Maksimalistinen aivokartta. Metafyysinen salapoliisikertomus Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaanin tiedollisena työkaluna

A Maximalist Map of the Brain. The Metaphysical Detective Story as a Cognitive Tool for Jaakko Yli­Juonikas’ Neuromaani. The contemporary encyclopedic novel is a maximalist narrative form that is based on the excess of information. In this article I hold Jaakko Yli­Juonikas’ Neuromaani (2012) as its ambassador. This as a starting point, the article focuses on arguing that the genre of the metaphysical detective story is a key cognitive tool for the reading of Yli­Juonikas’ encyclopedic novel. The encyclopedic novel describes not only a storage of information but also a process of coming to know, whereupon the reader either follows a surrogate reader (that is, the detective), or has to arrange the data inde­ pendently. As regards Neuromaani, the first of these options is problematic, since the protagonist has a multiple personality disorder, and the reader follows his hallucinations inside the brain. Simultaneously, the reader is encouraged to investigate the crime that has taken place outside the protagonist’s mind. Along with the structure of the brain, Neuromaani is arranged in the forms of a dissertation and a gamebook. It is an ergodic novel that reserves an active role for the reader. But as I argue, the metaphysical detective story plays a leading role: Neuromaani exploits conventions such as a laby­ rinthine space of investigation, an unsolvable crime, and an excessive number of clues. Moreover, the reader begins the reading as a detective, but becomes a criminal

Decentralised IOTA-Based Concepts of Digital Trust for Securing Remote Driving in an Urban Environment

The novel contribution of this research is decentralised IOTA-based concepts of digital trust for securing remote driving in an urban environment. The conceptual solutions are studied and described, and respective experimental solutions are developed relying on digital identities, public key cryptography with a decentralised approach using decentralised identifiers (DIDs) and verifiable credentials (VCs), and an IOTA-based distributed ledger. The provided digital trust solutions were validated by executing them according to the remote driving scenario but with a simulated vehicle and simulated remote driving system. The hybrid simulation mainly focused on the validation of functional, causal temporal correctness, feasibility, and capabilities of the provided solutions. The evaluations indicate that the concepts of digital trust fulfil the purpose and contribute towards making remote driving more trustable. A supervisory stakeholder was used as a verifier, requiring a set of example verifiable credentials from the vehicle and the remote driver, and accepting them to the security control channel. The separation of control and data planes from each other was found to be a good solution because the delays caused by required security control can be limited to the initiation of the remote driving session without causing additional delays in the actual real-time remote driving control data flow. The application of the IOTA Tangle as the verifiable data registry was found to be sufficient for security control purposes. During the evaluations, the need for further studies related to scalability, application of wallets, dynamic trust situations, time-sensitive behaviour, and autonomous operations, as well as smart contract(s) between multiple stakeholders, were detected. As the next step of this research, the provided digital trust solutions will be integrated with a vehicle, remote driving system and traffic infrastructure for evaluation of the performance, reliability, scalability, and flexibility in real-world experiments of remote driving of an electric bus in an urban environment

Lightweight Adaptation of Classifiers to Users and Contexts: Trends of the Emerging Domain

Intelligent computer applications need to adapt their behaviour to contexts and users, but conventional classifier adaptation methods require long data collection and/or training times. Therefore classifier adaptation is often performed as follows: at design time application developers define typical usage contexts and provide reasoning models for each of these contexts, and then at runtime an appropriate model is selected from available ones. Typically, definition of usage contexts and reasoning models heavily relies on domain knowledge. However, in practice many applications are used in so diverse situations that no developer can predict them all and collect for each situation adequate training and test databases. Such applications have to adapt to a new user or unknown context at runtime just from interaction with the user, preferably in fairly lightweight ways, that is, requiring limited user effort to collect training data and limited time of performing the adaptation. This paper analyses adaptation trends in several emerging domains and outlines promising ideas, proposed for making multimodal classifiers user-specific and context-specific without significant user efforts, detailed domain knowledge, and/or complete retraining of the classifiers. Based on this analysis, this paper identifies important application characteristics and presents guidelines to consider these characteristics in adaptation design

