Fate of the organophosphate herbicide glyphosate in arable soils and its relationship to soil phosphorus status

Glyphosate is one of the world's most widely used herbicides. This study was undertaken to unravel the factors affecting its movement, sorption, persistence and leachability in different Finnish soils to create a sound basis for risk assessment. Field experiments indicated rather long persistence of glyphosate in Finnsih soils low in soil test P. The key soil factors promoting the persistence and reducing the leaching of glyphosate and its metabolite aminomethylphosphonic acid appeared to be low P status and high Al and Fe oxide contents in soil, leading to low degree of P saturation and to reduced biodegradability as result of strong sorption

Pesticide load in agriculture, (MATYVA-project)

Tämä selvitys on osa vuonna 1993 käynnistynyttä 'Maatalouden tuotantovaihtoehtojen ympäristötaloudelliset vaikutukset'(MATYVA) -projektia (Osa 4.2: 'Tavanomaisen viljelyn torjunta-ainepäästöt'). Sen tarkoituksena on kuvata torjunta-aineiden käyttäytymistä ja huuhtoutumista viljelymaassa ja arvioida huuhtoutumisen suuruusluokkaa ja käytön alueellista ja tuotantoalakohtaista jakautumista. Toriunta-ainepäästöt vesistöihin vaihtelevat aineesta ja olosuhteista riippuen ja lienevät meillä 0,1-1,0 % aineiden käytöstä. Ajoittain pintavesien torjunta-ainepitoisuudet ylittävät talousvedelle asetetut raja-arvot. Mikäli torjunta-aineilta joudutaan poistamaan raakavedestä, siitä aiheutuu yhteiskunnalle suuria kustannuksia. Torjunta-aineiden kulkeutuminen ja hajoaminen maassa riippuu monista aineen ja maaperän fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista, säätilasta ja viljelymenetelmistä. Torjunta-ainepäästöjen arvioimiseksi on tunnettava paikalliset maaperä- ja ilmasto-olosuhteet ainakin pääpiirteissään. Koska aineet liikkuvat veden mukana, päästöjen aluetasoinen ennustaminen on mahdollista matemaattisten mallien avulla, mikäli maalajit pystytään luokittelemaan ja paikantamaan hydrologisten ominaisuuksiensa mukaan. Valuma-aluetasoinen tietojärjestelmä on erityisen tärkeä silloin, kun pintavettä käytetään talousveden raakavetenä tai pohjavesien saastumisvaara on olemassa. Torjunta-aineiden myyntiä on meillä tilastoitu ja julkaistu vuodesta 1953 lähtien. Suurimmillaan myynti oli 1980. Maataloudessa -käytettävien torjunta-aineiden myynti oli silloin tehoaineina n. 2400 tonnia. Sen jälkeen myynti on vähentynyt ja oli vuonna 1994 1272 tonnia. Teoreettinen, myyntimäärästä laskettu keskimääräinen käyttö viljeltyä peltohehtaaria kohti vuonna 1994 oli 0,71 kg/ha. 0,2 kg/ha). Kainuun ja Lapin alueelta ei torjunta-aineiden käyttöä arvioitu. Suurin osa torjunta-aineista käytettiin kevätviljojen viljelyssä (62 %). Seuraavina olivat peruna (13 %), sokerijuurikas (12 %) ja kesanto (7 %). Syysviljoilla, nurmi- heinä- ja öljykasveilla käyttö oli n. 2,5 % kokonaiskäytöstä. Alueellisen torjunta-aineiden käytön arvioimiseksi on meillä eri tahoilta saatavilla tarvittavia tietoja pitkältäkin aikaväliltä. Kohtalaisen luotettavien arvioiden laatiminen on mahdollista. Takautuvalla arvioinnilla on merkitystä, koska torjunta-aineita voi ilmaantua pohjavesiin vuosien kuluttua käsittelystä. Tärkeää olisi luoda jatkuva seurantajärjestelmä mahdollisten riskien arvioimiseksi.This publication is a part of the project "The economical effects of the environmental impacts of agricultural production alternatives" launched in 1993. The aim is to examine the fate of pesticides in arable soils and to estimate the use of pesticides by region and the production sector. Pesticide run-off depends on the pesticide used and the environmental conditions. In Finland run-off is thought to vary from 0.1% to 1.0% calculated from the total pesticide used. Pesticide contents in surface water occasionally exceed the limits set for drinking water. The removal of pesticides from raw water would he very expensive for society. Pesticide transport and degradation in the soil depend on many physical and chemical properties of the pesticide and the soil environment. The climate and soil management systems also influence the misration and degradation of pesticides. Local soil and climate conditions need to be known (at least approximately) if we are to be able to evaluate pesticide run-offs into the environment. If the soil type can be classified and its hydrological properties evaluated, pesticide run-offs can be estimated at local level with mathematical models. A data base on the local run-off area is important when surface water is used as a source of raw water for drinking water or if there is a dangerof the groundwater being polluted. Pesticide sales have been recorded and published in Finland since 1953. Sales were highest in 1980, when approximately 2400 tonnes (calculated as active ingredients) of pesticides were used in agriculture. Since then sales have declined; in 1994 the figure was 1272 tonnes. In theory this makes for 0.71 kg of pesticides per cultivated hectare. Regionally (based on an evaluation made by Rural Centres 1994) total use of pesticides was greatest in the coastal area of Finland, where the percentage of fields is also highest. Pesticide use was greatest (10.92 kg/ha) in Turku region and smallest in North Karelia (0.2 kg/ha). Pesticide use was not evaluated in Kainuu or Lapland. The highest proportion of pesticides was used for the cultivation of spring crops (62%). Next came potatoes (13%), sugar beet (12%) and fallow (7%). Total pesticide use for autumn crops, grasses, hay and rape for oilseed was approximately 2.5%. Regional pesticide use can be evaluated with information available over long period in Finland. With this information it is then possible to make predictions. It is important to estimate the previous use of pesticide because pesticides may appear in the groundwater even years after they have been used. It would be important to create a procedure for evaluate possible risks.vokMyynti MTT tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-

