Pathways towards the nuclear revival in Finland, France, and the UK

Nuclear power is undergoing a revival in a number of countries of both developed and developing world, and is increasingly presented as a solution to the problems of climate change and energy security. This paper analyses the history of and the debates on nuclear power in France, the UK and Finland, all of which are in the process of either planning or building new nuclear plants. The paper traces the history of nuclear power since the early post-War years, distinguishing five distinct phases of development, from the early period of nuclear enthusiasm, through the emergence of doubt and risk in the 70s and 80s, to the recent 'nuclear renaissance'. Emphasis in the analysis is placed on issue framings, argumentative strategies, the role of independent expertise, public opinion and the degree of openness of decision-making. Key similarities, converging trends and differences between the countries are identified and tentative conclusions drawn on the potential stability of the current framing of nuclear energy as a response to the double challenge of climate change and energy security

Rhizoctonia solani as a potato pathogen : Variation of isolates in Finland and host response

Rhizoctonia solani is a soil inhabiting basidiomycetous fungus able to induce a wide range of symptoms in many plant species. This genetically complex species is divided to 13 anastomosis groups (AG), of which AG-3 is specialized to infect potato. However, also a few other AGs are able to infect or live in close contact with potato. On potato, R. solani infection causes two main types of diseases including stem canker observed as a dark brown lesions on developing stems and stolons, and black scurf that develops on new tubers close to the time of harvest. These disease symptoms are collectively called a ‘Rhizoctonia disease complex’. Between the growing seasons R. solani survives in soil and plant debri as sclerotia or as the sclerotia called black scurf on potato tubers which when used as seed offer the main route for dispersal of the fungus to new areas. The reasons for the dominance of AG-3 on potato seem to be attributable to its highly specialization to potato and its ability to infect and form sclerotia efficiently at low temperatures. In this study, a large nationwide survey of R. solani isolates was made in potato crops in Finland. Almost all characterized isolates belonged to AG-3. Additionally, three other AGs (AG-2-1, AG-4 and AG-5) were found associated with symptoms on potato plants but they were weaker pathogens on potato than AG-3 as less prone to form black scurf. According to phylogenetic analysis of the internal transcribed sequences (ITS) of the ribosomal RNA genes the Finnish AG-3 isolates are closely related to each other even though a wide variation of physiological features was observed between them. Detailed analysis of the ITS regions revealed single nucleotide polymorphism in 14 nucleotide positions of ITS-1 and ITS-2. Additionally, compensatory base changes on ITS-2 were detected which suggests that potato-infecting R. solani AG-3 could be considered as a separate species instead of an AG of R. solani. For the first time, molecular defence responses were studied and detected during the early phases of interaction between R. solani AG-3 and potato. Extensive systemic signalling for defence exploiting several known defence pathways was activated as soon as R. solani came into close contact with the base of a sprout. The defence response was strong enough to protect vulnerable sprout tips from new attacks by the pathogen. These results at least partly explain why potato emergence is eventually successful even under heavy infection pressure by R. solani.Rhizoctonia solani on geneettisesti monimuotoinen Basidiomycete-heimoon kuuluva kantasieni, joka aiheuttaa monenlaisia tautioireita lukuisilla eri kasvilajeilla. Lajiin kuuluvat sienet voidaan jakaa 13 anastomoosiryhmään (AG). Vaikka perunalla tavataan säännöllisesti useampiakin AG:n edustajia, anastomoosiryhmää 3 (AG-3) pidetään ensisijaisesti perunaa infektoivana R. solani:n muotona. Tämä säännöllisesti perunakasvustoissa tavattava taudinaiheuttaja ilmenee kahtena erilaisena tautioireena: versonkärkiä ja maavarsia vioittavana versolaikkuna ja myöhemmin kasvukaudella mukuloiden pintaan muodostuvana seitirupena. Sieni säilyy etenkin maahan jäävinä rihmastopahkoina kasvijätteessä ja seittirupena mukuloiden pinnalla. Seittirupisten siemenperunoiden mukana sieni leviää uusille perunanviljelyalueille. Yksi tekijä AG-3:n yleisyydessä näyttää olevan sen kyky tartuttaa perunaa jo alhaisissa lämpötiloissa sekä muodostaa tehokkaasti rihmastopahkoja mukuloiden pinnalle. Tässä koko Suomen kattavassa tutkimuksessa eristettiin perunoista yli 500 R. solani -kantaa. Tulokset osoittivat, että ilmasto-oloissamme AG-3 on ylivoimaisesti yleisin perunalla tavattava R. solani:n muoto. Tämän lisäksi tavattiin muutamia anastomoosiryhmien AG2-1, AG-4 ja AG-5 kantoja. Niiden taudinaiheutuskyky perunassa oli rajallinen. Kantojen fylogeneettinen tutkimus osoitti suomalaisten AG-3-kantojen olevan läheistä sukua toisilleen huolimatta suurista fysiologisten ominaisuuksien eroista. Tarkemmissa tutkimuksissa ribosomaalisten geenialueiden väleissä olevilla ITS-alueilla havaittiin aiemmin hyvin vähälle huomiolle jäänyttä monimuotoisuutta. ITS-2-alueella havaitut mutaatiot viittaavat AG-3 ryhmän mahdolliseen eriytymiseen muista R. solani –lajiin luokitelluista kannoista. Ennen taimelle tuloa peruna on erityisen herkkä R. solani:n aiheuttamalle versolaikulle. Mikrosiruanalyysiä käyttäen havaittiin, että R. solani –sienen rihmojen tartuttaessa idun tyveä iduissa virittyi nopeasti kestävyysvaste, joka voitiin mitata idun kärkiosasta jo 48 tuntia tartunnan alkamisesta. Useita tunnettuja puolustusvastereittejä hyödyntävä kestävyys tehostui seuraavien päivien aikana ja oli voimakkuudeltaan riittävä suojaamaan versojen kärkiä uudelta tartunnalta. Versonkärkien puolustusvasteen nopea herääminen selittänee perunan itujen kyvyn taimettua huolimatta korkeastakin R. solani:n aiheuttamasta tartuntapaineesta

