The Exit Rates of Liquidated Venture Capital Funds

Exit rates provide a simple yet practical measure for evaluating and benchmarking the performance of venture capital funds. We create a sample of 138 liquidated U.S. venture capital funds and investigate the outcomes of their 4,549 portfolio companies. We study exit rates, proportions of different exit routes, and their determinants. The median fund in our sample exited 19% of portfolio companies through an IPO, 7% through a sale of listed equity, and 23% through mergers or acquisitions. There exist, however, interesting differences between fund types: In particular, large funds and fund management firms have significantly higher exit rates

The Finna Service: Meeting the New Measurement Challenges in Libraries

Purpose In the transformed information environment, the impact and value of the services are not adequately shown using the traditional library metrics. It needs to be supplemented with user-centered ways of measurement. The paper aims to discuss these issues. Design/methodology/approach The paper is a case study of the new Finna service and the measurement challenges it presents. Findings The standards guiding the measurement and evaluation of libraries cannot offer a "cook-book" for the organizations to follow. The paper suggests that as a one possible response to this, the Net Promoter Score can be used as one indicator in measuring the impact of new services. Research limitations/implications The findings of the paper are preliminary, because so far there is not a wide experience of the use of NPS in libraries. This calls for further study. The results are encouraging, but more testing is needed with different services. Originality/value NPS has not been widely used in libraries before.Peer reviewe

Optimization of water-cooled air conditioning system

Diplomityön tavoitteena oli tutkia välillisellä periaatteella toimivan ilmastoinnin vesikiertoisen jäähdytysjärjestelmän kustannusoptimaalista mitoitustapaa. Tarkasteltavassa järjestelmässä kylmäenergian tuotantoon käytetään vesilauhdutteista vedenjäähdytyskonetta, jonka lauhdutus toteutetaan välillisesti vesi-glykolipiirillä. Koneella jäähdytetty vesi jaetaan putkiverkostolla sitä käyttäville puhallinkonvektoreille, aktiivisille jäähdytyspalkeille ja tuloilman jäähdytyspattereille. Työssä optimoinnin kohteena olivat erityisesti jäähdytyslaitteiden mitoitukseen käytettävät jäähdytysvesiverkoston lämpötilatasot. Veden lämpötilojen noustessa vedenjäähdytyskoneen kylmäkerroin paranee, minkä takia järjestelmän energiakulut pienenevät. Samalla kuitenkin yksittäisten jäähdytyslaitteiden teho laskee, mikä edellyttää investointia suurempaan laitemäärään. Työn tavoitteena oli tarkastella näiden kustannusvaihteluiden yhteisvaikutusta. Kustannuslaskelmat tehtiin 20 vuoden käyttöjaksolle. Yksittäisten laitteiden suorituskyky- ja tehotietoina käytettiin valmistajien mitoitusohjelmista saatua dataa. Työn tuloksista selvisi, että jäähdytysjärjestelmien mitoituksessa perinteisesti käytetyt +7/+12 °C (meno/paluu) jäähdytysveden lämpötilat ovat edelleen useisiin käyttötarkoituksiin hyvä vaihtoehto. Suomalaisessa ilmastossa ilmastoinnin jäähdytysjärjestelmän vuosittainen käyttöaika jää lyhyeksi, minkä takia erityisesti puhallinkonvektorijärjestelmissä lämpötilojen korottamisesta aiheutuva investointikustannuksen kasvu on saavutettua sähköenergiansäästöä suurempi. Optimaaliset mitoituslämpötilat vaihtelevat kuitenkin järjestelmään kytkettyjen jäähdytyslaitetyyppien sekä niiden tehontarpeiden välisten suhteiden ja käyttöaikojen mukaan. Verkoston lämpötiloja kannattaa korottaa erityisesti silloin, jos rakennuksen jäähdytystarve katetaan lähes kokonaan tuloilman jäähdytyspatterilla tai jäähdytyspalkein. Tuloilman jäähdytykseen voidaan käyttää esimerkiksi jäähdytysveden lämpötiloja +9/+14 °C

