Mikrobit virtavesien ympäristön tilan kuvaamisessa : harvinaisten lajien poiston vaikutus yhteisö-ympäristösuhteisiin

Ihmistoiminnan vaikutukset ovat muuttaneet voimakkaasti ekosysteemien rakennetta ja toimintaa maailmanlaajuisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ekologisen tilan heikentyminen aiheuttaa vakavan uhan virtavesien eliöyhteisöjen monimuotoisuudelle. Tulevaisuudessa tarve kustannustehokkaille, luotettaville ja nopeille keinoille arvioida vesistöjen ekologista tilaa kasvaa. Biomonitorointi, eli eliöiden käyttö ympäristömuutosten seurantaan ja mittaamiseen, pyrkii tunnistamaan, seuraamaan ja arvioimaan ekosysteemien toimintaa uhkaavia ympäristön stressitekijöitä. Tulevaisuudessa yksi mahdollinen biomonitoroinnin työkalu ja ekologisen tilan mittari yhdessä muiden biologisten (esim. piilevät, pohjaeläimet, vesikasvit ja kalat) ja fysikaalis-kemiallisten mittarien kanssa voi olla mikrobit. Uuden polven sekvensointimenetelmien kehitys ja sekvensointikustannusten aleneminen viime vuosina on mahdollistanut yhä useamman ympäristömikrobiaineiston analysoinnin uuden polven sekvensointimenetelmillä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tuoda lisätietoa siitä, mitkä eri ympäristötekijät vaikuttavat virtaavien vesien biofilmibakteerien yhteisörakenteeseen, yhteisö-ympäristösuhteen voimakkuuteen, yhteisöjen koostumusta selittävien muuttujien identiteettiin ja miten harvinaisten bakteerisukujen poisto aineistosta vaikuttaa erilaisiin ympäristömuuttujiin. Tutkimusaineistoa analysoidaan redundanssianalyysin (redundancy analysis, RDA) ja monimuuttujaregressiopuiden (Multivariate regression trees, MRT) avulla. Tutkielman tavoitteena on myös kuvata länsisuomalaisten virtavesien koskipaikkojen kivien pinnalla elävien biofilmibakteerien ominaispiirteitä pääjakso-, luokka-, lahko-, heimo- ja sukutasoille tehtävien BLAST-analyysien (basic local alignment search tool) avulla. Pro gradu tutkielmani bakteeriaineiston näytteet on otettu 21 suomalaiselta kolmannen jakovaiheen jokivaluma-alueelta, joilta eristettiin erillisten purojen koskipaikoista bakteerinäytteitä yhteensä 84 kappaletta. Samaan aikaan bakteerinäytteiden ottamisen kanssa tutkimuskohteilla toteutettiin vesinäytteenotto, ja kohteista määritettiin myös piilevä- ja pohjaeläinlajisto. Näytteet sekvensoitiin Ion Torrent Semiconductor -sekvensaattoria käyttäen ja valmis sekvenssiaineisto analysoitiin QIIME (Quantitative Insights Into Microbial Ecology) –ohjelmalla. Sekvenssit klusteroitiin toiminnallisiksi taksonomisiksi yksiköiksi (OTUiksi) 97 % samankaltaisuusastetta käyttäen. OTUille haettiin BLASTia (basic local alignment search tool) käyttäen paras mahdollinen pääjakso-, luokka-, lahko-, heimo- ja sukutason vastaavuus. Yleisimmät havaitut luokat olivat Alphaproteobacteria (28.9%), Betaproteobacteria (27.7%), Gammaproteobacteria (7.5%) Cytophagia (7.3%), Saprospirae (6.5%) ja Flavobacteriia (5.1%). Tuloksista havaitaan, että yhteisön ympäristösuhteisiin vaikuttavat erityisesti yleiset lajit. Harvinaisten lajien poistolla ei tässä tutkimuksessa siten havaita olevan suurta merkitystä, vaan merkitsevät muuttujat pysyvät lähes samoina huolimatta siitä, poistetaanko aineistosta ne lajit, jotka esiintyvät vain yhdellä paikalla vai kaikki ne lajit, jotka esiintyvät vain ≤ 40 paikalla. Myös selitysasteet jäävät alhaisiksi ja satunnaisten eli stokastisten tekijöiden vaikutus yhteisön ympäristöolosuhteisiin luultavasti korostuu. Jatkossa eri bakteeritaksonien roolista muuttuvissa ympäristöolosuhteissa tarvitaan tarkempaa tietoa ennen kuin virtavesien biofilmibakteereja voidaan laajamittaisesti käyttää biomonitoroinnin täysimittaisena työkaluna ja ympäristön tilan kuvaajana. Tämän tutkielman redundanssianalyysin, vaihtelun osituksen ja monimuuttujaregressiopuiden avulla saatujen tulosten perusteella voidaan todeta virtaavien vesien mikrobiyhteisöjen yhteisö-ympäristösuhteiden olevan heikkoja. Ympäristön tilan seurannassa tulisikin jatkossa tulosten perusteella käyttää mikrobien osalta muita vastemuuttujia kuin yhteisörakennetta

Lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhdyspinnoilla : työntekijöiden ja asiakkaiden arvioita moniammatillisesta yhteistyöstä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lastensuojelun ja lastenpsykiatrian työntekijöiden sekä asiakkaiden arvioita moniammatillisesta yhteistyöstä. Lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyön kehittäminen on ollut ajankohtaista jo pitkään ja tarve yhdyspintatyöskentelylle lisääntyy jatkuvasti. Opinnäytetyön avulla haluttiin tuoda esiin moniammatillisen yhteistyön tärkeys ja siihen vaikuttavia asioita. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä kehittämissuunnitelma, jonka avulla voidaan tuoda työkaluja asiakaslähtöiseen yhteistyöhön. Opinnäytetyö noudattaa laadullisen eli kvalitatiivisen tutkimuksen periaatteita, ja sisältää toimintatutkimuksellisia piirteitä. Aineisto kerättiin haastattelemalla erään kaupungin lastensuojelutyön ja lastenpsykiatrian ammattilaisia sekä johdon työntekijöitä teemahaastattelujen avulla. Lisäksi haastateltiin yhteisiä asiakasvanhempia. Haastattelut toteutettiin maaliskuun ja kesäkuun 2017 välisenä aikana. Aineisto koostuu yhteensä viidestä yksilöhaastattelusta, kahdesta ryhmähaastattelusta ja kolmesta asiakkaan haastattelusta. Haastatteluaineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tulosten mukaan moniammatillisen yhteistyön esteinä koettiin työntekijöiden koulutuksen erilaiset viitekehykset ja sektoroitunut toimintakulttuuri. Tämän lisäksi estäviä tekijöitä olivat asenteet, yhteisten tavoitteiden puuttuminen, tiedonkulun ongelmat sekä työntekijöiden vaihtuvuus. Edistävinä tekijöinä nähtiin dialogisuus, yhteinen koulutus, johdon tuki yhteistyössä, asiakaslähtöisyys, palveluiden yhteen sovittaminen sekä yhteiset menetelmät. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työntekijöiltä ja johtamiselta vaaditaan yhteen sovittavia toimintatapoja ja uudenlaista osaamista vastata asiakkaiden muuttuviin ja entistä haastavampiin elämäntilanteisiin. Toimiva yhteistyö on jokaisen asiakkaan oikeus.The aim of our thesis was to study how the professionals and clients see the inter-professional collaboration between child protection and child psychiatry. Developing inter-professional collaboration has already been essential for a long time, and there is an increasing need for collaboration in the future. Our aim was to find out which factors, according to professionals, benefit and prevent the collaboration. We wanted to create a development plan for collaboration, which could bring helpful tools for the workers. Our thesis follows qualitative study methods and includes operational research features. The material was collected by interviewing workers and management in child protection and child psychiatry, and clients of both services. Interviews were implemented from March to July 2017. The material consists of five individual interviews, two group interviews and three clients’ interviews. Interview data was analyzed with data-driven content analysis. Based on the results, factors that prevent inter-professional collaboration are different frames of reference in studies and a segregated operating environment. Also, attitudes, missing common objectives, problems in flow of information and changing personnel were seen as preventive issues. Whereas dialogue, common studies, managements support, client orientation, reconciliation of services and common working methods were estimated to promote collaboration. The results of our thesis can be utilized in developing inter-professional collaboration. As a conclusion, we can say, that compatible practices and new kind of knowhow is required from workers and management in order to be able to response to the clients’ needs in changing and challenging life situations. Well-functioning collaboration is the right of every client