Oxidation of steryl esters

Novel food products are fortified with plant sterols and stanols because of their ability to lower the LDL-cholesterol levels in plasma up to 10−15%. These compounds are added to food either in their free form or as fatty acyl esters. Like other unsaturated lipids, sterols are also prone to oxidation in the presence of oxygen and initiators such as heat, light, metal ions and enzymes. Oxidation may occur already during the manufacture of sterol preparations or during food processing and storage. The known adverse health effects of the oxidation products of cholesterol have prompted the evaluation of the biological effects of plant sterol oxides. The oxidation behaviour of free cholesterol has been extensively studied, whereas those of plant sterols have been less thoroughly examined. The oxidation behaviour of mainly free sterols has been investigated, but knowledge on those of fatty acyl esters or other conjugates is deficient. This study investigated the effects of chemical (i.e., esterification, unsaturation degree of the acyl moiety and sterol structure) and external (i.e., temperature and medium) factors on the oxidation of sterols. Development of solid-phase extraction and HPLC-DAD-ELSD methods for the isolation and determination of intact steryl ester monohydroperoxides allowed the primary oxidation of steryl esters to be followed both in neat preparations and in saturated lipid media. The oxidation of steryl and acyl moieties could be distinguished; therefore, the oxidation of both moieties could be followed in intact molecules. Further reactions of the monohydroperoxides were followed in terms of secondary oxidation products of sterol and oligomers. Introduction of an acyl moiety to a sterol altered the physical state and polarity of the sterol and affected its oxidation. In neat preparations at 100 °C, esterified sterols were liquefied and thus oxidised greatly, whereas the free sterol remained in a solid state and was therefore unaltered. Increased unsaturation of the acyl moiety increased the oxidation rate of both the steryl and acyl moieties. No differences in the initial reactivities of these two moieties were observed, but they oxidised concomitantly. For esters with monounsaturated acyl moieties, greater contents of steryl than of acyl moiety hydroperoxides were measured, whereas for an ester with polyunsaturated acyl moiety, greater contents of the acyl moiety hydroperoxides were measured. Increased temperature (140 °C) induced the oxidation of both steryl esters and free sterol. In a saturated lipid medium at 100 °C, the oxidation of steryl esters was decelerated, whereas the oxidation of free sterol was accelerated. Due to reduced oxidation rates, the accumulation of further reaction products was also delayed. In neat preparations and in the lipid medium, the steryl ester hydroperoxides decomposed into traditionally determined sterol secondary oxidation products and also underwent polymerisation as a rival reaction. By altering the chemical and physical properties of sterols, their oxidisabilities may be affected. If these factors are regulated in the manufacture of the preparations and in the food processing, formation of oxidation products may be controlled and the desired functionality of plant sterols preserved.Steroleita esiintyy kaikkialla eläin- ja kasvikunnassa, ja