Wind-induced vibration of high-rise buildings according to design standards

Wind-induced vibration has become one of the main design challenges regarding modern high-rise buildings. High-rise buildings are naturally more sensitive for dynamic responses due to their low fundamental frequencies than low-rise buildings. At the same time, different wind conditions such as vortex effects intensify at higher levels and create more vibration prone structures. The main problem regarding wind-induced vibration is occupants’ respond to the fluctuation of a building and it has proven to cause various negative effects, such as sleepiness and motion sickness. For this reason, different criterion and methods to evaluate dynamic responses of structures are required. The current problem regarding dynamic response evaluation of high-rise buildings is that most of the structural design standards offer limited information of this phenomenon, that due to its complexity, is hard to condense into a standardized form. This often leads to more advanced methods being used for estimating the building motion, such as wind tunnel tests, but different calculation estimates in the early designing process would potentially help to determine the need and scope for the vibration analysis. Wind-induced vibration occurs in three directions, referred as the along-wind, cross-wind and torsional directions that are caused partially by differing circumstances. Extensive research shows that all direction and potentially the combinations of them induce notable risks for building fluctuation. Currently the dynamic response calculation method provided by the European Standard EN 1991-1-4 is relatively limited, and only offers a calculation method for the first direction of vibration response. However, in other standards around the world, new research of the subject has already been implemented. In this study, these different standards are evaluated and compared in terms of wind-induced vibration estimation and new methods to supplement the European Standard are searched. Two comparison calculations are carried out in this study that describe the differences in the standards and their evaluation methods. Also, some challenges and potential problems in using standardized methods for these complex phenomena are discussed. Furthermore, relevant factors and building characteristic are evaluated, that create more vibration prone structures

Purentaelimen toimintahäiriöt ja suuhygienistin asiantuntijuus purentafysiologisessa kuntoutuksessa : opetusvideo puremalihasten hieronnasta

Purentaelimistön toimintahäiriöiden (TMD=temporomandibular disorders/dysfunktion) oireet ovat yleisimpiä työikäisessä väestöryhmässä. Subjektiivisia oireita esiintyy aikuisväestössä 25-50 prosentilla ja kliinisiä löydöksiä 40-90 prosentilla. Oireet ovat pahimmillaan monialaisia sekä yksilön toimintakykyä heikentäviä ja TMD:stä kärsivillä on jopa kahdeksan kertaa enemmän sairaslomia verrattuna muihin työntekijöihin. TMD:ssä hoitovaste ja -ennuste ovat kuitenkin yleensä hyvät. TMD-potilasta hoidetaan moniammatillisessa hoitotiimissä. Suuhygienistillä on tärkeä rooli terveyden edistäjänä potilaan omahoidon ohjauksessa, sillä potilas voi helpottaa merkittävästi oireitaan omahoidon avulla. Omahoidolla on tutkitusti yhtä merkittävä vaikutus oireiden hoidossa kuin purentakiskohoidolla. Lisäksi suuhygienisti voi potilaan tarpeen mukaan suorittaa kuntouttavan purentafysiologisen rentoutushoidon. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin purentaelimen anatomiaa ja biomekaniikkaa, sen yleisimpiä toimintahäiriöiden oireita, tutkimista ja hoitoa sekä suuhygienistin roolia osana purentafysiologista kuntoutusta. Opinnäytetyössä keskityttiin hoitomuodoissa puremalihasten kuntouttavaan rentoutus- ja hierontahoitoon. Opinnäytetyön tuotoksena oli opetusvideo puremalihasten kuntouttavasta hieronnasta, jonka tavoitteena oli lisätä suuhygienistien asiantuntijuutta purentafysiologisessa kuntoutuksessa. Opinnäytetyön tuotosta voidaan käyttää opetusmateriaalina suuhygienistiopiskelijoiden purentafysiologian koulutuksessa sekä jo valmistuneiden suuhygienistien purentafysiologisen asiantuntijuuden päivittämisessä.Symptoms of temporomandibular disorders are most common among people of working age. 25-50 % of adult population suffer from subjective symptoms of TMD whereas 40-90 % exhibit clinical findings. Symptoms are multidisciplinary and may have an effect on individual’s ability to function. According to Current Care Guidelines in Finland, people who experience TMD has up to eight times more sick leaves in comparison with other employers. However prognosis and response to treatment of TMD are fairly good. In an ideal situation, treatment of patients with temporomandibular disorders is practiced by a multi-professional group of experts. By means of self-care, symptoms of TMDs can be reduced. Dental hygienists can influence significantly to patients stance to treatment. According to studies proper self-care may have as valid response to treatment as occlusional splint. In addition dental hygienist can treat patient with means of myotherapy. Theoretical framework of this thesis covers the functional anatomy and biomechanics of masticatory system. It aims to provide readers with information about patient inspection and treatment methods to manage TMDs symptoms. Especially methods of relaxation and massage therapies of masticatory muscles are being highlighted in the thesis. Part of the thesis was to produce educational video concerning rehabilitation of masticatory system which objective was to enhance dental hygienists expertise. The output of this thesis can be used as educational material in the degree programme of dental hygienists for managing temporomandibular disorders courses and also to update knowledge of post-graduate dental hygienists