Unobtrusive stress detection on the basis of smartphone usage data

Peer reviewe

KIINTEÄ PISTE MAAILMANKAIKKEUDESSA. Umberto Eco ja tulkinnan politiikka

Tutkielma kokoaa yhteen Umberto Econ tulkinnan teorian, jonka avainkäsitteisiin kuuluvat avoin teksti, mallilukija ja -tekijä, intentio operis, intentio lectoris ja intentio auctoris. Econ teoreettisen tuotannon ohella teoriaa havainnollistetaan Foucaultin heilurin (1988) avulla. Se on tulkintaa tarkasteleva ja postmodernistinen romaani, joka seurasi Ruusun nimen (1980) menestystä. Genreltään se kuuluu metafyysiseen salapoliisikertomukseen, jota tutkielma tarkastelee salapoliisikertomusta postmodernismin puitteissa uudelleenmäärittelevänä muotona. Tutkielman ensimmäinen luku asettelee Econ tulkinnan teoriaa 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kirjallisuustieteessä käytyyn tulkintateoreettiseen keskusteluun (Hirsch, Fish, Derrida, Barthes, Foucault) ja esittelee samalla avoimen tekstin mallin, joka on tutkielman ydinkäsite siinä mielessä kuin se määrittelee tulkinnan luonteen ja tulkinnan poliittisia aspekteja. Avoimessa tekstissä merkitys liikkuu, jopa pakenee lukijaa. Teksti näyttäytyy siten poliittisen kamppailun kenttänä, jossa tulkintayhteisöt, tekijät ja lukijat pyrkivät kukin löytämään oman äänensä. Econ teoriassa tekijä on läsnä tekstissä mallitekijänä, joka tarkoittaa käytännössä tekstin tyyliä. Jotta lukija voisi tulkita tekstiä oikein, hänen on pyrittävä samastumaan mallilukijaan, siihen tekstin ymmärtävään potentiaaliseen lukijaan, jonka tekijä on tekstiä tuottaessaan tekstille olettanut. Toinen luku laajentaa tätä kysymyksenasettelua tuomalla tulkinnan kysymyksen sen geneeriselle tasolle. Metafyysinen salapoliisikertomus avaa uudelleen perinteisen, analyyttisen salapoliisikertomuksen keskeiset teemat ja tarkastelee niitä itsetietoisemmin. Näistä teemoista kolme olennaisinta ovat lukijan ja etsivän välinen kilpailun ja kumppanuuden dialektiikka, rihmastomainen labyrintti salapoliisikertomuksen tiedollisena mallina sekä abduktio päättelyn, tulkinnan ja arvaamisen metodina. Foucaultin heilurissa keskeisenä prismana, joka yhdistää nämä teemat, on kabbalistinen sefirot-puu, joka toimii myös kerronnallisena mallina ja liittää siten nämä kysymykset ensimmäisessä luvussa käsiteltyyn tulkinnan filosofiseen tasoon. Kolmas luku tuo tekstiesimerkkien avulla esiin ne ongelmat, joita avoimen tekstin tulkitseminen luo tulkintayhteisöjen välille. Se alkaa Econ lanseeraaman hermeettisen semioosin käsitteen historiallisella kartoituksella ja etenee nykyaikaan, jossa Econ mukaan hermeettistä semioosia aletaan olennaisesti parodioida. Semioosina siinä on yleisesti kyse tavasta, jolla jokainen merkki liittyy jokaiseen toiseen merkkiin. Merkin kirjaimellinen merkitys sivuutetaan. Hermeettinen semioosi on kiinteästi avoimeen tekstiin liittyvä tulkinnan metodi, sillä siinä ei välitetä niinkään tekijästä ja tekstin merkityksestä itsessään, vaan enemmänkin tekstin mahdollisuuksista kytkeytyä toisiin teksteihin. Avainsanat: Umberto Eco, intentio, avoin teksti, tulkinta, politiikka, metafyysinen salapoliisikertomus, lukija, mallilukija, mallitekijä, rihmast

