Loss of Col3a1, the Gene for Ehlers-Danlos Syndrome Type IV, Results in Neocortical Dyslamination

It has recently been discovered that Collagen III, the encoded protein of the type IV Ehlers-Danlos Syndrome (EDS) gene, is one of the major constituents of the pial basement membrane (BM) and serves as the ligand for GPR56. Mutations in GPR56 cause a severe human brain malformation called bilateral frontoparietal polymicrogyria, in which neurons transmigrate through the BM causing severe mental retardation and frequent seizures. To further characterize the brain phenotype of Col3a1 knockout mice, we performed a detailed histological analysis. We observed a cobblestone-like cortical malformation, with BM breakdown and marginal zone heterotopias in Col3a1−/− mouse brains. Surprisingly, the pial BM appeared intact at early stages of development but starting as early as embryonic day (E) 11.5, prominent BM defects were observed and accompanied by neuronal overmigration. Although collagen III is expressed in meningeal fibroblasts (MFs), Col3a1−/− MFs present no obvious defects. Furthermore, the expression and posttranslational modification of α-dystroglycan was undisturbed in Col3a1−/− mice. Based on the previous finding that mutations in COL3A1 cause type IV EDS, our study indicates a possible common pathological pathway linking connective tissue diseases and brain malformations

Hydrolyzed eggshell membrane immobilized on phosphorylcholine polymer supplies extracellular matrix environment for human dermal fibroblasts

We have found that a water-soluble alkaline-digested form of eggshell membrane (ASESM) can provide an extracellular matrix (ECM) environment for human dermal fibroblast cells (HDF) in vitro. Avian eggshell membrane (ESM) has a fibrous-meshwork structure and has long been utilized as a Chinese medicine for recovery from burn injuries and wounds in Asian countries. Therefore, ESM is expected to provide an excellent natural material for biomedical use. However, such applications have been hampered by the insolubility of ESM proteins. We have used a recently developed artificial cell membrane biointerface, 2-methacryloyloxyethyl phosphorylcholine polymer (PMBN) to immobilize ASESM proteins. The surface shows a fibrous structure under the atomic force microscope, and adhesion of HDF to ASESM is ASESM-dose-dependent. Quantitative mRNA analysis has revealed that the expression of type III collagen, matrix metalloproteinase-2, and decorin mRNAs is more than two-fold higher when HDF come into contact with a lower dose ASESM proteins immobilized on PMBN surface. A particle-exclusion assay with fixed erythrocytes has visualized secreted water-binding molecules around the cells. Thus, HDF seems to possess an ECM environment on the newly designed PMBN-ASESM surface, and future applications of the ASESM-PMBN system for biomedical use should be of great interest

Subjektet i svenskan – dess betydelse och användning

SIVUAINELAUDATUR Subjekti on predikaatin ohella toiseksi tärkein lauseenjäsen. Tärkein lauseenjäsen on predikaatti, joka on finiittimuotoinen verbi. Finiittimuotoisella verbillä voi olla määreitä, jotka yhdessä verbin kanssa muodostavat lauseen predikaatin. Subjekti ja predikaatti ovat välttämättömät lauseenjäsenet lauseessa. Subjekti vastaa kysymykseen kuka tekee/ketkä tekevät mitä/kuka on/ketkä ovat jotain? Subjekti koostuu useimmiten nominaalilauseista, mutta se voi koostua myös infinitiiveistä ja sivulauseista. Subjekti on perusmuodossa. Tämä koskee myös subjektina toimivia persoonapronomineja. Ruotsin kielessä on ns. subjektipakko, koska ruotsin kielen verbeillä ei ole persoonapäätteitä, jotka selvästi ilmaisisivat tekijän kuten esimerkiksi suomen kielessä.. Joskus voi subjekti puuttua lauseesta, esimerkiksi imperatiivilauseissa ei aina ole subjektia. Jos lauseessa ei ole varsinaista subjektia, voidaan se ruotsin kielessä korvata muodollisella subjektilla det, joka sijoitetaan puuttuvan subjektin paikalle. Muodollinen subjekti det ei viittaa mihinkään, vaan se sijoittuu lauseessa subjektin paikalle korvaamaan lauseen puuttuvaa subjektia esimerkiksi lauseessa ”sataa” det regnar

Subjektet i svenskan – dess betydelse och användning

SIVUAINELAUDATUR Subjekti on predikaatin ohella toiseksi tärkein lauseenjäsen. Tärkein lauseenjäsen on predikaatti, joka on finiittimuotoinen verbi. Finiittimuotoisella verbillä voi olla määreitä, jotka yhdessä verbin kanssa muodostavat lauseen predikaatin. Subjekti ja predikaatti ovat välttämättömät lauseenjäsenet lauseessa. Subjekti vastaa kysymykseen kuka tekee/ketkä tekevät mitä/kuka on/ketkä ovat jotain? Subjekti koostuu useimmiten nominaalilauseista, mutta se voi koostua myös infinitiiveistä ja sivulauseista. Subjekti on perusmuodossa. Tämä koskee myös subjektina toimivia persoonapronomineja. Ruotsin kielessä on ns. subjektipakko, koska ruotsin kielen verbeillä ei ole persoonapäätteitä, jotka selvästi ilmaisisivat tekijän kuten esimerkiksi suomen kielessä.. Joskus voi subjekti puuttua lauseesta, esimerkiksi imperatiivilauseissa ei aina ole subjektia. Jos lauseessa ei ole varsinaista subjektia, voidaan se ruotsin kielessä korvata muodollisella subjektilla det, joka sijoitetaan puuttuvan subjektin paikalle. Muodollinen subjekti det ei viittaa mihinkään, vaan se sijoittuu lauseessa subjektin paikalle korvaamaan lauseen puuttuvaa subjektia esimerkiksi lauseessa ”sataa” det regnar

Aneurysms of the abdominal aorta: familial and genetic aspects in three hundred thirteen pedigrees.

PURPOSE: Familial clustering of abdominal aortic aneurysm was first noticed in 1977. METHODS: Through questionnaire and phone inquiry, familial data on 324 probands with abdominal aortic aneurysms allowed the establishment of 313 multigenerational pedigrees including 39 with multiple affected patients. RESULTS: There were 276 sporadic cases (264 men, 12 women); 81 cases belonged to multiplex pedigrees (76 men; 5 women). We compared familial and sporadic male cases; the ages at diagnosis were 64.1 +/- 7.9 years and 66.0 +/- 7.3 years (p < 0.05), respectively, the ages at rupture were 65.4 +/- 6.6 years and 75.2 +/- 8.6 years (p < 0.001), and the rupture rate was 32.4% and 8.7% (p < 0.001). Survival curves were computed. Relative risk for male siblings of a male patient was 18. We performed a segregation analysis with the mixed model, the most likely explanation for occurrence of abdominal aortic aneurysm in our families was a single gene effect showing dominant inheritance. The frequency of the morbid allele was 1:250, and its age-related penetrance was not higher than 0.4. CONCLUSION: This analysis indicates the preeminence of genetic factors on multifactorial/environmental effects of the pathogenesis of abdominal aortic aneurysm