Sairaaloiden ohjeistus kemikaalionnettomuuden varalle

Kemikaalionnettomuuksien laajuus ja luonne vaihtelevat huomattavasti. Kyse voi olla yhden altistuneen hoitoon johtavasta tilanteesta, toisaalta kemikaalionnettomuus voi aiheuttaa suuren altistuman ja useiden potilaiden hoitokapasiteettitarpeen yhdestä onnettomuudesta tilannetta hoitavalle sairaalle. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, mikä on Suomessa sairaaloille suunnattu yleinen ohjeistus varautumisessa kemikaalionnettomuuksissa altistuneiden hoitoon. Lisäksi työssä selvitettiin, kuinka sairaaloita on ohjeistettu toteuttamaan johtamistoimintaansa kemikaalionnettomuuksissa sekä toteuttamaan johtamisen tukena tilannekuvan ylläpitoa kemikaalionnettomuudessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin tapaustutkimusta. Tapauksena käytettiin Lahdessa taajama-alueella tapahtunut kemikaalirekan onnettomuutta, joka tilanteena oli tutkijoille entuudestaan tuttu. Tapaustutkimuksen pohjana toimi haettu materiaali ja tästä tehty laadullinen analyysi. Vaikka tutkimuksen taustana käytetyssä tapauksessa ei aiheutunutkaan kemikaalille altistumisia, olivat riskit suuronnettomuudelle merkittävät. Tämä ohjasi opinnäytetyön tekijöitä toteuttamaan tiedon hankintaa laajasti, mutta kuitenkin rajatusti. Opinnäytetyön tiedonhaku rajattiin kohdistumaan Suomen lisäksi EU-alueeseen. Tulokset esitetään tapahtuman ja haetun materiaalin mukaisessa kronologisessa järjestyksessä, kirjoitettuna ja kuvaksi avattuna. Opinnäytetyön tuotoksena tehtiin prosessikuvaus sairaalan val-miudesta toimia kemikaalionnettomuudessa. Prosessikuvaus toteutettiin siten, että siinä on kuvattuna kokonaisvaltaisesti kemikaalien aiheuttamien onnettomuustilanteiden hoitamiseen liittyvät osa-alueet. Opinnäytetyön johtopäätöksenä todettiin, että ohjeistusta kemikaalionnettomuuksissa toimimiseksi sairaalassa on saatavilla eri lähteistä. Ohjeistus on kuitenkin hyvin pirstaloitunutta, eikä sairaaloita varten ole käytettävissä keskitettyjä toimintaohjeita. Sairaaloiden häiriötilannejohtamista on ohjeistettu hyvin vähäisesti, kemikaalionnettomuustoiminnan johtamista ei ole ohjeistettu lainkaan. Tilannekuvan ylläpitämistä sairaalan toiminnan johtamisen tukena ei opinnäytetyön tulosten mukaan ole ohjeistettu lainkaan.The extent and nature of chemical accidents vary greatly. There may be only one affected person at the scene in need of treatment, or the accident may result in vast contamination and a large number of patients in treatment. In this thesis, it was examined what kind of guidelines exist for hospitals regarding chemical accidents. In addition, the study examined how hospitals are instruct-ed to carry out management activities in support of the management of chemical accidents as well as to maintain a situational picture of the accident. Case study was used as the study method. The case used in this study was a truck accident in a densely populated area in Lahti, which was already a familiar situation to the researchers. The acquired material and a qualitative analysis of it functioned as the basis of the case study. Even though the background case for the research did not cause chemical risks or exposure, the risk of a mass casualty incident was significant. This directed the researchers to carry out the acquisition of information extensively, but in a limited way. The search was limited to Finland and the EU ar-ea. The results are presented in chronological order, in writing and as a picture. A process map of hospital chemical preparedness was done as an output of the study. The description of the process was carried out in such a way that it depicts holistically the areas of treating situations related to chemical accidents. As a conclusion of the study, it was found that guidance for hospitals is available from various sources. However, the guidance is very fragmented, and there is no single source of guidelines for hospitals. There are very limited instructions for managing hospitals in case of disturbance, and there are no instructions for the management of chemical accidents. According to the results, there are no instructions for maintaining a situational view in support of operational management of a hospital