näin ollen myös ravinnossamme. Eläinkunnan yleisin steroli, kolesteroli, toimii elimistössä muun muassa solukalvojen rakennusaineena sekä D-vitamiinin että hormonien esiasteena. Kasvisteroleilla on vastaavia tehtäviä kasvikunnassa. Ravinnosta saatavien kasvisterolien on jo pitkään tiedetty alentavan veren kolesteroliarvoja ja ehkäisevän näin muun muassa sydän- ja verisuonitauteja. Siksi elintarvikkeita on ryhdytty rikastamaan kasvisteroleilla. Tyydyttymättömien rasvojen tavoin sterolit ovat kuitenkin alttiita hapettumiselle ruoanvalmistuksessa ja -säilytyksessä, mikä heikentää niiden laatua ja turvallisuutta. Hapettumisen aikaan saavat muun muassa kuumennus, astioiden sisältämät metallit, ilmassa oleva happi, entsyymit ja valo. Sterolien hapettumisreaktioiden tunteminen on tärkeää, jotta tätä sterolien kemiallista pilaantumista voitaisiin ehkäistä. Kasvisterolit ja kolesteroli esiintyvät ravinnossamme sekä vapaina että esteröitynä steroleina. Kasvisterolit lisätään elintarvikkeisiin usein rasvahappoestereinä, joiden rasvaliukoisuus on vapaata sterolia parempi. Vapaiden sterolien hapettumista on tutkittu melko kattavasti, mutta esteröityjen sterolien hapettumismekanismeja ei juuri tunneta. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli kerätä lisätietoa esteröityjen sterolien hapettumisreaktioista selvittämällä miten näiden yhdisteiden kemialliset ominaisuudet ja erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat niiden hapettumiseen. Työssä tarkasteltiin miten esteröinti ja siihen käytetyt erilaiset rasvahapot sekä sterolirakenteet vaikuttavat hapettumisnopeuteen ja reaktioihin. Lisäksi selvitettiin lämpötilan ja ympäröivän väliaineen vaikutuksia. Syntyneet hapettumistuotteet mitattiin sellaisenaan ilman esterisidoksen pilkkomista, ja näin ollen voitiin seurata hapettuiko esteri steroli- vai rasvahappo-osastaan. Saadut tulokset osoittivat, että keittolämpötilassa (100 °C) esteröinti muutti sterolin hapettumiskäyttäytymistä vaikuttamalla sen olomuotoon ja sijaintiin väliaineessa. Estereissä hapettumista tapahtui yhtäaikaisesti sekä steroli- että rasvahappo-osassa. Mitä tyydyttyneempi rasvahappo-osa esterissä oli, sitä hitaammin koko molekyyli hapettui, ja sitä pysyvämpiä syntyneet tuotteet olivat. Alkuvaiheen hapettumistuotteiden jatkoreaktioissa syntyi jo tunnettujen hapettumistuotteiden lisäksi myös merkittävä määrä polymeroitumistuotteita. Nämä tuotteet saattavat heikentää sterolien hyödynnettävyyttä elimistössämme. Lämpötilan nosto 140 °C:seen kiihdytti hapettumista ja polymerisaatiota odotetusti. Esteröityjen sterolien hapettuminen keittolämpötilassa hidastui, kun ne liuotettiin tyydyttyneeseen rasvaan. Vapaan sterolin hapettuminen puolestaan kiihtyi tyydyttyneessä rasvassa, sillä se hakeutui rasvakerroksen pinnalle. Tämän työn tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia kasvisteroleilla rikastettuja elintarvikkeita ja niiden prosessointimenetelmiä. Hapettumismekanismien tunteminen auttaa kehittämään valmistus- ja säilytysmenetelmiä, joissa sterolit eivät pilaannu. Lisäksi reaktioiden tunteminen mahdollistaa oikeanlaisten hapettumisen estäjien, antioksidanttien, valinnan. Koska sterolien hapettuminen riippui niiden rakenteesta ja olomuodosta sekä ympäröivästä rasvasta että sterolien sijainnista siinä, on sterolien säilyvyys syytä varmistaa erikseen kussakin elintarvikkeessa

