Vuollejokisimpukan elinympäristövaatimukset ja liikkuminen Nummenjoen yläosassa

Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on makeanveden virtavesilaji. Laji on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivillä (92/43/ETY) ja kansallisella luonnonsuojelulailla (LsL 1996/1096). Vuollejokisimpukan levinneisyys Suomessa ja ekologia - muihin makean veden suursimpukoihin verrattu - tunnetaan kuitenkin erittäin huonosti. Vuollejokisimpukan levinneisyyttä ja yksilötiheyksiä sekä näihin vaikuttavia ympäristömuuttujia selvitettiin Nummenjoen yläjuoksulla. Yksilötiheyksiin vaikuttavia ympäristömuuttujia (fysikaaliset muuttujat ja kasvillisuus) kartoitettiin linjasukelluksin. Ympäristönmuuttujien suhdetta simpukkatiheyksiin mallinnettiin EFRA-menetelmällä (explanatory framework regression analysis). Ympäristön ja simpukkatiheyksien suhdetta arvioitiin myös Mustionjoelta kerätyn vertailuaineiston valossa. Vuollejokisimpukan käyttäytymisestä tutkittiin horisontaali- ja vertikaaliliikettä. Tämän lisäksi sukeltamalla suoritettavan pintapoiminnan tarkkuutta arvioitiin vertaamalla pohjan pinnalta havaittavien ja pohjan sisältä löytyvien simpukoiden määriä. Lopuksi selvitettiin kokeellisesti vuollejokisimpukkayksilöiden mahdollisuutta selviytyä jokikunnostuksissa käytettävästä soraistuksesta. Linjakartoituksilla ei havaittu elinvoimaista vuollejokisimpukkapopulaatiota Nummenjoen vanhan sähköpadon yläpuolisella osuudella tai suoraan padon alapuolisissa haaroissa. Padon yläpuolella havaittiin vain yksi vuollejokisimpukka ja alapuolella vuollejokisimpukkaa alkoi esiintyä vasta suvantomaisella alueella. Nummenjoen avoimella pelto-osuudella aina tutkimuksen alarajoille saakka (Saukkolan taajama) vuollejokisimpukkaa löytyi kaikilta linjoilta tiheyksillä 1-65 yksilöä m-2. Kaikilla linjoilla sisäinen simpukkatiheyden vaihtelu oli suurta ja linjoilta löytyi vuollejokisimpukoista tyhjiä alueita. Parhaiten tiheysvaihtelua selitti savi-hiekkapohjan osuuden kasvaminen. Mustionjoella vuollejokisimpukkatiheydet olivat keskimääräisesti suurempia ja parhaiten tiheysvaihtelua selitti syvyysvaihtelu. Liikuntakokeissa havaittiin, että simpukkayksilöiden käyttäytymisessä on huomattavia eroja. Pienessä mittakaavassa liikkuminen on yleistä ja kaivautumisastettaan simpukat voivat muuttaa jopa päivittäin. Pohjaa kaivamalla havaittiin, että hyvinkin suuri osa vuollejokisimpukoista saattaa olla kokonaan pohjan sisään kaivautuneena ja jäädä sukeltajalta havaitsematta. Soraistuskokeista vuollejokisimpukat eivät selvinneet, mikä osoittaa simpukoiden herkkyyden tietyille ihmistoimille

