Severe Pneumococcal Infections and Vaccination in Patients with Hematological Malignancy

Hematologista maligniteettia sairastavien potilaiden riski sairastua Streptococcus pneumoniaen aiheuttamiin vakaviin invasiivisiin pneumokokki-infektioihin (IPI) on suuri. Näitä infektioita ovat sepsis, keuhkokuume ja aivokalvontulehdus. IPI:in liittyy tässä korkean riskin potilasryhmässä huomattava sairastavuus ja kuolleisuus. Hematologista maligniteettia sairastavien potilaiden IPI:a koskevaa väestöpohjaista tutkimustietoa on vähän. Nykyään käytettävien pneumokokkirokotteiden teho IPI:a vastaan hematologista maligniteettia sairastavilla on alentunut. Kroonista lymfaattista leukemiaa (KLL, kypsien B-lymfosyyttien pahanlaatuinen tauti) sairastavilla potilailla pneumokokkipolysakkaridirokotteet ovat toistaiseksi osoittautuneet tehottomiksi. T- soluista riippuvaiset konjugaattirokotteet ovat immunogeeniselta teholtaan parempia ja pystyvät muodostamaan immunologisen muistin. Osalle KLL-potilaista konjugaattirokotteet tuottavat suojaavan vasta-ainevasteen IPI:a vastaan. Väitöskirjatyön tavoitteena oli arvioida suomalaisilla hematologista maligniteettia sairastavilla potilailla IPI:n ilmaantuvuutta ja serotyyppijakaumaa sekä pneumokokkirokotteiden serotyyppikattavuutta. KLL-potilailla tavoitteena oli selvittää pneumokokkivasta-aineiden säilymistä seitsemän serotyypin konjugaattirokotuksen jälkeen sekä arvioida 23 serotyypin polysakkaridirokotteen tehoa, kun tehosteannos annettiin viiden vuoden kuluttua konjugaattirokotteesta. Lisäksi selvitettiin tryptofaania katalysoivan ja T-solujen toimintaa heikentävän indoleamiini 2,3-dioksigenaasi -entsyymin (IDO) aktivaatiota ja ekspressiota sekä sen mahdollista vaikutusta seitsemän serotyypin konjugaattirokotteen rokotevasteeseen KLL-potilailla. IPI:n ilmaantuvuus yhden vuoden kuluessa hematologisen maligniteetin diagnoosista oli 3.8 per 1000 henkilövuotta. Suurin ilmaantuvuus oli multippelia myeloomaa sairastavilla potilailla, joiden riski sairastua IPI:iin oli 2.7-12 kertainen muihin hematologisiin maligniteetteihin verrattuna. Yleisimmät IPI-tapausten pneumokokkiserotyypit olivat 14 ja 6B. Serotyyppien jakauma erosi hieman muun aikuisväestön serotyyppijakaumasta. Kolmentoista serotyypin konjugaattirokote kattoi 57% IPI:n aiheuttaneista kannoista ja 23 serotyypin polysakkaridirokote 64%. Kumpikaan rokote ei kattanut 32 % kannoista. Viiden vuoden kuluttua seitsemän serotyypin konjugaattirokotuksesta ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa 24 KLL-potilaan ja kahdeksan verrokkipotilaan pneumokokkivasta-ainepitoisuuksissa. Kuutta serotyyppiä kohtaan vasta- ainepitoisuudet olivat KLL-potilailla matalampia kuin verrokkipotilailla. Näistä neljää serotyyppiä kohtaan vasta-ainepitoisuudet laskivat lähes 50%. Kahdenkymmenenkolmen serotyypin polysakkariditehosterokotteella vain 10- 15% KLL-potilaista sai merkittävän rokotevasteen seitsemän serotyypin konjugaattirokotteen sisältämiä serotyyppejä kohtaan. Verrokkipotilaiden vasta- ainepitoisuudet olivat merkitsevästi korkeampia neljälle konjugaattirokotteen ja kahdelle mitatulle polysakkaridirokotteen sisältämille serotyypeille. IDO:n aktiivisuus ja ekspressio määritettiin 49 KLL-potilaalta ja 24 verrokilta. KLL-potilaiden IDO:n aktiivisuus oli merkitsevästi korkeampi kuin verrokeilla. IDO:n ekspressio pahanlaatuisia B-soluja edustavissa veren mononukleaarisissa soluissa oli KLL-potilailla kuitenkin merkitsevästi alentunut. Tämä viittaa siihen, että KLL-potilaiden suurentunut IDO:n aktiivisuus on peräisin muista soluista kuin pahanlaatuisista B-soluista. Rokotevasteisiin lisääntyneellä IDO:n aktiivisuudella ei havaittu olevan vaikutusta. Yhteenvetona, pneumokokkirokotteiden serotyyppikattavuus hematologista maligniteettia sairastavilla potilailla vaikuttaa olevan matalampi kuin muulla väestöllä. Pneumokokkikonjugaattirokotteen avulla suojaavan rokotusvasteen invasiivista pneumokokki-infektiota vastaan saaneiden KLL-potilaiden vasta-aineiden todettiin säilyvän vähintään viiden vuoden ajan. KLL-potilaat eivät kuitenkaan pysty muodostamaan normaalisti toimivia muisti B-soluja konjugaattirokotteen turvin. Näin ollen 23 serotyypin pneumokokkipolysakkariditehosterokote ei ole hyödyllinen osana KLL-potilaiden rokotusohjelmaa.Patients with hematological malignancies are at high risk for severe