Ikääntyneiden potilaiden kotiutuminen sairaalan päivystyspoliklinikalta potilaiden ja läheisten kokemana

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden potilaiden kotiutumiskokemuksia sairaalan päivystyspoliklinikalta potilaiden ja läheisten kuvaamana. Tutkielma oli kvalitatiivinen, ja se analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Aineisto koostui Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä 2014-2015 tehdystä poikkileikkaustutkimuksesta. Siinä tutkittiin potilaiden henkilökunnalta saaman kotiutumisohjauksen ja kotiutumisvalmiuden välistä yhteyttä yli 75-vuotiaiden potilaiden ja heidän läheistensä kokemana kahdella päivystyspoliklinikalla päivystysolosuhteissa Suomessa. Kyselylomake sisälsi avoimia kysymyksiä sekä potilaille että heidän läheisilleen. Näitä kysymyksiä käytettiin tässä tutkielmassa. Avoimiin kysymyksiin vastasi yhteensä 78 henkilöä, heistä potilaita oli 43 ja läheisiä 35. Ikääntyneet potilaat ja heidän läheisensä tarvitsivat lisää tietoa, saatu tieto oli riittämätöntä. He eivät saaneet päivystyspoliklinikalta kotona selviytymistä tukevia tietoja, kuten kirjallisia ohjeita ja jatkohoito-ohjeita. Potilaat ja läheiset olivat epätietoisia siitä, mitä pitää kysyä ennen kotiutumista. Heillä oli tarve saada tietää lisää potilaan tilanteesta, lääkityksistä ja siitä, mitä pitää tehdä oireiden uusiutuessa. Kotiutumisen sujuvuus oli vaihtelevaa. Kotiutuminen ei sujunut potilaiden tai läheisten toivomalla tavalla ja toive sairaalahoidosta ei toteutunut. Potilaat ja läheiset olivat epävarmoja kotiutumispäätöksen oikeellisuudesta. Kotiutuminen saattoi viivästyä henkilökunnasta johtuvista syistä. Toisaalta kotiutuminen oli miellyttävää. Kotiutumistilanne oli ongelmatonta ja tieto oli riittävää kotiutumisvaiheessa. Jatkohoidosta huolehtiminen oli hyvää. Potilaiden ja läheisten huomioon ottamisessa oli vaikeuksia. Potilaiden ja läheisten kohtaaminen yksilöinä oli puutteellista. Henkilökunta ei ottanut yhteyttä läheisiin ennen kotiuttamista. Päivystyspoliklinikan ulkopuoliset henkilöt, kuten lapset ja taksinkuljettajat auttoivat potilaita. Henkilökunnan ja potilaiden sekä läheisten välinen vuorovaikutus oli negatiivista. Potilaiden ja läheisten käytännön tarpeita sivuutettiin. Konkreettista apua ei tarjottu, apuvälineiden saanti oli puutteellista ja henkilökunta tarjosi liian vähän apua kotiutumisen jälkeiseen selviytymiseen. Ikääntyneet potilaat ja heidän läheisensä tarvitsevat lisää tietoa kotiutumistilanteessa kotona selviytymiseen. Tietoa tarvitaan kirjallisena. Ikääntyneillä potilailla ja heidän läheisillään on oikeus tulla kohdelluiksi kohteliaasti ja heidät tulee ottaa huomioon paremmin kotiuttamistilanteessa. Kotiapua ja muita kunnallisia palveluita sekä apuvälineitä tarvitaan usein, joten niiden tarve tulee kartoittaa jo kotiutumistilanteessa. Tiedon antamiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. ABSTRACT Experiences of patients and their loved ones about discharging from hospital´s emergency department The purpose of this study was to describe patient´s experiences of discharge from hospital´s emergency department described by patients and their loved ones. The method of the study was qualitative and it was analyzed using inductive content analysis. Data consisted of cross-sectional study made in Nursing Sciences, in the University of Tampere in 2014-2015, where the association between discharge education and discharge readiness among older patients and their loved ones in an emergency department setting in two emergency departments in Finland was examined. The questionnaire included open-ended questions for the patients and their loved ones which was used in this study. 78 persons answered to open-ended questions, 43 patients and 35 loved ones. Older patients and their loved ones needed more information. The information they got was insufficient. They didn´ t get information that support them to cope at home, such as written information and follow-up care instructions. Patients and their loved ones were unsure of what to ask before discharge. They had a need to know more about patients situation, medication and what they should do if the symptoms recurrenced. There was variability in fluency of discharge. It didn´t fluent the way patient or their loved ones hoped and the wish to be admitted in hospital didn´t come true. Patients and their loved ones were unsure of validity of decision of discharge. Discharging could delay due to nursing staff. On the other hand discharging was pleasant. There were no problems in discharge situation and information was sufficient at the time of discharge. Staff taking care of the follow-up care was good. It was difficult to take into account patients and their loved ones. To encounter patients and their loved ones as individuals was inadequate. Staff didn´t contact loved ones before discharge. Outsiders like children and taxi drivers helped patients. Interaction between staff and patients or their loved ones was inconsistent. Practical needs of patients and their loved ones were ignored. Concrete help wasn´t offered, there was lack of information about equipment needed at home and staff offered too little help to cope at home after discharge. Older patients and their loved ones need more information during discharge to cope at home. They need written information. Older patients and their loved ones have a right to be treated politely and they have to be taken into account better during discharge. Domestic help, social services and equipment needed at home are often needed. That is why the need of those should be surveyd already in the discharge situation. It is important to pay more attention to information giving