Johtajan medioitu kuuntelemisosaaminen työhyvinvoinnin lähteenä

Asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa suomalaisten johtajien työssä jaksamisesta. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantatutkimus (2022) osoittaa, että työhyvinvoinnin, työkyvyn ja työtyytyväisyyden kokemukset ovat heikentyneet. Johtajien työuupumusoireilu ja kyynistyneisyys ovat myös lisääntyneet. Lisäksi on havaittu, että johtajat hakevat tukea esihenkilöltään aiempaa harvemmin, ja saavat vähemmän tukea omilta esihenkilöiltään kuin työntekijät. Työssä kuormittumisen torjumiseksi tarvitaankin tietoa ja keinoja, joilla voidaan edistää hyvinvointia ja motivaatiota työssä. Ymmärrys johtajien medioidusta kuuntelemisesta ja kuulluksi tulemisesta on tärkeää, sillä psykososiaalisen työhyvinvoinnin ymmärretään rakentuvan työyhteisön vuorovaikutuksessa. Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen medioitu kuunteleminen on yhteydessä psykososiaalisen työhyvinvoinnin rakentumiseen, sillä vankka tutkimusnäyttö osoittaa, että kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa kuuntelemisella on merkittävä rooli työhyvinvoinnin edistäjänä. Kuuntelemisen ja työhyvinvoinnin yhteyttä medioidussa kontekstissa ei ole juuri tutkittu. Rikkaan ja syvällisen ymmärryksen tavoittamiseksi tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella. Tutkielman tieteenfilosofinen perusta on sosiaalisessa konstruktionismissa sekä fenomenologiassa. Empiirinen aineisto kerättiin sekä ennakkokyselyin että puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joissa johtajat kuvasivat kuuntelemisen ja kuulluksi tulemattomuuden kokemuksiaan etäkokouksissa. Haastateltavina oli 14 johtajaa, joista puolet työskentelee ylemmän johdon tehtävissä ja puolet keskijohdon johtajina valmistavan teollisuuden neljässä eri organisaatiossa. Kysely- ja haastatteluaineistot analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tuloksista käy ilmi, että medioitu kuuntelemisosaaminen on moniulotteinen ilmiö, jolla ymmärretään olevan tärkeä rooli psykososiaalisen työhyvinvoinnin rakentumisessa. Medioitu konteksti vaikuttaa kuuntelemiseen usealla tavalla, siten tuloksista tehtyjen johtopäätösten synteesinä muodostettiin mediodun kuuntelemisosaamisen jäsennys, joka koostuu neljästä ulottuvuudesta: 1. Kognitiivinen medioitu kuuntelemisosaaminen, jonka kontekstuaalisina piirteinä nousee esiin kuuntelemistietoisuus, tulkinnan vinoumien tiedostaminen sekä niiden merkitysten ymmärtäminen. 2. Behavioraalinen medioitu kuuntelemisosaaminen, jossa kontekstuaaliset tekijät, kuten nonverbaalisten viestien rajoittuneisuus ja sosiaalisen läsnäolon heikentyminen vaativat vahvistamaan verbaalista kuuntelemiskäyttäytymistä sekä dialogisen vuorovaikutuksen johtamista. 3. Affektiivinen medioitu kuuntelemisosaaminen, jossa johtajien kokemusten perusteella korostuvat keskittymiseen ohjaavat kuuntelemisasenteet sekä kuulluksi tulemisen ja emotionaalisen empatian rooli työhyvinvoinnin edistäjänä. 4. Ammatillinen medioitu kuuntelemisosaaminen, joka sisältää johtajan ammattispesifeinä piirteinä vaikutusvallan, eettisyyden sekä toimijuuden ulottuvuudet. Johtopäätökset tuloksista osoittavat, että johtajien työhyvinvointia heikentää kontekstuaalisten rajoitteiden tiedostamattomuudesta syntyvät kuulluksi tulemattomuuden kokemukset, tulkinnan vinoumista syntyvät ymmärretyksi tulemattomuuden kokemukset, sekä emotionaalisen empatian puute. Johtajan medioitu kuuntelemisosaaminen nähdään vuorovaikutuksellisten työyhteisötaitojen keskeisenä ulottuvuutena. Työyhteisötaitoina nousi esiin kyky tiedostaa medioidun kontekstin rajoitteet vuorovaikutukselle, jotka haastavat johtajan kiinnittämään huomiota työyhteisön jäsenten tasapuoliseen huomioimiseen välttääkseen väärinymmärryksiä sekä hierarkkisuuden rakentumista. Toisena taitona nousee esiin ymmärrys oman johtajuusroolin suomasta kontekstuaalisesta vaikutusvallasta sekä kyky valjastaa se positiivisen työilmapiirin luomiseksi vuorovaikutukseen keskittymiseen ja kuulluksi tulemisen mahdollistamiseen. Kolmantena työyhteisötaitona nousee esiin kyky luoda dialogisen vuorovaikutuksen kautta psykologisesti turvallista ilmapiiriä sekä empaattisuutta osoittavalla kuuntelemisella arvostavaa ja hyväksyvää työilmapiiriä

