Quality of Life and Prognostic Factors That Aid Treatment Decision Making in Curatively Treated Colorectal Cancer Patients

Kolorektaalisyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa ja aiheuttaa toiseksi eniten syöpäkuolemia. Kehittyneen seulonnan, parantuneiden hoitomenetelmien ja väestön ikääntymisen myötä kolorektaalisyöpään sairastuneiden määrä on noussut. Ainut parantava hoito kolorektaalisyövässä on kirurginen. Riippuen TNM- luokituksen perusteella tehtävästä uusimisriskiarviosta, osa potilaista ohjataan liitännäishoitoon ja osa suoraan seurantaan. Potilaita seurataan käyttäen kolonoskopiaa, tietokonetomografiaa ja CEA-merkkiainetta. Kolorektaalisyöpä kuitenkin uusiutuu n. 25 % niistä potilaista, joilla taudin arvioitiin alun perin olevan paikallinen. Tämä osoittaa, että nykyisillä seurantamenetelmillä ei kyetä tunnistamaan mahdollista jäännöstautia. Nykyisillä menetelmillä ei tunnisteta niitäkään potilaita, joiden uusimisriski jää edelleen koholle liitännäishoidon päätyttyä eikä toisaalta niitäkään, joilla uusiutuminen on epätodennäköistä. Potilailla, joilla tauti uusiutuu, pyritään parantavaan hoitotavoitteiseen, mikäli etäpesäkkeet voidaan leikata joko suoraan tai neoadjuvanttihoidon jälkeen. Mikäli etäpesäkkeet eivät ole leikattavissa, hoidon tavoite on etenemistä jarruttava ja sairaus johtaa kuolemaan. Kolorektaalisyöpä ja siihen kohdistuvat hoidot vaikuttavat potilaiden elämänlaatuun paitsi hoitojen aikana, myös niiden jälkeen, mikäli potilas parantuu. Ensimmäisessä osatyössä analysoitiin elämänlaatu poikittaistutkimuksena 444 levinnyttä suolistosyöpää sairastavalta potilaalta, jotka osallistuivat RAXO- tutkimuksen alatutkimukseen. Elämänlaatua mitattiin neljällä mittarilla: 15D, EQ- 5D-3L, QLQ-C30 ja QLQ-CR29. Elämänlaatu laski ohimenevästi etäpesäkekirurgiaan liittyen mutta oli korkealla tasolla kuratiivistavoitteisten hoitojen jälkeen ja oli samaa tasoa kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla vertailuväestöllä. Elämänlaatu pysyi kohtuullisen hyvänä myös tautia jarruttavan systeemisen syöpälääkehoidon aikana ja putosi selvästi vasta oireenmukaisen hoidon vaiheessa. Merkittävimmät potilaiden elämänlaatuun vaikuttavat oireet olivat seksuaalisuuteen liittyvät tekijät, tihentynyt virtaamistarve, väsymys, ahdistuneisuus ja unettomuus. Toisessa ja kolmannessa osatyössä aineisto koostui 147 stage II-IV kolorektaalisyöpäpotilaasta, joita hoidettiin parantavalla hoitotavoitteella. Tutkimme seeruminäytteistä CRP, IL-6, ja YKL-40 jälkikäteen ja CEA ja CA19-9 osana rutiinihoitoa. Toisessa osatyössä kaikki 147 potilasta olivat mukana analyysissa, jossa tutkittiin kunkin merkkiaineen kohdalla sitä aikaa, joka kului merkkiaineen pitoisuuden noususta viirerajan yli taudin uusiutumisen toteamiseen. CEA:lla tämä aika oli 7.8 kuukautta, muilla tutkittavilla merkkiaineilla 10–53 kuukautta ja 27 kuukautta tutkittaessa, kun yksi tai useampi merkkiaine viidestä nousi yli viiterajan. Jatkoanalyysista poissuljettiin ne 12 potilasta, joilla syöpä uusiutui liitännäishoidon aikana. 135 potilasta oli mukana analyysissa, jossa todettiin, että liitännäishoidon jälkeen CEA, IL-6 ja CRP olivat merkitsevästi yhteydessä lyhentyneeseen tautivapaaseen elossaoloaikaan ja IL-6 ja CRP lisäksi kokonaiselossaoloaikaan. Niillä potilailla, joilla CEA pysyi viiterajan sisällä liitännäishoidon jälkeen mitattuna, koholla oleva IL-6 ainoana merkkiaineena oli monimuuttuja-analyysissa merkitsevä tekijä arvioitaessa tautivapaata elossaoloaikaa sekä kokonaiselinaikaa. Kolmannessa osatyössä tutkittiin samoilla potilailla edellä mainittujen merkkiaineiden kinetiikkaa liitännäishoidon aikana. Työssä todettiin, että niillä potilailla, joilla CEA nousi ohimenevästi liitännäishoidon aikana tai pysyi muuttumattomana, oli suotuisa ennuste verrattuna niihin potilaisiin, joilla CEA nousi jatkuvasti. Myös CA19-9:n ja YKL-40:n ohimenevillä nousuilla vaikutti olevan yhteyttä suotuisampaan ennusteeseen. Neljännessä osatyössä kuvattiin yhden potilaan syövän käyttäytymistä. Potilas rekrytoitiin tutkimukseen yhdessä 82 muun potilaan kanssa, jossa tutkittiin jäännöstaudin esiintyvyyttä parantavalla tavoitteella tehdyn primaarileikkauksen tai etäpesäkekirurgian jälkeen. Potilaan näytteistä tutkittiin syövän klonaalista heterogeenisyyttä, testattiin kiertävän kasvain-DNA:n soveltuvuutta monitoroimaan jäännöstaudin esiintyvyyttä sekä arvioitiin lääkeaineiden sensitiivisyys- ja resistenssitestausta viljeltyjen syöpäsolujen mallissa. Potilaalla todettiin MEK/MAPK signaalireitin aktivaatiota, mutta eri mutaatiot toimivat ajureina primaarinäytteessä ja etäpesäkkeissä. Kiertävä kasvain DNA-menetelmä osoitti potilaan veressä harvinaisen BRAFL597Q-mutaation, joka ennusti kliinisesti aggressiivisen metastaattisen taudin. Soluviljelmässä BRAFL597Q-mutatoituneet solut reagoivat MEK-/MAPK targetoiville syöpälääkehoidoille. Yhteenvetona voidaan todeta, että parantavalla hoitotavoitteella hoidettujen potilaiden elämänlaatu säilyy hyvänä aggressiivisesta hoitostrategiasta huolimatta myös etäpesäkekirurgian jälkeen. Yhdistelemällä useampia merkkiaineita, voidaan pidentää sitä aikaa, jonka avulla uusiutuma voidaan havaita primaarileikkauksen jälkeen jo selvästi ennen kuvantamista. Lisäksi liitännäishoidon jälkeinen koholla oleva