Osakkeenomistajan fidusiaariset velvollisuudet osakkeenomistajan ja hallituksen jäsenen välisessä palkitsemisjärjestelyssä

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, voidaanko osakeyhtiön osakkeenomistajan ja hallituksen jäsenen kesken solmittua kahdenvälistä palkitsemis- ja kannustinjärjestelyä pitää hyväksyttävänä osakkeenomistajan fidusiaaristen velvollisuuksien näkökulmasta. Tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, voidaanko osakkeenomistajalla ylipäänsä katsoa olevan osakeyhtiölakiin perustuen fidusiaarisia velvollisuuksia, jotka soveltuisivat palkitsemisjärjestelyn solmimiseen hallituksen jäsenen kanssa osakkeenomistajan itsekkyysoikeudesta huolimatta. Toiseksi on tarkoitus selvittää, mikä näiden velvollisuuksien tarkempi sisältö on. Kolmanneksi on tarkoitus selvittää, missä tilanteissa palkitsemissopimuksen solmiminen voisi merkitä osakkeenomistajan fidusiaaristen velvollisuuksien rikkomusta. Lopuksi on tarkoitus selvittää, millaisella osakkeenomistajalla voitaisiin katsoa olevan palkitsemisjärjestelyyn soveltuvia fidusiaarisia velvollisuuksia. Tutkielman näkökulma on lainopillinen, joskin tutkielmassa hyödynnetään myös oikeustaloustieteellistä lähdeaineistoa. Tutkielmassa ei tehdä varsinaista oikeusvertailevaa tutkimusta, mutta siinä hyödynnetään tulkinta-apuna etenkin yhdysvaltalaista oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta johdon ja määräävän osakkeenomistajan fidusiaarisista velvollisuuksista. Osakeyhtiölaissa ei ole nimenomaista säännöstä osakkeenomistajan fidusiaarisista velvollisuuksista. Oikeustila on tältä osin varsin epäselvä ja kiistanalainen. Vakiintuneesti osakkeenomistajalla on katsottu olevan oikeus ajaa yhtiössä omaa etuaan. Itsekkyysoikeutta rajoittavat kuitenkin etenkin yhdenvertaisuusperiaate (OYL 1:7), osakkeenomistajan vahingonkorvausvastuu (OYL 22:2), vaikutusvallan väärinkäyttöön perustuva lunastusvelvollisuus (OYL 23:1) ja eräät muut osakkeenomistajalle tapauskohtaisia velvoitteita asettavat säännökset. Päämies-agenttiteoriaan perustuen voidaan lisäksi pohtia johdon fidusiaaristen velvollisuuksien (OYL 1:8) ulottamista tulkinnalla koskemaan joiltain osin myös määräävän osakkeenomistajan toimintaa vähemmistöosakkeenomistajien agenttina. Kysymys osakkeenomistajan ja hallituksen jäsenen välisen palkitsemissopimuksen hyväksyttävyydestä osakkeenomistajan fidusiaaristen velvollisuuksien näkökulmasta on korostuneen tulkinnanvarainen. Osakkeenomistajan lojaliteettivelvollisuuden ja itsekkyysoikeuden välisen ristiriidan ratkaiseminen vaatii tapauskohtaista harkintaa. Määräävän osakkeenomistajan lojaliteettivelvollisuuden voitaisiin katsoa kieltävän tätä solmimasta hallituksen jäsenen kanssa sellaisen palkitsemisjärjestelyn, joka kannustaa hallituksen jäsentä toimimaan tehtävissään siten, että määräävälle osakkeenomistajalle syntyy epäoikeutettua etua yhtiön ja muiden osakkeenomistajien kustannuksella. Tällaista järjestelyä ei voitaisi oikeuttaa vetoamalla osakkeenomistajan itsekkyysoikeuteen. Myötävaikuttaminen osakeyhtiölain rikkomiseen perustaa osakkeenomistajalle vahingonkorvausvelvollisuuden jo OYL 22:2:n sanamuodon nojalla. Vähemmistöosakkeenomistajat saisivat kuitenkin itsekkyysoikeutensa nojalla vapaasti solmia tällaisen palkitsemisjärjestelyn hallituksen jäsenen kanssa. Itsekkyysoikeus on erityisen vahva lähtökohta muiden kuin määräävän osakkeenomistajan osalta. Palkitsemissopimuksen sisällöllinen hyväksyttävyys riippuu puolestaan etenkin siinä hallituksen jäsenelle asetetuista kannustimista. Hyväksyttävyyttä puoltaa etenkin se, jos järjestelyssä jaetaan hallituksen jäsenelle yhtiöön liittyvää residuaalia. Pitkään aikatekijään sidottuja järjestelyjä voitaisiin myös yleensä pitää osakkeenomistajien yhteisen edun mukaisena. Ongelmallisina voitaisiin kuitenkin pitää sellaisia järjestelyjä, joiden tulosmittarit ja aikatekijä ilmentävät enemmänkin palkkion antavan osakkeenomistajan erityistä sijoitusstrategiaa kuin osakkeenomistajien yhteistä etua

