Kymijoen kalatalouden kehittämisen monitavoitearviointi vaelluskalakantojen elvyttämiseksi

”Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämisen tulevaisuuskuvat, vaihtoehdot ja toimintaohjelma vuosille 2015 - 2020” -hankkeessa on tarkasteltu mahdollisuuksia Kymijoen alaosan tilan ja käytön kehittämiseksi pääpainon ollessa vaelluskalakantojen elvyttämisessä. Hankkeen tavoitteena oli • Laatia yhdessä Kymijoen alueen toimijoiden kanssa suositukset toimenpiteistä, joilla edistetään Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämistä ja eri osapuolten tavoitteiden yhteensovittamista. • Luoda foorumi ja strukturoitu prosessi, jossa asianosaiset yhdessä keskustelevat Kymijoen ”käytön kehittämisen” tavoitteista, tulevaisuuskuvista ja keinoista niiden saavuttamiseksi. • Laatia kokonaisvaltainen, eri osapuolten näkemyksiä kokoava ja yhteensovittava toimintaohjelma, jossa esitetään jatkotoimenpiteet ja niiden kiireellisyysjärjestys. • Kehittää myös muissa vesistöissä hyödynnettävä lähestymistapa vaelluskalakantojen elvyttämisprosesseihin • Hyödyntää toiminnallisia ryhmätyötekniikoita ja monitavoitearvioinnin ”työkaluja” ensimmäistä kertaa yhdessä. Hanke rajattiin koskemaan Kymijoen alaosaa. Painopiste oli niissä tavoitteissa ja toimenpiteissä, joilla on vaikutusta Kymijoen vaelluskalakantoihin. Merialue, jokisuu ja yläpuolinen vesistö olivat mukana niiltä osin kuin niiden tavoitteet liittyvät tai toimenpiteet vaikuttavat Kymijoen alaosan vaelluskalakantoihin. Hankkeessa järjestettiin sidosryhmille 4 työpajaa, joihin osallistui 34 - 43 henkilöä. Hankkeessa määritettiin ensin suunnitteluongelma, tunnistettiin hankkeen kannalta olennaiset sidosryhmät (55 kpl) ja niiden roolit sekä tehtiin työtä koskevia rajauksia. Työpajoissa sidosryhmät toivat esille tavoitteensa, niitä ryhmiteltiin ja yhdistettiin (19 kpl). Näin saatiin yhteinen käsitys huomioon otettavista Kymijoen kehittämistavoitteista keskustelujen pohjalle. Myös kaikki toimenpiteet (>50 kpl) tuotiin esille ja niitä lisättiin keskustelujen kuluessa. Seuraavaksi hankkeessa arvioitiin toimenpiteiden vaikutukset tavoitteisiin nähden ja priorisoitiin tutkimustarpeita (25 kpl). Lisäksi hankkeessa tunnistettiin näkemyseroja ja keskusteltiin niistä mahdollisimman avoimesti. Lopuksi muodostettiin suositukset Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Hankkeessa kiinnitettiin erityistä huomiota vuorovaikutuksen onnistumiseen. Vuoropuhelua tukemaan oli käytössä monia keinoja: keskustelua tukevan miellyttävän ilmapiirin luominen, alustukset aiheiden ja keskustelun virittäjinä, tavoitelähtöinen ja järjestelmällinen työskentelytapa, työskentelyn joustavuus vuoropuhelun seurauksena, ryhmäkeskustelut, avoimuus ja osallistujia arvostava ote. Tässä hankkeessa toiminnallisia menetelmiä ja monitavoitearviointia sovellettiin ensimmäistä kertaa samassa hankkeessa. Kokemusten perusteella menetelmät tukivat hyvin toisiaan. Hankkeessa löydettiin hyvä tasapaino vapaamuotoisemman vuoropuhelun sekä jäsennetyn ja järjestelmällistä arviointia eteenpäin vievän keskustelun välillä.201

Itämeren meritaimenen vesistökohtaiset elvytys- ja hoitosuunnitelmat - alkuperäiset meritaimenkannat