Eurooppalaiset lastenvaatemessut vertailussa : Papu-tuotemerkin näkökulma

Opinnäytetyön aihe sai alkunsa toimeksiantajan, lastenvaateyritys Papu Designin omistajan Anna Kurkelan pohdinnoista lastenvaatteiden ammattilaismessuihin liittyen. Kasvaneen kysynnän johdosta Kurkela halusi viedä Papun eurooppalaisille lastenvaatemessuille tulevana kesänä. Tässä opinnäytetyössä on syvennytty pohtimaan, mille messuille pienen yrityksen kannattaa lähteä, ja mitkä tekijät vaikuttavat valintaan. Opinnäytetyön tarkoitus oli vastata pääkysymykseen: mitkä Euroopan lastenvaatemessut ovat sopivat Papu-tuotemerkin näkökulmasta? Samalla selvitettiin myös seuraavat alakysymykset: Millaisia lastenvaatemessuja Euroopassa järjestetään? Mitkä tekijät vaikuttavat näytteilleasettajan valintaan eniten? Työn tavoitteena oli tehdä kootun aineiston pohjalta laadukasta ja täsmällistä selvitystyötä, jonka pohjalta Kurkela pystyi mahdollisimman vaivattomasti tekemään päätöksen valittavista messuista. Työ sisältää ehdotuksen valittavista messuista, punniten haittoja ja hyötyjä yrityksen kannalta. Se sisältää myös toimintasuunnitelman messuille osallistumisesta. Tutkimusmenetelmä oli pääosin laadullinen. Selvitystyyppisen tiedonhaun lisäksi toteutettiin kysely kotimaisille lastenvaateyrityksille. Työssä selvitettiin lähdekirjallisuuden sekä verkkomateriaalin avulla tietoa kansainvälisistä messuista, sekä tukena toimi blogimuotoinen työpäiväkirja oppimisprosessin tukena. Opinnäytetyö sisältää myös havainnointia Bubble London -messuilta 26–27.1.2014. Työn tuloksena syntyi päätös valittavista messuista, sekä toimintasuunnitelma messuille. Selvitystyöhön pohjautuen Papu Design lähtee elokuussa 2014 ensimmäisille kansainvälisille CIFF Kids -lastenvaatemessuille Kööpenhaminaan.The topic of this thesis was originated from the author's discussions with the client, Ms Anna Kurkela, who is the owner of the children's clothing company Papu Design. Due to the increased strong demand, Ms Kurkela wanted to take Papu Design to a European kids fashion fair in summer 2014. The thesis focuses on the European kids fashion fairs from the small business perspective; which trade fair the company should attend and what are the key factors affecting the selection of the fair. The objective of this study was to answer the following questions: Which of the kids fashion fairs are suitable for Papu Design? What kind of kids fashion fairs are held in Europe? Which factors have the biggest effects on the exhibitor while making the decision? This thesis work provides an exact and analytical approach to the topic, providing qualified information required in the selection process. The author gives her own proposal about the suitable kids fashion fairs, by considering the pros and cons from the company's perspective. The action plan for participation in a trade fair is included in the thesis. The research methods of the thesis are mainly qualitative. In addition to literature research, a questionnaire study was carried out with domestic children's wear companies. Reference literature as well as web-based material was used while collecting information about European kids fashion fairs. A web-based blog application, a casebook, was created to support the author's personal development process. The thesis work also includes observation at the Bubble London Kids Wear Trade Show from late January, 2014. Based on the research described in the thesis, Ms Kurkela and Papu Design are converging on their first international kids fashion fair CIFF Kids to Copenhagen in August 2014

Spruce galactoglucomannan stabilized emulsions enhance bioaccessibility of bioactive compounds

