Digitalisoituminen ja energia monitieteisinä tutkimusalueina - Arvio MIDE-tutkimusohjelman onnistumisesta

Arvioinnin kohteena olleen “Multidisciplinary Institute of Digitalisation and Energy” –tutkimusohjelman (jäljempänä MIDE-tutkimusohjelma tai lyhyesti MIDE tai ohjelma) tavoitteet voidaan jakaa laajemman tason tavoitteisiin ja ohjelman toiminnallisiin päätavoitteisiin. MIDE-ohjelman laajempana tavoitteena on huipputason osaamisen luominen, opetuksen vahvistaminen ja suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvyn lisääminen. Lisäksi MIDE-ohjelman laajempana tavoitteena on ollut parantaa suomalaisen teollisuuden, tutkimuksen ja koulutuksen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla sekä alan opetusta projektien tutkimusalueilla. MIDEn toiminnallisiin päätavoitteisiin on kuulunut laadukkaan ja pitkäjänteisen moni- ja poikkitieteellisen perustutkimuksen edistäminen. Tätä on edistetty toimintamallilla, jossa kannustetaan yhteistyöhön yli osaamis- ja yksikkörajojen Aalto-yliopiston sisällä sekä mahdollistetaan tutkimukseen keskittyminen riittävällä resurssoinnilla ja kevyellä projekti- ja ohjelmatason hallinnolla. Monitieteisyys ei ollut itseisarvoista, vaan MIDEen valittujen projektien tutkimusongelmat ovat olleet luonteeltaan sellaisia, että ne ovat edellyttäneet monialaista tutkimusyhteistyötä. MIDE-toimintamallissa on pyritty kevyeen hallintoon. MIDE-toimintamallin lisäarvon osatekijöinä nousevat arvioinnissa esille monitieteisyys ja mahdollisuus tehdä rohkeaa, vapaata ja pitkäjänteistä tutkimusta valituilla tutkimusalueilla. Osallistumista ja ohjelman toimintamallin ominaispiirteistä monitieteisyys ja monialaisuus nousevat arvioinnissa erityisen merkittävään rooliin. Yleisesti ottaen MIDE-ohjelma ja sen projektit saivat kyselyssä ja haastatteluissa erinomaisia arvioita. Projektien osalta esiin nousevat erityisesti monitieteellisyydessä onnistuminen, pitkäjänteisen tutkimustyön mahdollistaminen MIDEn ansiosta sekä projektihallinnon keveys. Lisäkehittämistä on puolestaan tunnistettu muun muassa alueilla, jotka eivät ole olleet ohjelman avaintavoitteita, mm. kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen. Poikkeuksia tässäkin tosin ilmenee: vierailevat tutkimusprofessorit ovat synnyttäneet yhteyksiä, joiden varaan on jo nyt muodostunut myös muista lähteistä rahoitettavaa tutkimustoimintaa. Joillakin projekteilla ja niitä toteuttavilla tutkimusryhmillä on myös merkittävää toimintaa Suomen rajojen ulkopuolella. Ohjelman puitteissa käsiteltiin monitieteisiä ja merkittäviin yhteiskunnallisiin ongelmiin nivoutuvia tutkimusongelmia muun muassa opiskelijaprojektien, yhteisen raportoinnin ja kansainvälisten yritysvierailujen muodossa. Bit Bang-jatko-opiskelijakurssi ja sen toimintamalli sai arvioinnissa erittäin myönteisen arvion osallistujiltaan

Ympäristöministeriön T&K-toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi

Ympäristöministeriön toimeksiannosta tehtävänä on ollut ympäristöministeriön (jäljempänä YM) T&K-toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi. Arviointitehtävä oli rajattu YM:n T&K-määrärahojen käyttöön 2000-luvulla. Arvioinnin kohteena olleet T&K-määrärahat olivat esimerkiksi vuonna 2013 noin 6,4 miljoonaa euroa. Arviointi toteutettiin helmi-elokuussa 2013. Arviointikysymyksiä lähestyttiin monipuolisesti seuraavien aineistojen avulla: dokumentti- ja kirjallisuusanalyysi, haastattelut, sähköinen kysely, tapaustutkimukset ja arvioinnin keskustelutilaisuus. T&K-toiminta on arvioinnin perusteella vastannut YM:n T&K-strategian tavoitteenasettelua. T&K-toiminta nykyisellään kattaa erityisesti YM:n päätöksenteon tueksi tehtävän selvitys- ja kehitystyön. Lainsäädännön kehittämisessä YM:n T&K-toiminnalla on vahvin lisäarvo. Yksi arvioinnin tuloksista on, että YM:n T&K-toiminta tunnetaan melko heikosti. YM:n T&K-toiminnassa korostuu lyhyen aikavälin näkökulma esimerkiksi hallituskauden lyhyen ajanjakson vuoksi. Kysymykseksi herää, miten YM on luomassa tulevaisuuden toimintaa. Myönteistä on, että YM:ssä on perustettu ennakointiverkosto juuri tätä tarvetta varten. Arvioinnin kehittämissuosituksia ovat: 1. Ympäristöministeriön tulisi edelleen profiloitua vahvana tutkimustiedon hyödyntäjänä sekä samalla vahvistaa profiiliaan näyttöperusteisen ja tiedolle pohjautuvan päätöksenteon etujoukoissa. Ministeriön tulee jatkossakin ylläpitää käytäntöään, että säädösvalmistelun ja muun päätöksenteon tukena on käytetty tutkimustietoa. 2. Ympäristöministeriön tulee tulevaisuudessa selkiyttää T&K-toiminnan rooliaan. On tärkeää, että määritellään ministeriön oman T&K-toiminnan asemoituminen suhteessa mahdollisesti tulossa oleviin tutkimuksen yhteisiin strategisiin rahoihin, hallinnonalan muuhun T&K-toimintaan ja alan verkostoihin. 3. Priorisointi on yhä tärkeämpi kysymys määrärahojen vähentyessä. 4. Erityisesti YM:n ja SYKE:n välistä työnjakoa T&K-toiminnassa tulee edelleen selkiyttää. 5. Ministeriön tulisi yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa edistämiseksi huomioida huomattavasti paremmin myös paikallisempi taso, jossa käytännön ympäristöhallinnon työtä tehdään. On tärkeää, että yhteistyötä edelleen parannetaan kuntien ja ELY-keskusten kanssa. 6. Osa T&K-määrärahoista tulisi pyrkiä kohdentamaan ennakointiin ja kokeilutoimintaan, jotta ympäristöministeriön T&K-toiminta voisi olla strategian mukaisesti ketterää. 7. YM:n tulee edelleen kehittää keinoja, jotta käytettävissä olisi syntetisoitua tietoa päätöksenteon tueksi. 8. Arvioinnin aineiston perusteella T&K-toiminnan vaikuttavuuden kannalta tärkeintä on parantaa sekä sisäistä että ulkoista viestintää eri keinoin. 9. Hallinnonalojen rajat yhdistävää osaamista ja toimintamalleja on syytä edelleen arvioida ja lisätä. 10. On tärkeää, että ympäristöministeriö saa jatkossa aiempaa monipuolisempaa osaamispohjaa käyttöönsä, jotta T&K-toiminnan tarkoitus ja vaikuttavuus toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla muuttuvassa yhteiskunnassa. 11. Kansainvälistä näkökulmaa T&K-toiminnassa voisi vahvistaa kansainvälisten asiantuntijoiden laajamittaisemman käytön muodossa, esimerkiksi tutkimus- ja vertaisoppimisfoorumeissa ja seminaareissa. 12. Hankehallinnan yhtenäisiä toimintatapoja ja avointa tiedonhallinnan käytäntöä tulee vahvistaa. 13. T&K-toiminnan seurantaa tulee edelleen parantaa. On tärkeää, että taloudellisen valvonnan ohella seurataan hankkeiden toteutumista. T&K-toiminnan vaikuttavuuden seurantaa varten tarvitaan hankkeiden seurantatietoja ja hankkeiden itsearviointia. On suositeltavaa, että YM laatii T&K-toiminnasta vuosittain yhteenvedon

Pengaruh Biostimulan dan Varietas Terhadap Pertumbuhan dan Produksi Bawang Merah di Lahan Gambut

Rumput laut merupakan bahan berkualitas tinggi untuk pembuatan biostimulan. Biostimulan ekstrak rumput laut mengandung unsur hara, asam amino, sitokinin, auksin, laminaran, fukoidan, alginat, dan betain yang memacu metabolism tanaman sehingga dapat meningkatkan pertumbuhan dan hasil tanaman. Beberapa hasil penelitian menunjukkan bahwa penyemprotan biostimulan rumput laut pada tanaman dapat meningkatkan berat trubus 37 hingga 42 persen dan berat akar 34 hingga 45 persen. Penelitian ini menggunakan biostimulan yang diperkaya (fortified) dengan unsur S, Zn, Cu, dan Mn untuk mencukupi kebutuhan tanaman bawang merah. Penelitian menggunakan rancangan acak kelompok faktorial, dua faktor, yaitu rumput laut dan varietas bawang merah dengan ulangan lima kali. Perlakuan: tanpa pemberian rumput laut dan pemberian rumput laut, sedangkan varietas bawang merah yang digunakan: Bima, Moujung, dan Sumenep. Hasil: pemberian rumput laut memperbaiki kesuburan tanah gambut dan meningkatkan produksi bawang merah. Biostimulan dan varietas nyata meningkatkan pertumbuhan dan produksi bawang merah. Pemanfaatan biostimulan untuk meningkatkan produktivitas bawang merah varietas Bima dan Moujung di lahan gambut layak secara ekonomi untuk diterapkan oleh petani lahan gambut di Kalimantan Barat

Conflict or consensus: The Challenge of Integrating Environmental Sustainability into Regional Development Programming

Within the context of both national and EU policy, sustainable development (SD) emerges in the Nordic countries as a horizontal perspective to be systematically integrated into regional development programming. Research on this type of integration has, however, been somewhat scarce. This paper deals with the question of how the relation between environmental and economic sustainability – as part of the overall SD framework – is played out in the context of regional development programming at both the national and regional levels. Three issues are raised in the analysis, pointing to challenges of achieving environmental policy-integration. First, working with cross-sectoral interconnectedness or ending up in sectoral traps, where partnership learning processes are hampered by both a lack of responsibility for, and ownership of, the overall SD-perspective and interactions dominated by sectoral struggles where the different roles, mandates and perspectives of various keyactors are strong. Second, achieving ‘win-win’ or getting stuck in environment-economy conflicts, where the policy-rhetoric picturing the existence of possible ‘win-win’- opportunities in which environmental and economic sustainability benefit each other show some empirical support at the same time as troublesome conflicts and tough regional development priorities raise questions of where principled priority lies in practical decisionmaking. Third, rhetorical declarations, pockets of good practice or systematic policyintegration, where the paper highlights a focus on environmental sustainability in rhetorical declarations and through flagship win-win examples though the study does not provide evidence of any overall transformation of regional development practices taking place. Indeed, policy-integration in terms of rhetorical declarations is more common than evidence of systematic integration. Despite indications of changing patterns of interaction and learning in respect of partnerships between actors from different sectors, the conflict perspective remains more representative of the practical realities and day-to-day concerns expressed in the interviews with both national and regional representatives