Ilman luottamusta ei ole tietopohjaista politiikka

Koronakriisi on ollut tiukka testi eri maiden hallinnolle ja tiedeneuvonnalle. Kriisi on monin paikoin osoittanut nykyjärjestelmien riittämättömyyden. Se on myös nostanut esiin tärkeän teeman, joka usein unohtuu tiedeneuvonnan keskusteluista: luottamuksen. Luottamuksen rakentaminen ja siitä kiinni pitäminen on toimivan tietopohjaisen politiikan edellytys

Right to asylum and its protection

The topic of this thesis is justice and asylum. The central argument in the thesis is that citizens of all states have a moral right that entitles them to asylum in certain circumstances of deprivation. The right to asylum can be understood as a general derivative right, and it is grounded in the more fundamental entitlement to basic needs. More specifically, I argue that all persons whose basic needs are insufficiently protected in their home states have the right to asylum when they cannot be assisted with other remedial instruments by the international community within a reasonable timeframe. By using the right to asylum as a normative evaluative standard, I also argue that the existing refugee protective institutions are morally unsatisfactory, and that a 'moral refugee regime' should be established to replace the current protective institutions. Then the questions becomes, what specific form these institutions should take. In the thesis I focus primarily on one institutional proposal, 'the tradable quota scheme', and its ethical dimensions. I defend the tradable quota scheme against several lines of criticism, and suggest that the scheme constitutes a normatively viable alternative for the existing institutional framework. Finally, I examine obligations in the protection of the right to asylum in circumstances of partial compliance. I conclude that the citizens of complying states have the obligation to 'pick up the slack' and assist those bearers of the right to asylum who are unjustly denied assistance by the non-complying states

Tiedeneuvonta poliittisen päätöksenteon tukena

Tieteen ja politiikan yhteen tuominen ei ole yksiselitteistä eikä helppoa, sillä teknisten ratkaisujen lisäksi kyse on laajemmin hyvästä hallinnosta ja luottamuksesta instituutioihin. Paremmat tietopohjaisen politiikan järjestelmät ovat kuitenkin mahdollisia, ja sellaista kohti pyritään aktiivisesti myös Suomessa

Kohti mahdollistavaa tiedediplomatiaa: Suomalaisen tiedediplomatian tila ja kehittämistarpeet

Globaalit ilmiöt, kuten ilmastomuutos tai koronapandemia, ja ylikansalliset keskinäisriippuvuudet ovat korostaneet tiedediplomatian merkitystä. Kansallisten ja kansainvälisten tavoitteiden saavuttaminen tiedediplomatian keinoin edellyttää paitsi ilmiön tunnettavuuden edistämistä, myös sen strategista haltuunottoa.Tässä hankkeessa on selvitetty suomalaisen tiedediplomatian tilaa ja kehittämistarpeita. Selvitys lähtee liikkeelle tiedediplomatian kolmijaosta: science in diplomacy (tieteellisen tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa), diplomacy for science (diplomatian merkitys tieteellisen yhteistyön tukemisessa) ja science for diplomacy (tieteellisen yhteistyön merkitys kansainvälisten suhteiden kehittämisessä). Tämän lisäksi huomioidaan niin kansallinen intressipohjaisuus, kuin kansainväliset verkostot. Selvityksessä tehdään laaja läpileikkaus tiedediplomatian kansainväliseen tilaan, jossa käsitellään Suomelle merkityksellisiä areenoita ja toimijoita. Tiedediplomatiaverkostojen merkitystä tarkastellaan Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ja Kansainvälisen biodiversiteettipaneelin (IPBES) toiminnassa.Suomalaisen tiedediplomatian nykytilan arvioimiseksi hankkeessa on hyödynnetty hallinnon ja tiedeyhteisön edustajille suunnattua kyselyä, asiantuntijahaastatteluita ja työpajoja. Arvioinnissa tunnistetaan Suomen tiedediplomatian haasteita, sekä pohditaan ennakoivan tiedediplomatiastrategian mahdollisuuksia. Lopuksi raportissa esitetään kymmenen kehittämissuositusta suomalaisen tiedediplomatian vahvistamiseksi.</p

Kohti mahdollistavaa tiedediplomatiaa : Suomalaisen tiedediplomatian tila ja kehittämistarpeet

