A historical study of the Falklands War:the significance of how the war was represented in British newspapers

Abstract. This thesis will first investigate the Falklands War aboard the Task Force deployed at the Falkland Islands in the 1982 campaign, where Argentina claimed and conquered the islands, and then the United Kingdom reclaimed them. The second part of this thesis focuses on the newspaper coverage of the crisis, using The Sun and The Guardian as examples of how the coverage varies from one end of the journalistic correctness spectrum to the another. Aiding this analysis is field pioneer Norman Fairclough’s take on Critical Discourse Analysis, CDA for short. His four “stages” of CDA will provide the means of dissecting both newspapers and determining their reasons of writing the way they did. Tying these two parts together are the situations, where the press themselves played a role in the course of events, such as the Battle of Goose Green. The Sun being a tabloid and The Guardian a broadsheet, the findings in the analysis correlate to the general norm that broadsheets produce more reliable and professional content than tabloids, and tabloids often carry political agendas.Tiivistelmä. Tutkielman tarkoitus on ensin tarkastella Falklandin sotaa historiallisesta näkökulmasta, pääpainona itse sotilaat Falklandin saarilla. Vuonna 1982 käydyssä sodassa Argentiina valtasi saaret voimakeinoin, ja Yhdistyneet Kuningaskunnat (Britannia) joutui ne valtaamaan takaisin. Tutkielman toinen osa tarkastelee sanomalehtien The Sun ja The Guardian otsikkoja ja artikkeleita sodasta, ja miten ne eroavat toisistaan. Tähän analyysiin käytetään Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysia. Hänen kuvailemansa neljä ”tasoa” auttavat ensin avaamaan ja sitten tutkimaan molempia sanomalehtiä, ja päättelemään syyt sille, miksi lehdet kirjoittivat juuri niin kuin ne tekivät. Näitä kahta osaa sitovat yhteen tapahtumat, joiden kulkuun medialla oli suora tai epäsuora vaikutus, kuten Goose Greenin taistelu. Koska The Sun on tabloidi ja The Guardian perinteinen sanomalehti, tutkielman havainnot viittaavat yleiseen normiin, jonka mukaan perinteiset sanomalehdet tuottavat luotettavampaa ja ammattimaisempaa sisältöä kuin tabloidit, joilla usein on poliittisia taustapyrkimyksiä

Moon salesmen:presidential speeches and personal experiences of the Apollo 11 landing