Vuollejokisimpukan elinympäristövaatimukset ja liikkuminen Nummenjoen yläosassa

Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on makeanveden virtavesilaji. Laji on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivillä (92/43/ETY) ja kansallisella luonnonsuojelulailla (LsL 1996/1096). Vuollejokisimpukan levinneisyys Suomessa ja ekologia - muihin makean veden suursimpukoihin verrattu - tunnetaan kuitenkin erittäin huonosti. Vuollejokisimpukan levinneisyyttä ja yksilötiheyksiä sekä näihin vaikuttavia ympäristömuuttujia selvitettiin Nummenjoen yläjuoksulla. Yksilötiheyksiin vaikuttavia ympäristömuuttujia (fysikaaliset muuttujat ja kasvillisuus) kartoitettiin linjasukelluksin. Ympäristönmuuttujien suhdetta simpukkatiheyksiin mallinnettiin EFRA-menetelmällä (explanatory framework regression analysis). Ympäristön ja simpukkatiheyksien suhdetta arvioitiin myös Mustionjoelta kerätyn vertailuaineiston valossa. Vuollejokisimpukan käyttäytymisestä tutkittiin horisontaali- ja vertikaaliliikettä. Tämän lisäksi sukeltamalla suoritettavan pintapoiminnan tarkkuutta arvioitiin vertaamalla pohjan pinnalta havaittavien ja pohjan sisältä löytyvien simpukoiden määriä. Lopuksi selvitettiin kokeellisesti vuollejokisimpukkayksilöiden mahdollisuutta selviytyä jokikunnostuksissa käytettävästä soraistuksesta. Linjakartoituksilla ei havaittu elinvoimaista vuollejokisimpukkapopulaatiota Nummenjoen vanhan sähköpadon yläpuolisella osuudella tai suoraan padon alapuolisissa haaroissa. Padon yläpuolella havaittiin vain yksi vuollejokisimpukka ja alapuolella vuollejokisimpukkaa alkoi esiintyä vasta suvantomaisella alueella. Nummenjoen avoimella pelto-osuudella aina tutkimuksen alarajoille saakka (Saukkolan taajama) vuollejokisimpukkaa löytyi kaikilta linjoilta tiheyksillä 1-65 yksilöä m-2. Kaikilla linjoilla sisäinen simpukkatiheyden vaihtelu oli suurta ja linjoilta löytyi vuollejokisimpukoista tyhjiä alueita. Parhaiten tiheysvaihtelua selitti savi-hiekkapohjan osuuden kasvaminen. Mustionjoella vuollejokisimpukkatiheydet olivat keskimääräisesti suurempia ja parhaiten tiheysvaihtelua selitti syvyysvaihtelu. Liikuntakokeissa havaittiin, että simpukkayksilöiden käyttäytymisessä on huomattavia eroja. Pienessä mittakaavassa liikkuminen on yleistä ja kaivautumisastettaan simpukat voivat muuttaa jopa päivittäin. Pohjaa kaivamalla havaittiin, että hyvinkin suuri osa vuollejokisimpukoista saattaa olla kokonaan pohjan sisään kaivautuneena ja jäädä sukeltajalta havaitsematta. Soraistuskokeista vuollejokisimpukat eivät selvinneet, mikä osoittaa simpukoiden herkkyyden tietyille ihmistoimille

Vieraslajien havaitseminen Suomen merialueen seurannoissa

Julkaisussa kuvataan merialueemme keskeiset biologiset seurannat sekä niiden tuottama tieto Suomessa tavattujen meriympäristön vieraslajien levinneisyydestä ja runsaudesta. Kolmasosaa tunnetuista vieraslajeistamme ei ole tavattu seurannoissa koskaan, ja vain parin vieraslajin esiintymisestä saadaan nykyseurannoilla suhteellisen hyvä käsitys. Heikoimmin vieraslajiryhmistä tulivat esille kalat, matalien pohjien selkärangattomat ja kovien pohjien kiinni-istuvat pohjaeläimet. Kasviplankton- ja pohjaeläinseurannat ovat alueellisesti melko kattavia rannikollamme. Eläinplankton-, kala- ja makrofyyttiyhteisöjen (vesikasvit ja makrolevät) osalta seuranta on alueellisesti rajoittunut lähinnä eteläiselle merialueelle. Suuri osa vieraslajihavainnoista on peräisin seurantojen ulkopuolisista hankkeista ja kertaluontoisista tutkimuksista. Myös rannikon velvoitetarkkailut tuottavat havaintoja vieraslajeista. Vieraslajien nykyistä parempi havaitseminen vaatii osin pyyntimenetelmien kehittämistä ja osin näytteenottoverkon täydentämistä. Lisäksi viranomaisten ylläpitämien seurantojen tulosten tallentamisessa ja aineistojen saavutettavuudessa on parantamisen varaa. Tietoa vieraslajeista ja niiden tunnistamisesta tulisi toimittaa potentiaalisille vieraslajihavaintojen tuottajille, kuten kalastajille, konsulteille ja näytteiden määrittäjille, ja havaintojen ilmoittamismahdollisuuksia kehittää

