Ilmastovuosikertomus 2021

Ilmastolain mukaan valtioneuvosto toimittaa vuosittain eduskunnalle ilmastovuosikertomuksen, jolla seurataan yleistä päästökehitystä ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman tavoitteiden toteutumista. Lisäksi se sisältää kartoituksen politiikkatoimista ja arvion sopeutumissuunnitelman toimeenpanotilanteesta. Kertomuksessa tarkastellaan taakanjakosektorin velvoitteiden saavuttamista ja kokonaispäästökehitystä suhteessa vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen. Ennakkotietojen perusteella Suomi saavuttaa kaudelle 2013–2020 asetetun velvoitteen. Vuonna 2020 erityisesti päästökaupan ohjausvaikutuksen tehostuminen ja koronapandemia vähensivät päästöjä. Taakanjakosektorin päästöt eivät ole viime vuosina vähentyneet yhtä nopeasti kuin päästökauppasektorin. Pikaennakkotietojen mukaan päästökehitys oli kuitenkin viime vuonna suotuisaa. Tilannekuva on tässä vaiheessa puutteellinen ja tarkentuu myöhemmin. EU on tehnyt päätöksen vuoden 2030 tavoitteen kiristämisestä. Tulevana kesänä julkaistaan tähän liittyvät lainsäädäntöehdotukset. Suomen tähän asti suunnittelemat toimet eivät riitä nykyistä tiukempaan päästövähennystavoitteeseen. Lisätoimia sisällytetään valmisteilla olevaan uuteen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaan ja ilmasto- ja energiastrategiaan. Näitä tarvitaan sekä vuoden 2030 tavoitteen että hiilineutraaliustavoitteen 2035 saavuttamiseksi

Klimatårsberättelse 2021

Enligt klimatlagen ska statsrådet varje kalenderår sända riksdagen en klimatårsberättelse som ska innehålla uppgifter om den allmänna utsläppsutvecklingen och information om hur målen i den klimatpolitiska planen på medellång sikt har förverkligats. Dessutom ska klimatårsberättelsen innehålla en kartläggning av de politiska åtgärderna och en bedömning av verkställighetsläget när det gäller anpassningsplanen. I berättelsen granskas i vilken grad åtaganden inom ansvarsfördelningssektorn har fullgjorts samt utvecklingen av de totala utsläppen i förhållande till målet om klimatneutralitet 2035. På basis av preliminära uppgifter kommer Finland att fullgöra åtagandet för perioden 2013–2020. År 2020 minskade utsläppen i synnerhet till följd av utsläppshandelns effektivare styrande effekt och coronapandemin. Under de senaste åren har utsläppen inom ansvarsfördelningssektorn inte minskat lika snabbt som inom utsläppshandelssektorn. Enligt förhandsuppgifter var utsläppsutvecklingen dock gynnsam i fjol. I detta skede är lägesbilden bristfällig och den preciseras senare. EU har beslutat om att målet för 2030 ska skärpas. Lagstiftningsförslag i anslutning till detta kommer att offentliggöras i sommar. De åtgärder som Finland hittills har planerat räcker inte till för att uppnå ett strängare mål för utsläppsminskningen. Ytterligare åtgärder inkluderas i den nya klimatpolitiska planen på medellång sikt som är under beredning och i klimat- och energistrategin. Dessa behövs både för att uppnå målet för 2030 och för att uppnå målet om klimatneutralitet 2035

Annual Climate Report 2021

Under the Climate Change Act, the Government will submit to Parliament each year an annual climate change report, which is used to monitor the general trends in emissions and the achievement of emissions reduction targets included in the medium-term plan for climate change policy. The report will also contain an overview of policy measures and an assessment of the status of implementation of the adaptation plan. This report explores progress towards fulfilling the obligations set for the effort sharing sector and the overall emissions trend in relation to the 2035 carbon neutrality target. Based on preliminary data, Finland is on track to fulfil its obligation for the 2013–2020 period. In 2020, emissions were especially reduced by the enhanced guiding effect of emissions trading and by the coronavirus pandemic. In recent years, emissions have not decreased as fast in the effort sharing sector as in the emissions trading sector. According to proxy estimates, however, last year saw positive emission trends. The situational picture is currently incomplete and will be refined later. The European Union has decided to tighten the 2030 target. Related legislative proposals will be published during this coming summer. The measures thus far planned by Finland are insufficient to achieve a stricter emissions reduction target. Additional measures will be incorporated into the new Medium-term Climate Change Policy Plan and Climate and Energy Strategy that are currently being prepared. These will be required to achieve both the 2030 target and the 2035 carbon neutrality target