Allelopatia - kasvien ja muiden eliöiden biokemiallinen vuorovaikutus : kirjallisuustutkimus

vokKirjasto Aj-

Suojakaistat vähentävät myös torjunta-ainekuormitusta

Ravinnepäästöjen ehkäisemiseksi perustetut suojakaistat vähentävät tehokkaasti myös pellon torjunta-aineiden päästöjä. Niitetty nurmikaista oli tehokkain, sillä se vähensi päästöjä yli 90 prosenttia.vo

Increased intestinal permeability, measured by serum zonulin, is associated with metabolic risk markers in overweight pregnant women

Background. Increased intestinal permeability with subsequent metabolic endotoxemia, i.e., elevated circulating levels of bacterial lipopolysaccharide, LPS, has been introduced as a novel initiator of obesity related metabolic disturbances in non-pregnant individuals. The objective was to investigate the extent to which intestinal permeability, measured by serum zonulin concentration, is related to metabolic endotoxemia and metabolic risk markers in overweight pregnant women. Methods. This was a cross-sectional study including 100 pregnant overweight women in early pregnancy. Serum zonulin was analyzed using ELISA, and markers for metabolic endotoxemia (LPS), inflammation (high-sensitive C-reactive protein and glycoprotein acetylation GIyA), glucose metabolism (fasting glucose and insulin), and lipid metabolism were measured. Results. Higher serum zonulin concentration associated positively with LPS (P = 0.02), inflammatory markers (P <0.001), insulin (P <0.001), insulin resistance (P <0.001), and triglycerides (P = 0.001), and negatively with insulin sensitivity (P = 0.001) (ANOVA with Tukey's corrections or Kruskal-Wallis nonparametric test with Bonferroni correction for zonulin quartiles). All the observed associations were confirmed (P <0.015) in a linear regression model adjusted with potential confounding factors. Both LPS and GlycA showed positive relationship with insulin resistance, serum insulin, triglycerides, total and LDL-cholesterol and negative relationship with insulin sensitivity (P Conclusions. Our findings suggest that increased serum zonulin concentration, i.e., increased intestinal permeability, contributes to metabolic endotoxemia, systemic inflammation, and insulin resistance in overweight pregnant women. By reinforcingintestinal barrier, it may be possible to manipulate maternal metabolism during pregnancy with subsequent health benefits. (C) 2017 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