IL-6 auttaa tunnistamaan potilaita, joilla on kohonnut uusiutumisriski ja toisaalta ohimenevä CEA-arvon nousu liitännäishoidon aikana ei ole merkki huonontuneesta, vaan ennemminkin paremmasta ennusteesta. Lisäksi totesimme, että BRAFL597Q-mutaation-mutaatio saattaa liittyä kolorektaalisyövässä kasvaintaudin aggressiiviseen käyttäytymiseen.Colorectal cancer (CRC) is the third most common cancer and ranks second in mortality. Early detection, improved treatments, and increases in the age of the population have led to a rising prevalence of patients living with a diagnosis of CRC in the Western world. The only curative treatment for CRC is surgery. According to recurrence risk based on tumour, node, metastasis (TNM) classification, CRC patients resected with curative intent are referred for follow-up or adjuvant chemotherapy. Follow-up is accomplished via colonoscopy, computed tomography (CT), and measuring of carcinoembryonic antigen (CEA) in the patient´s blood. About 25% of patients with local disease will have a recurrence within 5 years, indicating misdetection of residual disease. Some patients with high-risk disease will have a recurrence despite adjuvant therapy and there is still no method in clinical use for detection of residual disease associated with primary resistance to therapy or in those patients with a low risk for recurrence. Patients with recurrent disease are treated with curative intent, whenever possible, with metastasectomy with or without neoadjuvant treatment. Patients with unresectable disease are treated with non- curative systemic treatment. The cancer and its treatments affect the patient’s health- related quality of life (HRQoL) during the treatment trajectory and in the remission phase if the patient is cured. Study I included 444 patients with metastatic CRC (mCRC) participating in the RAXO substudy. The study evaluated HRQoL cross-sectionally using four validated measures: 15D, EQ-5D-3L, QLQ-C30, and QLQ-CR29. HRQoL declined transiently in conjunction with metastasectomy but was high after curative treatment, similar to that seen in the general population. HRQoL was also high during non-curative treatment phases from first- to later-line treatments but clearly declined in the best supportive care (BSC) phase. The most frequent symptoms during treatment trajectory included sexual aspects, urinary frequency, fatigue, distress, and insomnia. Studies II and III included patients from the LIPSYT study with 147 CRC patients treated with curative intent. We measured CEA, carbohydrate antigen 19-9 (CA19-9), and C-reactive protein (CRP) as part of clinical routine, and interleukin 6 (IL-6), and YKL-40 post hoc. All patients were included in lead-time analysis between the elevated biomarker and radiological relapse. CEA had a lead time of 7.8 months, other markers investigated had lead times from 10 to 53 months and the lead time for all five markers combined was 27 months. In further analysis, 12 patients relapsing during adjuvant treatment were excluded. A total of 135 patients were included in an analysis that showed that elevated post-adjuvant CEA, IL-6, and CRP were associated with impaired disease-free survival (DFS), and IL-6 and CRP were also associated with impaired overall survival (OS). Elevated post-adjuvant IL-6 associated significantly with outcome in a multivariate analysis investigating patients with normal CEA values. The same LIPSYT study population was used to investigate the kinetics of the abovementioned five biomarkers during adjuvant treatment. An association between a transient increase in CEA level during adjuvant treatment and improved outcome was noted compared to those patients with constantly increasing CEA levels. Patients with a transient increase in CEA had roughly similar DFS and OS when compared to patients with stable CEA levels. Similar trends were observed with CA19-9 and YKL-40. Study IV described a patient history from the FINCRC study that recruited 82 CRC patients to investigate molecular residual disease after primary tumour resection or metastasectomy. Repeated circulating tumour DNA (ctDNA) measurements demonstrated clonal heterogeneity in tumour samples and revealed residual disease resistant to administered therapy. Drug sensitivity and resistance testing (DSRT) was used in a patient-derived organoid model to evaluate possible treatments. Patient samples exhibited MEK/MAPK signal cascade activation but differing driver mutations in the primary tumour and in metastases. A rise in a rare BRAFL597Q ctDNA in blood samples heralded a rise in a clinically aggressive recurrence during adjuvant treatment. In the organoid model, BRAFL597Q-mutated cells were sensitive to MEK/MAPK-targeted therapies. In conclusion, HRQoL remains high during and after aggressive treatment strategy in mCRC patients treated with metastasectomy. By combining several biomarkers, the lead time before recurrence revealed by a biomarker increase can be clearly prolonged before radiological relapse. Elevated IL-6 after adjuvant treatment helps in identification of the elevated risk of relapse and, in turn, a transient increase in CEA level is a sign of improved prognosis. We also found that BRAFL597Q-mutated CRC may be related to aggressive disease

Meriliikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden markkinoiden kehitys ja vaikutukset Suomeen suuntautuvan meriliikenteen kustannuksiin : FuelEU Maritimen ja päästökaupan vaikutukset meriliikenteen polttoainevaihtoehtoihin

Työssä arvioitiin FuelEU Maritimen ja päästökaupan vaikutusta meriliikenteen polttoaineiden markkinoiden kehitykseen Euroopassa ja Suomessa. Meriliikennealan toimijat panostavat polttoainejoustavuuteen, jotta useita eri vaihtoehtoja voitaisiin käyttää tulevaisuudessa. Polttoainevalintojen täytyy olla Suomessa samansuuntaisia kuin globaaleilla toimijoilla, jotta alusten käytettävyys ja jälleenmyyntiarvo säilyisivät. LNG on mahdollinen väliratkaisu olemassaolevan infrastruktuurin, meriliikenteessä yleistyneen käytön sekä synteettisiin vaihtoehtoihin verrattuna matalamman kustannustason ansiosta, kun huomioidaan myös päästöoikeuksien hinta. Synteettisten polttoaineiden tuotantokustannusten ja päästöoikeuksien hintakehitysarvioihin perustuen polttoaineiden käytön kustannustason on arvioitu nousevan 35–40 % 2030 mennessä ja 70–90 % 2040 mennessä, kun arviossa käytetään fossiilisten polttoaineiden keskimääräistä hintatasoa vuosina 2019–2022. Suhteutettuna nykyhetken (kevät 2022) korkeisiin polttoainehintoihin, on polttoaineiden kustannustason nousu arviolta 30 % vuoteen 2030 mennessä ja 30–40 % vuoteen 2040 mennessä. Selvitys perustuu pääosin tekijöiden laskelmiin sekä meriliikennealan toimijoiden haastatteluihin. Selvityksen suositukset ovat tekijöiden omia, eivätkä välttämättä edusta liikenne- ja viestintäministeriön kantaa