Globaalit ilmiöt, kuten ilmastomuutos tai koronapandemia, ja ylikansalliset keskinäisriippuvuudet ovat korostaneet tiedediplomatian merkitystä. Kansallisten ja kansainvälisten tavoitteiden saavuttaminen tiedediplomatian keinoin edellyttää paitsi ilmiön tunnettavuuden edistämistä, myös sen strategista haltuunottoa. Tässä hankkeessa on selvitetty suomalaisen tiedediplomatian tilaa ja kehittämistarpeita. Selvitys lähtee liikkeelle tiedediplomatian kolmijaosta: science in diplomacy (tieteellisen tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa), diplomacy for science (diplomatian merkitys tieteellisen yhteistyön tukemisessa) ja science for diplomacy (tieteellisen yhteistyön merkitys kansainvälisten suhteiden kehittämisessä). Tämän lisäksi huomioidaan niin kansallinen intressipohjaisuus, kuin kansainväliset verkostot. Selvityksessä tehdään laaja läpileikkaus tiedediplomatian kansainväliseen tilaan, jossa käsitellään Suomelle merkityksellisiä areenoita ja toimijoita. Tiedediplomatiaverkostojen merkitystä tarkastellaan Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ja Kansainvälisen biodiversiteettipaneelin (IPBES) toiminnassa. Suomalaisen tiedediplomatian nykytilan arvioimiseksi hankkeessa on hyödynnetty hallinnon ja tiedeyhteisön edustajille suunnattua kyselyä, asiantuntijahaastatteluita ja työpajoja. Arvioinnissa tunnistetaan Suomen tiedediplomatian haasteita, sekä pohditaan ennakoivan tiedediplomatiastrategian mahdollisuuksia. Lopuksi raportissa esitetään kymmenen kehittämissuositusta suomalaisen tiedediplomatian vahvistamiseksi.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Tavoitteista toiminnaksi - Kestävän kulutuksen ja tuotannon visio ja tärkeimmät toimenpiteet

Kestävän kulutuksen ja tuotannon strategiatyötä on tehty Suomessa jo Kestävän kulutuksen ja tuotannon (KULTU) toimikunnan asettamisesta marraskuussa 2003 asti. Ohjelmia on ollut kaksi: Vähemmästä enemmän ja paremmin 2005, ja Vähemmästä viisaammin 2012. Ohjelmissa on esitetty lukuisia ohjauskeinoja ja muita toimia, joilla parannetaan kulutuksen ja tuotannon kestävyyttä sekä vähennetään yksityisen ja julkisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöjä sekä muita ympäristöhaittoja. Tämän jälkeen on kuitenkin tehty lukuisia politiikkasitoumuksia, joiden vuoksi kansallisia kestävän tuotannon ja kulutuksen politiikan tavoitteita ja toimenpiteitä oli perusteltua arvioida uudelleen. Näitä ovat muun muassa YK:n Kestävän kehityksen tavoiteohjelma (eli Agenda 2030) ja Pariisin ilmastosopimus. Myös kiertotalous on noussut ympäristöpolitiikan keskiöön niin Suomessa kuin Euroopan unionissakin. Julkisiin hankintoihin kiinnitetään paljon huomiota ja niiden kestävyydelle ja innovatiivisuudelle on asetettu tavoitteita, mutta tavoitteiden seuranta on osoittautunut haasteelliseksi. Tämän selvityksen tavoitteena oli arvioida Suomen lähitulevaisuuden painopisteitä kestävän kulutuksen ja tuotannon saralla, ja valmistella tulevia KULTU-toimenpiteitä lukuisten eri toimijoiden kanssa yhteiskehittämisen menetelmiä hyödyntäen. Tavoitteena oli myös selvittää julkisten hankintojen kestävyyden tilanne ja tarvittavia jatkotoimia, ja tämä työ on yksityiskohtaisemmin raportoitu erillisessä julkaisussa. Tulosten perusteella KULTUlla on oma paikkansa ja tehtävänsä strategioiden ja ohjelmien kokonaisuudessa, ja eri toimijat ja sidosryhmät ovat kokeneet sen hyödylliseksi. Teemat, joissa KULTU voi luoda merkittävää lisäarvoa, koskevat rakennuksia ja asumista, liikkumista, ruokaa, vapaa-aikaa, ympäristöystävällistä kulutusta ja kiertotaloutta sekä julkisia hankintoja. KULTUlle ominaisia toimintamalleja ovat sektorit ylittävät tarkastelut ja sitä kautta synergioiden löytäminen sekä uusien asioiden vieminen eteenpäin kokeilujen kautta. KULTUn erityispiirre on, että huomiota kohdistetaan kulutuksen ja tuotannon rajapintaan, muun muassa edistämällä ’kuluttaja-cleantechia’, joka sitten vuorostaan tukee ekologisesti kestävien tuotteiden suunnittelua ja valmistusta. Työssä kehitettiin kaksitoista toimenpide-ehdotusta, joita olisi tärkeä viedä eteenpäin ilmasto- ja energia- ja kiertotalousstrategioiden yhteydessä sekä osana mahdollista uutta KULTU-ohjelmaa. Toi-menpiteiden jatkovalmistelu ja toteutus hyötyisi paljon niiden ympärille rakentu-vasta KULTU-ohjelmasta, ja ministeriöiden ja keskeisten sidosryhmien muodostamasta ohjausryhmästä, joka tukisi eri toimijoiden sitoutumista toimenpiteiden toteutukseen ja toisi esille niiden kokonaisvaikutuksia