infections such as bacteremia, pneumonia, and meningitis caused by Streptococcus pneumoniae (invasive pneumococcal disease (IPD)). IPD is related to marked morbidity and mortality in these patients. However, only limited population-based data is available concerning IPD in patients with hematological malignancies. Pneumococcal vaccines currently in use have restricted efficacy against IPD in patients with hematological malignancies. In patients with chronic lymphocytic leukemia (CLL, a malignancy of mature B-lymphocytes), pneumococcal polysaccharide vaccines have so far been inefficient. In comparison, T-cell dependent conjugate vaccines are more immunogenic and are capable of inducing immunologic memory. It has been shown that some CLL patients achieve protective antibody responses against IPD with conjugate vaccines. The aims of this thesis were to evaluate the incidence of IPD, the serotype distribution of the isolated strains, and serotype coverage of pneumococcal vaccines in Finnish patients with specific hematological malignancies. In CLL patients, the main objectives were to assess the antibody persistence after five years of the administration of 7-valent pneumococcal conjugate vaccine and the efficacy of the 23-valent pneumococcal polysaccharide vaccine booster dose given five years after the conjugate vaccine. Furthermore, the activation and expression of indoleamine 2,3-dioxygenase (IDO), which suppresses T-cell functions by catalyzing tryptophan metabolism, was evaluated, including its possible effects on antibody response to 7- valent pneumococcal conjugate vaccine. The overall incidence rate of IPD among patients with hematological malignancies was 3.8 per 1000 person-years within one year of a diagnosis of hematological malignancy. The highest rate of IPD was in patients with multiple myeloma. The risk of IPD in patients with multiple myeloma was 2.7 to 12 times higher compared to other hematological malignancies. The most common serotypes causing IPD were 14 and 6B. The serotype distribution was, to some extent, different from the general adult population. In CLL patients, 57% and 64% of isolates were covered by 13-valent pneumococcal conjugate vaccine and 23-valent pneumococcal polysaccharide vaccine, respectively, while 32% of isolates were covered by neither of these vaccines. The antibody concentrations in 24 CLL patients and 8 controls five years after the administration of 7-valent pneumococcal conjugate vaccine did not differ statistically. A trend toward lower concentrations was seen in CLL patients for six serotypes compared to controls. In CLL patients, median antibody concentrations declined almost 50% for four serotypes over the course of five years following the administration of 7-valent pneumococcal conjugate vaccine. Only 10 to 15% of the CLL patients achieved a significant response to pneumococcal antigens included in 7-valent pneumococcal conjugate vaccine one month after the administration of 23-valent pneumococcal polysaccharide booster vaccine defined as an at least two-fold increase and a post-vaccination concentration of at least 0.35 µg/ml. Antibody concentrations were significantly higher in controls for four antigens included in the conjugate vaccine and for both measured antigens in the polysaccharide vaccine. IDO activity and expression was assessed in 49 CLL patients and 24 controls. IDO activity was significantly higher in patients with CLL. In contrast, IDO expression in peripheral blood mononuclear cells representing malignant B-cells was significantly reduced. Thus, these findings suggest that increased IDO activation is derived from cells other than malignant B-cells. Increased IDO activity did not have an effect on vaccine responses. In conclusion, serotype coverage of pneumococcal vaccines in patients with hematological malignancies seems to be lower compared to general population. In patients with CLL, pneumococcal conjugate vaccine given at an early stage of the disease seems to induce an antibody response lasting at least five years. However, pneumococcal conjugate vaccine is not capable of inducing properly functional memory B-cells in CLL patients. Hence, 23-valent pneumococcal polysaccharide vaccine given after conjugate vaccine does not seem to bring any benefits in vaccination strategies in patients with CLL

