voidaan sähkönkulutusta siirtää kalliista tehohuipuista edullisempiin ajankohtiin. Mikäli kysyntäjouston seurauksena tuotanto muuttuu esimerkiksi hiililauhteella tuotetusta sähköstä vesivoimaksi, pienentyvät myös sähköntuotannon päästöt. Sähkönjakeluverkon tasolla saattaa kuitenkin esiintyä tilanteita, jolloin paikallisen verkon huippukuormitus osuu ajankohtaan, jolloin halpa energia ja kysynnän jousto lisäisivät entisestään verkon huippukuormitusta. Tämä lisää osaltaan kysynnän jouston problematiikkaa.Ilmastonmuutoksen hillitseminen on taustalla myös uusissa rakentamiseen liittyvissä energiatehokkuusmääräyksissä, joiden tavoitteena on ohjata rakentamista yhä energiatehokkaampaan ja uusiutuvia energialähteitä hyödyntävään suuntaan. Energiatehokkuutta arvioitaessa tuleekin kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota myös hetkellisiin tehohuippuihin ja käyttöprofiileihin. Kysynnän jouston tarve ja tavoitteet tulee nähdä myös tarpeellisena osana tulevassa lähes nollaenergia eli nZEB-rakentamisessa.Kysynnän jousto sisältää laajan joukon erilaisia toimintoja, joiden merkitys, tarve ja ansaintalogiikka vaihtelevat toimijan näkökulmasta. Kysynnän joustolla voidaan ymmärtää välillinen esimerkiksi hinnoittelurakenteilla toteutettava vaikuttaminen asiakkaan käyttäytymiseen, vaihtelevaan energian hintaan pohjautuvat suorat ohjaustoimenpiteet sekä siirto- ja jakeluverkon tarpeista tulevat ohjaukset, kuten. kuorman toimiminen kantaverkkoyhtiön reservinä tai yötariffiin kytketyn kuorman porrastaminen. Seuraavassa on kuvattu lyhyesti kysynnän jouston mahdollisuuksia ja tarpeita eri toimijoiden näkökulmasta:- Kantaverkkoyhtiölle kysynnän jousto tarjoaa mahdollisuuksia tehotasapainon hallintaan ja taajuuden säätöön käyttö- ja häiriöreservien osalta sekä mahdollisesti myös joustavuutta tehopula -tilanteiden hallintaan.- Sähkön vähittäismyyjä voi hyödyntää kysynnän joustoa sähkön hankinnan suunnittelussa, tasevastaavana oman taseensa hallinnassa muiden toimenpiteiden rinnalla, säätösähkömarkkinoiden tarjouksissa sekä uusien tuotteiden ja oman liiketoiminnan kehittämisessä.- Jakeluverkkoyhtiö voi hyödyntää kysynnän jouston mahdollisuuksia pitkän aikavälin verkon suunnittelussa verkon mitoitustehon näkökulmasta sekä reaaliaikaisessa käyttötoiminnassa esim. poikkeustilanteiden aikaisen huipputehon hallinnassa.- Sähkön loppukäyttäjän näkökulmasta kysynnän jousto mahdollistaa mm. sähkön käytön edullisen hinnan aikana, ostosähkön vähentämisen, oman pientuotannon täysimääräisen hyödyntämisen, huipputehojen pienentämisen sekä mahdollisesti liittymäkoon rajoittamisen.- Laite- ja järjestelmätoimittajille sekä palvelun tarjoajille (esim. kuormia aggregoiva ”jousto- operaattori”) kysynnän jousto tarjoaa uusia tuote- ja liiketoimintamahdollisuuksia.Kysynnän jouston laajamittainen hyödyntäminen edellyttää eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Etäluettavat energiamittarit (AMR, Automated Meter Reading), joiden osalta Suomi on edelläkävijä maailmanlaajuisesti, mahdollistavat todelliseen tuntikulutukseen pohjautuvan taseselvityksen sekä vähittäismarkkinoille uusia tuntihinnoitteluun perustuvia hinnoittelumalleja. Nämä puolestaan mahdollistavat asiakkaan osallistumisen kysynnän jouston tuntimarkkinoille. Lisäksi etäluentajärjestelmää käytetään jo tänä päivänä kuormien ohjaamiseen asiakkaan käytössä olevien tariffien mukaisesti (esim. yö-/päiväsähkö). Olemassa olevaa AMR-infrastruktuuria on kansantaloudellisessa mielessä järkevää käyttää myös suoraan kuorman ohjaukseen siinä määrin kuin asennettu infrastruktuuri sen mahdollistaa.Kysynnän jouston potentiaalia tarkasteltiin energian kulutuksen