Bacterial metacommunity organization in a highly connected aquatic system

The spatial structure and underlying assembly mechanisms of bacterial communities have been studied widely across aquatic systems, focusing primarily on isolated sites, such as different lakes, ponds and streams. Here, our main aim was to determine the underlying mechanisms for bacterial biofilm assembly within a large, highly connected lake system in Northern Finland using associative methods based on taxonomic and phylogenetic alpha-and beta-diversity and a large number of abiotic and biotic variables. Furthermore, null model approaches were used to quantify the relative importance of different community assembly processes. We found that spatial variation in bacterial communities within the lake was structured by different assembly processes, including stochasticity, species sorting and potentially even dispersal limitation. Species sorting by abiotic environmental conditions explained more of the taxonomic and particularly phylogenetic turnover in community composition compared with that by biotic variables. Finally, we observed clear differences in alpha diversity (species richness and phylogenetic diversity), which were to a stronger extent determined by abiotic compared with biotic factors, but also by dispersal effects. In summary, our study shows that the biodiversity of bacterial biofilm communities within a lake ecosystem is driven by within-habitat gradients in abiotic conditions and by stochastic and deterministic dispersal processes.Peer reviewe

Vanhat suomalaiset kotipelargonit : Sata vuotta kasviaarteita ikkunoilla

Pelargonien laajamittainen monivuotinen kasvatus huone- ja pihakasveina juontaa Suomessa juurensa 1800-luvun loppupuolelle, jolloin kartanoiden ja kauppapuutarhojen kasvattamat lajikkeet levisivät yhtä lailla isoihin maalaistaloihin kuin torppien ikkunoillekin. Suomen ja muun Pohjolan oloissa pelargonien kuten muidenkin meille säilyneiden vanhojen huonekasvien erityisyys oli, että niitä pystyi talvettamaan lepotilassa kellareissa ja viileissä huoneissa. Toinen suosion salaisuus oli mahdollisuus lisätä ja jakaa kasvia helposti juurtuvista pistokkaista. Näin pelargonista tuli kasvi, jota saatettiin viljellä sukupolvesta toiseen. Suomessa huonekasveihin erikoistuneet yhdistykset ja muutamat ammattipuutarhat ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana aktiivisesti tallentaneet sukupelargoneja ja pelargoniharrastajien kokoelmista vanhoja pelargonikantoja, joilla tiedetään olevan useamman vuosikymmenen mittainen viljelyhistoria. Ruotsissa kansallinen kasvigeenivaraohjelma on kerännyt perinnepelargoneja kasviperinnön ja monimuotoisuuden selvittämiseksi, ja näistä arvokkain aineisto on otettu pitkäaikaissäilytykseen. Vaikka Suomessa vanhat ruukkukasvit eivät kuulu kansallisen geenivaraohjelman työhön, on tunnistettu tarve eri keinoin tallentaa pitkään kasvatettuja pelargoneja tulevaisuuden perinnöksi. Tämä julkaisu tarjoaa ainutlaatuisen kuvauksen Suomessa vuosikymmenten ajan kasvatetuista kotipelargonikannoista. Julkaisussa esitellään 82 kotipelargonikantaa kasvin tuntomerkkikuvauksin, valokuvin ja keskinäisin sukulaisuuskuvauksin sekä seuraten kasvin kulkureittejä kasvattajalta ja paikkakunnalta toiselle. Vanhojen suomalaisten kotipelargonien kuvasto on syntynyt Luonnonvarakeskuksen kahden pelargonihankkeen tulosten pohjalta yhteistyössä Suomen Pelargoniyhdistyksen ja keskeisten ammattipuutarhojen kanssa vuosina 2020–2023. Perinnepelargoneista hehkua puutarhatuotantoon -tutkimushankkeessa tehtiin aineistosta geneettinen ja morfologinen tutkimus. Varsin hyvät vanhat pelakuut -tiedonvälityshankkeessa tehtiin kasvin taustahistorian ja kulkureittien selvitystyötä ja toteutettiin pelargoninäyttelyiden sarja. Työn mahdollisti rahoitus, joka saatiin Luonnonvarakeskuksen pelargonihankkeille Oiva Kuusisto -säätiöltä ja Leader-ohjelman Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta Varsin Hyvä ry:n toimintaryhmän alueelta. Kuvastojulkaisun toivotaan auttavan vanhojen kotipelargonien säilymisessä elinvoimaisina tuleville sukupolville. Tässä säilyttämisessä tarvitaan monia toimijoita: sukupelargonien kasvattajia, pelargoniharrastajia, kasviperintöä ylläpitäviä yhdistyksiä, museoita ja muita yhteisöjä sekä ammattipuutarhoja