Vuollejokisimpukan esiintyminen voimakkaasti rakennetussa Taasianjoessa

Etelä-Suomen vesistöjen tila on muuttunut vesistöihin kohdistuvan ihmistoiminnan vuoksi. Lähes kaikkia jokia ja puroja on perattu. Taasianjoki on yksi eteläisen Suomen voimakkaimmin muutettuja jokia, ja on aikaisemmin ollut erittäin tulvaherkkä. Alueella on toteutettu vuosina 1990–1996 mittava tulvasuojelullinen järjestelyhanke. Tämä on selvitys uhanalaisen vuollejokisimpukan (Unio crassus) ja muiden suursimpukoiden (Unionidae) esiintymisestä ja runsaussuhteista viidessä Taasianjoen kohteessa: Kimonkylässä, Pukaronkoskella, Pekinkylässä, Santakoskella ja Holmankoskella. Työ liittyy vuollejokisimpukan esiintymisen laajempaan selvittämiseen Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialueella. Tieto lajin selviytymisestä Taasianjoen kaltaisissa ympäristöissä on uutta ja tärkeää lajin suojelun kannalta. Tutkimus tehtiin kohteen syvyydestä riippuen joko pinta- tai laitesukeltamalla. Jokaisella kohteella tutkittiin 200 metrin matkalla 8 erillistä linjaa, jotka olivat arviolta 25 metrin etäisyydellä toisistaan. Jokaiselta linjalta sukeltaja keräsi vähintään kymmenen elävää suursimpukkaa. Menetelmällä pyrittiin saamaan simpukkalajistoa kuvaava otos ja otokseen mukaan myös mahdollisesti harvalukuinen vuollejokisimpukka. Menetelmällä ei saada tietoa simpukkatiheyksistä. Selvityskohteista löydettiin kaikkia kuutta suursimpukkalajia, mutta yksilömäärältään simpukoita on Taasianjoessa vähän. Soukkojokisimpukka (Unio pictorum) oli yleisin tavattu laji ja runsain kaikissa muissa kohteissa paitsi Pukaronkoskella. Seuraavaksi yleisimmät lajit olivat pikku- ja litteäjärvisimpukka (Anodonta anatina ja Pseudanodonta complanata). Vuollejokisimpukkaa oli kaikissa tutkituissa kohteista, mutta tiheitä esiintymiä ei yhdestäkään. Sysijokisimpukaa (Unio tumidus) ja isojärvisimpukkaa (Anodonta cygnea) löydettiin vähäisessä määrin. Taasianjoelta ei ole muuta aikaisempaa, kirjattua tietoa vuollejokisimpukan esiintymisestä kuin maininta Holmankosken alapuoliselta osuudelta. Tiedon puutteen vuoksi päätelmiä järjestelyhankkeen vaikutuksesta simpukkakantojen kehitykseen ei voida tehdä. Selvää kuitenkin on, että vuollejokisimpukka on selvinnyt Taasianjoessa mittavista perkauksista huolimatta. Nuorehkoja, n. 5–10 vuotiaita yksilöitä, on otoksessa huomattava osuus, joten laji on kiistatta lisääntynyt joessa tulvasuojelutoimenpiteiden jälkeenkin. Merkittävää vuollejokisimpukan ja muiden pohjaeläinten kannalta on mahdollisesti ollut perkaamattomat alueet, joissa selvinneet yksilöt ovat voineet myöhemmin levittäytyä toimenpiteiden muokkaamille uusille elinalueille. Etenkin Pukaronkosken alapuolelta perkaamatta jäänyt yhtenäinen 4 km pitkä alue on saattanut olla tärkeä lajien selviytymiselle

Merialueemme vieraslajien seurannan, varhaisvaroitus-järjestelmän (VVJ) ja riskin-arvioinnin kehittäminen