Warm summers and rich biotic communities during N-Hemisphere deglaciation

Detailed studies on fossil remains of plants or animals in glacial lake sediments are rare. As a result, environmental conditions right at the moment of deglaciation of the large N-Hemisphere ice-sheets remain largely unknown. Here we study three deglacial phases of the Fennoscandian Ice Sheet as a unique, repeated element in a long sediment record preserved at Sokli in northern Finland. We summarize extensive multi-proxy data (diatoms, phytoliths, chironomids, pollen, spores, non-pollen palynomorphs, macrofossils, lithology, loss-on-ignition, C/N) obtained on glacial lake sediments dated to the early Holocene (ca. 10 kyr BP), early MIS 3 (ca. 50 kyr BP) and early MIS 5a (ca. 80 kyr BP). In contrast to the common view of an unproductive ice-marginal environment, our study reconstructs rich ecosystems both in the glacial lake and along the shores with forest on recently deglaciated land. Higher than present-day summer temperatures are reconstructed based on a large variety of aquatic taxa. Rich biota developed due to the insolation-induced postglacial warming and high nutrient levels, the latter resulting from erosion of fresh bedrock and sediment, leaching of surface soils, decay of plant material under shallow water conditions, and sudden decreases in lake volume. Aquatic communities responded quickly to deglaciation and warm summers and reflect boreal conditions, in contrast to the terrestrial ecosystem which responded with some delay probably due to time required for slow soil formation processes. Birch forest is reconstructed upon deglaciation of the large LGM ice-sheet and shrub tundra following the probably faster melting smaller MIS 4 and MIS 5b ice-sheets. Our study shows that glacial lake sediments can provide valuable palaeo-environmental data, that aquatic biota and terrestrial vegetation rapidly accommodated to new environmental conditions during deglaciation, and that glacial lake ecosystems, and the carbon stored in their sediments, should be included in earth system modeling.Peer reviewe

Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen – tahtotiloja työn tulevaisuudesta

Olemme keskellä suurta työn murrosta. Työn tulevaisuuteen liittyviä haasteita on helppoa nimetä, mutta työn muutoksen kaltaiset monimutkaiset pitkäaikaiset muutosilmiöt eivät helposti käänny politiikkatoimiksi ja konkreettisiksi ratkaisuiksi. Muutosta on silti mahdollista ohjata yhteisesti tunnistettujen pitkän aikavälin tahtotilojen avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tunnistaa työhön liittyviä toivottavia tulevaisuuksia, päätöksentekotarpeita sekä yhteiskunnallisia ratkaisuja asiantuntijahaastatteluihin ja kansallisen tason kyselytutkimukseen perustuen. Lisäksi raportissa ehdotetaan toimintamallia, jolla pitkän aikavälin keskustelua työn tulevaisuudesta voidaan käydä myös jatkossa. Raportti pohjautuu käsiteltyjen viiden teeman osalta Tulevaisuusselonteon 1. osaan (VNK 2017). Tutkimuksesta vastasi ajatushautomo Demos Helsinki yhteistyössä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n kanssa. Tutkimuksesta keskeiset havainnot ovat seuraavat: Työn tekemisen muodot ja työsuhteet moninaistuvat, mikä edellyttää muutoksia esimerkiksi lainsäädännössä ja sosiaaliturvassa. Työn aika- ja paikkasidonnaisuus heikkenee, mutta muutos ei ole yhtä voimakas tai samantahtinen kaikilla aloilla. Koulutuksessa korostuu jatkuva oppiminen: Tarvitsemme Suomeen koko väestön kattavan, laadukkaan elinikäisen oppimisen järjestelmän. Toimeentulo muuttuu niin, että työmarkkinoiden ja koko työelämän joustavuus lisääntyy. Päätöksentekijöiden on tärkeää ymmärtää työn useita erilaisia ja muuttuvia välinearvoja taloudellisten arvojen lisäksi, jotta emme edistä keskenään ristiriitaisia tavoitteit