2q36.3 is associated with prognosis for oestrogen receptor-negative breast cancer patients treated with chemotherapy.

Large population-based registry studies have shown that breast cancer prognosis is inherited. Here we analyse single-nucleotide polymorphisms (SNPs) of genes implicated in human immunology and inflammation as candidates for prognostic markers of breast cancer survival involving 1,804 oestrogen receptor (ER)-negative patients treated with chemotherapy (279 events) from 14 European studies in a prior large-scale genotyping experiment, which is part of the Collaborative Oncological Gene-environment Study (COGS) initiative. We carry out replication using Asian COGS samples (n=522, 53 events) and the Prospective Study of Outcomes in Sporadic versus Hereditary breast cancer (POSH) study (n=315, 108 events). Rs4458204_A near CCL20 (2q36.3) is found to be associated with breast cancer-specific death at a genome-wide significant level (n=2,641, 440 events, combined allelic hazard ratio (HR)=1.81 (1.49-2.19); P for trend=1.90 × 10(-9)). Such survival-associated variants can represent ideal targets for tailored therapeutics, and may also enhance our current prognostic prediction capabilities

2q36.3 is associated with prognosis for oestrogen receptor-negative breast cancer patients treated with chemotherapy

Large population-based registry studies have shown that breast cancer prognosis is inherited. Here we analyse single-nucleotide polymorphisms (SNPs) of genes implicated in human immunology and inflammation as candidates for prognostic markers of breast cancer survival involving 1,804 oestrogen receptor (ER)-negative patients treated with chemotherapy (279 events) from 14 European studies in a prior large-scale genotyping experiment, which is part of the Collaborative Oncological Gene-environment Study (COGS) initiative. We carry out replication using Asian COGS samples (n=522, 53 events) and the Prospective Study of Outcomes in Sporadic versus Hereditary breast cancer (POSH) study (n=315, 108 events). Rs4458204-A near CCL20 (2q36.3) is found to be associated with breast cancer-specific death at a genome-wide significant level (n=2,641, 440 events, combined allelic hazard ratio (HR)=1.81 (1.49-2.19); P for trend=1.90 × 10 â ̂'9). Such survival-associated variants can represent ideal targets for tailored therapeutics, and may also enhance our current prognostic prediction capabilities

Polygenic Risk Scores for Prediction of Breast Cancer and Breast Cancer Subtypes

Stratification of women according to their risk of breast cancer based on polygenic risk scores (PRSs) could improve screening and prevention strategies. Our aim was to develop PRSs, optimized for prediction of estrogen receptor (ER)-specific disease, from the largest available genome-wide association dataset and to empirically validate the PRSs in prospective studies. The development dataset comprised 94,075 case subjects and 75,017 control subjects of European ancestry from 69 studies, divided into training and validation sets. Samples were genotyped using genome-wide arrays, and single-nucleotide polymorphisms (SNPs) were selected by stepwise regression or lasso penalized regression. The best performing PRSs were validated in an independent test set comprising 11,428 case subjects and 18,323 control subjects from 10 prospective studies and 190,040 women from UK Biobank (3,215 incident breast cancers). For the best PRSs (313 SNPs), the odds ratio for overall disease per 1 standard deviation in ten prospective studies was 1.61 (95%CI: 1.57-1.65) with area under receiver-operator curve (AUC) = 0.630 (95%CI: 0.628-0.651). The lifetime risk of overall breast cancer in the top centile of the PRSs was 32.6%. Compared with women in the middle quintile, those in the highest 1% of risk had 4.37- and 2.78-fold risks, and those in the lowest 1% of risk had 0.16- and 0.27-fold risks, of developing ER-positive and ER-negative disease, respectively. Goodness-of-fit tests indicated that this PRS was well calibrated and predicts disease risk accurately in the tails of the distribution. This PRS is a powerful and reliable predictor of breast cancer risk that may improve breast cancer prevention programs.NovartisEli Lilly and CompanyAstraZenecaAbbViePfizer UKCelgeneEisaiGenentechMerck Sharp and DohmeRocheCancer Research UKGovernment of CanadaArray BioPharmaGenome CanadaNational Institutes of HealthEuropean CommissionMinistère de l'Économie, de l’Innovation et des Exportations du QuébecSeventh Framework ProgrammeCanadian Institutes of Health Researc