Liitteessä 1 Suomessa (Itämeressä) ns. vakiintuneet vieraslajit (useammin kuin kerran havaitut). VISEVARIS-projektin yhteydessä toimineen työryhmän ehdottamat uudet/muutetut suomenkieliset lajinimet lihavoitu. (Työryhmän vetäjänä toimi Erkki Leppäkoski).VISEVARIS-hankkeen tavoitteena oli kehittää rannikkovesiemme vieraslajien seuranta- ja varhaisvaroitusjärjestelmä (VVJ), mihin kuuluu mm. tietoisuuden lisääminen, vieraslajien aikainen havainnointi, tiedonkulun nopea välittäminen haitallisten lajien havaitsemisen jälkeen sekä kansalaisten valistaminen lajien levittämisen estämiseksi. Hankkeessa tutkittiin miltä osin ja miksi nykyseuranta ei pysty havaitsemaan uusia vieraslajeja, etsittiin tehokkaampia menetelmiä vieraslajien havaitsemiseksi ja niiden elinympäristöjen ja alueiden kartoittamiseksi, selvitettiin ja kuvattiin merialueemme keskeiset biologiset seurannat sekä niiden tuottama tieto tavattujen vieraslajien levinneisyydestä ja runsaudesta. Työssä todettiin, etteivät seurannat tavoita suurinta osaa nykyisistäkään vieraslajeista. Havaituista lajeista vain parista saadaan riittävä kuva runsauden ja levinneisyyden suhteen. Matalat rannikkovedet ovat heikoimmin seuratut elinympäristöt. Niiden seurantaa pitäisi lisätä. Hankkeessa tuotettiin ehdotus tehostetun seurannan toteuttamisesta, sen keskittämisestä eri elinympäristöihin sekä velvoiteseurannan toteuttamisesta satamissa. Hanke tuotti nettipohjaisen tunnistus-oppaan suurimmasta osasta Suomen merialueella esiintyvistä ja mahdollisesti tänne saapuvista vieraslajeista helpottamaan niiden havaitsemista ja tunnistamista. Hankkeessa selvitettiin myös vieraslajien riskinarviointiin tarjolla olevia kansainvälisiä työkaluja, joista testattaviksi valittiin makeanveden selkärangattomille kehitetty Fi-ISK ja kaloille käytetty FISK riskinarviointi-työkalu. Niiden avulla saadaan numeerisia arvoja eri lajien haitallisuudelle, mikä auttaa ryhmittelemään vieraslajeja niiden torjunnan kannalta. Kehittämällä työkaluja paremmin murtovesiolosuhteet huomioiviksi riskinarviointeja voidaan toteuttaa Itämeren alueella. Varhais-varoitus- ja informaatiojärjestelmän kehittämiseen tuotetuista osista voidaan rakentaa raamiversio, jonka kehysten sisälle tarvittava lisätieto voidaan helposti koota. Hanke auttaa kehittämään ja monipuolistamaan nykyisiä seurantoja ottamaan huomioon myös vieraslajit. Suomen kansallinen VVJ voi toimia esimerkkinä muille Itämeren maille ja se voi toimia yhteydenpitoväylänä Itämeren valtioiden kesken. Hankkeessa kehitetyllä nettilomakkeella parannetaan vieraslajihavaintojen ilmoittamismahdollisuuksia. Lomakkeen avulla niin tutkijat, konsultit, hallintoviranomaiset kuin kansalaisetkin voivat helposti ilmoittaa havaitsemansa vieraslajit sekä tarkistaa jo tehdyt vieraslajiilmoitukset. Hankkeessa saatuja tuloksia hyödynnetään EU:n meristrategia-direktiivin hyvän tilan indikaattoreita kehitettäessä sekä direktiivin toimeenpanoa tukevien seurantojen kehityksessä. Hankkeen aktiviteettien ansiosta monen vieraslajin havainnot moninkertaistuivat ja levinneisyys osoittautui oletettua laajemmaksi.Maa- ja metsätalousministeri

Den tjockskaliga målarmusslans krav på livsmiljö och dess rörelser i det övre loppet av Nummenjoki