Valtioneuvoston periaatepäätöksellä hyväksymä ”Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle” edellyttää elvytyssuunnitelmien laatimista Suomen Itämereen laskevien jokien meritaimenkannoille. Luonnonvaraisten meritaimenkantojen osalta vesistökohtaiset suunnitelmat tulee sisällyttää kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin. Käsillä oleva julkaisu sisältää elvytyssuunnitelmat niille kyseisen strategian taustaselvityksessä listatuille alkuperäisille meritaimenkannoille (11 vesistöä), joista on riittävästi seurantatietoa. Suunnittelusta on toistaiseksi jätetty pois Tornionjoen vesistö, joka edellyttää kalakantojen hoidossa yhteistyötä Ruotsin kanssa. Muita meritaimenjokia koskevien suunnitelmien laatimista arvioidaan samassa yhteydessä, kun kansallisen lohi- ja meritaimenstrategian jatkamisesta tai päivittämisestä päätetään. Suunnitelmissa on otettu lähivuosien tavoitteeksi luontaisen poikastuotannon merkittävä runsastuminen. Alkuperäisille ja kaikkein heikoimmassa tilassa oleville kannoille on esitetty voimakkaimpia elvytystoimia, koska niissä poikasmäärät tulisi saada nopeimmin ja voimakkaimmin kasvuun. Vesistökohtaiset suunnitelmat sisältävät nykytilan kuvauksen lisäksi toimenpide-esitykset jokialueiden kunnostustarpeiksi, jätevesien käsittelyyn ja valuma-alueiden suojeluun, kalastuksen säätelyyn, istutuksiin sekä tutkimukseen ja seurantaan. Kalastuksen säätelyesitykset keskittyvät jokiin ja jokisuiden läheisiin merialueisiin, mutta julkaisussa esitetään myös laajemmille merialueille vaihtoehtoisia keinoja meritaimenten suojelemiseksi. Elvytyssuunnitelmat luonnosteltiin kalatalousviranomaisen ja kalantutkimuksen yhteistyönä. Luonnosta on käsitelty Lohi- ja meritaimen ja kalatiestrategian seurantaryhmässä ja se oli lausunnolla vuodenvaihteessa 2018-2019. Lausuntojen perusteella suunnitelmia tarkennettiin ja päivitettiin, sekä muokattiin paremmin soveltuviksi kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien tarpeisiin

Kyrönjoen yläosan vesistötöiden vaikutus ja Kyrönjoen tila vuosina 1975-2003

Kyrönjoki (F = 4920 km², MQ = 43 m³/s) virtaa laajojen tasaisten peltolakeuksien läpi. Joki tulvii herkästi, minkä vuoksi vesistöalueen tulvasuojelu on ollut laajamittaista: vuonna 2003 valmistui Kyrönjoen yläosan tulvasuojelu, johon kuului jokivarren pengerrys noin 24 km matkalla, 22 tulvapumppaamon rakentaminen sekä aliveden aikaista vedenpintaa nostavan Malkakosken padon rakentaminen. Kyrönjoen pääuoman virtaamia, veden laatua sekä kala-, rapu- ja nahkiaiskantoja sekä vesistötöiden vaikutuksia näihin on tarkkailtu vuosina 1975-2003. Kyrönjoen tilaan vaikuttavat vesistörakentamisen lisäksi lyhytaikaissäännöstely, virtaamien voimakas ja nopea vaihtelu, voimakas haja- ja pistekuormitus sekä varsinkin alueen happamien alunamaiden kuivatuksen aiheuttamat happamuusongelmat. Kyrönjoki on tummavetinen ja rehevöitynyt joki, jota luonnehtivat suuret virtaaman vaihtelut ja alajuoksua kohti pahenevat happamuusongelmat. Happamuus ja sameus ovat voimakkaimmillaan tulva-aikoina, kun taas rehevöitymisongelmat korostuvat kesän alivirtaamakausina. Kasvillisuudessa, pohjaeläimistössä, kalastossa sekä rapu- ja nahkiaiskannoissa näkyvät rehevöitymisen, happamuuden sekä rakenteellisten muutosten vaikutukset. Heikoimmillaan veden laatu ja ekologinen tila oli 1970-luvulla, jolloin pistekuormitus oli voimakasta ja happamien maiden kuivatus laajimmillaan. Näistä ajoista joen ekologinen tilanne on hiljalleen parantunut, mikä näkyy esimerkiksi pohjaeläinlajiston runsastumisena. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria ja joen ekologista tilaa voidaan edelleenkin pitää melko heikkona. Vesistörakentaminen on aiheuttanut  joen rakenteellisia muutoksia ja toisaalta voimakkuudeltaan vaihtelevaa, vuosikausia jatkunutta eroosiota. Pitkään jatkunut rakentaminen on pitänyt yllä jokiekosysteemin jatkuvaa stressiä, joka on hidastanut Kyrönjoen tilassa muuten tapahtunutta myönteistä kehitystä. Malkakosken yläpuolelle muodostunut allas näyttää  odotetusti rehevöityneen. Vesistörakentamisen suurimmat vaikutukset ovat kuitenkin välillisiä: tulvasuojelu mahdollistaa happamien alunamaiden tehokkaan kuivatuksen ja viljelyn, mistä puolestaan seuraa vesistön happamoitumista. Kuivatusalueilta tuleva happamuus yhdessä lyhytaikaissäännöstelyn muuttaman virtaamarytmin kanssa aiheuttaa  nopeaa ja vesieliöstölle haitallista happamuuden vaihtelua