Evaluation of focus curves based on goodness criteria

In smartphones there are restrictions for imaging systems like computation capabilities, power and physical size, which have caused usage of relatively low quality camera sensors and modules. To achieve acceptable image quality, low quality images are enhanced and processed with many different algorithms. These algorithms can be executed in different order in the imaging pipeline. Poor order may cause processing blocks executed later to create something undesired to images while in optimal order each processing block should enhance image quality. One very important block is autofocus (AF) statistics calculation block. Poor AF statistics may cause AF algorithm to choose incorrect focus point, which may cause image to become blurred. In addition of producing low quality images, blurry images may cause big problems for later processing blocks in imaging pipeline. This thesis is done for Intel Finland Oy. The thesis is about studying how much different execution orders of processing blocks affect to accuracy of AF algorithm. To study the subject images were captured from same scene with different focus lens positions and evaluated how easily some AF algorithm could find the best focus point. For that task single statistic was calculated for each differently focused image, which allowed plotting of focus curve. As statistic average amount of edge content in image was used. To calculate it images were filtered with high pass filter. This kind of filtering discards low frequency information and takes to account higher frequency content, which contains mostly information of edges. For evaluating focus curves goodness criteria were developed. Goodness criteria represent the capability of recognizing spike, where image is correctly focused, from focus curve. In this study it was noticed that decreasing noise made task of AF algorithm significantly easier. Also reasonable downscaling improved situation for AF algorithm, but it also caused time to time something unexpected behavior. On the other hand color correction is something that should be done after AF statistics calculation, because it emphasizes noise

Strategic planning harnessing urban policy mobilities : the gradual development of local sustainability fix

The aim of our article is to follow how global policy models affect local policy making. Each city has unique local challenges in promoting development, e.g. economic growth, but also needs to find a balance between these targets and demands for sustainable city solutions. In our empirical study, we follow how ideas of waterfront development - to attract new inhabitants and promote economic growth - and global demands of carbon control were used interactively in a strategic spatial planning process in the city of Tampere, Finland. During the six-year planning process, these two policy targets became interdependent, created a new policy-making domain, and led to a combinatorial development of sustainability elements arising from this domain. These findings demonstrate the serial use of global policy models in the creation of a local urban sustainability fix'. To conclude, the intertwinement of diverse global policy models in a city planning process creates easily a recursive cycle that redefines urban sustainability within cities and intercity networks. This perspective makes local policy narratives and strategic planning highly important in urban sustainability research as promoting urban sustainability becomes an inherently ambivalent practice.Peer reviewe