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 7/2007Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on makeanveden virtavesilaji. Laji on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivillä (92/43/ETY) ja kansallisella luonnonsuojelulailla (LsL 1996/1096). Vuollejokisimpukan levinneisyys Suomessa ja ekologia - muihin makean veden suursimpukoihin verrattu - tunnetaan kuitenkin erittäin huonosti. Vuollejokisimpukan levinneisyyttä ja yksilötiheyksiä sekä näihin vaikuttavia ympäristömuuttujia selvitettiin Nummenjoen yläjuoksulla. Yksilötiheyksiin vaikuttavia ympäristömuuttujia (fysikaaliset muuttujat ja kasvillisuus) kartoitettiin linjasukelluksin. Ympäristönmuuttujien suhdetta simpukkatiheyksiin mallinnettiin EFRA-menetelmällä (explanatory framework regression analysis). Ympäristön ja simpukkatiheyksien suhdetta arvioitiin myös Mustionjoelta kerätyn vertailuaineiston valossa. Vuollejokisimpukan käyttäytymisestä tutkittiin horisontaali- ja vertikaaliliikettä. Tämän lisäksi sukeltamalla suoritettavan pintapoiminnan tarkkuutta arvioitiin vertaamalla pohjan pinnalta havaittavien ja pohjan sisältä löytyvien simpukoiden määriä. Lopuksi selvitettiin kokeellisesti vuollejokisimpukkayksilöiden mahdollisuutta selviytyä jokikunnostuksissa käytettävästä soraistuksesta. Linjakartoituksilla ei havaittu elinvoimaista vuollejokisimpukkapopulaatiota Nummenjoen vanhan sähköpadon yläpuolisella osuudella tai suoraan padon alapuolisissa haaroissa. Padon yläpuolella havaittiin vain yksi vuollejokisimpukka ja alapuolella vuollejokisimpukkaa alkoi esiintyä vasta suvantomaisella alueella. Nummenjoen avoimella pelto-osuudella aina tutkimuksen alarajoille saakka (Saukkolan taajama) vuollejokisimpukkaa löytyi kaikilta linjoilta tiheyksillä 1-65 yksilöä m-2. Kaikilla linjoilla sisäinen simpukkatiheyden vaihtelu oli suurta ja linjoilta löytyi vuollejokisimpukoista tyhjiä alueita. Parhaiten tiheysvaihtelua selitti savi-hiekkapohjan osuuden kasvaminen. Mustionjoella vuollejokisimpukkatiheydet olivat keskimääräisesti suurempia ja parhaiten tiheysvaihtelua selitti syvyysvaihtelu. Liikuntakokeissa havaittiin, että simpukkayksilöiden käyttäytymisessä on huomattavia eroja. Pienessä mittakaavassa liikkuminen on yleistä ja kaivautumisastettaan simpukat voivat muuttaa jopa päivittäin. Pohjaa kaivamalla havaittiin, että hyvinkin suuri osa vuollejokisimpukoista saattaa olla kokonaan pohjan sisään kaivautuneena ja jäädä sukeltajalta havaitsematta. Soraistuskokeista vuollejokisimpukat eivät selvinneet, mikä osoittaa simpukoiden herkkyyden tietyille ihmistoimille

Har den tjockskaliga målarmusslan (Unio crassus) i Sjundeå å påverkats av att Sågarforsen har iståndsatts?