Miten kouluruoka näkyy kuntien kotisivuilla

Tiivistelmä Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia ja selvittää valtakunnallisesti, mitä kouluruokailusta kerro-taan kuntien kotisivuilla. Selvitys on osa Mikkelin Ammattikorkeakoulun ja VTT:n kaksivuotista hanketta, jonka tarkoituksena on kouluruoan ja sen tekijöiden arvostuksen parantaminen, hanket-ta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Kävimme läpi valittujen kolmenkymmenen kunnan kotisivut ja kirjoitimme muistiin mitä kaikkea kouluruoasta ja sen ympärille kuuluvista asioista kerrotaan. Perehdyimme myös kotisivujen rakenteeseen ja yleiseen ilmeeseen. Kuntien kotisivuja tutkiessa kävi ilmi, että kouluruokailua koskeva tiedottaminen vaihteli todella paljon. Kunnan koko ei vaikuttanut kotisivuilla annettavan tiedon määrään. Vaihteli kuntakohtaisesti todella paljon, mitä asioita pidettiin tärkeinä ja mitä kouluruokailusta kerrottiin kuntalaisille. Monet kunnat ohjasivat koulujen omille sivuille, josta löytyi tarkempaa tietoa kouluruoasta. Osa kunnista ei tiedottanut kouluruokailusta mitään ja osa panosti tiedottamiseen paljon, kerto-malla ruokalistoista, antamalla ruokapalveluesimiesten yhteystietoja, tiedottamalla erityisruoka-valiolomakkeesta sekä kertomalla kuka ruoan valmistaa.Abstract Our aim was to explore and explain from the national level, what is said about school lunch on the local website. The report is part of Mikkeli University of Applied Sciences and VTT’s two-year project, funded by the Agriculture and Forestry Ministry. We went through a thirty municipal websites, and wrote down what was said about school food. We became familiar with the structure of the websites and the overall look. While researching municipalities’ websites it became clear that the information on school meals has changed a lot. The municipality’s size had no effect on the amount of information given on the home pages. The municipality sites had a lot of changes in what things were important and what information about school meals was told to the residents. Many municipalities guided the school's web site, which provided more detailed information about school food. In our study, it became clear that the information on school meals varied widely. Some of the municipalities did not provide information about the school lunch at all, and part of the munici-palities provided a lot of information, such as reproducing the menus, giving contact information for the food service managers, as well as informing about special diets and who produces the food

Vuorovaikutus sairaalajohtoryhmien kokouksissa

Lectio praecursoria viestinnän väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimuksen Vuorovaikutus sairaalajohtoryhmien kokouksissa tarkastustilaisuudessa Jyväskylän yliopistossa 27.10.2018. Vastaväittäjänä toimi vanhempi yliopistonlehtori, dosentti Pekka Pälli (Aalto yliopisto) ja kustoksena yliopistonlehtori, FT Leena Mikkola (Jyväskylän yliopisto)

Organisaation merkityksentäminen sairaalajohtoryhmäkokouksissa

Kokouksia järjestetään kaikissa organisaatioissa ja yhteiskunnissa ja ne vievät valmisteluineen suuren osan erityisesti johtajien työajasta. Tästä huolimatta kokousten roolia osana organisaation prosesseja on tutkittu ja jäsennetty teoreettisesti verrattain vähän. Tämä tutkimus keskittyy sairaalajohtoryhmien kokousvuorovaikutuksessa tapahtuvaan sairaalaorganisaation merkityksentämiseen (sensemaking). Tutkimuksen tavoite on ymmärtää johtoryhmien kokousvuorovaikutuksessa tapahtuvan sairaalaorganisaation merkityksentämisen roolia osana kokouksia ja koko organisaation toimintaa. Aineistona on kymmenen videoitua kokousta kahdelta eri organisaatiotasolta. Aineiston analyysi perustui vuorovaikutusprosesseihin keskittyvään diskurssianalyysiin, jolla tarkasteltiin erityisesti organisaatiolle annettuja merkityksiä, lokaali-globaali -dynamiikkaa ja vuorovaikutuksessa tapahtuvaa positiointia. Tutkimuksen tulosten mukaan organisaatiota merkityksennetään muodollisesti tiedotusmaisesti raportoimalla ja toisaalta emergentisti kokouskeskustelussa, esimerkiksi täsmennysten, huumorin tai kritiikin kautta. Samalla muodostuu jännite, jossa toisaalta organisaatio ja toisaalta kokoukseen osallistuvat johtoryhmän jäsenet neuvottelevat keskenään toimijuudesta. Organisaation toimijuus korostuu tiedotuksessa ja osallistujien toimijuus emergentissä keskustelussa: organisaatiolle kokoukset näyttäytyvät ensisijaisesti tiedotuskanavana, osallistujille kokousten rooli on moninaisempi. Kokousten merkitys sairaalaorganisaatiolle perustuu muodollisten operationaalisten tavoitteiden lisäksi sairaalan ja sen toiminnan jatkumon jäsentämiseen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Kokousvuorovaikutuksessa vahvistetaan, muokataan ja luodaan kuvaa organisaatiosta, johon sitoudutaan ja jota eletään todeksi kokousten ulkopuolella. Johtoryhmäkokoukset toimivat jatkuvan organisaation merkityksentämisen muodollisina kiintopisteinä, jotka palvelevat sekä osallistujien että organisaation asettamia tavoitteita