Ilmanlaatu Uudenmaan ympäristökeskuksen seuranta-alueella vuosina 2004–2008

Uudenmaan ympäristökeskuksen seuranta-alueen ilmanlaatu oli vuosina 2004–2008 enimmäkseen hyvä tai tyydyttävä. Ilmanlaatu heikkeni kuitenkin ajoittain huonoksi tai erittäin huonoksi, kun hengitettävien hiukkasten pitoisuudet kohosivat hyvin korkeiksi suurimmissa taajamissa. Katujen keväinen pölyäminen oli suurin syy korkeisiin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin. Vuosina 2004–2008 tehdyissä mittauksissa ei kuitenkaan havaittu hengitettävien hiukkasten raja-arvojen ylityksiä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksille annettu vuorokausiohjearvo sen sijaan ylittyi ajoittain. Pääkaupunkiseudulla ja Lohjalla tehtyjen mittausten perusteella voidaan arvioida, että pienhiukkasten pitoisuudet olivat vuosipitoisuudelle annetun tavoite- ja raja-arvon alapuolella. Typpidioksidin ja typenoksidien pitoisuudet eivät ylittäneet vuosina 2004–2008 raja- tai ohjearvoja Uudenmaan seuranta-alueen mittausasemilla. Myös passiivikeräinmenetelmällä yhdeksän kunnan alueella määritetyt typpidioksidin pitoisuudet olivat selvästi vuosiraja-arvon alapuolella. Pääkaupunkiseudulla, Porvoon Kilpilahden teollisuusalueen ympäristössä la tehtyjen mittausten perusteella voidaan arvioida, että otsonipitoisuudet ylittivät Uudenmaan seuranta-alueella sekä terveys- että kasvillisuusperusteiset pitkän ajan tavoitteet. Kuitenkaan vuodelle 2010 annetut tavoitearvot eivät ylittyneet. Pääkaupunkiseudulla tehtyjen mittausten ja päästökartoitusten perusteella rikkidioksidipitoisuudet olivat seurantaalueella pääosin alhaisia eivätkä ylittäneet raja-arvoja. Samoin voidaan olettaa, että hiilimonoksidin, bentseenin ja lyijyn pitoisuudet olivat raja-arvojen alapuolella ja arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuudet vastaavasti tavoitearvoja alhaisempia. Polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista on riittämättömästi tietoja toistaiseksi. On kuitenkin mahdollista, että bentso(a)pyreenin tavoitearvo ylittyi tiiviillä pientaloalueilla, joilla poltetaan paljon puuta tulisijoissa. Uudenmaan seuranta-alueella merkittävin ilmanlaatua heikentävä päästölähde on autoliikenne. Vuosina 2004–2007 liikennesuorite kasvoi Uudenmaan seuranta-alueella ja kääntyi lievään laskuun vuonna 2008 taloudellisen taantuman seurauksena. Liikenteen päästöt ovat seurantajaksolla vähentyneet 15–25 %. Myös alueen pienpolton päästöt ovat merkittäviä ja matalan päästökorkeuden takia niiden haitat voivat olla huomattavia asuinalueilla. Energiantuotannon päästöt vaihtelevat suuresti vuosittain teollisuuden energiantarpeesta, vesivoiman saatavuudesta ja sähköntuonnista riippuen. Teollisuuden hiukkaspäästöt laskivat ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt kasvoivat jonkin verran vuosina 2004–2008. Teollisuuden typenoksidien päästöt pysyivät likimain ennallaan. Vuosina 2004–2005 toteutetussa bioindikaattoriseurannassa ilman epäpuhtauksien vaikutukset näkyivät mäntyjen runkojäkälissä sekä neulasten rikki- ja typpipitoisuuksissa. Muutokset olivat selvimpiä alueilla, joilla myös ilman epäpuhtauksien kuormitus oli suurin. Aiempiin seurantoihin verrattuna liikenteen typenoksidipäästöjen vaikutusalue oli laajentunut liikennemäärien kasvun ja asutuksen levittäytymisen seurauksena

Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöjen laskenta. ALas-mallin menetelmäkuvaus ja laskentojen tuloksia 2005–2018