The increasing public awareness of health and sustainability has prompted the development of functional foods rich in health-promoting ingredients. Processing technologies and sustainable multifunctional ingredients are needed for structuring these formulations. Spruce galactoglucomannan (GGM), the main hemicelluloses in softwood cell walls, are an abundantly available, emerging sustainable food hydrocolloid that have the ability to efficiently emulsify and stabilize oil-in-water emulsions. In this study, we illustrate how this lignocellulosic stabilizer affects the digestion of polyunsaturated fatty acids (PUFAs) in vitro. A 100% decrease in the initial TAG content was observed during the in vitro digestion, suggesting that complete hydrolysis of the TAGs was achieved by the digestive enzymes. Besides, no release of mono-, di-, and oligosaccharides or phenolic compounds from GGM was detected. Our results demonstrate that the GGM-stabilized emulsion could potentially deliver lipophilic bioactive ingredients and enhance their bioaccessibility. In addition, this bio-stabilizer itself would remain stable in the upper gastrointestinal track and serve as a prebiotic for gut microbiota. We anticipate GGM to complement or even replace many of the conventional carriers of bioactive components in future health care products and functional foods.Peer reviewe

Spruce galactoglucomannan stabilized emulsions enhance bioaccessibility of bioactive compounds

The increasing public awareness of health and sustainability has prompted the development of functional foods rich in health-promoting ingredients. Processing technologies and sustainable multifunctional ingredients are needed for structuring these formulations. Spruce galactoglucomannan (GGM), the main hemicelluloses in softwood cell walls, are an abundantly available, emerging sustainable food hydrocolloid that have the ability to efficiently emulsify and stabilize oil-in-water emulsions. In this study, we illustrate how this lignocellulosic stabilizer affects the digestion of polyunsaturated fatty acids (PUFAs) in vitro. A 100% decrease in the initial TAG content was observed during the in vitro digestion, suggesting that complete hydrolysis of the TAGs was achieved by the digestive enzymes. Besides, no release of mono-, di-, and oligosaccharides or phenolic compounds from GGM was detected. Our results demonstrate that the GGM-stabilized emulsion could potentially deliver lipophilic bioactive ingredients and enhance their bioaccessibility. In addition, this bio-stabilizer itself would remain stable in the upper gastrointestinal track and serve as a prebiotic for gut microbiota. We anticipate GGM to complement or even replace many of the conventional carriers of bioactive components in future health care products and functional foods.Peer reviewe

Formation of canker lesions on stems and black scurf on tubers in experimentally inoculated potato plants by isolates of AG2-1, AG3 and AG5 of Rhizoctonia solani: a pilot study and literature review

Development of black scurf on potato tubers (cv. Nicola) was compared in plants inoculated with isolates of Rhizoctonia solani of three anastomosis groups (AG2-1, AG3 and AG5) which occur in potato crops in Finland. All isolates induced stem canker lesions but only isolates of AG3 formed efficiently black scurf on progeny tubers. Among the AG2-1 and AG5 isolates tested, only one AG2-1 isolate formed a few sclerotia on 13.5 % of the progeny tubers in one experiment. The data indicate that isolates of AG3 differ from those of AG2-1 and AG5 in having a higher ability to form sclerotia on tubers. Therefore, while AG2-1 and AG5 isolates have a broader host range, AG3 is more efficient in producing black scurf, which provides this anastomosis group with more efficient means of dissemination on seed potatoes. These differences probably explain the predominance of AG3 (98.9 % of isolates) in potato crops in Finland and other northern potato production areas