Severe Pneumococcal Infections and Vaccination in Patients with Hematological Malignancy

Hematologista maligniteettia sairastavien potilaiden riski sairastua Streptococcus pneumoniaen aiheuttamiin vakaviin invasiivisiin pneumokokki-infektioihin (IPI) on suuri. Näitä infektioita ovat sepsis, keuhkokuume ja aivokalvontulehdus. IPI:in liittyy tässä korkean riskin potilasryhmässä huomattava sairastavuus ja kuolleisuus. Hematologista maligniteettia sairastavien potilaiden IPI:a koskevaa väestöpohjaista tutkimustietoa on vähän. Nykyään käytettävien pneumokokkirokotteiden teho IPI:a vastaan hematologista maligniteettia sairastavilla on alentunut. Kroonista lymfaattista leukemiaa (KLL, kypsien B-lymfosyyttien pahanlaatuinen tauti) sairastavilla potilailla pneumokokkipolysakkaridirokotteet ovat toistaiseksi osoittautuneet tehottomiksi. T- soluista riippuvaiset konjugaattirokotteet ovat immunogeeniselta teholtaan parempia ja pystyvät muodostamaan immunologisen muistin. Osalle KLL-potilaista konjugaattirokotteet tuottavat suojaavan vasta-ainevasteen IPI:a vastaan. Väitöskirjatyön tavoitteena oli arvioida suomalaisilla hematologista maligniteettia sairastavilla potilailla IPI:n ilmaantuvuutta ja serotyyppijakaumaa sekä pneumokokkirokotteiden serotyyppikattavuutta. KLL-potilailla tavoitteena oli selvittää pneumokokkivasta-aineiden säilymistä seitsemän serotyypin konjugaattirokotuksen jälkeen sekä arvioida 23 serotyypin polysakkaridirokotteen tehoa, kun tehosteannos annettiin viiden vuoden kuluttua konjugaattirokotteesta. Lisäksi selvitettiin tryptofaania katalysoivan ja T-solujen toimintaa heikentävän indoleamiini 2,3-dioksigenaasi -entsyymin (IDO) aktivaatiota ja ekspressiota sekä sen mahdollista vaikutusta seitsemän serotyypin konjugaattirokotteen rokotevasteeseen KLL-potilailla. IPI:n ilmaantuvuus yhden vuoden kuluessa hematologisen maligniteetin diagnoosista oli 3.8 per 1000 henkilövuotta. Suurin ilmaantuvuus oli multippelia myeloomaa sairastavilla potilailla, joiden riski sairastua IPI:iin oli 2.7-12 kertainen muihin hematologisiin maligniteetteihin verrattuna. Yleisimmät IPI-tapausten pneumokokkiserotyypit olivat 14 ja 6B. Serotyyppien jakauma erosi hieman muun aikuisväestön serotyyppijakaumasta. Kolmentoista serotyypin konjugaattirokote kattoi 57% IPI:n aiheuttaneista kannoista ja 23 serotyypin polysakkaridirokote 64%. Kumpikaan rokote ei kattanut 32 % kannoista. Viiden vuoden kuluttua seitsemän serotyypin konjugaattirokotuksesta ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa 24 KLL-potilaan ja kahdeksan verrokkipotilaan pneumokokkivasta-ainepitoisuuksissa. Kuutta serotyyppiä kohtaan vasta- ainepitoisuudet olivat KLL-potilailla matalampia kuin verrokkipotilailla. Näistä neljää serotyyppiä kohtaan vasta-ainepitoisuudet laskivat lähes 50%. Kahdenkymmenenkolmen serotyypin polysakkariditehosterokotteella vain 10- 15% KLL-potilaista sai merkittävän rokotevasteen seitsemän serotyypin konjugaattirokotteen sisältämiä serotyyppejä kohtaan. Verrokkipotilaiden vasta- ainepitoisuudet olivat merkitsevästi korkeampia neljälle konjugaattirokotteen ja kahdelle mitatulle polysakkaridirokotteen sisältämille serotyypeille. IDO:n aktiivisuus ja ekspressio määritettiin 49 KLL-potilaalta ja 24 verrokilta. KLL-potilaiden IDO:n aktiivisuus oli merkitsevästi korkeampi kuin verrokeilla. IDO:n ekspressio pahanlaatuisia B-soluja edustavissa veren mononukleaarisissa soluissa oli KLL-potilailla kuitenkin merkitsevästi alentunut. Tämä viittaa siihen, että KLL-potilaiden suurentunut IDO:n aktiivisuus on peräisin muista soluista kuin pahanlaatuisista B-soluista. Rokotevasteisiin lisääntyneellä IDO:n aktiivisuudella ei havaittu olevan vaikutusta. Yhteenvetona, pneumokokkirokotteiden serotyyppikattavuus hematologista maligniteettia sairastavilla potilailla vaikuttaa olevan matalampi kuin muulla väestöllä. Pneumokokkikonjugaattirokotteen avulla suojaavan rokotusvasteen invasiivista pneumokokki-infektiota vastaan saaneiden KLL-potilaiden vasta-aineiden todettiin säilyvän vähintään viiden vuoden ajan. KLL-potilaat eivät kuitenkaan pysty muodostamaan normaalisti toimivia muisti B-soluja konjugaattirokotteen turvin. Näin ollen 23 serotyypin pneumokokkipolysakkariditehosterokote ei ole hyödyllinen osana KLL-potilaiden rokotusohjelmaa.Patients with hematological malignancies are at high risk for severe