Kuntien ja alueiden merkitys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on suuri. Valtio osaltaan ohjaa ilmastonmuutosta hillitsevän politiikan toimeenpanoa lainsäädännön tasolla, mutta useat käytännön toimet toteutetaan kunnissa. Kuntien tulee keskimäärin olla hiilineutraaleja vuonna 2035, joka on Suomen itselleen asettama hiilineutraaliuden tavoitevuosi. Useat kunnat, kaupungit sekä jotkin maakunnat tavoittelevat päästövähennyksiä jopa kansallisia ja Euroopan Unionin tavoitteita nopeammin. Yksi keskeisimmistä työkaluista hiilineutraaliuden tavoittelussa on kasvihuonekaasupäästöjen vuosiseuranta, jonka avulla päästövähennystoimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan mitata suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Tässä raportissa kuvataan uuden, kuntien ja alueiden kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan tarkoitetun Alueellinen Laskenta (ALas) -mallin laskentaperiaatteet sekä luodaan katsaus mallilla laskettuihin Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöihin vuosina 2005–2018. ALas-malli noudattaa kansainvälisen GPC-päästölaskentastandardin (GHG Protocol 2014) ohjeistusta. Mallilla lasketut kuntien päästöt summautuvat IPCC:n (2006) ohjeiden mukaisiin, YK:lle ja EU:lle raportoitaviin Suomen virallisiin päästöihin. Laskentaperiaate on käyttöperusteinen, jossa lähtökohtana ovat alueen tuotantoperusteiset päästöt, mutta osa päästöjä aiheuttavista toiminnoista lasketaan kulutuksen perusteella, riippumatta niiden maantieteellisestä syntypaikasta. ALas sisältää 80 päästösektoria, joiden laskennassa pyritään käyttämään paikallista dataa aina kun mahdollista, mutta joidenkin sektorien kohdalla kansallisia päästötietoja on allokoitu kunnille erilaisin jakoperustein. Päästöistä lasketaan hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöt sekä F-kaasut omana kokonaisuutenaan, ja tulokset esitetään hiilidioksidiekvivalentteina. Bioperäiset polttoaineet ovat hiilidioksidin osalta laskennallisesti nollapäästöisiä. Kuntien tavoitteiden seurantaan tarkoitettua oletuslaskentamallia kutsutaan Hinku-laskennaksi. Tällöin seurannan ulkopuolelle jätetään sellaisia päästöjä, joihin kunnassa ei välttämättä pystytä kovin paljon vaikuttamaan. Laskentaan eivät tässä tapauksessa kuulu päästökauppaan kuuluvan teollisuuden polttoaineiden käytön, teollisuuden koko sähkönkulutuksen, teollisuuden jätteiden käsittelyn eivätkä paketti-, linja- ja kuorma-autojen läpiajoliikenteen aiheuttamat päästöt. Lisäksi kunnan alueella tapahtuvasta tuulivoiman tuotannosta lasketaan päästökompensaatio. Hinku-laskennan ohella ALas-mallilla tuotetaan päästötulokset myös ilman kompensaatiota tai muita rajauksia. Päästöjä voidaan lisäksi tarkastella erikseen päästökauppa- ja taakanjakosektoreilla. Kuntien Hinku-laskennan tulokset osoittavat, että lähes kaikissa Suomen kunnissa päästöt ovat vähentyneet vuodesta 2005. Muutos on ollut kunnissa keskimäärin -15 %, mutta kuntien ja alueiden välinen vaihtelu on erittäin suurta. Keskeiset syyt myönteiseen, mutta ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta toistaiseksi hitaaseen kehitykseen ovat öljylämmityksen väheneminen, muutokset kaukolämmön tuotannon polttoainekäytössä sekä tuulivoiman tuotanto. Myös sähkönkulutuksen, teollisuuden, tieliikenteen ja jätteiden käsittelyn päästöt ovat yleisesti vähentyneet. Sen sijaan maatalouden ja F-kaasujen päästöissä ei ole nähtävissä vastaavaa kehitystä

Kohti hiilineutraalia kuntaa: ilmastoverkoston vaikutus kunnan ilmastotyöhön ja päästöihin