ja tyypillisimpien laitetehojen lähtökohdista. Vuodenajasta, vuorokaudesta ja vuorokauden tunnista riippuen potentiaalit vaihtelevat voimakkaasti. Suurimmat ohjauspotentiaalit ovat lämmityskaudella sähkölämmityksessä sekä käyttöveden lämmityksessä läpi vuoden. Mahdollisuuksia on myös isompien kiinteistöjen ilmanvaihdon, jäähdytyksen ja valaistuksen ohjauksessa sekä mm. ulkovalaistuksessa, autolämmityksissä, erilaisissa lisälämmitysvastuksissa sekä erikoiskohteissa, kuten kasvihuoneet.Tehtyjen analyysien ja verkkoyhtiöille tehdyn kyselyn perusteella AMR-mittareiden ohjausaikatauluun kytketyn ohjausreleen kautta on ohjattavassa yli 1 000 MW pääosin erilaista sähkölämmitys- ja lämminvesivaraajakuormaa. Tämä ohjattavissa oleva kuormitus olisi otettavissa käyttöön hyvinkin nopeasti, ja hyödynnettävissä esim. day-ahead (Elspot) -markkinoilla toimittaessa. Käytännön toteutus vaatii kuitenkin vielä tietojärjestelmärajapintojen standardointia siten, että ohjaussignaalit kulkevat saumattomasti sähkönmyyjien ja verkkoyhtiöiden välillä. AMR-mittareiden ns. kuormanohjausreleeseen on kytkettynä samaa suuruusluokkaa oleva määrä ohjattavaa kuormaa, jota voitaisiin hyödyntää päivän sisällä tapahtuvissa ohjauksissa (intra-day (Elbas), säätösähkömarkkina). Riittävän nopeaan ja luotettavaan tiedonsiirtoon sekä mittareiden ja keskusten asennuksiin liittyy ohjausaikatauluun perustuvaan ohjaukseen verrattuna enemmän teknisiä haasteita. Jakeluverkkoyhtiöiden valvontamallia, esim. innovaatiokannustimen muodossa, tuleekin kehittää siten, että se luo kannusteita verkkoyhtiöille edistää AMR-mittareiden kautta ohjattavissa olevan ohjauspotentiaalin täysimääräistä hyödyntämistä.Day-ahead ja intra-day markkinoita merkittävämmän taloudellisen potentiaalin tarjoavat kantaverkkoyhtiön olemassa olevat, maailmanlaajuisesti edistykselliset, käyttö- ja häiriöreservimarkkinat. Nykyistä AMR –teknologiaa ei voida sellaisenaan käyttää nopeisiin ohjauksiin, vaan reservimarkkinoille tarjottava kuorman ohjaus vaatii teknisesti kehittyneempiä ratkaisuja. Todennäköisesti reservimarkkinoille tarjottava kysynnän jousto laajenee ensin isompien kiinteistöjen kuormien ohjauksista; esim. reservimarkkinoille hyvin soveltuvat ilmanvaihto-, jäähdytys- ja valaistuskuormat muodostavat satojen megawattien suuruisen kuormituksen valtakunnan tasolla.Isompien kiinteistöjen (palvelu-, liike ja toimistorakennukset) ohjauksissa kiinteistöautomaatiojärjestelmät ovat ensisijainen ratkaisu kysynnän jouston toimintojen kehittämiseen. Myös pienasiakkaiden (kotitalous- ja vapaa-ajan kiinteistöt) kuormien ohjauksissa tarvitaan AMR-mittaria kehittyneempiä järjestelmiä, jos halutaan tarjota ohjauksia reservimarkkinoille tai toteutetaan älykkäämpiä ohjauksia, esim. kun asiakkaalla on omaa pientuotantoa. Taloudellinen kannattavuus on yleisesti ottaen sitä parempi, mitä reaaliaikaisemmilla markkinoilla operoidaan.Sähkön myyjän näkökulmasta Day-ahead tai intra-day markkinoihin tai tasehallintaan liittyvällä kysynnän joustolla saavutettavien taloudellisten hyötyjen realisoitumista edesauttaa se, että kysynnän jouston toteutukseen vaadittava infrastruktuuri on lähes valmiina. Mikäli kysyntäjoustotuotteen tarjoaa joku muu kuin asiakkaan sähkönmyyjä, tulee luoda menettely, jolla ratkaistaan tasevastuuseen liittyvät kysymykset.Sähkönmyyjällä ja jakeluverkkoyhtiöllä on periaatteellinen eturistiriita suhteessa kysynnän joustoon. Kun kuormituksia ohjataan kaikille asiakkaille yhtenäisen ohjaussignaalin, kuten sähkön markkinahinnan perusteella, vähenee normaali kuormien risteily, mikä kasvattaa verkon tehoja. Tehopohjaisen maksukomponentin sisältävä siirtotariffi