infections such as bacteremia, pneumonia, and meningitis caused by Streptococcus pneumoniae (invasive pneumococcal disease (IPD)). IPD is related to marked morbidity and mortality in these patients. However, only limited population-based data is available concerning IPD in patients with hematological malignancies. Pneumococcal vaccines currently in use have restricted efficacy against IPD in patients with hematological malignancies. In patients with chronic lymphocytic leukemia (CLL, a malignancy of mature B-lymphocytes), pneumococcal polysaccharide vaccines have so far been inefficient. In comparison, T-cell dependent conjugate vaccines are more immunogenic and are capable of inducing immunologic memory. It has been shown that some CLL patients achieve protective antibody responses against IPD with conjugate vaccines. The aims of this thesis were to evaluate the incidence of IPD, the serotype distribution of the isolated strains, and serotype coverage of pneumococcal vaccines in Finnish patients with specific hematological malignancies. In CLL patients, the main objectives were to assess the antibody persistence after five years of the administration of 7-valent pneumococcal conjugate vaccine and the efficacy of the 23-valent pneumococcal polysaccharide vaccine booster dose given five years after the conjugate vaccine. Furthermore, the activation and expression of indoleamine 2,3-dioxygenase (IDO), which suppresses T-cell functions by catalyzing tryptophan metabolism, was evaluated, including its possible effects on antibody response to 7- valent pneumococcal conjugate vaccine. The overall incidence rate of IPD among patients with hematological malignancies was 3.8 per 1000 person-years within one year of a diagnosis of hematological malignancy. The highest rate of IPD was in patients with multiple myeloma. The risk of IPD in patients with multiple myeloma was 2.7 to 12 times higher compared to other hematological malignancies. The most common serotypes causing IPD were 14 and 6B. The serotype distribution was, to some extent, different from the general adult population. In CLL patients, 57% and 64% of isolates were covered by 13-valent pneumococcal conjugate vaccine and 23-valent pneumococcal polysaccharide vaccine, respectively, while 32% of isolates were covered by neither of these vaccines. The antibody concentrations in 24 CLL patients and 8 controls five years after the administration of 7-valent pneumococcal conjugate vaccine did not differ statistically. A trend toward lower concentrations was seen in CLL patients for six serotypes compared to controls. In CLL patients, median antibody concentrations declined almost 50% for four serotypes over the course of five years following the administration of 7-valent pneumococcal conjugate vaccine. Only 10 to 15% of the CLL patients achieved a significant response to pneumococcal antigens included in 7-valent pneumococcal conjugate vaccine one month after the administration of 23-valent pneumococcal polysaccharide booster vaccine defined as an at least two-fold increase and a post-vaccination concentration of at least 0.35 µg/ml. Antibody concentrations were significantly higher in controls for four antigens included in the conjugate vaccine and for both measured antigens in the polysaccharide vaccine. IDO activity and expression was assessed in 49 CLL patients and 24 controls. IDO activity was significantly higher in patients with CLL. In contrast, IDO expression in peripheral blood mononuclear cells representing malignant B-cells was significantly reduced. Thus, these findings suggest that increased IDO activation is derived from cells other than malignant B-cells. Increased IDO activity did not have an effect on vaccine responses. In conclusion, serotype coverage of pneumococcal vaccines in patients with hematological malignancies seems to be lower compared to general population. In patients with CLL, pneumococcal conjugate vaccine given at an early stage of the disease seems to induce an antibody response lasting at least five years. However, pneumococcal conjugate vaccine is not capable of inducing properly functional memory B-cells in CLL patients. Hence, 23-valent pneumococcal polysaccharide vaccine given after conjugate vaccine does not seem to bring any benefits in vaccination strategies in patients with CLL