Kosteusvaurioiden ennaltaehkäisy teollisuusympäristössä

Tässä insinöörityössä selvitettiin kosteusvaurioiden ennaltaehkäisevien toimenpiteiden käyttömahdollisuuksia UPM:n Kajaanin paperitehtaalla. Työssä kartoitettiin tehdasalueen rakennusten kosteustekninen nykytilanne ja annettiin toimenpide-ehdotuksia kosteusvaurioiden ennaltaehkäisystä tehtaan kunnossapitohenkilöstölle. Tehtaan rakennuskunnossapidolla on suhteellisen suuri kiinteistömassa hoidettavana (pohja-ala noin 70 000 m2). Rakennuksiin sitoutuu huomattava määrä rahaa, joten niiden kunnossapitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Varsinkin kosteus- ja homevaurioiden ennaltaehkäisyllä on tärkeä merkitys niin taloudellisesti kuin työntekijöiden terveyden ja viihtyisyydenkin kannalta. Rakennusten systemaattista tarkastus- ja huoltotoimintaa ei Kajaanin tehtaalla juurikaan ole ollut. Tämä on johtanut piileviin kosteusvaurioihin, jotka on havaittu vasta sitten, kun vaurio on edennyt jo pitkälle. Tästä johtuen korjauskustannukset ovat olleet suuret. Työn tuloksena toteutetaan toimintamalli, jonka avulla ongelmakeskeinen toiminta muutetaan ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi. Sen lisäksi kaikki kiinteistöt saatetaan systemaattisen tarkastus- ja huoltotoiminnan piiriin.This final year project discussed how preventive measures of moisture damage can be carried out at the UPM paper mill in Kajaani. In the project the present situation of the buildings was first surveyed. After that proposals to prevent moisture damage in the industrial environment were given. The purpose of the project was to make an operational model with the help of which problem-oriented operation is changed into a preventive way of action. Thus all the real estates will come within the sphere of systematic inspection and service. Preventing moisture and mould damage is very important because of health and satisfaction. The microbes cause a health risk. If a moisture damage is not taken care of, it will almost always to mould problems