Interim Report on Studies of the Mw ~7.9 Earthquake of 3 May 2006, Kingdom of Tonga

The very large and rare Mw ~7.9 Earthquake of 3 May 2006 in the Kingdom of Tonga aroused great interest among both Tongan scientists and their colleagues in Australia, New Zealand, and the United States. To investigate the earthquake we formed a collaborative research group of scientists from Australia, New Zealand, Tonga, and the United States. We brought in seven seismographs from Australia and the US to supplement the three-station network already in Tonga and eight GPS receivers primarily for the islands west of the earthquake epicenter. In addition, we made coastal observations to determine the regional pattern of subsidence associated with the earthquake. The GPS instruments can measure horizontal and vertical motion quite precisely, but only after the earthquake from the time of deployment onward, except for some sites on Tongatapu, Vava’u, and Lifuka that had been occupied by GPS receivers in the past. This report describes our efforts.Ministry of Lands and Survey, Kingdom of TongaGeoscience AustraliaGeological and Nuclear Sciences, New ZealandThe National Science Foundation, U.S.A.Institute for Geophysic

Kumman vuoro? Kotityön ja vanhemmuuden jakamiselle annetut perustelut epätyypillisen työajan perheissä

Aiemman tutkimuksen mukaan epätyypillinen työaika haastaa sukupuolten työnjaolle annettuja perusteluja, koska näissä perheissä on usein tilanteita, jolloin toinen vanhemmista kantaa yksin vastuuta kodista ja lapsista toisen ollessa töissä. Tarkastelemme tässä tutkimuksessa, millaisia perusteluita suomalaiset, epätyypillistä työaikaa tekevät vanhemmat antavat kotityön ja vanhemmuuden jakamiselle perheessään. Hyödynsimme epätyypillistä työaikaa tekevien vanhempien haastatteluiden (n=34) analyysissa aiemmassa tutkimuksessa löydettyjä sukupuolten työn-jaon selitysmalleja sekä kategoria-analyysia. Löysimme viisi työnjaon perhetyyppiä: Naishoivaajien perheissä äidit perustelivat sukupuolittunutta työnjakoa perinteisiä sukupuoli-rooleja korostaen. Samoin mieselättäjien perheiden isät oikeuttivat vähäistä osallistumistaan perhevastuisiin ulkoisilla resursseilla ja elättäjyydellä kiinnittyen näin perinteisiin isän ja äidin kategorioihin. Vuorotteluvanhemmuuden perheissä vanhemmat kuvasivat työnjakoa tasapuoliseksi molempien puolisoiden ajan saatavuuteen ja tasa-arvoideologiaan perustuen. Urasuuntautuneen vanhemman perheissä työnjakoa perusteltiin toisen vanhemman työhön sitoutumisella. Lisäksi toisen vanhemman pidempi poissaolo kuormitti osaa perheistä, ja sillä oli merkitystä työnjaon perustelemisessa. Vaikka epätyypillinen työaika luo edellytyksiä työn ja perheen tasa-arvoiseen jakamiseen, perinteisiin sukupuolten kulttuurisiin kategorioihin kiinnittyminen luo ristiriitaisuutta kerrontaan ja estää tasa-arvon toteutumista

Lupa tehdä luovasti: hoitajien ja esihenkilöiden kokemukset luovan toiminnan ilmenemismuodoista, käytöstä ja vaikutuksista hoivakodeissa