Abstract. The aims of this thesis are to explore the speeches and rhetoric of United States Presidents John F. Kennedy and Richard Nixon regarding the Apollo Moon landing project and look for the effects of that rhetoric on the general public’s opinion on Project Apollo. The methods used for examining the presidential speeches are Discourse Analysis and Critical Discourse Analysis, where DA is used to look at the language on a general level, and CDA to analyse political relations within said language. The main finding from Kennedy’s speeches is his advocation of ideological supremacy over Communist countries. Nixon’s speeches were in stark contrast with Kennedy’s, with détente being the dominant theme. This material is complemented with interview data provided by Kent State University Professor Kenneth Bindas. His “NASA Moon Landing Oral History Project” was conducted in 2015 and 2016, where his students interviewed 87 people, who were born in 1951 or before, therefore being a full-fledged member of the society by the Apollo 11 landing in 1969. Most of the interviewees do not refer to the two presidents at all, and bring up their personal stories, the Vietnam War and racial injustice as the key events of that time. Some of the interviewees refer to Kennedy in relation to the Moon landings, but Nixon, even though he was president during the time of the landings, is rarely mentioned in the interview data. Prior research, along with these interviews, point that Nixon’s career and public image is very much overshadowed by the Watergate spying scandal, and his involvement in Project Apollo is rarely remembered. The thesis also covers some of the opinions people of different identity backgrounds had of Project Apollo. These are also found in the interview data, but also from other, prior research. The white male populace felt pride and patriotism when Apollo 11 landed on the Moon, but minorities felt disconnected from it. Racial injustice towards the African-American populace distanced them from Apollo, as millions of dollars were poured into flying a handful of white men into space, when thousands of people of colour were housed in unhabitable conditions. In many of the interviews given by women, they have no or very little recollection of Apollo. This reflects their place in the society in 1969: to stay at home and look after the children, when men were out forming social circles to discuss and enjoy matters such as Apollo. The conclusion of this thesis is that Kennedy’s agenda evident in his speeches, the importance of the Moon landings in the Space Race and ideological supremacy, is still remembered and thought of as a valid point, therefore Kennedy’s rhetoric is considered a success. Nixon’s policy of détente is evident in his speeches, but it is not referred to at all in the interview data, therefore his rhetoric was not as successful as Kennedy’s.Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia Yhdysvaltain presidenttien John F. Kennedyn ja Richard Nixonin puheita ja retoriikkaa Apollo-kuulennoista, ja tämän retoriikan vaikutusta kansan mielipiteeseen aiheesta. Tutkimusmetodeina toimii Discourse Analysis (diskurssianalyysi) ja Critical Discourse Analysis (kriittinen diskurssianalyysi), joista DA:n avulla tutkitaan kieltä yleisellä tasolla, ja CDA:lla myös poliittisia suhteita kielen sisällä. Kennedyn puheista välittyy argumentointi ideologisen ylivallan saamiseksi kommunistisista maista. Nixonin puheiden pääteema oli liennytys, mikä on käytännössä vastakkainen lähtökohta Kennedyn argumenteista. Tätä materiaalia tukee Kent State University -yliopiston professori Kenneth Bindaksen ystävällisesti luovuttama haastatteludata, jossa hänen opiskelijansa haastattelivat 87:ta henkilöä, jotka olivat syntyneet vuonna 1951 tai aiemmin, ja täten olivat täysiä yhteiskunnan jäseniä vuonna 1969. Suurin osa haastatelluista ei mainitse edellä mainittuja kahta presidenttiä ollenkaan, ja sen sijaan mainitsevat tuon ajan tärkeistä tapahtumista kysyttäessä muun muassa heidän henkilökohtaisia tarinoitaan, Vietnamin sodan ja rotuerottelun. Muutama haastateltava mainitsee Kennedyn suhteen kuulentojen puolesta puhujana, mutta vaikka Nixon oli presidentti lentojen aikaan, hänet mainitaan haastatteluissa vain hyvin harvoin. Aiempi tutkimus, yhdessä näiden haastattelujen kanssa osoittaa, että Nixonin ura ja maine on Watergate-vakoiluskandaalin tahraama, ja hänen osallistumistaan Apollo-projektiin ei juuri muisteta. Tutkielma kattaa myös mielipiteitä, mitä eri identiteetin omaavilla kansalaisilla oli Apollo-projektista. Nämä mielipiteet ovat esillä haastatteludatassa, mutta myös aiemmassa tutkimuksessa. Valkoiset miehet tunsivat ylpeyttä ja isänmaallisuutta Apollo 11 -lennon laskeutuessa Kuun pinnalle, mutta vähemmistöt eivät tunteneet samanlaista yhteyttä tapahtumaan. Rodullinen epätasa-arvo afrikkalaisamerikkalaista vähemmistöä kohtaan erotti heidät muun kansan yhteenkuuluvuuden tunteesta. Miljoonia dollareita käytettiin muutaman valkoisen miehen lennättämiseen Kuuhun, samalla kun rotuvähemmistöt kärsivät esimerkiksi elinkelvottomista asumisjärjestelyistä. Usealla haastatellulla naisella ei ole juurikaan muistikuvaa Apollo-kuulennoista. Tämä heijastaa heidän asemaansa vuoden 1969 yhteiskunnassa: naisten tuli jäädä kotiin huolehtimaan lapsista, samalla kun miehet pystyivät muodostamaan sosiaalisia piirejä, joissa keskustella ja nauttia Apollon kaltaisista aiheista. Tutkielman päätös on se, että Kennedyn puheissa esiin tuleva agenda, eli kuulentojen tärkeys ”Space Race” -avaruuskilvassa ja ideologisen ylivallan saamisessa, muistetaan yhä. Haastattelujen ja aikaisemman tutkimuksen valossa Kennedyn retoriikkaa voidaan pitää onnistuneena. Nixonin liennytyspolitiikka käy ilmi hänen puheissaan, mutta siihen ei viitata ollenkaan aikalaishaastatteluissa, eli hänen retoriikkansa ei ollut yhtä onnistunutta kuin Kennedyn

A Systemic view of the learning and differentiation of scientific concepts : The case of electric current and voltage revisited

Peer reviewe

Puolustuspoliittinen päätöksenteko ja puolustushallinto Suomessa ja eräissä muissa maissa

Johdannon mukaan "Hallinnoksi kutsutaan yleensä valtion toimintaa tehtäviensä ja tarkoitustensa toteuttamiseksi. Hallinto käsittää siis täytäntöönpanovaltaan kuuluvan toimivallan käyttämisen. Nykyajan valtiossa kuitenkin myös hallinnon puitteissa esiintyy toimintaa, joka on asiallisesti verrattavissa lainsäädäntöön. Tässä kirjoituksessa käsitellään pääasiassa edellä esitetyssä mielessä valtionhallinnon erästä osaa - puolustushallintoa. Tämän lisäksi käsitellään puolustuspoliittista päätöksentekojärjestelmää ja sen valvonnan yhteydessä lainsäädäntöön liittyviä seikkoja." Puolustushallinnolle todetaan olevan kaksi merkitystä, joista toinen tarkoittaa kaikkien viranomaisten maanpuolustukseen tähtäävää toimintaa. Toinen merkitys pitää sisällään hallinnon, joka käsittää rauhan aikana vain puolustusvoimat sekä sodan aikaiset puolustusvoimat mukaan lukien rajavartiolaitos. "Hallintokäytännössä puolustushallinto sanaa käytetään yleensä merkitsemään hallintoa puolustusministeriön hallinnonalalla." Puolustushallintoa sääteleviä säädöksiä tarkastellaan jäljempänä pääasiassa vain lakien ja asetusten sekä hieman ministeriön päätösten puitteissa. Puolustushallintoa käsitellään rauhanajan toimintana, jolloin rajavartiolaitos on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Puolustuspoliittisen päätöksenteon tarkastelussa käsitellään toimeenpanovallan lisäksi myös eri johto- ja valvontaelinten toimintaa ja niiden vaikutusmahdollisuuksia ja keskinäisiä suhteita.Puolustushallinnon tarkastelussa pääesikunta on alin käsiteltävä organisaatiotaso. Puolustusministeriön tehtäviä ja toimialaa käsitellään hieman laajemmalti kuin muuta puolustushallintoa. Ulkomaisista puolustuspoliittisista päätöksentekomalleista on pyritty ottamaan esille muutama tyypillinen esimerkki, keskittyen vain organisaation ja päätöksentekojärjestelmän ylätasolle. Kunkin maan järjestelmä esitetään lähinnä kaavion avulla. Ruotsin järjestelmää on käsitelty muita laajemmalti