Turvallisuutta vaarantavien tapahtumien tutkinta – Case: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Sairaaloissa sattuvia turvallisuutta ja ydintoimintaa vaarantavia tilanteita tulisi osaltaan hyödyntää organisaation oppimisessa ja toiminnan kehittämisessä. Tässä opinnäytetyössä turvallisuutta vaarantavia tapahtumia ja niiden sisäistä tutkintaa on lähestytty opinnäytteen tekijän edustaman HUS-Kiinteistöt Oy:n kannalta relevanttien teemojen näkökulmasta. Tarkastelu keskittyy erityisesti organisaation sisäisiin kiinteistöteknisiin häiriötilanteisiin sekä palo- ja pelastusturvallisuutta vaarantaviin tapahtumiin. Työn tavoitteena on ollut kehittää turvallisuutta vaarantavien tapahtumien perusteellisemman sisäisen tutkinnan mallia Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Opinnäytetyö on toteutettu tutkimuksellisena kehittämistyönä, jonka tutkimusstrategiaksi valittiin tapaustutkimus. Työssä on selvitetty organisaatiossa aiemmin sattuneita vaaratilanteita, niiden tutkintaa, tutkinnan tavoitteita sekä sitä, millaisessa roolissa turvallisuutta vaarantavien tapahtumien raportointi ja tutkinta nähdään organisaation oppimisessa. Keskeinen tiedonhankinnan menetelmä työssä ovat olleet organisaation turvallisuuden eri osa-alueiden vastuu- ja asiantuntijahenkilöiden teemahaastattelut. Haastatteluiden pohjaksi on analysoitu aiemmin sattuneiden vaaratilanteiden tapahtumatietoja ja dokumentaatiota. Kehittämistyön tueksi tutkittavaan teemaan liittyviä käytänteitä on kartoitettu lisäksi muiden sairaanhoitopiirien osalta. Tutkimusaineiston keräämisen ja analysoinnin aikana vahvistui näkemys vakavampien vaaratilanteiden systemaattisen käsittelyn ja tutkinnan tarpeellisuudesta. Organisaatiossa on määriteltynä potilasturvallisuutta vaarantavien tapahtumien osalta selkeä käsittelyprosessi ja kriteerit vakavan vaaratapahtuman perusteellisempaan käsittelyyn. Muita turvallisuuspoikkeamia koskien vastaavaa prosessia ei sen sijaan ole luotuna. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että organisaatioon tarvitaan konsernitason turvallisuusstrategia, jossa määritellään erilaisten turvallisuutta vaarantavien tapahtumien käsittelyä ja tutkintaa koskevat linjaukset ja tavoitteet. Kehittämisehdotuksina on esitetty turvallisuuspoikkeamien perusteellisemman tapahtumatutkinnan yleiset kriteerit, tapahtumatutkintaa koskevan prosessin kuvaus sekä malli tapahtumatutkintaa koskevan tutkintaraportin sisällöstä. Kehittämisehdotuksissa keskitytään työn rajausten mukaisesti erityisesti käytössä olevan sähköisen riskienhallintajärjestelmän tapahtumaraportti-lomakkeella ilmoitettuihin tapahtumiin. Johtopäätöksissä on otettu kantaa myös tiedon jakamiseen sairaanhoitopiirien kesken, koska työn avulla on haluttu avata laajemminkin keskustelua terveydenhuollon laitosten turvallisuuden hallinnasta, turvallisuuskulttuurista ja vaaratilanteiden tutkintaan liittyvien käytänteiden kehittämisestä ja yhdenmukaistamisesta.As regards the organizational learning and development activities, hospitals should also take advantage of unsafe incidents and situations that have jeopardized the core activities. In this thesis unsafe incidents and incident investigation have been approached from a perspective that is relevant to author’s organization, HUS-Real Estates Ltd. The review focuses on the organization’s internal real estate related technical disruptions as well as fire and rescue safety related incidents. The goal has been to develop a model of an internal investigation of unsafe incidents in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa. The thesis has been carried out as a developmental research using a case study as the research strategy. A study has been conducted to find out the incidents that have occurred in the organization, the investigation of these incidents and the aim of investigations. The thesis has also examined what kind of role the reporting and investigation of unsafe incidents plays in the organizational learning. The main data acquisition method of the thesis has been theme interviews with experts and responsible persons in different areas of safety. The event details and documentation relating to earlier incidents have been analyzed as a basis for the interviews. In addition, the practices of the other Hospital Districts related to the theme under examination have been surveyed in support of the development project. The view of the need for a systematic handling and investigation of serious incidents has been strengthened during the collection and analysis of the research data. With regard to patient safety incidents, the organization has defined a clear handling process and criteria for more thorough handling of serious incidents. Instead, a similar process for other safety deviations has not been created. The study shows that the organization needs a group-level safety and security strategy, which defines the policies and objectives related to the handling and investigation of various safety and security incidents. As development proposals this thesis presents general criteria for more thorough incident investigation of safety deviations, a description of the incident investigation process and a model of contents of incident investigation report. In accordance with the thesis definitions, the development proposals focus in particular on incidents that have been reported via incident report form in the organization’s electronic risk management system. The conclusions also include a statement regarding sharing information between healthcare institutions. One of the aims of the thesis has been to open a wider debate on the safety management and the safety culture of healthcare institutions, and the development and harmonization of practices related to the investigation of incidents