Transient Changes in Serum CEA, CA19-9, CRP, YKL-40, and IL-6 during Adjuvant Chemotherapy and Survival of Patients with Colorectal Cancer

Serum carcinoembryonic antigen (CEA) is frequently monitored to detect colorectal cancer (CRC) recurrence after surgery. The clinical significance of transiently increased CEA during adjuvant chemotherapy is poorly understood. Serum CEA, CA19-9, CRP, YKL-40, and IL-6 were measured before, during, and after adjuvant 5-fluorouracil-based chemotherapy in the randomised LIPSYT study population. The biomarker kinetic patterns were classified into three groups: no increase, a transient increase (≥10% increase followed by a decrease), and a persistent increase during the adjuvant treatment, and the associations of these patterns with disease free-survival (DFS) and overall survival (OS) were investigated by using Cox regression analyses. The findings were validated in two single-centre cohorts that received modern adjuvant chemotherapy. A transient increase in CEA occurred in about a half of the patients during chemotherapy, in all the cohorts. The patients with a transient increase had a roughly similar DFS and OS to the patients with no increase, and a more favourable survival compared to the patients with a persistent increase. In the LIPSYT cohort, the hazard ratio was 0.21 for DFS (CI95% 0.07–0.66) and 0.24 for OS (CI95% 0.08–0.76). Transient increases in CA19-9 and YKL-40 tended to be associated with a favourable survival. A transient increase in CEA during adjuvant chemotherapy is associated with a favourable survival when compared with a persistent increase

Lead Time and Prognostic Role of Serum CEA, CA19-9, IL-6, CRP, and YKL-40 after Adjuvant Chemotherapy in Colorectal Cancer

Simple Summary Colorectal cancer is the third most common cancer worldwide. Recurrence risk after curative intent surgery combined with adjuvant chemotherapy is substantial. Unlike many other cancers, curative metastasectomy is possible upon recurrence, which raises the question of personalized surveillance strategies according to individual risk factors. We studied whether elevated biomarkers, such as gold standard CEA and experimental CA19-9, IL-6, CRP, and YKL-40 after adjuvant therapy, are associated with disease-free and/or overall survival, and whether the diagnostic time from the elevated biomarker to the diagnosis of metastases can be prolonged by combining these biomarkers. We show that elevated post-adjuvant CEA, IL-6, and CRP are associated with impaired survival and that elevated IL-6 finds recurrences in patients with normal CEA. Lead time is shorter with CEA than with experimental biomarkers. Our findings thus may impact the follow-up strategies after curative intent treatment aiming at finding operable relapses. These biomarkers are readily available and feasible in clinical practice. In colorectal cancer (CRC), 20-50% of patients relapse after curative-intent surgery with or without adjuvant therapy. We investigated the lead times and prognostic value of post-adjuvant (8 months from randomisation to adjuvant treatment) serum CEA, CA19-9, IL-6, CRP, and YKL-40. We included 147 radically resected stage II-IV CRC treated with 24 weeks of adjuvant 5-fluorouracil-based chemotherapy in the phase III LIPSYT-study (ISRCTN98405441). All 147 were included in lead time analysis, but 12 relapsing during adjuvant therapy were excluded from post-adjuvant analysis. Elevated post-adjuvant CEA, IL-6, and CRP were associated with impaired disease-free survival (DFS) with hazard ratio (HR) 5.21 (95% confidence interval 2.32-11.69); 3.72 (1.99-6.95); 2.58 (1.18-5.61), respectively, and elevated IL-6 and CRP with impaired overall survival (OS) HR 3.06 (1.64-5.73); 3.41 (1.55-7.49), respectively. Elevated post-adjuvant IL-6 in CEA-normal patients identified a subgroup with impaired DFS. HR 3.12 (1.38-7.04) and OS, HR 3.20 (1.39-7.37). The lead times between the elevated biomarker and radiological relapse were 7.8 months for CEA and 10.0-53.1 months for CA19-9, IL-6, CRP, and YKL-40, and the lead time for the five combined was 27.3 months. Elevated post-adjuvant CEA, IL-6, and CRP were associated with impaired DFS. The lead time was shortest for CEA.Peer reviewe