Suurpetoriski ja vahinkojen ennaltaehkäisy tuotantoeläintiloilla : Selvitys

Suurpedot tappavat vuosittain Suomessa joukon tuotantoeläimiä. Poronhoitoalueen ulkopuolella tapaukset liittyvät useimmiten suden lammas- tai nautavahinkoihin. Susivahingoissa kuoli tai vahingoittui riistavahinkorekisterin mukaan ajanjaksolla 2010–2019 vuosittain yhteensä 18–168 lammasta ja 1–19 nautaa. Rekisteröityjen tuotantoeläintapausten lukumäärä ja niiden perusteella valtion varoista maksettujen korvausten määrä, vuosina 2018–2019 noin 65 000–74 000 euroa vuodessa, ei anna kuitenkaan täyttä kokonaiskuvaa susivahinkojen merkittävyydestä. Tuotantoeläinten hyvinvoinnista kannetaan huolta, ja ennaltaehkäisystä voi koitua suuriakin kuluja tuotantoeläintiloille. Pelkästään vuoden 2020 susireviireillä sijaitsee runsaat 2 000 nauta- ja lammastilaa. Suurpetojen ilmaantuminen ja vahinkoriskiin havahtuminen voi aktivoida monenlaisiin toimiin. Valtio avustaa taloudellisesti petoaitatarvikkeiden hankinnassa eläintuotantotiloille, tarjoaa internet-palvelussa tietoa petohavainnoista, ja harjoittaa neuvontaa. Näissä pyrkimyksissä tukena on myös kuusivuotinen SusiLIFE-projekti, jonka osana toteutettiin syksyllä 2020 kaksi verkkokyselyä. Ensimmäinen suunnattiin MTK:n tuottajayhdistyksille, jotka sijaitsevat eri osissa Etelä-Suomea alueilla, joilla esiintyy sutta ja muita suurpetoja. Toinen kysely suunnattiin tiloille, jotka ovat vuosina 2016–2020 vastaanottaneet petoaitatarvikkeita. Tarkoituksena oli selvittää, missä määrin suurpetojen läsnäolo ja vahinkoriskiin havahtuminen aktivoivat ennaltaehkäisytoimiin, ja missä määrin näiden toimien toteuttajat ovat tyytyväisiä ennaltaehkäisynsä tehoon ja yhteiskunnallisiin tukijärjestelyihin suurpetovahinkoasioissa. Tulosten mukaan havahtuminen suurpetoriskiin voi tapahtua monenlaisten lähiseudun petohavaintojen tai tapahtumien kautta. Vaikka tilojen ympäristöissä esiintyi useimmiten useita suurpetolajeja, nimenomaan sutta pidettiin suurimpana riskitekijänä. Erityisen alttiina petovahingolle nähtiin lampaat ja vuohet, ja hieman harvemmin hevoset ja naudat. Riskin kokeminen oli useimmille tiloista ympäri- ja useampivuotista. Suurempi tilallisen kokema petovahinkoriski yhdistyi suurempaan todennäköisyyteen ennaltaehkäistä suurpetovahinkoja, ja soveltaa rinnakkain useampia ennaltaehkäisytapoja. Kartoitetuista tavoista yleisimpiä kyselyjen kohdetiloilla olivat lähialueiden petotilanteen seuraaminen (muiden torjuntatoimien tarpeen hahmottamiseksi), sekä huolehtiminen siitä, ettei suurpeto löydä ja totu etsimään ravintoa tilojen läheltä. Ennaltaehkäisyä harjoittaneista enemmistö oli tyytyväisiä soveltamiensa menetelmien tehoon, ja kaikista vastaajista selvä enemmistö arvioi jatkavansa tuotantoeläinten pitämistä kuten tähänkin asti, riippumatta kokemastaan suurpetovahinkojen riskitasosta. Kyselyjen vastaajat antoivat vahvasti tukea susikannan hoitosuunnitelman mukaiselle järjestelylle, jossa suurpetovahingot kuuluvat kokonaisuudessaan valtion korvattavaksi. Sen sijaan vastaajien enemmistö suhtautui kriittisesti riistavahinkolain nykyiseen muotoiluun, jonka mukaan ennaltaehkäisy on edellytys vahingonkorvauksen saannille. Niin ikään osa vastaajista antoi voimakasta tukea vahinkoperustaiselle poikkeuslupien myöntämiselle osana ensisijaisia ennaltaehkäisytoimia. Näkemykset jakaantuivat kärjekkäistä maltillisempiin – osa tilallisista korosti omien ennaltaehkäisytoimien tarvetta viitaten mielenrauhaan, joita omat toimet ja toimivat menetelmät tuovat

Sähköhelmenkalastus - Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet

Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet on kuvaus sosiaaliseen toimintakykyyn sekä sosiaalihuoltoon liittyvistä sähköisistä palveluista. Tieto on kerätty hyödyntämällä tehtyjä selvityksiä, tarkastelemalla kuntien ja kuntayhtymien internet-kotisivuja sekä kysymällä sähköisellä uutiskirjeellä, sähköpostilla ja puhelimitse palvelujen tarjonnasta. Raportti on osa hallituksen Palvelut asiakaslähtöisiksi -kärkihanketta (http://stm.fi/hankkeet/asiakaslahtoisyys). Sosiaalihuollosta löytyi lähes 200 sähköistä palvelua. Saalista voi kutsua sähköhelmiksi: digitalisointi on edennyt. Kuntien ja kuntayhtymien palvelujen tarjonta ja sisältö vaihtelevat paljon. Kokonaiskuva on pirstaleinen ja palvelutarjooma kuntien kesken epätasa-arvoinen. Terveydenhuollossa sähköiset palvelut ovat yleisempiä. Sähköisiä palveluja on laajennettava, eikä ratkaisuksi riitä vain teknisten sovellusten tarjoaminen. Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen tarjontaa olisi monipuolistettava (sisältö) ja lisättävä (saatavuus), saavutettavuutta turvattava (asiointipisteet, laitteet ja yhteydet), osaamista vahvistettava (asiointi- ja kehittämistuki) sekä selkokielistä ja monikanavaista viestintää lisättävä (tiedotus myös ei-sähköisesti, palautteen kerääminen ja hyödyntäminen). Yhteistoiminnallista kehittämistä (kansalaiset, asiakkaat ja asiantuntijat) tulisi koordinoida, linjata ja tukea