ToMaHoK - Toimiva masennuksen hoitokäytäntö työterveyshuollossa

Tutkimus- ja kehittämishankkeessa Toimiva masennuksen hoitokäytäntö työterveyshuollossa (ToMaHoK) tutkittiin vuosina 2009–2012, millä edellytyksillä saadaan masennuksen hoidon ongelmakohtia korjattua. Hankkeessa kiinnitettiin huomiota masennuksen yksinkertaiseen tunnistamiseen, tarkkaan diagnostiikkaan, tehokkaaseen hoitoon, riittävän pitkään seurantaan ja hedelmälliseen työpaikkayhteistyöhön. Masennuksen hoitoa tutkittiin seuraamalla vuoden ajan 233 työterveyshuollon masennuspotilaan hoitoa. Raportissa kerrotaan, millä keinoilla suositusten mukainen masennuksen hoito on mahdollista toteuttaa työterveyshuollossa ja esitetään ehdotus tehokkaasta masennuksen hoitomallista

Does catchment geodiversity foster stream biodiversity?

Context One approach to maintain the resilience of biotic communities is to protect the variability of abiotic characteristics of Earth's surface, i.e. geodiversity. In terrestrial environments, the relationship between geodiversity and biodiversity is well recognized. In streams, the abiotic properties of upstream catchments influence stream communities, but the relationships between catchment geodiversity and aquatic biodiversity have not been previously tested. Objectives The aim was to compare the effects of local environmental and catchment variables on stream biodiversity. We specifically explored the usefulness of catchment geodiversity in explaining the species richness on stream macroinvertebrate, diatom and bacterial communities. Methods We used 3 geodiversity variables, 2 land use variables and 4 local habitat variables to examine species richness variation across 88 stream sites in western Finland. We used boosted regression trees to explore the effects of geodiversity and other variables on biodiversity. Results We detected a clear effect of catchment geodiversity on species richness, although the traditional local habitat and land use variables were the strongest predictors. Especially soil-type richness appeared as an important factor for species richness. While variables related to stream size were the most important for macroinvertebrate richness and partly for bacterial richness, the importance of water chemistry and land use for diatom richness was notable. Conclusions In addition to traditional environmental variables, geodiversity may affect species richness variation in streams, for example through changes in water chemistry. Geodiversity information could be used as a proxy for predicting stream species richness and offers a supplementary tool for conservation efforts.peerReviewe

Roadmap for implementing environmental DNA (eDNA) and other molecular monitoring methods in Finland–Vision and action plan for 2022–2025