KIINTEÄ PISTE MAAILMANKAIKKEUDESSA. Umberto Eco ja tulkinnan politiikka

Tutkielma kokoaa yhteen Umberto Econ tulkinnan teorian, jonka avainkäsitteisiin kuuluvat avoin teksti, mallilukija ja -tekijä, intentio operis, intentio lectoris ja intentio auctoris. Econ teoreettisen tuotannon ohella teoriaa havainnollistetaan Foucaultin heilurin (1988) avulla. Se on tulkintaa tarkasteleva ja postmodernistinen romaani, joka seurasi Ruusun nimen (1980) menestystä. Genreltään se kuuluu metafyysiseen salapoliisikertomukseen, jota tutkielma tarkastelee salapoliisikertomusta postmodernismin puitteissa uudelleenmäärittelevänä muotona. Tutkielman ensimmäinen luku asettelee Econ tulkinnan teoriaa 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kirjallisuustieteessä käytyyn tulkintateoreettiseen keskusteluun (Hirsch, Fish, Derrida, Barthes, Foucault) ja esittelee samalla avoimen tekstin mallin, joka on tutkielman ydinkäsite siinä mielessä kuin se määrittelee tulkinnan luonteen ja tulkinnan poliittisia aspekteja. Avoimessa tekstissä merkitys liikkuu, jopa pakenee lukijaa. Teksti näyttäytyy siten poliittisen kamppailun kenttänä, jossa tulkintayhteisöt, tekijät ja lukijat pyrkivät kukin löytämään oman äänensä. Econ teoriassa tekijä on läsnä tekstissä mallitekijänä, joka tarkoittaa käytännössä tekstin tyyliä. Jotta lukija voisi tulkita tekstiä oikein, hänen on pyrittävä samastumaan mallilukijaan, siihen tekstin ymmärtävään potentiaaliseen lukijaan, jonka tekijä on tekstiä tuottaessaan tekstille olettanut. Toinen luku laajentaa tätä kysymyksenasettelua tuomalla tulkinnan kysymyksen sen geneeriselle tasolle. Metafyysinen salapoliisikertomus avaa uudelleen perinteisen, analyyttisen salapoliisikertomuksen keskeiset teemat ja tarkastelee niitä itsetietoisemmin. Näistä teemoista kolme olennaisinta ovat lukijan ja etsivän välinen kilpailun ja kumppanuuden dialektiikka, rihmastomainen labyrintti salapoliisikertomuksen tiedollisena mallina sekä abduktio päättelyn, tulkinnan ja arvaamisen metodina. Foucaultin heilurissa keskeisenä prismana, joka yhdistää nämä teemat, on kabbalistinen sefirot-puu, joka toimii myös kerronnallisena mallina ja liittää siten nämä kysymykset ensimmäisessä luvussa käsiteltyyn tulkinnan filosofiseen tasoon. Kolmas luku tuo tekstiesimerkkien avulla esiin ne ongelmat, joita avoimen tekstin tulkitseminen luo tulkintayhteisöjen välille. Se alkaa Econ lanseeraaman hermeettisen semioosin käsitteen historiallisella kartoituksella ja etenee nykyaikaan, jossa Econ mukaan hermeettistä semioosia aletaan olennaisesti parodioida. Semioosina siinä on yleisesti kyse tavasta, jolla jokainen merkki liittyy jokaiseen toiseen merkkiin. Merkin kirjaimellinen merkitys sivuutetaan. Hermeettinen semioosi on kiinteästi avoimeen tekstiin liittyvä tulkinnan metodi, sillä siinä ei välitetä niinkään tekijästä ja tekstin merkityksestä itsessään, vaan enemmänkin tekstin mahdollisuuksista kytkeytyä toisiin teksteihin. Avainsanat: Umberto Eco, intentio, avoin teksti, tulkinta, politiikka, metafyysinen salapoliisikertomus, lukija, mallilukija, mallitekijä, rihmast