Kunnilla on suuri rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Yhä useampi kunta on asettanut itselleen merkittäviä päästövähennystavoitteita. Tavoitteilla ja suunnitelmilla nähdään olevan tärkeä rooli kansallisen ilmastopolitiikan toteuttamisessa. Kuntien strategioiden yhteyttä päästövähennyksiin on ollut kuitenkin vaikea osoittaa. Edes lisääntyneen ilmastotyön yhteyttä päästövähennyksiin ei ole pystytty suoraan todentamaan. Tässä työssä selvitettiin Kohti hiilineutraalia kuntaa (Hinku) -verkoston vaikutusta kuntien kasvihuonekaasupäästöihin, aurinkosähkön käyttöönottoon ja kuntien ilmastotyöhön. Verkostoon liittyneet kunnat pyrkivät saavuttamaan 80 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennyksen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2007 päästöihin. Työssä tarkasteltiin Manner-Suomen kuntien päästökehitystä tilastollisella analyysillä, jossa useita muun muassa kuntien rakenteeseen, energiajärjestelmään ja maantieteeseen liittyviä tekijöitä kontrolloitiin niin, että Hinku-verkoston vaikutukseen päästiin käsiksi. Tämän lisäksi haastateltiin 40 ennen vuotta 2019 verkostoon liittyneen Hinku-kunnan edustajat. Haastatteluissa kysyttiin Hinku-verkoston roolista kunnan ilmastotyössä. Lisäksi kysyttiin kuntien kohtaamista ilmastotyön haasteista ja onnistumisista, sekä eri toimijoiden rooleista kunnan ilmastotyössä. Työn tulokset osoittavat, että Hinku-verkoston jäsenyydellä ja kunnan kasvihuonekaasupäästöjen välillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys. Analyysin mukaan Hinku-verkostoon liittyminen pienentää kunnan päästöjä, niiden ollessa noin 3,1 prosenttia alemmalla tasolla kuin mitä ne olisivat ilman Hinku-verkostoa, kun muut päästöihin vaikuttavat tekijät on huomioitu. Hinkuun liitytään kunnanvaltuuston päätöksellä, usein aktiivisen kunnan avainhenkilön tai verkostoa koordinoivan Suomen ympäristökeskuksen edustajan kannustuksesta. Haastattelujen mukaan johdon sitoutuminen on ollut tärkeää. Usein verkostoon liittyminen on ollut luonnollinen jatkumo kunnassa jo tehdylle ilmastotyölle, mutta liittyminen on voitu nähdä myös uutena avauksena tai imagoa nostattavana tekijänä. Haastattelujen mukaan verkostolta on saatu motivaatiota, inspiraatiota ja vertaistukea. Lähes puolessa haastatelluista kunnista verkoston kautta saatu asiantuntijatuki koettiin arvokkaaksi. Verkostolta oltiin saatu myös viestintätukea ja medianäkyvyyttä. Muutamassa kunnassa Hinkun myötä kunnan strategioihin oltiin lisätty ilmastotyön kirjauksia, joskin monissa kunnissa konkreettiset toimenpiteet olivat lähteneet liikkeelle hitaasti. Ilmastotyön haasteina oli koettu muun muassa organisaatiomuutosten ja henkilövaihdosten vaikutukset Hinku-työn eteenpäin viemiseen, sekä niukat taloudelliset resurssit. Konkreettisia ilmastotoimia oli toisaalta edistänyt se, että niitä oli voitu perustella päättäjille Hinku-jäsenyydellä. Kuntien edustajista 60 prosenttia koki, että Hinku-verkostoon liittyminen on edistänyt päästövähennyksiä konkreettisten toimenpiteiden kautta. Haastattelujen mukaan tärkeimpien konkreettisten toimien joukossa on ollut muun muassa energiantuotantoon, rakennusten energiatehokkuuteen, liikenteeseen ja aurinkosähköön liittyviä toimia. Hinku-kunnat eroavat keskenään suuresti ilmastotyön suunnitelmallisuudessa ja toimeenpanossa. Tässä työssä tunnistetut, ilmastotyössä onnistuneiden kuntien käyttöön ottamat toimenpiteet liittyvät käytännössä kunnan johdon sitoutumiseen, henkilöstön aktiivisuuteen ja työn riittävään resurssointiin. Onnistumisia on koettu, kun ilmastotyö on jalkautettu läpi toimialojen, kokemuksia on vaihdettu, ja ilmastotyöhön on osallistettu useita eri toimijoita. Työn tulosten perusteella Hinku-verkoston keskitetylle tuelle ja kuntien yhteistoiminnalle voidaan suunnitella uusia toimintamalleja

Vähähiilisyys ja kiertotalous julkisissa hankinnoissa - Kiihdyttämö –hankkeen tulokset, opit ja kokemukset