Technological development in molecular methodology has been extremely fast in the past two decades, and groundbreaking new approaches have been introduced. It is now possible to detect and quantify DNA or RNA of target species or even map the whole species community in environmental samples of water, sediment, soil, air or assemblages of whole organisms. Moreover, the costs of high-throughput sequencing and other advanced molecular methods have decreased and methodological pipelines from sampling to data analysis developed sufficiently to allow large-scale, routine application of the new methods in environmental monitoring. This presents a huge opportunity to improve the coverage, accuracy and cost-efficiency of monitoring, enabling a much more complete picture of biodiversity and the state of the environment and their trends. As the new European Biodiversity Strategy for 2030 and other international policies to halt biodiversity loss and the degradation of habitats are translated into concrete measures, the quality of the monitoring data will play a crucial role in determining their success or failure. In this roadmap commissioned by the Finnish Ministry of the Environment, we assess the state-ofthe-art in molecular monitoring methods in Finland within the international context, identify challenges and development areas that remain to be addressed and propose an action plan for promoting the coordinated implementation of molecular methods in national monitoring programs. Apart from the most recent scientific literature, our analysis is based on survey results, direct enquiries and interviews. Participation of the national community of experts from different sectors was enabled and invited at several stages of the roadmap preparation. Internationally, molecular monitoring methods are being actively developed and are routinely implemented in monitoring across different taxa and ecosystems. In Finland, molecular monitoring methods have been tested and piloted by all major institutions responsible for environmental monitoring, and the methods are already applied routinely in the monitoring of individual game species such as the wolf and European and Canadian beaver. However, other areas such as the monitoring of biodiversity, threatened species, non-mammalian invasive species or emerging plant or animal pests remain less developed, and national efforts and expertise are scattered across different organizations. Funding and know-how are perceived as the most important factors limiting molecular monitoring method implementation. We estimate that extensive, routine implementation of a wide range of molecular monitoring methods is conceivable in Finland before 2030. As the primary development areas for reaching this goal, we identify (i) international coordination and standard development, (ii) networking across sectors, (iii) education, (iv) infrastructure, (v) reference sequence libraries and the mapping of whole genomes, and (vi) modelling and analysis tool development. For concrete actions in 2022–2025, we propose (1) a cross-governmental funding instrument, (2) a permanent working group responsible for national and international coordination, (3) a national network and (4) an online platform to enhance interaction and knowledge transfer, as well as (5) a national data management system with collectively agreed data and metadata formats and standards

Roadmap for implementing environmental DNA (eDNA) and other molecular monitoring methods in Finland – Vision and action plan for 2022–2025