Mitä ovat oppimisen ekosysteemit?

The concept of learning ecosystem has increasingly been used to describe networks between educational institutions and the world of work. Despite its wide use, the concept has not been adequately defined. The aim of this article is to outline how the concept of the learning ecosystem is used in the contemporary discussion through investigating the origin of learning ecosystem, its predecessors and related concepts. We explore the emergence of the concept through ecology, ecological system theory and actor network theory, and show how the concept ‘ecosystem’ is anchored to discussions about innovation ecosystems, and digital learning ecosystems, and how they give affordance for learning. Our overview of the origins of the concept reveals that ecosystem refers to a wide range of phenomena in multiple contexts, even to the extent that the use of the term can at times be described in terms of eclecticism. Often, there seems to be a need to understand how the micro, meso, and macro levels relate to each other and how the organizing principles of education ecosystems can be identified. The concept of the learning ecosystem is linked to the practical need to understand and to conceptualize the dynamic and interactive nature as well as diversity of the relationships between VET, higher education and the world of work. In particular, the concept seeks to understand the new models of organising collaboration between businesses and educational institutions and practices enabled by digitalisation. However, the debate rarely addresses the ontological basis of the learning ecosystem: the importance of learning for the existence and survival of the human species in the global ecosystem.Oppimisen ekosysteemin käsitettä on alettu käyttää viime aikoina yhä useammin puhuttaessa koulutuksen ja työelämän yhteistyöverkostoista. Ekosysteemin määrittely jää kuitenkin usein avoimeksi. Tarkoituksemme on tässä artikkelissa kartoittaa ’oppimisen ekosysteemi’ -käsitteen historiaa, taustaa ja siihen liittyviä lähikäsitteitä sekä käsitteen erilaisia käyttötapoja. Tätä varten valotamme myös ekologia-käsitteen syntyä, ekologista systeemiteoriaa ja toimijaverkkoteoriaa. Osoitamme, miten ekosysteemin käsite kiinnittyy keskusteluihin innovaatio-, liiketalous- ja digitaalisista oppimisen ekosysteemeistä. Kuvaamme myös, miten tarjouman käsite liittyy näihin keskusteluihin. Valikoidut poimintamme ekosysteemin käsitettä soveltaneesta kirjallisuudesta osoittavat, että käsitteellä viitataan varsin erilaisiin ilmiöihin: sitä käytetään eri teoreettisista lähtökohdista hahmottamaan, miten mikro-, meso- ja makrotasojen toimijat liittyvät toisiinsa ja kuinka koulutuksen ekosysteemien toimintaa ohjaavia ja järjestäviä periaatteita voi tunnistaa. Oppimisen ekosysteemi -käsitteen käytön yleistyminen liittyy käytännön tarpeeseen ymmärtää ja sanoittaa uudella tavalla ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen työelämäyhteistyön monimuotoisuutta sekä dynaamista ja interaktiivista luonnetta. Erityisesti käsitteen avulla pyritään ymmärtämään uusia digitalisaation mahdollistamia koulutuksen, yritysyhteistyön ja liiketoiminnan muotoja. Keskustelussa pohditaan kuitenkin varsin harvoin oppimisen ekosysteemin ontologista perustaa: oppimisen merkitystä ihmislajin olemassaolon ja eloonjäämisen kannalta globaalissa ekosysteemissä