Ekologinen siirtymä luonnon monimuotoisuuspolitiikassa : Biodiversiteettiareenan 2021 tulokset

Ekologinen siirtymä viittaa järjestelmätason muutoksiin kohti kestäviä toimintatapoja sosiaalisissa, taloudellisissa ja teknologisissa järjestelmissä. Kyse on yhteiskunnan rakenteellisesta muutoksesta, joka kohdistuu luonnon monimuotoisuuden kadon juurisyihin, kuten demografisiin ja sosiaalisiin, ekonomisiin ja teknologisiin, sekä institutionaalisiin ja hallinnollisiin tekijöihin. Ympäristöministeriön koollekutsuma ja yhdessä Aalto-yliopiston tutkijoiden kanssa järjestämä Biodiversiteettiareena kutsui keväällä 2021 joukon eri alojen asiantuntijoita osallistumaan neljän työpajan sarjaan, jossa käsiteltiin ekologisen siirtymän edellytyksiä, vaatimuksia ja vaikutuksia Suomen näkökulmasta. Samalla tuotettiin tukimateriaalia Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kansallisen strategian ja toimintaohjelman valmistelun pohjaksi. Työ toteutettiin murrosareenamenetelmällä, jossa muodostetaan visio kestävän tulevaisuuden tavoitetilasta ja rakennetaan tavoitetilaan johtavia muutospolkuja sekä tunnistetaan poluilta olennaisia toimenpiteitä ja vuorovaikutuksia

Health-Related Quality of Life in Metastatic Colorectal Cancer Patients Treated with Curative Resection and/or Local Ablative Therapy or Systemic Therapy in the Finnish RAXO-Study

Metastasectomy and/or local ablative therapy in metastatic colorectal cancer (mCRC) patients often provide long-term survival. Health-related quality of life (HRQoL) data in curatively treated mCRC are limited. In the RAXO-study that evaluated repeated resectability, a multi-cross-sectional HRQoL substudy with 15D, EQ-5D-3L, QLQ-C30, and QLQ-CR29 questionnaires was conducted. Mean values of patients in different treatment groups were compared with age- and gender-standardized general Finnish populations. The questionnaire completion rate was 444/477 patients (93%, 1751 questionnaires). Mean HRQoL was 0.89–0.91 with the 15D, 0.85–0.87 with the EQ-5D, 68–80 with the EQ-5D-VAS, and 68–79 for global health status during curative treatment phases, with improvements in the remission phase (disease-free >18 months). In the remission phase, mean EQ-5D and 15D scores were similar to the general population. HRQoL remained stable during first- to later-line treatments, when the aim was no longer cure, and declined notably when tumour-controlling therapy was no longer meaningful. The symptom burden affecting mCRC survivors’ well-being included insomnia, impotence, urinary frequency, and fatigue. Symptom burden was lower after treatment and slightly higher, though stable, through all phases of systemic therapy. HRQoL was high in curative treatment phases, further emphasizing the strategy of metastasectomy in mCRC when clinically meaningful

Health-Related Quality of Life in Metastatic Colorectal Cancer Patients Treated with Curative Resection and/or Local Ablative Therapy or Systemic Therapy in the Finnish RAXO-Study