Työpaikkaväkivalta ja hoitohenkilökunnan työturvallisuuden kehittäminen Jorvin ja Peijaksen sairaaloissa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa Jorvin ja Peijaksen sairaaloissa esiintyvästä työpaikkaväkivallasta ja selvittää millaisia vaikutuksia väkivallalla on hoitohenkilökunnan työturvallisuuteen. Tutkimuksen avulla on pyritty auttamaan tutkimuksen kohteena olleita sairaaloita hyödyntämään sattuneita väkivalta- ja uhkatilanteita koskevaa valmiiksi kerättyä tietoa sekä kehittämisehdotusten kautta ennaltaehkäisemään työpaikkaväkivaltaa ja kehittämään hoitohenkilökunnan työturvallisuutta. Tavoitteena on, että tutkimuksen tuloksia voitaisiin jatkossa hyödyntää mietittäessä sairaalaosastojen henkilökuntamäärää, koulutustarpeita ja muita työturvallisuuteen kohdistuvia toimenpiteitä. Tutkimusmenetelminä tässä tutkimuksessa ovat olleet arkistomateriaalin käyttö (väkivalta- ja uhkatilanteiden raportoimiseen käytetyt tapahtumaraportit vuosilta 2003–2005) sekä hoitohenkilökunnalle suunnattu kysely. Tapahtumaraportti-lomakkeiden pohjalta on kerätty tietoa erityyppisten väkivaltatilanteiden esiintyvyydestä sekä pyritty etsimään selityksiä uhkatilanteiden muodostumiselle. Tapahtumaraporttien muodostamaa tietopohjaa tukevan kyselyn avulla on hankittu tietoa hoitohenkilökunnan asenteista, käsityksistä ja mielipiteistä työpaikkaväkivaltaan liittyen. Tutkimustulosten perusteella työpaikkaväkivalta näyttäisi lisääntyneen molemmissa tutkimuksen kohteena olleissa sairaaloissa. Myös väkivaltatilanteiden aiheuttamat henkilövahingot ovat lisääntyneet. Työpaikkaväkivallan riski on korkea esimerkiksi suljetuilla psykiatrisilla osastoilla sekä päivystysalueilla. Useimmiten potilaan aggressiivisen käyttäytymisen taustalla on fyysinen tai psyykkinen sairaus. Kyselyn tulokset osoittavat, että hoitohenkilökunta tiedostaa väkivaltariskin olemassaolon ja ymmärtää ennaltaehkäisevän toiminnan merkityksen. Erityisen tärkeinä asioina väkivaltatilanteisiin varautumisessa kyselyn vastaajat pitivät muun muassa riittävää henkilökuntavahvuutta, sisäisiä hälytysjärjestelmiä sekä väkivaltatilanteisiin liittyvää koulutusta. Tulosten pohjalta tutkimuksessa on esitetty yleisellä tasolla kehitysehdotuksia hoitohenkilökunnan työturvallisuuden parantamiseksi. Ehdotukset koskevat muun muassa turvallisuuskoulutuksia, väkivalta- ja uhkatilanteista raportoimista, henkilökuntavahvuutta sekä psyykkistä jälkihoitoa. Avainsanat työpaikkaväkivalta, työturvallisuus, hoitohenkilökunta, sairaalaThe purpose of the Bachelor’s thesis has been to produce information about workplace violence at Jorvi and Peijas hospitals and to examine the type of effects violence has on the occupational safety of the nursing personnel. The study tries to advance the hospitals in question to exploit the earlier gathered information about violent events that have taken place and by recommendations to prevent workplace violence and improve occupational safety of nursing personnel. The objective is that the results of the study could be exploited in the future when thinking of the size of hospital ward personnel, educational needs and other actions related to occupational safety. The use of archival material (incident reports from the years 2003–2005 that have been used when reporting on violent and threatening events) and a survey addressed to nursing personnel have been the research methods of this thesis. Information about the occurrence of different types of violent events has been gathered on the basis of incident report forms. The study also attempts to explain how threatening events emerge. The survey supports the information basis consisting of the incident reports and gives information about the attitudes, impressions and opinions of the nursing personnel in connection with workplace violence. According to the results of the study it seems that the number of violent events has been increasing in both of the subject hospitals. Also the number of bodily injuries caused by violent events has been increasing. The workplace violence risk is high, for instance, at closed psychiatric wards and emergency room areas. Most often a patient’s aggressive behavior is caused by a physical or mental disease. The results of the survey demonstrate that the nursing personnel are conscious of the existence of the violence risk and understand the significance of preventive activities. For instance an adequate number of staff members, internal alarm systems and training related to violent events were considered extremely important matters by the respondents of the survey. The study submits general recommendations to improve the occupational safety of the nursing personnel. The recommendations are associated, among other things, with safety training, reporting on violent and threatening events, personnel amount and psychological after-care. Keywords workplace violence, occupational safety, nursing personnel, hospita