Toiminnan kausaalitulkinta

Peer reviewe

Sääriluun osteotomian luutuminen

Tiivistelmä. Tausta: Avautuvan kiilan osteotomia on yleisemmin käytetty menetelmä polven mediaalisen artroosin hoidossa. Merkittävämpiä ongelmia menetelmässä on osteotomiaraon hidas luutuminen. Luutumista arvioidaan postoperatiivisesti anteroposteriorisesta suunnasta röntgenkuvin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka suurella osalla potilaista luutuminen on riittävää sääriluun avautuvan kiilan osteotomialeikkauksen jälkeen. Aineisto ja menetelmät: Retrospektiivisessä rekisteritutkimuksessa tutkittiin kohorttina vuosina 2011–2018 Oulun yliopistollisessa sairaalassa toimenpidekoodilla NGK30 eli avoimen kiilan osteotomialla operoidut potilaat. Aineisto koostui 179:stä polvesta, joista 43 poissuljettiin, koska suoritetut operaatiot olivat jotain muita, kuin avautuvia kiiloja. Tutkimuspopulaation koko oli siis 136 polvea. Tutkimuksen vastemuuttuja oli röntgenkuvista arvioiden normaali luutuminen 3, 6, 9 ja 12 kk kontrollikuvissa, arvioiden luutumista modifioidulla Kobayashin menetelmällä. Tulokset: Polvien kontrollit toteutuivat seuraavasti: 3 kk kohdalla kontrolloitiin 79 % polvista, 6 kk kohdalla 75 %, 9 kk kohdalla 36 % ja 12 kk kohdalla 4 %. Normaali luutuminen havaittiin 3 kk kontrolleissa 64/107 polvessa (64 %), 6 kk kontrolleissa 80/102 (89 %), 9 kk kohdalla 40/49 (91 %) ja 12 kk kohdalla 5/5 polvessa (100 %). Levyn poisto tehtiin myöhemmin 46:lle (34 %) polvelle. Komplikaatiot olivat harvinaisia, infektioita oli aineistossa 1 %:lla ja uusintaleikkaukseen jouduttiin 6 %:lla. Pohdinta: Osteotomian luutumattomuus oli tämän tutkimuksen valossa harvinaista. Komplikaatioita esiintyi aineistossa harvoin. 2/3 polvista havaittiin riittäväksi katsottavan normaalisti luutuneiksi jo 3 kk kontrollikuvassa. Luutumisen rutiininomainen seuranta röntgenkuvin ei vaikuta perustellulta, mikäli normaali luutuminen oli saavutettu jo aiemmin

Water and nitrogen processes along a typical water flowpath and streamwater exports from a forested catchment and changes after clear-cutting: a modelling study

International audienceA two dimensional model, FEMMA, to describe water and nitrogen (N) fluxes within and from a forested first-order catchment (Kangasvaara in Eastern Finland) was constructed by linking the most significant processes affecting the fluxes of water, ammonium, nitrate and dissolved organic nitrogen along a hillslope from the water divide to the stream. The hillslope represents the average flowpath of water in the catchment and the model was used to estimate the N fluxes for a catchment in eastern Finland before and after clear-cutting. The simulated results were in reasonable agreement with the nitrate, dissolved organic N and dissolved total N measurements from the study catchment and with other results in the literature. According to the simulations, the major sinks of N after clear-cutting were immobilisation by soil microbes, uptake by ground vegetation and sorption to soil. These sinks increased downslope from the clear-cut area, indicating the importance of an uncut buffer zone between the stream and the clear-cut area in reducing N exports. The buffer zone retained 76% of the N flux coming from the clear-cut area. Nitrification was a key process in controlling the N export after clear-cutting and N increases were mainly as nitrate. Most of the annual N export took place during the spring flood, when uptake of N by plants was minimal