Material Construction of Care Workers’ Identity

This article takes a critical look at the unconscious and unnoticed effects of materiality on care workers’ identity. The data was collected through nonactive role-playing using written accounts, in which the respondents described how they felt about working in fictitious ‘good’ or ‘bad’ elderly care homes. The data was analyzed with rhetorical analysis. Five different identity strategies were identified in the accounts. Strong professional identity was defended by downplaying the significance of materiality. Adjustment and passive compliance were used to adjust to physical shortcomings of the work environment. A ‘rebellion’ was described as an extreme course of action to resolve the contradiction between good care and poor facilities. At its best, the materiality of care homes, in particular homelikeness, seemed to support professional identity. These identity strategies illustrate how care workers balance between the physical realities of care homes and the requirements of the ethos of care, which are often incompatible with each other. It is crucial that managers as well as workers themselves recognize and acknowledge these connections affecting motivation and commitment to care work. Investments in better environments could be one way to improve the image and the attractiveness of the care branch and relieve the recruitment problems

Taiteilijoiden työote ja ammatillisten identiteettien neuvottelut ikääntyneiden hoivayhteisöissä

Ikääntyneiden hoivayhteisöt ja niissä kulttuurihyvinvointitoimintaa harjoittavat taiteilijat ja heidän ammatillinen toimintansa ovat sosiaalipedagogisesti kiinnostava empiirinen ilmiökenttä. Tällä tutkimuksella ilmiökenttään rakennetaan teorian ja käytännön välistä yhteyttä. Artikkelissa tarkastellaan taiteilijoiden työotetta ja ammatillisten identiteettien neuvotteluja. Tutkimus pohjautuu sosiaalipedagogisen työotteen jäsennykseen sekä subjektikeskeiseen, sosiokulttuuriseen näkökulmaan ammatillisesta toimijuudesta. Tutkimuksessa kysytään, kuinka sosiaalipedagoginen työote ilmenee hoivayhteisöissä työskentelevien taiteilijoiden työssä ja millainen merkitys työotteella on heidän ammatillisten identiteettiensä neuvotteluissa. Aineisto koostuu 14 taiteilijan teemahaastatteluista. Analyysissa hyödynnetään sosiaalipedagogisen työotteen teoreettista jäsennystä, kuitenkin aineistoa kuunnellen. Tulosten mukaan sosiaalipedagogisen työotteen ominaispiirteet ilmenevät monipuolisesti taiteilijoiden työssä. Kohtaaminen ja työskentely ikääntyneiden asukkaiden kanssa saa taiteilijoita määrittelemään uudelleen identiteettejään kuten arvojaan, asenteitaan ja motivaatioitaan. Uudelleenmäärittely ilmenee paitsi suhteessa omaan työhön, myös suhteessa omaan vanhuuteen, elämän tarkoituksellisuuteen ja työssäjaksamiseen. Tutkimus nostaa näkyville kehollisuuden keskeisenä, taiteilijoiden työtä läpileikkaavana teemana ja merkityksellisenä osana työotetta.This study examines artists’ working approach and negotiations of their professional identities in the care homes for older people. The study is based on the social pedagogical working approach and the subject-oriented, socio-cultural perspectiveon professional agency. The study asks how the social pedagogical approach manifests in artists’ work and what significance the approach has in the negotiations of their professional identities. The study material consisted of 14 focused interviews and was analyzed using theory-bound content analysis. According to the results, the social pedagogical working approach manifests in various ways in the artists’ work. Encountering and working with elderly residents makes artists redefine their identity as well as their values, attitudes, and motivations. The results highlight corporealityas a central theme that cuts through the artists’ work and as a meaningful part of the working approach

Taiteilija-ammattilaiset kulttuurihyvinvoinnin toimijoina ikääntyneiden hoivayhteisöissä: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Artikkelissa tarkastellaan hyvinvoinnin ja ikääntyneiden hyvinvointipalvelujen kontekstissa työskentelevien ammattitaiteilijoiden toimintaympäristöjä, rooleja ja tehtäviä. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset ja kulttuurihyvinvointi ovat oleellinen osa kansalaisten hyvinvointia. Sosiaali- ja terveysalojen ikääntyneitä koskevassa keskustelussa ja tutkimuksissa kulttuurihyvinvointia ammatikseen tuottava taiteilija jää kuitenkin usein taka-alalle. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa näkökulma taiteilijan ammatilliseen toimijuuteen on subjektikeskeinen ja sosiokulttuurinen. Tutkimuksessa haluttiin saada selville, millaisiin ilmiöihin taiteilija-ammattilaiset on liitetty hyvinvoinnin toiminta-alueella ja ikääntyneiden hyvinvointipalveluissa sekä minkälaisia toimintaympäristöjä, rooleja ja tehtäviä ammattitaiteilijoille on esitetty. Tutkimusaineistoksi valikoitui käytettyjen valintakriteereiden perusteella 11 kansainvälistä tutkimusartikkelia. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Tulosten mukaan työelämän ja ammatin muutos johtaa taiteilijoita erilaisiin yhteisöihin. Muutos on yhteydessä taiteilijoiden ammatti-identiteetteihin. Yhteisöjen toimintajärjestelmät ja -kulttuurit sekä resursoivat että rajoittavat taiteilijoiden ammatillista toimijuutta. Ikääntyneiden hoivayhteisöissä ammattitaiteilijat ovat muutostoimijoita ja työkäytäntöjen uudistajia. Heidän ammatillisen osaamisensa ytimessä korostuvat kunnioittava ja arvostava vuorovaikutus, läsnäolevuus ja kohtaaminen. Tutkimus luo pohjaa jatkotutkimukselle taiteilijoiden ammatillisista käytännöistä ja työn tekemisen tavoista iäkkäiden hoivayhteisöissä.