Arvorakennusten käytettävyys ja hyvät korjauskäytännöt : ARVO

Arvorakennusten korjauksia tehdään hyvin eritasoisina, erilaajuisina ja eri tavoin. ARVO-hankkeessa selvisi, että puutteet rakennuksen terveellisyyden arvioinnissa vaikuttavat korjausprosessin kaikkiin vaiheisiin. Hyvään arviointiin kuuluvat korjausprosessin lähtötietojen hankkiminen sekä laaja-alainen riskirakenteiden ja sisäilman epäpuhtauslähteiden huomioon ottaminen

GABA(B) receptor positive allosteric modulators with different efficacies affect neuroadaptation to and self-administration of alcohol and cocaine

Drugs of abuse induce widespread synaptic adaptations in the mesolimbic dopamine (DA) neurons. Such drug-induced neuroadaptations may constitute an initial cellular mechanism eventually leading to compulsive drug-seeking behavior. To evaluate the impact of GABA(B) receptors on addiction-related persistent neuroplasticity, we tested the ability of orthosteric agonist baclofen and two positive allosteric modulators (PAMs) of GABA(B) receptors to suppress neuroadaptations in the ventral tegmental area (VTA) and reward-related behaviors induced by ethanol and cocaine. A novel compound (S)-1-(5-fluoro-2,3-dihydro-1H-inden-2-yl)-4-methyl-6,7,8,9-tetrahydro-[1,2,4]triazolo[4,3-a]quinazolin-5(4H)-one (ORM-27669) was found to be a GABA(B) PAM of low efficacy as agonist, whereas the reference compound (R,S)-5,7-di-tert-butyl-3-hydroxy-3-trifluoromethyl-3H-benzofuran-2-one (rac-BHFF) had a different allosteric profile being a more potent PAM in the calcium-based assay and an agonist, coupled with potent PAM activity, in the [S-35] GTP gamma S binding assay in rat and human recombinant receptors. Using autoradiography, the high-efficacy rac-BHFF and the low-efficacy ORM-27669 potentiated the effects of baclofen on [S-35] GTP gamma S binding with identical brain regional distribution. Treatment of mice with baclofen, rac-BHFF, or ORM-27669 failed to induce glutamate receptor neuroplasticity in the VTA DA neurons. Pretreatment with rac-BHFF at non-sedative doses effectively reversed both ethanol- and cocaine-induced plasticity and attenuated cocaine i.v. self-administration and ethanol drinking. Pretreatment with ORM-27669 only reversed ethanol-induced neuroplasticity and attenuated ethanol drinking but had no effects on cocaine-induced neuroplasticity or self-administration. These findings encourage further investigation of GABA(B) receptor PAMs with different efficacies in addiction models to develop novel treatment strategies for drug addiction.Peer reviewe

Application of the PET ligand [C-11]ORM-13070 to examine receptor occupancy by the alpha(2C)-adrenoceptor antagonist ORM-12741: translational validation of target engagement in rat and human brain