Kokousvuorovaikutuksen tehtäväkeskeiset funktiot sairaalajohtoryhmässä

Kokous on tärkeä työelämän vuorovaikutustilanne, joka mahdollistaa yhteisen ymmärryksen rakentamisen ja jossa vuorovaikutuksella on useita funktioita. Kokouksia on kuitenkin tutkittu niiden merkittävyyteen nähden vain vähän, ja erityistä tarvetta on havainnointitutkimukselle. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kokouksen vuorovaikutusta vuorovaikutuksen tehtäväkeskeisten funktioiden näkökulmasta sairaalan toimialuetason johtoryhmäkokouksissa: tavoitteena on kuvata, millaisia tehtäväkeskeisiä vuorovaikutusfunktioita kokousvuorovaikutuksessa esiintyy ja miten ajankäyttö jakautuu eri vuorovaikutusfunktioiden välillä. Kokousvuorovaikutus määritellään ja tuloksia pohditaan strukturaatioteoreettisesta näkökulmasta. Aineistona on viisi johtoryhmäkokousta, ja analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti. Tutkimustulosten mukaan kokousvuorovaikutus koostuu tiedon jakamisesta, tiedon käsittelystä, tiedon arvottamisesta, toiminnasta sopimisesta, kokouksen organisoinnista sekä ilmapiirin keventämisestä. Tiedon jakamiseen käytettiin yhtä kokousta lukuun ottamatta yli puolet kokousajasta ja kokousvuorovaikutus oli kaiken kaikkiaan enemmän tieto- kuin toimintaorientoitunutta. Ongelmanratkaisun ja päätöksenteon funktioita ei tässä aineistossa ollut. Kokousvuorovaikutuksen funktioihin vaikuttanee toimialueen johtoryhmän asema: sillä ei ole toimielimenä valtaa, vaan vastuu toimialueen operatiivisesta ja taloudellisesta toiminnasta ja päätöksenteosta on toimialueen johtajalla. Organisaatiorakenteiden voidaankin tulkita ohjaavan kokousvuorovaikutusta

Tutkitun tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien palveluksessa

publishedVersionNon peer reviewe

Pääkirjoitus

Prologi-lehtipublishedVersionNon peer reviewe

Pääkirjoitus

Editorial for Prologi Vol. 19, No. 2.Pääkirjoitus Prologille vol 19, nro 2

Proactive listening to a training commentary improves hazard prediction

The aim of this work was to explore the effect of Proactive Listening to a Training Commentary, using the recently developed version of the Spanish Hazard Perception test. Firstly, 16 videos were used in the pre-test session in its short version, cut to black just before the hazard appearance. The What Happens Next Assessment (at the pre-test stage) generates expectations about the outcome of the traffic situation. Then, the training (8 minutes in length) uses the complete version of the same 16 videos, revealing the hazards unfolding. It involves listening to a voice with relevant information about where to allocate attention in the complex driving scene in order to recognise and anticipate the hazard successfully. A total of 121 participants were included in this study The sample consisted of learner, novice and experienced drivers, including re-offender and non-offender drivers. The participants were divided into 2 groups: a trained and an untrained group. Two assessment times were used: pre-test (16 videos) and post-test sessions (another 16 videos). The test presented a high internal consistency (Alpha = 0.875). This training shows significant positive effects for all types and groups of participants. No significant differences were found between the non-offender and the offender groups. Performance in gradual-onset hazard events can be improved after training but also by practice; however this training is essential and especially beneficial for training the ability to detect hazards that appear abruptly (which seems to be difficult to improve just by practice)