Ensiapuopetusta Vuokkoharjun koulun kuudesluokkalaisille

Lotta Kouvolainen, Mari Lehtonen & Heli Niemi. Ensiapuopetusta Vuokkoharjun koulun kuudesluokkalaisille. Lahti, syksy 2009, 44 sivua, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu / Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala, Hoitotyön koulutusohjelma, Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK). (Lotta Kouvolainen) Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK) + diakonian virkakelpoisuus (diakonissa). (Mari Lehtonen, Heli Niemi) Hankkeena toteutetun opinnäytetyön tarkoituksena oli järjestää ensiapuopetusta järveläläisen Vuokkoharjun koulun kuudesluokkalaisille oppilaille. Tavoitteena oli kehittää Vuokkoharjun koulun kuudesluokkalaisten ensiaputaitoja ja lisätä heidän kiinnostustaan ensiapua kohtaan. Lisäksi hankkeessa tuotettiin ensiapuopetusmateriaali Vuokkoharjun koulun opettajien käyttöön. Esiselvityksellä kartoitettiin oppilaiden aikaisemmat ensiaputaidot. Selvityksen tarkoituksena oli myös rajata aiheet tulevia ensiapupäiviä varten. Ensiapupäiviä järjestettiin kaksi, oma molemmille kuudensille luokille. Päivät sisälsivät teoriaopetusta ensiavusta sekä toiminnallisen osuuden, jossa oppilaat harjoittelivat taitojaan case-ryhmissä. Ensiapupäivien päätteeksi oppilaiden oppimista testattiin samalla kyselyllä, jolla esiselvitys tehtiin. Vuokkoharjun koulun kuudesluokkalaisten oppilaiden ensiaputaidot kehittyivät. Myönteisen ilmapiirin ja yhteistoiminnallisuuden johdosta oppilaiden halu osallistua ensiaputoimintaan myöhemmin saattoi lisääntyä. Vuokkoharjun koulun opettajat saivat ensiapuopetusmateriaalin, jolla he voivat jatkaa ensiavun opettamista. Asiasanat: ensiapu, opetus, peruskoulu, turvallisuuskasvatus, opetusaineisto, yhteistoiminnallinen oppiminenLotta Kouvolainen, Mari Lehtonen & Heli Niemi. First aid training for sixth-graders of Vuokkoharju elementary school. Lahti, fall 2009. 44 pages, 3 appen-dices. Diaconia University of Applied Sciences / Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Social and Health Care, Degree Programme in Nursing, Specializa-tion in Nursing, Nurse. (Lotta Kouvolainen) Specialization in Diaconal Nursing, Nurse (Mari Lehtonen, Heli Niemi) The purpose of this project-based bachelor’s thesis was to offer training in first aid to sixth-graders of Vuokkoharju elementary school in Järvelä. This first-aid training was organized with the intention of improving sixth-graders’ first-aid skills and increasing their interest in first aid. The results this bachelor’s thesis also include first-aid training material that can be used in Vuokkoharju elementary school for other training sessions in the future. A pre-questionnaire was made to study the already existing first-aid skills of the sixth-graders in question. The purpose of the pre-questionnaire was also to identify specific topics for the first-aid training. The training was organized as two theme days, one for both sixth-grade classes. Theme days included teach-ing first aid theory and a functional part, where pupils had a chance to practice their skills in three case groups. After both theme days pupils answered the same questionnaire used before training. The purpose of this was to evaluate learning. According to both questionnaires, the first-aid skills of sixth-graders of Vuokko-harju elementary school improved. The positive and co-operative atmosphere may have played a part in pupils’ increased interest in first aid. Key words: first aid, co-operative learning, elementary schoo