Vuollejokisimpukan populaatiossa tapahtuvia muutoksia tutkittiin Siuntionjoessa vuosina 2007–2010. Siuntionjoen Sågarsforsin pato, sen kiertävä sivu-uoma sekä alapuolista aluetta kunnostettiin vuonna 2007 mahdollistamaan kalan nousu joessa, sekä lisäämään lohikalojen lisääntymis- ja elinalueita. Kunnostettu alue ulottui lähelle uhanalaisen vuollejokisimpukan (Unio crassus) populaatiota ja toteutettiin syksyllä vuollejokisimpukan lisääntymiskauden jälkeen. Kunnostuksen aiheuttamaa kiintoainekuormitusta pyrittiin rajoittamaan seuraamalla jokiveden samentumista ja keskeyttämällä kunnostustoimet luvanvaraisen rajan ylittyessä. Muista ympäristötekijöistä Sågarsforsin simpukkaseurannan alueella seurattiin pohjanläheisiä virtausnopeuksia avoveden aikaan. Sågarsforsilla sekä Purnuksen vertailualueella seurattiin 2007–2010 alkukesäisin 250 m:n mittaisilla tutkimusalueilla muutoksia simpukkalajistossa, simpukoiden kokonaismäärissä, sekä esiintymistiheyksissä. Kummallekin alueelle satunnaistettiin vuosittain 90 näyteruutua, joilta kerättiin simpukat niin sedimentin pinnalta kuin sisältä. Kultakin näyteruudulta kirjattiin myös virtausnopeus. Elävien simpukoiden osalta lajistossa ei tapahtunut muutoksia kummallakaan alueella. Sågarsforsilla vuollejokisimpukan (U. crassus) sekä sysijokisimpukan (Unio tumidus) kokonaismäärissä että esiintymistiheyksissä tapahtui laskua tutkimusjaksolla. Soukkojokisimpukan (Unio pictorum) määrät vaihtelivat vuodesta toiseen ilman merkittäviä muutoksia esiintymistiheydessä. Järvisimpukoiden (Adononta & Pseudoanodonta-suvut) kokonaismäärät otoksessa vaihtelivat, mutta käytännössä esiintymistiheydet laskivat tutkimuksen aikana. Purnuksella simpukkamäärät ja tiheydet laskivat ja nousivat, ilman selkeää suuntaa, vaikka esimerkiksi vuollejokisimpukan osalta havaittiin hienoista laskua vuodelta 2007 vuodelle 2010. Kummallakin alueella pienten (< 16 mm) simpukoiden määrät laskivat. Sågarsforsilla vuollejokisimpukkapopulaation kokojakaumassa, määrissä sekä tiheyksissä havaitut muutokset näyttäisivät virtausnopeusmittausten, sekä vesistössä suoritetun vedenkorkeuden pitkäaikaismittauksen pohjalta ajoittuvan poikkeuksellisen runsasvetisille vuosille. Kunnostuksista johtuvia vakavia muutoksia virtausnopeudessa tai kiintoainepitoisuudessa ei havaittu, joten todennäköistä on että runsasvetisinä talvina 2007–2008 sekä alkuvuodesta 2010 vuollejokisimpukoita on huuhtoutunut Sågarsforsin alueelta. Tätä vahvistaa myös havainto alhaisista simpukkamääristä korkeamman virtausnopeuden näyteruuduilla. Purnuksen alueella on todennäköistä että simpukkapopulaation vaihtuvuus on suurta ja että yksilöitä huuhtoutuu alueelle ja sieltä pois vuosittain riippuen vesimäärästä joessa.Förändringar i den tjockskaliga målarmusselpopulationen i Sjundeå å undersöktes åren 2007-2010. Dammen i Sågarforsen, bifåran förbi den samt det nedanliggande åavsnittet iståndsattes 2007 i syfte att underlätta fiskens vandring upp i ån och förbättra laxfiskarnas livsmiljö och reproduktion. Iståndsättningsåtgärderna, som nådde nästan fram till den hotade, tjockskaliga målarmusselpopulationen, utfördes under hösten efter musslans förökningsperiod. Under iståndsättningen mättes uppgrumlingen och arbetet avbröts för en tid då halten fasta partiklar översteg den tillåtna gränsen. En annan miljöparameter som följdes upp inom musselområdet i Sågarforsen var strömhastigheten nära bottnen under den isfria perioden. Förändringar i musselpopulationerna i Sågarforsen och i referensområdet Purnus undersöktes under försommaren åren 2007-2010. På en 250 m lång åsträcka kontrollerades artsammansättningen, antalet musslor och individtätheten. Alla musslor på och i bottensedimentet i 90 slumpvist valda provrutor i vartdera undersökningsområdet samlades in och samtidigt mättes strömhastigheten nära bottnen. Ingen förändring i artsammansättningen bland levande musslor kunde konstateras i någotdera området. I Sågarforsen sjönk antalet tjockskaliga (Unio crassus) och spetsig målarmusslor (Unio tumidus) likaså individtätheten under undersökningsperioden. Antalet äkta målarmusslor (Unio pictorum) varierade under åren, utan väsentliga förändringar i individtätheten. Antalet dammusslor (släktena Anodonta & Pseudoanodonta) varierade, men i praktiken minskade individtätheten under undersökningsperioden. I Purnus ökade och minskade musslorna i antal utan någon tydlig trend, även om en svag minskning i antalet tjockskaliga målarmusslor kunde skönjas från 2007 till 2010. Antalet små musslor (< 16 mm) minskade i båda undersökningsområdena. De förändringar i storleksfördelning, antal och täthet som noterades i målarmusselpopulationen i Sågarforsen verkar anknyta till särskilt vattenrika år mot bakgrunden av strömhastighet och långtidsförändringar i vattenståndet. Kraftiga förändringar i strömhastighet eller grumlighet till följd av iståndsättningen konstaterades inte, varför det är troligt att målarmusslor spolades bort från Sågforsen under de regniga vintrarna 2007-2008 och i början av 2010. I Purnus är sannolikheten för variationer i musselpopulationen stor och att musslor årligen spolas till och från undersökningslokalen i förhållande till vattenmängden i ån