BackgroundAvailability of the α2C-adrenoceptor (α2C-AR) positron emission tomography (PET) tracer, [11C]ORM-13070, and the α2C-AR antagonist ORM-12741 allows probing of the roles of this G-protein coupled receptor subtype in brain function, both in healthy humans and in patients with various brain disorders. This translational study employed [11C]ORM-13070 autoradiography and PET to determine α2C-AR occupancy by ORM-12741 in rat and human brain, respectively.ResultsORM-12741 has high affinity (Ki: 0.08 nM) and potent antagonist activity (Kb: 0.04 nM) as well as selectivity (Ki estimates for the humanα2A-AR and α2B-AR were 8.3 nM and 0.8 nM, respectively) for the human α2C-AR subtype. [11C]ORM-13070 had highest uptake in the basal ganglia of rat and human brain. Pretreatment with ORM-12741 inhibited [11C]ORM-13070 binding in rat striatum in a time- and dose-dependent manner at 10 and 50 µg/kg (s.c.) with an EC50 estimate of 1.42 ng/mL in rat plasma, corresponding to protein-free drug concentration of 0.23 nM. In the living human brain, time- and dose-related α2C-AR occupancy was detected with EC50 estimates of 24 ng/mL and 31 ng/mL for the caudate nucleus and putamen, respectively, corresponding to protein-free concentrations in plasma of 0.07 nM and 0.1 nM. Modelling-based maximum α2C-AR occupancy estimates were 63% and 52% in the caudate nucleus and the putamen, respectively.ConclusionsORM-12741 is a selective α2C-AR antagonist which penetrates the rat and human brain to occupy α2C-ARs in a manner consistent with its receptor pharmacology.Trial registration number and date of registration: ClinicalTrial.cov NCT00829907. Registered 11 December 2008. https://clinicaltrials.gov/.</div

Uudenkaupungin koulussa tehtävää nuorisotyötä kehittämässä - case Uudenkaupungin yhtenäiskoulu

Nuorten hyvinvoinnin vähentyminen niin koulussa kuin vapaa-ajalla on erittäin iso huolenaihe. Uuden kouluterveyskyselyn mukaan nuoret kokevat olevansa yhä vähemmän osa kouluyhteisöä. Voisiko koulussa tehtävä nuorisotyö tuoda helpotusta tilanteeseen ja auttaa lisäämään osallisuutta sekä yhteisöllisyyttä? Opinnäytetyön tilaajana on Uudenkaupungin kaupungin nuorisopalvelut, joiden tehtävänä on vastata kunnan lakisääteisiin tehtäviin. Nuorisopalvelut tarjoavat nuorille suunnattua ohjattua toimintaa, tietoa, neuvontaa ja mielekästä tekemistä siellä missä nuoret ovat. Nuorisopalvelut pyrkii tavoittamaan kaikki alle 29 vuotiaat nuoret. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kehittää nuorisopalveluiden koulussa tehtävää nuorisotyötä. Tarkoituksena oli tutkia mitkä ovat Uudenkaupungin yhtenäiskoulun henkilökunnan ajatukset ja odotukset koulussa tehtävästä nuorisotyöstä. Mitkä ovat nuorisotyön vahvuudet ja mitkä nähdään heikkouksina? Aihe oli tilaajalle ajankohtainen ja nousi esiin heidän tarpeestaan. Koulussa tehtävälle nuorisotyölle on kehitetty uusia toimintamalleja. Tästä johtuen tilaaja koki tarvitsevansa lisää tietoa koulun henkilökunnan näkökulmasta kouluun vietävästä nuorisotyöstä. Aiheen ajankohtaisuutta osoittaa viimeaikaiset keskustelut koulussa tehtävästä nuorisotyöstä ja tutkimukset nuorten hyvinvoinnista. Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen teettämässä kouluterveyskyselyssä näkyi nuorten hyvinvoinnin vähentyminen. Tutkimus oli otteeltaan tapaustutkimus. Kehittämistyö aloitettiin teettämällä sähköinenkysely Uudenkaupungin yhtenäiskoulun yläkoulun henkilökunnalle. Kyselyllä selvitettiin nuorisotyön tunnettavuutta, nuorisotyöntehtäviä koulussa, yhteistyöntekemistä sekä nuorisotyön vaikuttavuutta. Tämän lisäksi käytettiin kyselyä tukevina menetelminä bencmarkingia sekä teemahaastatteluja. Lisäksi käytettiin tutkimuksessa hyväksi havainnointia, joita toteutin vuosien 2018-2020 välisenä aikana. Kehittämistyön tuloksena syntyi konkreettisina tuotoksena toimenpide-ehdotukset, joilla nuorisopalvelut voivat kehittää omaa työtänsä, lisätä tietoisuutta nuorisotyön tarkoituksesta sekä vahvistaa nuorisotyön asemaa koulussa. Yhteistyön lisääminen on avain asemassa nuorten hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisäämisessä

Ikääntyneiden potilaiden kotiutuminen sairaalan päivystyspoliklinikalta potilaiden ja läheisten kokemana

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden potilaiden kotiutumiskokemuksia sairaalan päivystyspoliklinikalta potilaiden ja läheisten kuvaamana. Tutkielma oli kvalitatiivinen, ja se analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Aineisto koostui Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä 2014-2015 tehdystä poikkileikkaustutkimuksesta. Siinä tutkittiin potilaiden henkilökunnalta saaman kotiutumisohjauksen ja kotiutumisvalmiuden välistä yhteyttä yli 75-vuotiaiden potilaiden ja heidän läheistensä kokemana kahdella päivystyspoliklinikalla päivystysolosuhteissa Suomessa. Kyselylomake sisälsi avoimia kysymyksiä sekä potilaille että heidän läheisilleen. Näitä kysymyksiä käytettiin tässä tutkielmassa. Avoimiin kysymyksiin vastasi yhteensä 78 henkilöä, heistä potilaita oli 43 ja läheisiä 35. Ikääntyneet potilaat ja heidän läheisensä tarvitsivat lisää tietoa, saatu tieto oli riittämätöntä. He eivät saaneet päivystyspoliklinikalta kotona selviytymistä tukevia tietoja, kuten kirjallisia ohjeita ja jatkohoito-ohjeita. Potilaat ja läheiset olivat epätietoisia siitä, mitä pitää kysyä ennen kotiutumista. Heillä oli tarve saada tietää lisää potilaan tilanteesta, lääkityksistä ja siitä, mitä pitää tehdä oireiden uusiutuessa. Kotiutumisen sujuvuus oli vaihtelevaa. Kotiutuminen ei sujunut potilaiden tai läheisten toivomalla tavalla ja toive sairaalahoidosta ei toteutunut. Potilaat ja läheiset olivat epävarmoja kotiutumispäätöksen oikeellisuudesta. Kotiutuminen saattoi viivästyä henkilökunnasta johtuvista syistä. Toisaalta kotiutuminen oli miellyttävää. Kotiutumistilanne oli ongelmatonta ja tieto oli riittävää kotiutumisvaiheessa. Jatkohoidosta huolehtiminen oli hyvää. Potilaiden ja läheisten huomioon ottamisessa oli vaikeuksia. Potilaiden ja läheisten kohtaaminen yksilöinä oli puutteellista. Henkilökunta ei ottanut yhteyttä läheisiin ennen kotiuttamista. Päivystyspoliklinikan ulkopuoliset henkilöt, kuten lapset ja taksinkuljettajat auttoivat potilaita. Henkilökunnan ja potilaiden sekä läheisten välinen vuorovaikutus oli negatiivista. Potilaiden ja läheisten käytännön tarpeita sivuutettiin. Konkreettista apua ei tarjottu, apuvälineiden saanti oli puutteellista ja henkilökunta tarjosi liian vähän apua kotiutumisen jälkeiseen selviytymiseen. Ikääntyneet potilaat ja heidän läheisensä tarvitsevat lisää tietoa kotiutumistilanteessa kotona selviytymiseen. Tietoa tarvitaan kirjallisena. Ikääntyneillä potilailla ja heidän läheisillään on oikeus tulla kohdelluiksi kohteliaasti ja heidät tulee ottaa huomioon paremmin kotiuttamistilanteessa. Kotiapua ja muita kunnallisia palveluita sekä apuvälineitä tarvitaan usein, joten niiden tarve tulee kartoittaa jo kotiutumistilanteessa. Tiedon antamiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. ABSTRACT Experiences of patients and their loved ones about discharging from hospital´s emergency department The purpose of this study was to describe patient´s experiences of discharge from hospital´s emergency department described by patients and their loved ones. The method of the study was qualitative and it was analyzed using inductive content analysis. Data consisted of cross-sectional study made in Nursing Sciences, in the University of Tampere in 2014-2015, where the association between discharge education and discharge readiness among older patients and their loved ones in an emergency department setting in two emergency departments in Finland was examined. The questionnaire included open-ended questions for the patients and their loved ones which was used in this study. 78 persons answered to open-ended questions, 43 patients and 35 loved ones. Older patients and their loved ones needed more information. The information they got was insufficient. They didn´ t get information that support them to cope at home, such as written information and follow-up care instructions. Patients and their loved ones were unsure of what to ask before discharge. They had a need to know more about patients situation, medication and what they should do if the symptoms recurrenced. There was variability in fluency of discharge. It didn´t fluent the way patient or their loved ones hoped and the wish to be admitted in hospital didn´t come true. Patients and their loved ones were unsure of validity of decision of discharge. Discharging could delay due to nursing staff. On the other hand discharging was pleasant. There were no problems in discharge situation and information was sufficient at the time of discharge. Staff taking care of the follow-up care was good. It was difficult to take into account patients and their loved ones. To encounter patients and their loved ones as individuals was inadequate. Staff didn´t contact loved ones before discharge. Outsiders like children and taxi drivers helped patients. Interaction between staff and patients or their loved ones was inconsistent. Practical needs of patients and their loved ones were ignored. Concrete help wasn´t offered, there was lack of information about equipment needed at home and staff offered too little help to cope at home after discharge. Older patients and their loved ones need more information during discharge to cope at home. They need written information. Older patients and their loved ones have a right to be treated politely and they have to be taken into account better during discharge. Domestic help, social services and equipment needed at home are often needed. That is why the need of those should be surveyd already in the discharge situation. It is important to pay more attention to information giving