Kaupungit ja kunnat ovat keskeisiä toimijoita hiilineutraalin kiertotalouden edistämisessä. Kuntatasolla tehtävät julkiset hankinnat ovat vuodessa lähes 20 miljardia euroa, mikä on kaksi kolmasosaa julkisen sektorin hankinnoista. Julkisten varojen kohdentamisella vähähiilisiin ja kiertotaloutta edistäviin ratkaisuihin voidaan vauhdittaa niiden markkinoita ja hyvien käytäntöjen leviämistä. Kiihdyttämö-hankkeen tavoite oli tuoda vähähiilisyys ja kiertotalous mukaan kuntien hankintoihin erityisesti hankesuunnitteluvaiheessa. Tässä raportissa kuvataan Kiihdyttämön tulokset, opit ja kokemukset siitä, miten kiertotalous ja vähähiilisyys voidaan ottaa keskeisiksi tavoitteiksi jo hankintojen suunnitteluvaiheessa ja kytkeä tavoitteet kilpailutukseen. Raportissa tuodaan esiin tarkasteltujen hankintakohteiden tärkeimmät vähähiilisyys- ja kiertotalousnäkökohdat sekä niiden odotettavissa olevat hyödyt ja tehdään toimenpide-ehdotuksia näiden huomioimiseksi suunnitteluprosessissa. Kiihdyttämössä tarkasteltiin kymmentä hankintakohdetta rakentamisen, liikkumisen ja ruokapalveluiden teemoissa. Lisäksi vauhditettiin kahta yhteishankintaa, sekä edistettiin EUn tarjoamaa ELENA-rahoituksen käyttöä hankintojen valmisteluun. Kiihdyttämön keskeisenä menetelmänä oli toimintatutkimus, jonka puitteissa pidettiin yhteiskehittämiseen pohjautuvia sparraus- ja työpajatilaisuuksia. Parhaat edellytykset vähähiilisyys- ja kiertotalousnäkökohtien huomioimiselle hankintaprosessissa on silloin, kun ne on asetettu tavoitteeksi jo mahdollisimman varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi rakentamisen hankkeissa päälämmitysjärjestelmän valinta osoittautui vähähiilisyyden näkökulmasta merkittäväksi. Jos se oli päätetty jo ennen kilpailutusta, niin hiilijalanjälkeen ei voitu enää kilpailutuksessa merkittävästi vaikuttaa. Myöhäisemmässä vaiheessa voidaan toki vaikuttaa materiaalivalintoihin ja pienentää hiilijalanjälkeä omalla uusiutuvan energian tuotannolla, mutta vain rajallisesti. Hiilijalanjälkilaskentaa käytettiin Kiihdyttämössä osoittamaan eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia, mutta se ei kuitenkaan ole ainoa kestävyyden mittari. Muuntojoustavuus ja tilatehokkuus ovat kiertotalouden mukaisia tavoitteita ja toteutuessaan pienentävät rakennetun ympäristön päästöjä, vaikka vaikutus ei näkyisikään yksittäisen rakennuksen hiilijalanjälkilaskelmassa. Samoin kiertotalouden resurssitehokkuuden näkökulmasta on tärkeää edistää uusiomateriaalien käyttöä ja säästää neitseellisiä luonnonvaroja, vaikka se ei näkyisikään merkittävänä vaikutuksena rakennuksen hiilijalanjäljessä. Liikennejärjestelmissä on käynnissä useita muutostrendejä. Tavoitteena on lisätä sähkö- ja biokaasukäyttöisten autojen osuutta liikenteessä ja niitä tukevaa latausinfrastruktuuria. Kiihdyttämössä toteutettiin tätä tukevia yhteishankintoja yhdessä KL-Kuntahankintojen kanssa. Lisäksi edistettiin yhteiskäyttöautojen hankintaa, jossa ajatuksena on pienentää kuntien omistamaa autokantaa ja tehostaa kaluston käyttöä. Korttelikilpailutuksessa kiertotalous tuli esiin muun muassa rakentamisen ja liikenteen infrastruktuurin edistämisenä sekä uusien toimintatapojen, palveluiden ja yhteisöllisyyden kehittämisenä. Ruokapalveluiden hankintoihin Kiihdyttämössä kehitettiin hiilijalanjälkilaskuri, jonka avulla ruokapalveluiden päästöt ja hävikin merkitys tehtiin näkyviksi. Laskurin avulla pystytään paremmin tarttumaan konkreettisiin mahdollisuuksiin ruokapalveluiden hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Päästölaskuri on avoimesti ladattavissa ja sen avulla kunnat pystyvät arvioimaan hiilineutraalisuustavoitteidensa saavuttamista. Kestävyystavoitteiden läpivienti julkisessa hankinnassa edellyttää paitsi tietoa ja osaamista niin myös toimijoiden sitoutumista monella tasolla. Kuntapäättäjien ja esittelevien virkamiesten ymmärryksen lisääminen elinkaarinäkökulmasta sekä tuki ja sitoutuminen kestävyystavoitteisiin hankkeen eri vaiheissa on ensiarvoisen tärkeää. Tuomalla tutuksi EUn ELENA-rahoitusta ja muita rahoitusmahdollisuuksia, voidaan hankkijoita kannustaa kestäviin hankintoihin. Kiihdyttämön tapauskohtainen asioiden työstäminen hankesuunnitteluvaiheessa koettiin hyödylliseksi erityisesti silloin, kun siihen osallistuvat hankkeen toteutuksen ja päätösten kannalta keskeiset henkilöt yhdessä asiantuntijoiden kanssa