Mustajoen meritaimenen kotiuttamissuunnitelma

Taimenen tila Suomessa on heikko. Laji on hävinnyt lukuisista vesistöistä esimerkiksi jokien patoamisen ja perkaamisen sekä ylikalastuksen seurauksena. Tilanteen parantamiseksi on perustettu viljelyemokalastoja, joiden poikasia käytetään muun muassa kotiutusistutuksiin. Geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi eri kantojen kaloja suositellaan istutetta-vaksi vain niihin vesistöihin, jotka muistuttavat istutuskannan alkuperäistä vesistöä ja sijaitsevat tästä kohtuullisen etäisyy-den päässä. Istutuksia ei saa toteuttaa vesistöissä, joissa esiintyy muu alkuperäinen taimenkanta. Mereen laskevien jokien istutuksiin suositellaan käytettäväksi meritaimenkantaa. Kaakkois-Suomen mereen laskevista jokivesistöistä meritaimenen viljelykalastoksi on valikoitunut Mustajoen kanta. Tässä suunnitelmassa käydään läpi Mustajoen meritaimenen kotiuttami-seen soveltuvat joet, istutuslinjaukset sekä istutustoiminnan rahoitus ja resurssit. Suunnitelmaan sisältyvät joet ovat län-nestä itään Kymijoki, Summanjoki, Vehkajoki, Vaalimaanjoki, Kaltonjoki, Kallolanjoki, Vilajoki, Tervajoki, Alajoki ja Rakko-lanjoki. Jokien istutuskohteet on lueteltu virtapaikkakohtaisesti, ja virtapaikat on värikoodattu soveltuvuuden mukaan. Meri-taimenen istutusmäärät on laskettu aarikohtaisten suositusmäärien ja virtapaikkojen pinta-alojen perusteella. Jokikohtai-sissa taulukoissa on lisäksi arvioitu istutuskohteiden saavutettavuutta ja kullekin kohteelle parhaiten soveltuvia istukkaita. Istutusmäärät on arvioitu neljän eri ikäluokan istukkaalle: mäti, vastakuoriutuneet (vk), 1-vuotiaat ja 2-vuotiaat. Istutusten tueksi suositellaan kalan kulkua ja luontaista lisääntymistä edistäviä toimenpiteitä, kuten nousuesteiden purkamista, poi-kasalueiden kunnostamista ja kalastuksen säätelyä. Kotiutusistutusten ja erilaisten tukitoimenpiteiden päämääränä on muodostaa kuhunkin kohdevesistöön luontaisesti lisääntyvä ja elinvoimainen meritaimenkanta. Mustajoen meritaimenen viljelyemokalaston tuotantokapasiteettia sekä kasvatuksen ja kotiuttamisen rahoitusta käsitellään tarkemmin suunnitelman lopussa jokikohtaisten istutustaulukoiden jälkeen. Julkaisun saavutettavuus on tarkistettu

Vattendragsspecifika återhämtnings- och förvaltningsplaner för havsöringen i Östersjön – ursprungliga havsöringsbestånd

Den nationella lax- och havsöringsstrategin för Östersjöområdet 2020 som statsrådet har godkänt i form av ett principbeslut förutsätter att man tar fram återhämtningsplaner för havsöringsbestånden i de älvar i Finland som rinner ut i Östersjön. De vattendragsspecifika planerna för vilda havsöringsbestånd ska ingå i fiskeriområdenas planer för nyttjande och vård. Denna publikation innehåller återhämtningsplaner för de ursprungliga havsöringsbestånd som finns upptagna i strategins bakgrundsutredning och om vilka det finns tillräckligt mycket uppföljningsinformation (11 vattendrag). Planeringen gäller tills vidare inte Torne älvs vattenmiljö, vilket förutsätter samarbete med Sverige när det gäller förvaltning av fiskbestånden. En bedömning av att ta fram planer för andra havsöringsälvar görs i samband med beslutet om att fortsätta eller uppdatera den nationella lax- och havsöringsstrategin. Målet för de närmaste åren är att den naturliga yngelproduktionen ska öka betydligt. För de ursprungliga och de allra svagaste bestånden har det föreslagits kraftigare åtgärder för att få antalet yngel att öka mest och snabbast i dessa bestånd. De vattendragsspecifika planerna innehåller förutom en beskrivning av nuläget även åtgärdsförslag som gäller behovet att restaurera älvar, behandling av avloppsvatten och skydd av avrinningsområden, reglering av fisket, utplanteringar samt forskning och uppföljning. Förslagen till reglering av fisket rör älvar och havsområden nära älvarna, men i publikationen ingår också alternativa sätt att skydda havsöringen i större havsområden. Återhämtningsplanerna har utarbetats i samarbete mellan fiskerimyndigheten och fiskforskningen. Utkastet har behandlats i uppföljningsgruppen för lax- och havsöringsstrategin och fiskvägsstrategin och det var på remiss vid årsskiftet 2018 – 2019. Planerna preciserades, uppdaterades och bearbetades utifrån utlåtandena så att de bättre tillgodoser behoven i fiskeriområdenas planer för nyttjande och vård