The Behemoth and the Sleuth : Metaphysics of the Contemporary Encyclopedic Novel

The Behemoth and the Sleuth: Metaphysics of the Contemporary Encyclopedic Novel explores the integration of the metaphysical detective story into the maximalist narrative forms of twenty-first century. More specifically, I study how the encyclopedic novel after Thomas Pynchon’s Gravity’s Rainbow (1973) produces its unique, abundant mode of representation, that is, its encyclopedism. I have picked four contemporary narratives for closer scrutiny, namely Umberto Eco’s Foucault’s Pendulum (1988), Richard Powers’s The Gold Bug Variations (1991), David Foster Wallace’s Infinite Jest (1996), and Mark Z. Danielewski’s House of Leaves (2000). Through close reading of these works, I argue that the postmodern genre of the metaphysical detective story has become a dominant genre of fictional encyclopedias. Although the heyday of the genre has passed, it has found a new home in the literary environment where multiple plot lines and characters, unnecessary lists and digressions, centrifugal narrative structures, and the excess of narrative material are common. Thus, on the one hand I study the literary phenomenon of maximalist storytelling on the brink of the new millennium, but on the other, I aim at outlining a possible future for the metaphysical detective story. What in particular is at stake is the shared epistemology between the postmodernist detective story genre and the encyclopedic modality. Both being descriptions of the learning process, I specify and analyze three key narrative elements that are used in all discussed novels. First, the main character, the narrator, and the reader are epistemological agents, who, on their separate levels of narrative, work with some investigation or quest. Second, the world around the detective character, or the literary milieu he or she is working with, forms a maze-like, ambiguously epistemological environment. The epistemological agents also do what they can to conceptualize and tame this environment that is out of control, and usually this encyclopedic aim to create a comprehensible system characterizes the bulk of the narrative. Third, also the narrative as such is epistemologically composed, and typically it has a geometrical design of order. I call this order a radicle system, that is a form of pseudotree consisting of the base and the network. In consequence of these three components and their dynamics, each narrative, I argue, frames a set of philosophical, usually ontological questions. Furthermore, in the heart of each encyclopedic novel, there is a metaphysical mystery that fundamentally concerns the subject investigating it. Hence, the absolute merger between the self and the world is also included in each fictional encyclopedia studied in this dissertation. These framings of question are, in my view, a legacy from Edgar Allan Poe and Jorge Luis Borges, two key authors of the metaphysical detective story. While adopting narrative ideas from Pynchon and other encyclopedic authors, Eco, Powers, Wallace, and Danielewski are then very aware of the legacy of the metaphysical detective story and do not hesitate to take advantage of it. The main argument of the dissertation is to show that the key elements of the metaphysical detective story both expand and control the typical modality of the encyclopedic novel, that is, its simultaneously centrifugal and centripetal nature.Tutkimus setvii postmodernistiseen kirjallisuuteen liitetyn metafyysisen salapoliisikertomuksen genren sulautumista osaksi nykymuotoista ensyklopedista romaania. Siinä missä ensyklopedinen romaani tapaa sisällyttää itseensä ylenmääräisiä kuvauksia tiedon eri piireistä, on metafyysisen salapoliisikertomuksen kokeellinen genre vanhastaan laajentanut klassisen ja kovaksikeitetyn salapoliisikertomuksen kaavoja koskettamaan yleisempiä tietämisen ja olemisen ongelmia. Kun genre ja modaliteetti sitten nykymuodoissaan yhdistyvät, kohoaa metafyysinen salapoliisikertomus ensyklopedisen romaanin tiedollisia kokonaisuuksia jäsentäväksi, ja sen romaanimuotoa ylisummaan hallitsevaksi genreksi. Tutkimuksessa selvitetään, miten Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren (1973) jälkeinen, eritoten 1980–2000-luvuilla julkaistu ensyklopedinen romaani tuottaa oman tiedollisessa runsaudessaan pullistelevan esitystapansa, jota kutsun ensyklopedismiksi. Neljä eri tavoin merkittävää nykyromaania tarjoavat selvitykselle karttamerkit: Umberto Econ Foucaultin heiluri (1988), Richard Powersin The Gold Bug Variations (1991), David Foster Wallacen Infinite Jest (1996) sekä Mark Z. Danielewskin House of Leaves (2000) kuvaavat kukin laillaan tapaa, jolla loistonsa päivät viettänyt metafyysinen salapoliisikertomus löytää uuden sijan sellaisesta kirjallisesta ympäristöstä, jota hallitsevat juonilinjojen ja henkilöhahmojen paljous, tarpeettomankin oloiset listat ja poikkeamat, keskipakoiset kertomusrakenteet sekä yleinen tiedollinen ylenpalttisuus. Siten tutkimus ei ainoastaan selvitä maksimalismiin taipuvaisen tarinankerronnan merkitystä vuosituhannen vaihteessa, vaan osoittaa myös suuntaviivoja metafyysisen salapoliisikertomuksen tulevaisuudelle. Postmodernia salapoliisikertomusta ja ensyklopedista romaanin olemisen tapaa yhdistävät toisiinsa ennen kaikkea kiinnostus tietoon sinänsä. Molemmat ovat kuvauksia oppimisprosessista, minkä johdosta tutkimuksessa paneudutaan kolmeen keskeiseen kerronnan elementtiin, joissa yhtäläisyydet tiivistyvät. Ensinnäkin kertomuksen keskushenkilö, kertoja ja teoksen oletettu lukija ovat tiedollisia toimijoita, jotka työskentelevät rikostutkintaan verrattavan tutkimuksen parissa. Toisekseen todellisuus etsivähahmon ympärillä muodostaa sokkelon, eri tavoin häilyväisen tiedollisen ympäristön. Epistemologiset toimijat pyrkivät ymmärtämään tätä hallitsemattomalta tuntuvaa todellisuutta, minkä vuoksi heidän keskeinen pyrintönsä tähtää tiedollisen järjestelmän muodostamiseen sen pohjalta. Kolmanneksi myös kertomus itsessään on tiedollisesti jäsentynyt, ja sillä on tätä järjestystä tukeva geometrinen muoto. Tutkimuksessa tämä järjestys nimetään tupsujuurijärjestelmäksi, väljästi määrittyneeksi puumalliksi, jolla on perusta ja siitä elävä verkosto. Yhdessä nämä kolme komponenttia mahdollistavat kussakin kertomuksissa eri tavoin painottuneiden filosofisten ja eksistentialististen, jos kohta ennen muuta ontologisten, todellisuuden rakenteita koskevien kysymysten arpailun. Nykymuotoisen ensyklopedisen romaanin ytimessä on myös metafyysinen mysteeri, joka koskee vähintäänkin piilevästi sen parissa askartelevaa toimijaa itseään