Hallinnan ja osallistamisen politiikat

1. JOHDANTO: UUDEN HALLINNAN MONET KASVOT, Kari Kulovaara & Marko Nousiainen – 7 2. UUSI HALLINTA MANAGERIALISMINA, Kari Kulovaara – 22 3. KOKEMUSASIANTUNTIJUUS OHJAAVANA JA VOIMAANNUTTAVANA HALLINTANA, Taina Meriluoto – 65 4. OSALLISTUMINEN LÄHENTÄMISEN JA YHTEISÖNRAKENTAMISEN VÄYLÄNÄ EU:N KANSALAISUUSPOLITIIKASSA, Katja Mäkinen – 97 5. HANKEPERUSTAINEN KAUPUNKIPOLITIIKKA JA KANSALAISOSALLISTUMINEN, Kanerva Kuokkanen –125 6. OSALLISTAVAN KÄÄNTEEN LYHYT HISTORIA, Marko Nousiainen – 158 </ul

Nappeja, solkia ja asetuksia: lainsäädännön vaikutus pukeutumiseen varhaismodernissa Oulussa

Varhaismodernissa Ruotsissa kansalaisten pukeutumista ohjattiin ylellisyysasetuksilla, jotka olivat tiukimmillaan 1700-luvulla. Jokaisen tuli pukeutua säätynsä mukaisesti, ylempiään kunnioittaen. Pukujen kankaat ja mallit olivat tiukan kontrollin alaisia, minkä vuoksi asusteiden merkitys koristautumisessa kohosi aiempaa tärkeämmäksi. Tutkimme tässä artikkelissa, kuinka ylellisyysasetukset ja tuontikiellot vaikuttivat ihmisten pukeutumiseen varhaismodernissa Oulussa. Lähteinä käytämme Oulun Pikisaaren arkeologisten kaivausten esineistöä sekä Oulun kaupungin perukirjoja. Yksi tämän artikkelin keskeisimmistä tarkoituksista onkin esittää, millaista uutta tietoa 1700-luvun pukeutumisesta voidaan saada yhdistämällä kaksi erilaista lähderyhmää. Keskitymme tutkimuksessamme erityisesti pieniin, pukeutumiseen liittyviin metalliesineisiin, kuten nappeihin ja solkiin, joita on löytynyt muihin Oulun kaupunkikaivauksiin verrattuna erityisen runsaasti juuri Pikisaaresta