Metastasectomy and/or local ablative therapy in metastatic colorectal cancer (mCRC) patients often provide long-term survival. Health-related quality of life (HRQoL) data in curatively treated mCRC are limited. In the RAXO-study that evaluated repeated resectability, a multi-cross-sectional HRQoL substudy with 15D, EQ-5D-3L, QLQ-C30, and QLQ-CR29 questionnaires was conducted. Mean values of patients in different treatment groups were compared with age- and gender-standardized general Finnish populations. The questionnaire completion rate was 444/477 patients (93%, 1751 questionnaires). Mean HRQoL was 0.89–0.91 with the 15D, 0.85–0.87 with the EQ-5D, 68–80 with the EQ-5D-VAS, and 68–79 for global health status during curative treatment phases, with improvements in the remission phase (disease-free >18 months). In the remission phase, mean EQ-5D and 15D scores were similar to the general population. HRQoL remained stable during first- to later-line treatments, when the aim was no longer cure, and declined notably when tumour-controlling therapy was no longer meaningful. The symptom burden affecting mCRC survivors’ well-being included insomnia, impotence, urinary frequency, and fatigue. Symptom burden was lower after treatment and slightly higher, though stable, through all phases of systemic therapy. HRQoL was high in curative treatment phases, further emphasizing the strategy of metastasectomy in mCRC when clinically meaningful

Resectability, conversion, metastasectomy and outcome according to RAS and BRAF status for metastatic colorectal cancer in the prospective RAXO study

Background Outcomes after metastasectomy for metastatic colorectal cancer (mCRC) vary with RAS and BRAF mutational status, but their effects on resectability and conversion rates have not been extensively studied. Methods This substudy of the prospective RAXO trial included 906 patients recruited between 2011 and 2018. We evaluated repeated centralised resectability assessment, conversion/resection rates and overall survival (OS), according to RAS and BRAF status. Results Patients included 289 with RAS and BRAF wild-type (RAS and BRAFwt), 529 with RAS mutated (RASmt) and 88 with BRAF mutated (BRAFmt) mCRC. Metastatic prevalence varied between the RAS and BRAFwt/RASmt/BRAFmt groups, for liver (78%/74%/61%), lung (24%/35%/28%) and peritoneal (15%/15%/32%) metastases, respectively. Upfront resectability (32%/29%/15%), conversion (16%/13%/7%) and resection/local ablative therapy (LAT) rates (45%/37%/17%) varied for RASa and BRAFwt/RASmt/BRAFmt, respectively. Median OS for patients treated with resection/LAT (n = 342) was 83/69/30 months, with 5-year OS-rates of 67%/60%/24%, while systemic therapy-only patients (n = 564) had OS of 29/21/15 months with 5-year OS-rates of 11%/6%/2% in RAS and BRAFwt/RASmt/BRAFmt, respectively. Resection/LAT was associated with improved OS in all subgroups. Conclusions There were significant differences in resectability, conversion and resection/LAT rates according to RAS and BRAF status. OS was also significantly longer for RAS and BRAFwt versus either mutant. Patients only receiving systemic therapy had poorer long-term survival, with variation according to molecular status.Peer reviewe

Repeated centralized multidisciplinary team assessment of resectability, clinical behavior, and outcomes in 1086 Finnish metastatic colorectal cancer patients (RAXO): A nationwide prospective intervention study

Background: Resection of colorectal cancer (CRC) metastases provides good survival but is probably underused in real-world practice.Methods: A prospective Finnish nationwide study enrolled treatable metastatic CRC patients. The intervention was the assessment of resectability upfront and twice during first-line therapy by the multidisciplinary team (MDT) at Helsinki tertiary referral centre. The primary outcome was resection rates and survival.Findings: In 2012-2018, 1086 patients were included. Median follow-up was 58 months. Multiple metastatic sites were present in 500 (46%) patients at baseline and in 820 (76%) during disease trajectory. In MDT assessments, 447 (41%) were classified as resectable, 310 (29%) upfront and 137 (18%) after conversion therapy. Sixhundred and ninety curative intent resections or local ablative therapies (LAT) were performed in 399 patients (89% of 447 resectable). Multiple metastasectomies for multisite or later developing metastases were performed in 148 (37%) patients. Overall, 414 liver, 112 lung, 57 peritoneal, and 107 other metastasectomies were performed. Median OS was 80.4 months in R0/1-resected (HR 0.15; CI95% 0.12-0.19), 39.1 months in R2-resected/LAT (0.39; 0.29-0.53) patients, and 20.8 months in patients treated with "systemic therapy alone" (reference), with 5-year OS rates of 66%, 40%, and 6%, respectively.Interpretation: Repeated centralized MDT assessment in real-world metastatic CRC patients generates high resectability (41%) and resection rates (37%) with impressive survival, even when multisite metastases are present or develop later. </p