Koronapandemian aikana ikäihmisiltä kiellettiin kaikki sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteinen toiminta hoivakodeissa. Samaan aikaan hoivahenkilöstö joutui entistä kovemman työtaakan eteen. Tässä tutkimuksessa analysoidaan hoitajien ja esihenkilöiden kokemuksia luovien menetelmien ilmenemismuodoista, käytöstä ja vaikutuksista hoivakodeissa. Tutkimusaineisto koostui Helsingin Seniorisäätön hoivakotien (4 kpl) esihenkilöille ja hoitohenkilöstölle suunnatuista haastatteluista (n=15) ja kyselystä (n= 57). Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti, ja kyselyn vastaukset havainnollistettiin graafisesti. Tulokset osoittavat, että luova toiminta ilmenee hoivakotiympäristössä hoitomuotona, osana arkea, viikkotasolla suunniteltuna ja isompina kohtaamisina. Tulosten mukaan luovien menetelmien käytölle hoivakotiympäristössä on tarvetta ja kysyntää niin asukkaiden, hoitajien kuin hoivakotien esihenkilöiden näkökulmasta. Jatkossa keskeistä on jakaa onnistumisia ja hyviä toimintamalleja ja näin vahvistaa hoitohenkilöstön ja hoivakotien esihenkilöiden ymmärrystä ikääntyneiden kokemuksista luovasta toiminnasta ja luovien toimintojen hyödyistä asukkaille ja hoitajille. Tutkimustulokset vahvistavat aikaisempaa tietoa siitä, että luovalla toiminnalla on paikkansa hoivakotien arjessa.   Permission to be creative: nurses’ and supervisors’ experiences of manifestations, usage and effects of creative activities in care homes The Corona-pandemic has increased the strain on care home workers and at the same time has reduced the employment opportunities of those in the creative sector. This study explores nurses’ and supervisors’ experiences of manifestations, usage and effects of creative activities in care homes. The research data consisted of qualitative interviews (n=15) and a quantitative survey (n=57) directed at the department supervisors and nursing personnel of the four care homes of Helsinki Senior Foundation (in Finnish – Helsingin Seniorisäätiö). The interview data was analyzed using data-based content analysis, and the answers to the questionnaire were illustrated graphically. The results show four main avenues, in which creative activity manifests in the care home environment, including creative activity as a form of care, as part of everyday life, as planned at the weekly level, and as larger gatherings and events. Based on the results, there is a need and demand for the use of creative methods in the care home environment from the perspective of residents, nursing personnel, and the department supervisors of care homes. Moving forward, the key is to strengthen the understanding and attitudes of both nursing personnel and supervisors of care homes towards integrating creative activities, art and culture into the comprehensive care of residents. The results of the research provide a basis for developing cooperation between care homes and creative actors and for carrying out practical experiments