Roadmap for implementing environmental DNA (eDNA) and other molecular monitoring methods in Finland – Vision and Action Plan for 2022-2025 Technological development in molecular methodology has been extremely fast in the past two decades, and groundbreaking new approaches have been introduced. It is now possible to detect and quantify DNA or RNA of target species or even map the whole species community in environmental samples of water, sediment, soil, air or assemblages of whole organisms. Moreover, the costs of high-throughput sequencing and other advanced molecular methods have decreased and methodological pipelines from sampling to data analysis developed sufficiently to allow large-scale, routine application of the new methods in environmental monitoring. This presents a huge opportunity to improve the coverage, accuracy and cost-efficiency of monitoring, enabling a much more complete picture of biodiversity and the state of the environment and their trends. As the new European Biodiversity Strategy for 2030 and other international policies to halt biodiversity loss and the degradation of habitats are translated into concrete measures, the quality of the monitoring data will play a crucial role in determining their success or failure. In this roadmap commissioned by the Finnish Ministry of the Environment, we assess the state-of-the-art in molecular monitoring methods in Finland within the international context, identify challenges and development areas that remain to be addressed and propose an action plan for promoting the coordinated implementation of molecular methods in national monitoring programs. Apart from the most recent scientific literature, our analysis is based on survey results, direct enquiries and interviews. Participation of the national community of experts from different sectors was enabled and invited at several stages of the roadmap preparation. Internationally, molecular monitoring methods are being actively developed and are routinely implemented in monitoring across different taxa and ecosystems. In Finland, molecular monitoring methods have been tested and piloted by all major institutions responsible for environmental monitoring, and the methods are already applied routinely in the monitoring of individual game species such as the wolf and European and Canadian beaver. However, other areas such as the monitoring of biodiversity, threatened species, non-mammalian invasive species or emerging plant or animal pests remain less developed, and national efforts and expertise are scattered across different organizations. Funding and know-how are perceived as the most important factors limiting molecular monitoring method implementation. We estimate that extensive, routine implementation of a wide range of molecular monitoring methods is conceivable in Finland before 2030. As the primary development areas for reaching this goal, we identify (i) international coordination and standard development, (ii) networking across sectors, (iii) education, (iv) infrastructure, (v) reference sequence libraries and the mapping of whole genomes, and (vi) modelling and analysis tool development. For concrete actions in 2022–2025, we propose (1) a cross-governmental funding instrument, (2) a permanent working group responsible for national and international coordination, (3) a national network and (4) an online platform to enhance interaction and knowledge transfer, as well as (5) a national data management system with collectively agreed data and metadata formats and standards. ---------- Kansallinen tiekartta ympäristö-DNA:n ja muiden molekyylibiologisten seurantamenetelmien käyttöönotolle – visio ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2022-2025 Molekyylibiologisten menetelmien teknologinen kehitys on ollut ennennäkemättömän nopeaa kahden viime vuosikymmenen aikana. Uudet menetelmät mahdollistavat kohdelajien DNA:n tai RNA:n havaitsemisen ja runsausmäärityksen tai koko eliöyhteisön kartoittamisen esimerkiksi vesi-, sedimentti-, maaperä- tai ilmanäytteistä tai kokonaisia yksilöitä sisältävistä kokoomanäytteistä. Massiivisen rinnakkaissekvensoinnin ja muiden menetelmien kustannukset ovat merkittävästi laskeneet ja menetelmäketjut näytteenotosta tulosten tulkintaan kehittyneet asteelle, joka mahdollistaa niiden laajamittaisen, rutiininomaisen käytön ympäristön seurannassa. Uusien menetelmien avulla voimme parantaa seurannan kattavuutta, tarkkuutta ja kustannustehokkuutta ja siten täydentää seurannan kautta muodostuvaa kuvaa luonnon monimuotoisuudesta ja sen muutoksista. Tälle tiedolle on suuri tarve – laadukas seuranta on keskeinen edellytys sille, että EU:n uuden biodiversiteettistrategian ja muiden luontokadon ja elinympäristöjen tilan huonontumisen pysäyttämiseen tähtäävien kansainvälisten sitoumusten toimeenpano onnistuu. Tässä ympäristöministeriön tilaamassa tiekartassa arvioimme molekyylibiologisten seurantamenetelmien nykytilaa Suomessa osana laajempaa kansainvälistä kenttää, tunnistamme huomiota vaativia haasteita ja kehityskohteita ja ehdotamme konkreettisia toimenpiteitä molekyylibiologisten seurantamenetelmien koordinoidun käyttöönoton edistämiseksi lähivuosien aikana. Selvityksemme perustuu uusimman tieteellisen kirjallisuuden lisäksi kyselytutkimukseen sekä suoriin tiedusteluihin ja haastatteluihin. Yhteiskunnan eri sektoreita edustava kansallinen asiantuntijayhteisö osallistui tiekartan valmisteluun työn eri vaiheissa. Molekyylibiologisia seurantamenetelmiä kehitetään parhaillaan aktiivisesti ympäri maailmaa eri eliöryhmille ja ekosysteemeille, ja yksittäisiä menetelmiä on useissa maissa otettu myös rutiininomaiseen käyttöön. Suomessa menetelmiä on kehitetty ja pilotoitu kaikissa keskeisissä ympäristön seurantaa koordinoivissa laitoksissa, ja yksittäisten riistaeläinten kuten suden ja kanadan- ja euroopanmajavan seurannassa ne ovat jo rutiinikäytössä. Biodiversiteetin, uhanalaisten lajien, vieraslajien (nisäkkäitä lukuun ottamatta) ja muiden haitallisten lajien kansallisessa seurannassa molekyylibiologisten menetelmien käyttö on kuitenkin vielä kokeiluasteella, ja kehittämishankkeiden ja asiantuntijuuden kenttä on hajanainen. Riittämätöntä rahoitusta ja osaamista pidetään alan asiantuntijoiden keskuudessa tärkeimpinä menetelmien käyttöönottoa rajoittavina tekijöinä. Arviomme mukaan laaja kirjo molekyylibiologisia seurantamenetelmiä olisi mahdollista ottaa laajamittaiseen rutiininomaiseen käyttöön vuoteen 2030 mennessä. Tärkeimmiksi kehityskohteiksi nousivat (i) kansainvälinen koordinaatio ja menetelmien standardointi, (ii) organisaatioiden ja sektoreiden välinen verkostoituminen, (iii) koulutus, (iv) infrastruktuuri, (v) referenssisekvenssikirjastot ja kokonaisten genomien kartoittaminen sekä (vi) malli- ja analyysityökalujen kehittäminen. Konkreettisiksi toimenpiteiksi vuosille 2022-2025 esitämme (1) poikkihallinnollista rahoitusohjelmaa molekyylibiologisten seurantamenetelmien käyttöönottoa edistäville tutkimus- ja kehityshankkeille, (2) pysyvää työryhmää kansallisen ja kansainvälisen koordinaation edistämiseksi, (3) olemassa olevan kansallisen asiantuntijaverkoston laajentamista, (4) internet-pohjaista alustaa vuorovaikutuksen ja tiedonjaon tehostamiseksi sekä (5) kansallista, yhdessä sovittuja data- ja metadatastandardeja noudattavaa molekyylibiologisten seuranta-aineistojen tiedonhallintajärjestelmää