Tietoliikennelaitteiden esiohjelmoinnin automatisointi

Operaattoriverkko koostuu useisiin eri käyttötarkoituksiin tarkoitetuista verkkolaitteista. Käytännössä näiden verkkolaitteiden asetukset tarvitsevat etukäteen tehtäviä määrittelyitä ennen kuin ne pystytään turvallisesti ja hallitusti tuomaan osaksi suurempaa tietoverkkoa. Teknisesti monimutkaisen verkon asennuksien osaaminen vaatii myös asentajilta laajaa osaamista verkkolaitteiden asennuksen ohessa tehtävään konfigurointiin, jonka myötä riittävän ohjeistuksen ja koulutuksen ylläpito maksaa paljon työnantajalle. Tässä työssä suunnitellaan ja rakennetaan laite, jonka tehtävänä on automaattisesti esiohjelmoida verkkolaitteita niiden RS232 -konsoliportin kautta. Asentajan päivittäisen työkalun tehtävänä on määritellä verkkolaitteelle operaattorin antamat verkkoasetukset, jotta laite voidaan turvallisesti lisätä osaksi suurempaa verkkoa. Luodun prototyypin tehtävänä on osata tehdä Huawei VRP -pohjaisen verkkolaitteen konfiguraation määrittelyt, testaus sekä nollaus. Prototyypin alustana käytetään Raspberry Pi -tietokonetta, jonka laaja dokumentaatio ja ohjelmistotuki tekivät siitä helpon valinnan. Ohjelmiston pohjana käytettiin Raspbian -käyttöjärjestelmää ja Python -ohjelmointikieltä. PySerial -sarjaliikenneportin ohjaukseen määritellyn moduulin avulla saatiin valmiit käskyt verkkolaitteen kanssa kommunikointiin. Toteutetun ohjelman kommunikointi verkkolaitteen kanssa oli aluksi hieman hankalaa verkkolaitteen konsoliportista lähettämien tulosteiden tulkitsemiseksi, mutta muutaman käyttöjärjestelmään tehtävän määrittelyn ansiosta saatiin ohjelmiston logiikka toimimaan oikein jokaisessa tilanteessa. Tuloksena oli toimiva prototyyppi, jonka pohjalta on helppo lähteä laajentamaan laitetukea eri valmistajien käyttöjärjestelmille