Vuollejokisimpukan esiintyminen Koskenkylän latvakoskilla

Koskenkylänjoki virtaa Lapinjärven ja Liljendalin kuntien läpi Itä-Uudellamaalla laskien Pernajan Gammelbyvikeniin. Vesipuitedirektiivin mukaisessa luokittelussa Koskenkylänjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja joessa toteutetaan vuosina 2006–2011 virtavesikunnostuksia. Keski- ja alajuoksulla on jo kunnostettu Hammarkoski, Sävträsketin Kvarnfors, Mickelspiltomin Kvarnfors, Sahakoski ja Käkikoski. Virtavesikunnostusten toteuttaminen edellyttää uhanalaisen ja suojellun (LsL 1996/1096, 92/43/ETY) vuollejokisimpukan (Unio crassus) esiintymisen selvittämistä ennen kunnostustoimenpiteitä. Koskenkylän latvoilla selvitettiin vuollejokisimpukan esiintymistä neljällä kohteella: Luukkukoski, Lapiokoski, Kylmäkoski ja Kartanonkoski. Näille kohteille on TE-keskuksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen yhteistyönä suunnitteilla kalataloudellisia kunnostuksia. Selvitettävillä kohteilla tarkasteltiin kunnostussuunnitelmien piiriin kuuluvia koskialueita pinta- tai laitesukeltamalla. Koskimaiset alueet ja niiden kynnykset käytiin läpi mahdollisimman laajalti, mutta erityisesti niiltä osin, missä vuollejokisimpukalle ja muille suursimpukoille elinympäristöksi soveltuvia hiekkaja sora-alueita sekä hienojakoisempaa pohjanlaatua esiintyi. Huonommin soveltuvia kallio- ja kivikkopohjia tai vuolaan virtauksen alueita ei juurikaan tarkasteltu rajallisen ajankäytön vuoksi. Kultakin soveltuvalta alueelta pyrittiin keräämään mahdollisuuksien mukaan ainakin 20 elävän simpukkayksilön otos, jotta lajistosta saatiin kattava kuva. Monin paikoin simpukoita oli kuitenkin niin vähän tai ei lainkaan, että tämä tavoite jäi saavuttamatta. Suursimpukkamäärät Koskenkylänjoen koskissa jäivät alhaisiksi. Yleisin suursimpukkalajeista oli sysijokisimpukka (Unio tumidus), seuraavaksi yeisin pikkujärvisimpukka (Anodonta anatina) ja kolmanneksi yleisin isojärvisimpukka (Anodonta cygnea). Tutkituista koskista vain Luukku- ja Lapiokoskelta löytyi vuollejokisimpukoita, joiden osuus kaikista simpukkahavainnoista oli vain 3 %. Muita havaittuja lajeja olivat litteäjärvisimpukka (Pseudanodonta complanata) ja soukkojokisimpukka (Unio pictorum). Vuollejokisimpukkahavainnot tehtiin joko koskien kynnyksiltä tai varsinaisen koskimaisen alueen alapuolelta. Aikaisempien Koskenkylää koskevien tutkimusten (Ljungberg 2006, Ilmarinen & Oulasvirta 2007) ja lajin elinympäristövaatimuksia koskevan tutkimuksen perusteella (Ljungberg 2007) vuollejokisimpukka populaatioita voidaan olettaa esiintyvän koskien välisissä suvannoissa