Kasvihuonekaasupäästöjen alueellisten laskentamenetelmien vertailua

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut sadassaviidessäkymmenessä vuodessa yli 30 prosenttia, ja maapallon keskilämpötila samassa ajassa vajaan asteen. Globaali tavoite on rajoittaa lämpeneminen kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, mikä tarkoittaa rajuja leikkauksia kasvihuonekaasupäästöihin (khk-päästöt). Ilmastopolitiikkaa muutoksen hillitsemiseksi toteutetaan monella tasolla: YK:lla ja kansallisvaltioilla on omat tavoitteensa, mutta myös esimerkiksi monet kunnat ja kaupungit ovat laatineet alueellisia päästövähennysstrategioita. Usein on tarkoituksenmukaista ajatella laajasti ja toimia paikallisesti. Khk-päästöjen laskemiseksi ja päästötrendien seuraamiseksi on kehitetty useita laskentamenetelmiä. Tässä työssä vertaillaan kolmea Suomessa käytettyä tapaa inventoida alueelliset päästöt. Työn tavoitteena on selvittää Kasvener-mallin, Hilma-metodin ja Primäärienergiatarkastelun erityisominaisuuksia. Kaikki kolme menetelmää antavat samalle alueelle samoilla lähtötiedoilla erilaiset päästötulokset. Tarkoitus on analysoida miksi luvuista tulee erilaisia, mitä taustaolettamuksia menetelmät sisältävät ja miten herkästi kukin malli reagoi muutoksiin. Kasvener on kasvihuonekaasu- ja energiatasemalli, jota on käytetty useissa Suomen Kuntaliiton ilmastokampanjaan osallistuneissa kunnissa. Hilma-metodi on Kasveneristä edelleen pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa varten kehitetty menetelmä, ja CEN-standardiin perustuvaa Primäärienergiatarkastelua puolestaan ovat käyttäneet energiayhtiöt erityisesti erilaisten lämmitystapojen päästövertailujen yhteydessä. Vuoden 2006 päästöt laskettiin YTV-alueelle (Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa) ja Kirkkonummelle. Suurimmaksi eroksi menetelmien välillä osoittautui energiasektorin khk-päästöjen laskentatapa. Etenkin toisistaan poikkeavat tavat määritellä alueella kulutetun sähkön alkuperä aiheuttivat tuloksissa hajontaa. Kasvenerissä suurin merkitys on paikallisella energiantuotannolla, kun taas Hilma-metodissa sähkön oletetaan olevan valtakunnallista keskiarvotuotantoa. Pri-määrienergiatarkastelussa sähkönkulutuksen päästöt lasketaan ikään kuin sähkö olisi peräisin Keski-Euroopan lauhdevoimaloista. Toinen merkittävä metodinen ero liittyy sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) khk-päästöjen jyvittämiseen kummallekin energiakomponentille. CHP-kaukolämmön päästöt olivat Kasvenerillä laskettuna selvästi suurimmat ja Primäärienergiatarkastelulla pienimmät. Tutkimuksen kohteena olleita laskentamenetelmiä ei voi varsinaisesti arvottaa toinen toistaan paremmiksi. Toisaalta myöskään tulosten suuruusluokan perusteella ne eivät asetu systemaattisesti tiettyyn järjestykseen. Ainoastaan sähkönkulutuksen päästöjen korostuminen Primäärienergiatarkastelussa tuli selvästi esiin. Muilla päästösektoreilla menetelmät järjestäytyivät erilailla eri kaupungeissa. YTV-alueen asukasta kohti lasketut vuoden 2006 kokonaiskasvihuonekaasupäästöt olivat hiilidioksidiksi muutettuina seuraavat: Kasvener 7,4 t, Hilma-metodi 6,8 t, Primäärienergiatarkastelu 9,9 t.Comparison of