Äänihäiriöt ja äänen käytöstä annettu koulutus äänen voimistamista vaativissa ammateissa

Tiivistelmä. Voimistettu ääni on tärkeä työkalu esimerkiksi poliisin ja jalkapallovalmentajien työtehtävissä. Pitkään jatkunut tai toistuva äänen voimistaminen aiheuttaa kuitenkin äänihäiriöitä, jotka vaikuttavat työkykyyn. Äänenkäyttöön liittyvällä informoinnilla ja koulutuksella kyetään vaikuttamaan näihin ongelmiin. Ammattiäänenkäyttäjien äänihäiriöiden tutkimus on tärkeää, jotta ongelmat tunnistettaisiin ajoissa ja niiden aiheuttajiin pystyttäisiin puuttumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tutkimustulosten perusteella myös ennaltaehkäisevän koulutuksen kehittäminen ja tarjonnan parantaminen on mahdollista. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaisia äänihäiriöitä ja seurauksia voimakas äänenkäyttö työtehtävissä aiheuttaa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, ovatko työssään voimistettua ääntä käyttävät henkilöt saaneet äänenkäyttöön liittyvää koulutusta. Tutkielma perustuu kahdeksaan vuosina 2001–2021 julkaistuun tieteelliseen tutkimusartikkeliin. Kaikki artikkelit käsittelivät ammatteja, joissa toistuvasta äänen voimistamisesta johtuen esiintyy äänihäiriöitä. Artikkeleista neljässä käsiteltiin lisäksi äänenkäytöstä annettua koulutusta. Tulokset osoittivat, että ammattiäänenkäyttäjät kohtaavat usein työssään erimittaisia jaksoja, jolloin äänihäiriöt vaikuttavat heidän työhyvinvointiinsa. Äänihäiriöt muun muassa vaikeuttivat työtehtävissä pärjäämistä ja aiheuttivat työpoissaoloja. Koulutus ei lähtökohtaisesti kuulunut ammattiäänenkäyttäjien koulutusohjelmiin ja sen saatavuus muuta kautta oli myös hyvin vaihtelevaa. Tämän tutkielman ja aiempien tutkimusten perusteella äänihäiriöt vaikuttavat laajasti eri ammattilaisten työhyvinvointiin. Myös ennaltaehkäisevän äänenkäytön koulutukselle koetaan tarvetta. Jatkotutkimuksia tarvitaan niin ammattiäänenkäyttäjäryhmien äänihäiriöiden vaikutuksista yksilö- ja yhteiskuntatasolla, kuin myös koulutusten sisällöistä ja niiden vaikuttavuudesta

A Genome-Wide Association Study of Diabetic Kidney Disease in Subjects With Type 2 Diabetes

dentification of sequence variants robustly associated with predisposition to diabetic kidney disease (DKD) has the potential to provide insights into the pathophysiological mechanisms responsible. We conducted a genome-wide association study (GWAS) of DKD in type 2 diabetes (T2D) using eight complementary dichotomous and quantitative DKD phenotypes: the principal dichotomous analysis involved 5,717 T2D subjects, 3,345 with DKD. Promising association signals were evaluated in up to 26,827 subjects with T2D (12,710 with DKD). A combined T1D+T2D GWAS was performed using complementary data available for subjects with T1D, which, with replication samples, involved up to 40,340 subjects with diabetes (18,582 with DKD). Analysis of specific DKD phenotypes identified a novel signal near GABRR1 (rs9942471, P = 4.5 x 10(-8)) associated with microalbuminuria in European T2D case subjects. However, no replication of this signal was observed in Asian subjects with T2D or in the equivalent T1D analysis. There was only limited support, in this substantially enlarged analysis, for association at previously reported DKD signals, except for those at UMOD and PRKAG2, both associated with estimated glomerular filtration rate. We conclude that, despite challenges in addressing phenotypic heterogeneity, access to increased sample sizes will continue to provide more robust inference regarding risk variant discovery for DKD.Peer reviewe