The distribution of the Thick Shelled River Mussel (Unio crassus) in the river Koskenkylänjoki

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 20/2008Koskenkylänjoki virtaa Lapinjärven ja Liljendalin kuntien läpi Itä-Uudellamaalla laskien Pernajan Gammelbyvikeniin. Vesipuitedirektiivin mukaisessa luokittelussa Koskenkylänjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja joessa toteutetaan vuosina 2006–2011 virtavesikunnostuksia. Keski- ja alajuoksulla on jo kunnostettu Hammarkoski, Sävträsketin Kvarnfors, Mickelspiltomin Kvarnfors, Sahakoski ja Käkikoski. Virtavesikunnostusten toteuttaminen edellyttää uhanalaisen ja suojellun (LsL 1996/1096, 92/43/ETY) vuollejokisimpukan (Unio crassus) esiintymisen selvittämistä ennen kunnostustoimenpiteitä. Koskenkylän latvoilla selvitettiin vuollejokisimpukan esiintymistä neljällä kohteella: Luukkukoski, Lapiokoski, Kylmäkoski ja Kartanonkoski. Näille kohteille on TE-keskuksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen yhteistyönä suunnitteilla kalataloudellisia kunnostuksia. Selvitettävillä kohteilla tarkasteltiin kunnostussuunnitelmien piiriin kuuluvia koskialueita pinta- tai laitesukeltamalla. Koskimaiset alueet ja niiden kynnykset käytiin läpi mahdollisimman laajalti, mutta erityisesti niiltä osin, missä vuollejokisimpukalle ja muille suursimpukoille elinympäristöksi soveltuvia hiekka- ja sora-alueita sekä hienojakoisempaa pohjanlaatua esiintyi. Huonommin soveltuvia kallio- ja kivikkopohjia tai vuolaan virtauksen alueita ei juurikaan tarkasteltu rajallisen ajankäytön vuoksi. Kultakin soveltuvalta alueelta pyrittiin keräämään mahdollisuuksien mukaan ainakin 20 elävän simpukkayksilön otos, jotta lajistosta saatiin kattava kuva. Monin paikoin simpukoita oli kuitenkin niin vähän tai ei lainkaan, että tämä tavoite jäi saavuttamatta. Suursimpukkamäärät Koskenkylänjoen koskissa jäivät alhaisiksi. Yleisin suursimpukkalajeista oli sysijokisimpukka (Unio tumidus), seuraavaksi yeisin pikkujärvisimpukka (Anodonta anatina) ja kolmanneksi yleisin isojärvisimpukka (Anodonta cygnea). Tutkituista koskista vain Luukku- ja Lapiokoskelta löytyi vuollejokisimpukoita, joiden osuus kaikista simpukkahavainnoista oli vain 3 %. Muita havaittuja lajeja olivat litteäjärvisimpukka (Pseudanodonta complanata) ja soukkojokisimpukka (Unio pictorum). Vuollejokisimpukkahavainnot tehtiin joko koskien kynnyksiltä tai varsinaisen koskimaisen alueen alapuolelta. Aikaisempien Koskenkylää koskevien tutkimusten (Ljungberg 2006, Ilmarinen & Oulasvirta 2007) ja lajin elinympäristövaatimuksia koskevan tutkimuksen perusteella (Ljungberg 2007) vuollejokisimpukka populaatioita voidaan olettaa esiintyvän koskien välisissä suvannoissa