Fortunan käsite Niccolò Machiavellin ajattelussa

Niccolò Machiavellia luettaessa ei yleensä juuri kiinnitetä huomiota hänen käyttämiinsä käsitteisiin. Silloinkin kun niihin kiinnitetään enemmän huomiota, yksityiskohtia jää piiloon ja mutkia vedetään suoriksi. Omassa työssäni käsittelen fortunan käsitettä Machiavellin ajattelussa. Tätäkin käsitettä on tutkittu paljon, mutta selvyyteen siitä ei ole päästy: fortuna on joko tarkka tekninen käsite tai lennokasta retoriikkaa, joko pelkkää maailman epävarmuutta tai ylitsepääsemätön kohtalovoima, joko osa Machiavellin kristillistä maailmankuvaa tai yksi hänen käyttämistään keinoista kristillisen elämänkatsomuksen kumoamiseksi. Vaikka tulkintojen suuri määrä, työni pituus ja käytettävissäni ollut aika ei ole sallinutkaan täydellistä kattavuutta, nähdäkseni olen käsitellyt tärkeimmät erilaiset tulkinnat. Machiavellin teoksista olen painottanut hänen pääteoksinaan pidettyjä Ruhtinasta (Il Principe) ja Valtiollisia mietelmiä (Discorsi sopra la prima Deca di Tito Livio). Käyttämästäni kommentaarikirjallisuudesta pidän olennaisimpina Quentin Skinnerin, Miguel Vatterin, Leo Straussin, Anthony Parelin, Isaiah Berlinin, Sebastian De Grazian, Ernst Cassirerin, Gennaro Sasson ja Timo Airaksisen hyvinkin erilaisissa ja erilaajuisissa kirjoituksissaan esittämiä näkemyksiä. Työni ydin on käsiteanalyyttinen. Pyrin näyttämään, että usein Machiavelliin liitetty käsitepari hyve-fortuna ei juuri auta ymmärtämään hänen ajatteluaan. Kumpikaan käsite ei ole merkitykseltään niin selvä, että sitä pystyisi kiistatta ja ilman lisäargumentaatiota määrittelemään yksinkertaisesti. Lisäksi, vaikka määrittely onnistuisikin, se ei luo kestävää pohjaa yritykselle ymmärtää käsitteet jonkinlaiseksi perustavanlaiseksi vastapariksi Machiavellin ajattelussa. Muita lähtökohtia fortunan tulkintaan ovat olleet esimerkiksi Machiavellin ghiribizzi-argumentti ja kristillinen fortunanäkemys. Käsittelen näitä omissa luvuissaan ja pyrin osoittamaan niissä ylitsepääsemättömiä ongelmia. Fortunan merkitys ghiribizzi-argumentissa vaihtelee ja Machiavellin uskonnollisiin näkemyksiin liittyy liikaa vakavia epäilyksiä. Parelin ja Airaksisen analyysien, oman analyysini sekä Machiavellin ajattelun luonteen perusteella ongelmallisimmaksi ja lopulta tärkeimmäksi fortunan merkityksistä nousee kohtalo. Kohtalousko ei kuitenkaan sovi Machiavellin optimismiin ja metodologisiin taustaoletuksiin. Lähtien liikkeelle eräästä Cassirerin sivuhuomautuksesta tulkitsen, että fortuna kohtalona on osa stoalaisia mielenhallinnan strategioita. Nämä strategiat, sikäli kuin ne implikoivat stoalaisia taustaoletuksia, eivät sovi täysin ongelmitta Machiavellin maailmankuvaan, mutta niille on luotavissa tilaa tietyillä lisäoletuksilla. Fortuna voi olla totta Machiavellille ja sopia hänen ajatteluunsa, jos oletetaan hyvin pragmatistiset epistemologiset kriteerit ja ajatellaan, että totta on se, mistä on hyötyä