Epigenetic dysregulation of genes related to synaptic long-term depression among adolescents with depressive disorder and sleep symptoms

Funding Information: Financial support for the study includes a special federal grant ( TYH 2013342 ) to T.P. and funding from the Academy of Finland (grant number 276612 to A.S.U. and number 290039 to T.P.), Emil Aaltonen Foundation , Finnish Medical Foundation , Finnish Brain Foundation , Orion-Farmos Research Foundation , Päivikki and Sakari Sohlberg Foundation , and the Foundation for Psychocultural Research . We also wish to thank Auli Toivola for her valuable contribution regarding laboratory work. Publisher Copyright: © 2019 Elsevier B.V.Objectives: This study aimed to test the hypothesis that sleep and depression have independent effects on brain development and plasticity in adolescents, and that these changes are reflected in changes in the epigenome. Methods: Participants were 17 medication-free adolescent boys (age 16.05 +/- 0.80 years, mean +/- standard deviation (SD); eight cases with depression and sleep symptoms, nine healthy controls). Sleep was assessed by polysomnography recordings and the Pediatric Daytime Sleepiness Scale (PDSS) and Athens Insomnia Scale (AIS). Participants underwent a clinical evaluation. DNA methylation of blood leukocytes was measured by Illumina 450K array, and Ingenuity Pathway analysis was applied to identify the most significant pathways with differentially methylated positions (DMPs). Secondary analysis of the identified loci included linear correlations between methylation and the subjectively rated scales of sleep, depression and sleep microarchitecture. Results: Due to small sample size, we found no genome-wide significant differences in methylation between cases and controls. However, pathway analysis identified the synaptic long-term depression (LTD) canonical pathway (p = 0.00045) when the best 500 DMPs from the original case-control design were included. A flattened dissipation of slow wave sleep, tiredness and depression severity values correlated with five of 10 sites from the LTD pathway (IGF1R, PLAG16, PLA2R1, PPP2C5 and ERK12) in the secondary analysis when the case-control status was controlled for. Conclusion: Among adolescents, depressive disorder with sleep symptoms is associated with a distinctive epigenetic pattern of DNA methylation in blood leukocytes. The enrichment of DMPs on genes related to synaptic LTD emphasizes the role of sleep in synaptic plasticity and the widespread physiological consequences of disturbed sleep. (C) 2019 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

Maataloudesta terveyttä ja hyvinvointia: hoivamaatalouden mahdollisuudet

Hoivamaatalous on yritystoiminnan muoto, joka on lähtenyt viime vuosina laajenemaan useissaEuroopan maissa. Hoivamaataloudessa hyödynnetään maatilan perinteisiä resursseja uudella tavalla:elintarvikkeiden sijaan tavoitteena on virkistys-, kuntoutus- ja kasvatuspalveluiden tuottaminenerilaisille asiakasryhmille. MTT:n ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimushankkeessa”Palvelumaatalous maaseudun mahdollisuutena 2005-2007” selvitetään toimialan yritys- jayhteiskuntataloudellisia reunaehtoja Suomessa käyttäen hyväksi suomalaisten edelläkävijäyritystenkokemuksia. Tulokset osoittavat, että hoivamaatalous saattaisi jatkossa tarjota erääntoimeentulomahdollisuuden uutta tuotantomuotoa hakeville maatiloille. Näin varsinkin silloin kunyrittäjillä on jo ennestään sosiaali- ja terveydenhoitoalan kokemusta ja ammattitaitoa. Toimialan kasvuatukee sosiaali- ja terveydenhuoltopuolella meneillään oleva julkisten palveluiden yksityistäminen.Maaseutuyritysten kilpailuetuja, jotka perustuvat mm. luontoon, kotieläimiin ja kuntouttavaan työhön,hyödynnetään kuitenkin edelleen Suomessa varsin heikosti