methods for assessing regional greenhouse gas emissions Over the last hundred and fifty years carbon dioxide content of the atmosphere has increased by more than thirty per cent and global mean temperature by nearly one degree. In order to reach the EU two-degree target, strict restrictions to greenhouse gas emissions must be imposed. Climate policy for holding back the change is executed at various levels: the UN has its own targets but for instance many municipalities and cities have been formulating regional mitigation strategies. It is often purposeful to think extensively and act locally. Several different methods have been developed for assessing greenhouse gas emissions and tracking the emissions trends. The objective of this thesis is to compare three methods of calculating regional emissions. It examines the special characteristics of Kasvener, Hilma and Primary Energy Method as well as their differences. All three methods, all of which have been in use in Finland, give different results for the same region with the same data. The aim is to find out why they produce different figures, what background assumptions they make, and to analyse how sensitively each model reacts to changes. Kasvener is a greenhouse gas and energy balance model that has been used in numerous mu-nicipalities involved in the Climate Campaign by the Association of Finnish Local and Regional Authorities. Hilma-method is based on Kasvener and develops it further for use in the Helsinki Metropolitan Area Climate Strategy to the Year 2030. Primary Energy Method, in contrast, has been utilized by energy companies particularly when contemplating the emissions of different types of heating systems in buildings. The emissions of year 2006 were calculated in the Helsinki Metropolitan Area (Helsinki, Espoo, Kauniainen and Vantaa) and Kirkkonummi. The major discrepancy between the methods proved to be the way they calculate emissions of the energy sector. In particular, different determinations of the origin of the electricity consumed in the region caused dispersion in the results. Kasvener emphasises local production of energy whereas Hilma-method assumes that electricity is produced nationally. Primary Energy Method assesses the emissions as if the electricity originated from the condensing power plants of Central Europe. Another significant methodological distinction relates to the allocation of greenhouse gas emissions from combined heat and power production. Kasvener produced highest results for emissions from district CHP-heating, while Primary Energy Method clearly yielded the lowest figures. None of the assessment methods studied here can be considered to be superior to the others as such. Nor do the results they produce align systematically from the highest to the lowest. The only thing clearly apparent was the accentuation of the emissions of the consumption of electricity by Primary Energy Method. In other sectors the ranking of the methods varied depending on the region. The total greenhouse gas emissions per capita in the Helsinki Metro-politan Area were as follows: Kasvener 7.4 t, Hilma 6.8 t, Primary Energy Method 9.9 t (carbon dioxide equivalent)