puolestaan luo asiakkaalle kannusteen kiinnittää huomiota myös omiin huipputehoihin. Todellisella jakeluverkolla ja kuormitustiedoilla tehdyissä simuloinneissa ilmeni, että tarkastellussa jakeluverkossa huipputehot (suurin tuntikeskiteho) kasvavat merkittävästi, mikäli kuormia ohjataan markkinaperusteisesti. Tätä kuormien kasvua on simulointien perusteella mahdollista tasoittaa tehopohjaisilla siirtotariffeilla. Tehopohjainen hinnoittelu voidaan toteuttaa esim. asiakkaan toteutuneeseen huipputehoon tai liittymispisteeseen määriteltyyn tehorajaan tai -kaistaan perustuvan maksukomponentin avulla. Sähkön myyjän hinnoittelu voi siitä huolimatta perustua edelleen tuntihinnoitteluun, esim. spot-hintaan, jolloin asiakkailla on kannuste optimoida kuormia myös markkinahintojen perusteella. Tehopohjainen hinnoittelu voidaan nähdä jopa edellytyksenä järjestelmän kokonaistehokkuuden toteutumisen näkökulmasta, jotta markkinahinta-pohjaisella ohjauksella saavutettava hyöty ei eliminoidu verkon kapasiteettitarpeen kasvamisena ja siten asiakkaiden korkeampina siirtomaksuina.Keskeistä kysynnän jouston laajamittaiselle hyödyntämiselle on muodostaa kokonaisvaltainen näkemys kysynnän jouston toiminnallisuudesta ja eri toimijoiden mahdollisesti ristikkäisistäkin rooleista, kaikkien toimijoiden liiketoimintaa tukevasta markkinamallista, tiedonsiirtorajapintojen yhteensovittamisesta sekä kysynnän joustoa edistävän lainsäädännön kehittämisestä. Erityisesti kysyntäjouston ansaintalogiikka vaatii kehittämistä, asiakkaiden ymmärrystä tulee lisätä ja asiakkaille tulee tarjota kannusteita kysynnän joustoon osallistumiseen. Kuorman ohjauksen käyttöönotto edellyttää myös uusien ja uusittavien kiinteistöjen sähköverkon ja laitevalintojen suunnittelun tavoitteellista ohjausta. Lainsäädäntöön liittyvien kysymysten lisäksi keskeisiä esteitä kysynnän jouston toteutumiselle yleisesti ovat hajanainen toimialakenttä (suuri määrä erilaisia toimijoita), standardoimattomat prosessit, tietojärjestelmien rajapinnat ja toimintavasteiden suuri hajonta, sekä asiakkaan kuormien ohjattavuustiedon puuttuminen.Tutkimusprojektin lopputuloksena esitetään lukuisa joukko toimenpiteitä, joilla voidaan edesauttaa laajamittaisen kysynnän jouston yleistymistä. Vastuu toimenpiteistä jakautuu laajasti toimialan yrityksille (mm. sähkön myyjät ja verkkoyhtiöt), toimialan järjestöjen edustajille sekä viranomaisille. Toimenpiteet liittyvät:- kysynnän jouston tuotteistamiseen sähkön myyjän ja jakeluverkkoyhtiön toimintojen osalta,- eri sidosryhmien informointiin ja koulutukseen,- toimintatapojen yhtenäistämiseen toimintaprosessien sekä teknisten järjestelmien osalta,- lainsäädännön, viranomaismääräysten ja ohjeiden kehittämiseen, joihin sisältyy erityisesti verkkoliiketoiminnan valvontamallin ja rakennusmääräysten kehittäminen.Vaikka kysynnän jouston laajamittainen käyttöönotto edellyttää vielä paljon erilaisia toimenpiteitä, niin olemassa oleva infrastruktuuri ja markkinapaikat sekä meneillään oleva kehitystyö luo uskoa kysynnän jouston laajamittaisen toteutuksen käynnistymiselle lähitulevaisuudessa

Tietotuotantomalli-käsikirja

Tietotuotantomalli-käsikirja on Valtava-hankkeessa 2020–2021 tuotettu opas tietotuotannon suunnitteluun ja kehittämiseen. Käsikirjalla pyritään yhtenäistämään käytäntöjä sekä avaamaan tietotuotannon eri työvaiheita ja niissä huomioon otettavia asioita. Tavoitteena on tarjota viitemalli tietotuotannolle ja sen kehittämiselle, edistää yhdenmukaisempaa tietotuotantoa sekä tukea tietotuotannon asiantuntijoiden välistä yhteistyötä.Julkaisun sähköinen versio:https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULTTKK</a