Samtalsanalys: Möten mellan vårdgivare och vårdtagare i hemsjukvård och hemtjänst

FIGURE 6. Palmar and Plantar views of holotype of Litoria dux (SAMA R 60725). Scale = 10 mm

Antibody response to the 23-valent pneumococcal polysaccharide vaccine after conjugate vaccine in patients with chronic lymphocytic leukemia

The 23-valent pneumococcal polysaccharide vaccine (PPV23) given alone is ineffective in patients with chronic lymphocytic leukemia (CLL) and better antibody response is achieved with pneumococcal conjugate vaccines (PCVs). In this study, we determine whether CLL patients would achieve a significant antibody response and broaden their serotype coverage against invasive pneumococcal disease (IPD) with PPV23 given five years after the 7-valent conjugate vaccine (PCV7). A total of 24 patients with CLL and eight controls were vaccinated with PPV23 five years after PCV7. Blood samples for evaluation of antibody response to PCV7 serotypes and PPV23 serotypes 5 and 7 were taken before vaccination and one month after it. Post-vaccination samples were available from 20 patients. IgG antibodies were measured with ELISA. Antibody concentrations after PPV23 were significantly lower in CLL patients for six of the PCV7 serotypes and for both PPV23 serotypes. Only 10% to 15% of CLL patients achieved an antibody response suggested to be protective against IPD. Hence, PCV7 given five years before PPV23 did not improve antibody response in patients with CLL. Based on our results, PPV23 given after a PCV primer is not useful against IPD in CLL patients