Luftkvalitet inom Nyland i år 2010

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli vuonna 2010 Keravalla ja Lohjalla enimmäkseen hyvää tai tyydyttävää. Välttävän, huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tilanteita oli melko vähän. Hengitettävät hiukkaset olivat pääosin syynä huonoon ja erittäin huonoon ilmanlaatuun. Hengitettäville hiukkasille annetut raja-arvot eivät vuonna 2010 ylittyneet Keravalla ja Lohjalla. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle annettu ohjearvo ylittyi Keravan mittausasemalla ainoastaan huhtikuussa, Lohjalla ei lainkaan. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat sekä Keravalla että Lohjalla matalammat kuin aiempina vuosina. Runsaslumisen talven vuoksi kevään 2010 katupölykausi käynnistyi hitaasti ja melko myöhään, maaliskuun puolivälin tienoilla. Maaliskuun ja huhtikuun alun sateinen ja kostea sää hillitsivät kuitenkin pölyämistä niin, että pisin yhtenäinen pölyämisjakso osui 5.4.–19.4. väliselle ajalle. Toukokuun puolivälissä pölyäminen jatkui, erityisesti vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli Lohjalla selvästi raja-arvoa alempi, mutta hieman edellisvuotta korkeampi. Sekä jatkuvatoimisissa mittauksissa että passiivikeräinkartoituksissa saadut typpidioksidipitoisuudet olivat selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolella. Pitoisuudet olivat yleisesti korkeammat kuin vuonna 2009 tai 2008. Otsonipitoisuudet ylittivät sekä terveys- että kasvillisuusperusteiset pitkän ajan tavoitteet. Sen sijaan vuodelle 2010 annetut tavoitearvot eivät ylittyneet. Vuonna 2010 pitoisuudet olivat edellisvuotta korkeammat. Pääkaupunkiseudulla tehtyjen mittausten ja päästökartoitusten perusteella rikkidioksidin, hiili-monoksidin, bentseenin ja lyijyn pitoisuudet olivat raja-arvojen alapuolella ja arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuudet vastaavasti tavoitearvoja alempia. Polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista on riittämättömästi tietoja toistaiseksi. Eri päästölähteiden yhteenlasketut typenoksidien, hiukkasten, rikkidioksidin, hiilimonoksidin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt lisääntyivät vuonna 2010 Uudenmaan ELY-keskuksen seuranta-alueella vuoteen 2009 verrattuina.Beräknad på basen av luftkvalitetsindex var luftkvaliteten år 2010 mestadels god eller tillfredställande i Kervo och Lojo. Situationer med nöjaktig, dålig och mycket dålig luftkvalitet förekom relativt sällan. Inandningsbara partiklar var huvudsakligen orsaken till dålig och mycket dålig luftkvalitet. Gränsvärdena för inandningsbara partiklar överskreds inte år 2010 i Kervo och Lojo. Riktvärdet för dygnskoncentrationen av inandningsbara partiklar överskreds endast i april på mätstationen i Kervo, i Lojo inte alls. Koncentrationerna av inandningsbara partiklar var, såväl i Kervo som i Lojo, lägre än tidigare år. På grund av den snörika vintern år 2010 inleddes gatudammperioden långsamt och rätt sent, omkring mitten av mars. Det regniga och fuktiga vädret i början av mars och april dämpade dock dammningen så, att den längsta sammanhängande dammningsperioden inföll under tiden 5.4.–19.4. I mitten på maj fortsatte dammningen, särskilt i livligt trafikerade miljöer. Årskoncentrationen för finpartiklar låg i Lojo klart lägre än gränsvärdet, men en aning högre än föregående år. Kvävedioxidhalterna från såväl kontinuerliga mätningar som vid passivinsamlarkarteringar låg klart under gräns- och riktvärdena. Halterna var i allmänhet högre än under åren 2009 eller 2008. Ozonhalterna överskred de såväl hälso- som växtlighetsbaserade målsättningarna på lång sikt. Däremot överskreds inte målvärdena för 2010. År 2010 var halterna högre än föregående år. På basen av mätningar och utsläppskarteringar i huvudstadsregionen låg koncentrationerna av svaveldioxid, kolmonoxid, bensen och bly under gränsvärdena och koncentrationerna av arsen, kadmium och nickel motsvarande lägre än målvärdena. Om koncentrationerna av polyaromatiska kolväten finns det tillsvidare otillräckligt med uppgifter. Olika utsläppskällors sammanlagda utsläpp av kväveoxider, partiklar, svaveldioxid, kolmonoxid och flyktiga organiska föreningar ökade år 2010 inom ELY- centralens uppföljningsområde jämfört med år 2009

Helsinki City Plan 2016 climate change impact assessment : emission scenarios for 2035 and 2050

The purpose of this study was to examine the effects of the implementation of the new Helsinki City Plan on the greenhouse gas emissions of the city. The main question is, how large are Helsinki’s emissions in the target years of 2035 and 2050. The starting point is the city’s current annual emission monitoring produced by HSY, and the Climate Swing scenario tool. The study also addresses how the future emissions of Helsinki comply with the emission reduction targets of the city, what is the role of urban planning, and what are the strengths and weaknesses of Climate Swing as a tool for master plan emission assessments. An essential part of the scenario analyses are the underlying general trends and assumptions. Much of the research data was collected from previous scenario exercises carried out in Helsinki. The research methodology combines the narrative scenario of the City Plan’s vision 2050 with quantitative parameters that are entered into the Climate Swing tool. In order to demonstrate the emission trends, two scenarios were constructed: the “More people” scenario describes the effects of the intensive urban growth that is expected in Helsinki. The “Less emissions” scenario exemplifies a situation where the City Plan is implemented as planned, and a range of emission reduction measures are carried out decisively up to the year 2050. The impacts of the City Plan itself were also assessed separately. The key finding of this thesis was that the emissions can be decreased to a level where Helsinki’s emission reduction targets are almost met. By having an effect on the new construction, energy renovations and mobility, the City Plan enables 33 % lower emissions compared to the scenario of mere growth. Including other measures, the total reduction would be almost -90 % in 2050. The Climate Swing was originally not designed for master plan assessments, but with some additional calculations it can very well be used for such purposes