Aluekeittiö Karpalon ruokatuotantoprosessien tunnistaminen ja kuvaaminen

Kehittämistyön tavoitteena oli tunnistaa ja kuvata Karpalon aluekeittiön ruokatuotantoprosessit. Prosessi on tapahtumaketju, jonka tuloksena syntyy hyöty asiakkaalle. Prosessit ovat olleet olemassa vaikka niitä ei ole kuvattu. Esimieheni Helena Vaahtoluoto oli tehnyt vuonna 2008 opinnäytetyön Hallinnon ruokatuotantoprosessien tunnistaminen ja kuvaaminen Savonlinnan ruoka- ja siivouspalveluissa. Hänen työnsä tavoitteena oli tunnistaa ja kuvata Savonlinnan ruoka- ja siivouspalvelun yhteiset ruokatuotantoprosessit. Työ oli toiminnallinen opinnäytetyö. Prosessikuvaukset ovat hyödyksi, kun tarvitaan riskien entistä helpompaa ja nopeampaa tunnistamista ja vaativien työvaiheiden tunnistamista ja niiden tarkempaa määrittelyä, muutosten hallintaa koulutuksen nopeampaa ja tehokkaampaa suunnittelua. Työssä tutkittiin työn kuormittavuutta nykyisten tuotantomenetelmien mukaan. Kuvaamalla prosessit päivittäiseen ja viikoittaiseen työhön muodostui konkreettinen sisältö Karpalon aluekeittiöön. Samalla pystytään selkeyttämään henkilöstölle Karpalon keittiön toimintaa ja havaitsemaan kehittämisen kohteita, esimerkiksi kylmävalmistuksen suurempi hyödyntäminen ja erikoisruokavalioiden prosessien kehittäminen. Kylmävalmistusta ja erikoisruokavalioiden prosesseja tullaan jatkossa kehittämään.The aim of this development project was to recognize and describe the food production processes of the areal Kitchen Karpalo. A process is a chain of events that benefits the customer. The processes have existed even if they have not been described. My chief Helena Vaahtoluoto has written a thesis about the „Recognition and Description of food production processes by the chief staff in Savonlinna nutrition and cleaning services“ in 2008. The aim of her research was to recognize and describe the joint food production processes of the Savonlinna nutrition and cleaning services. It was a functional thesis project. The descriptions of processes are useful when the risks need to be recognized faster and more easily, the demanding work phases should be recognized and more precisely defined, changes managed and train-ings planned faster and more easily. This thesis also researched the workload of the job with current processes. By describing processes incorporated in daily and weekly routines formed solid contents to areal Kitchen Karpalo. At the same time the functions of the Karpalo Kitchen can be better clarified to the staff, and the possible needs for development can be recognized, as in for example to benefit more from the cold kitchen and to develop the processes involved in meeting special dietary requirements. Cold kitchen and special dietary diets processes will be in the future develop