Viraali vihaisuus ja tahmea nauru : tunteet ja algoritmit digitaalisessa vaalikampanjoinnissa

Non peer reviewe

MyData muutosvoimana: Julkishallinnon henkilötiedon ihmiskeskeisen hyödyntämisen mallit ja vaikutukset

Valtio sekä kunnat ylläpitävät tehtäviään varten henkilötietorekistereitä, joista monet ovat sisällöltään ainutlaatuisia ja monikäyttöisiä. Joillakin hallinnonaloilla henkilöitä koskevan tiedon hyödyntämiseen liittyvät säännöt ovat sallivia, mutta henkilötiedon käyttöä rajaavat laissa määritellyt käyttötarkoitukset sekä tarvittaviin lupiin liittyvät monimutkaiset käytännöt. MyData-periaatteet kuvaavat ajatusta, että ihmisillä on määräysvaltaa heitä koskevaan tietoon. Niihin liittyy toimintamalli, jossa ihmisille tarjotaan käytännön keinoja hallita omien tietojensa käyttöä ja jakaa tietojaan eri palveluihin antamiensa lupien perusteella. Tällaiset keinot hyödyntää tietoa voisivat pienentää uusien palveluiden kehityskustannuksia ja tukea nopeiden kokeilujen tekemistä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Samalla ne vahvistaisivat julkisten palveluiden ymmärrettävyyttä ja yksilöiden oikeuksia omaan tietoonsa. MyData-periaatteet voidaan toteuttaa useammalla erilaisella tavalla. Raportissa vaihtoehtoja jäsennetään luokittelulla, joka sisältää viisi eri vaatimustasoa, sekä käytännön ratkaisuilla näiden saavuttamiseen. Selvityksessä ehdotetaan, että alustoja ja työkaluja tuotettaisiin niin, että rekisterinpitäjät voisivat valita tilanteeseensa sopivat keinot tehdä henkilötieto saatavaksi. Julkishallinnon tulisi pyrkiä myös synnyttämään luottamusta ja helpottamaan yksilöiden sekä palveluntarjoajien kanssakäymistä, esimerkiksi yleisillä malleilla käyttöehdoille sekä yhteisillä ymmärrettävillä keinoilla kuvata henkilötiedon käytön tapoja. Raportissa kuvataan MyData-periaatteiden soveltamisen vaikutuksia julkishallintoon ja muihin sidosryhmiin kolmen tapaustutkimuksen kautta. Tiedon parempi saatavuus mahdollistaa yksilöityjä palveluita ja uudenlaisia sovelluksia, muun muassa ennaltaehkäisevän terveydenhuollon sarall

Viha vallassa : Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon

Tutkimuksessa selvitettiin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavan vihapuheen laajuutta, luonnetta ja vaikutuksia. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista (14 kpl), laajasta Twitteristä kerätystä aineistosta sekä kuntiin ja eduskuntaan lähetetyn kyselyn vastauksista (N=1393). Kyselyn mukaan vihapuheen kohtaaminen on yleistä: Kolmannes kuntapäättäjistä on ollut työnsä vuoksi vihapuheen kohteena. Kaksi kolmasosaa päättäjistä arvioi vihapuheen lisääntyneen viime vuosina. Vihapuheen taustalla voi olla impulsiivista toimintaa, mutta sitä käytetään myös tietoisesti poliittiseen painostukseen, jonka tavoitteena on jonkun henkilön tai poliittisen näkemyksen vaientaminen. Poliittisten vastakkainasettelujen kärjistyminen on yksi syy vihapuheen lisääntymiselle. Tutkimuksen perusteella vihapuhe vähentää sen kohteiden osallistumista politiikkaan ja julkiseen keskusteluun. Vihapuhetta kokeneista kuntapäättäjistä 28 % kertoi halunsa osallistua päätöksentekoon vähentyneen. Puolet kuntapäättäjistä kertoi, että vihapuheen kokeminen heikensi heidän luottamustaan tuntemattomiin ihmisiin. Nykyiset vihapuheen vastaiset toimenpiteet ovat sekä kyselyn että haastattelujen pohjalta riittämättömiä. Etenkin vaaliehdokkaat ja kunnanvaltuutetut jäävät usein ilman tukea joutuessaan vihapuheen kohteeksi. Tutkimuksen mukaan oikeudellisten toimien lisäksi myös muiden toimenpiteiden avulla voidaan torjua ja ehkäistä vihapuhetta. Ehdotamme toimenpiteiksi päättäjien vahvempaa arvojohtajuutta ja vihapuheen tuomitsemista, hyväksytyn puheen rajojen määrittelyä poliittisessa toiminnassa sekä sosiaalisen median alustojen vastuunkantoa. Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Verkkoviha väkivaltana – vihapuhetutkijoiden näkökulmia

nonPeerReviewe

Verkkoviha : vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit

Hankkeessa tutkittiin verkkovihan tuottajia ja levittäjiä määrällisesti (verkostoanalyysi, some-aineiston luokittelu) ja laadullisesti (teemat ja retoriikka). Heidän toimintatapojaan ja motiivejaan tarkasteltiin teemahaastatteluin, internet-etnografialla ja verkkokyselyllä. Tietoa tuotettiin myös rangaistavan vihapuheen tekijöistä ja heidän verkostoistaan. Viestinnän sisällön, toimintatapojen ja tapahtumapaikkojen tarkastelun perusteella tuottajat ja levittäjät luokiteltiin ideologisesti, affektiivisesti ja performatiivisesti motivoituneisiin vihapuhujiin. Limittäisillä ryhmillä on eri päämääriä ja viestit kohdistetaan eri yleisöille. Verkkovihaa tuotetaan sekä organisoidusti että spontaanisti. Organisoituneita tuottajia on vähän. Yleisö kierrättää viestejä moninkertaistaen niiden näkyvyyden. Anonyymeja tunnuksia luodaan kertakäyttöä varten. Viharikosten määrä on laskenut ja vihapuherikosten määrä kasvanut. Suurin osa rangaistavasta vihapuheesta on yksittäisten henkilöiden tekemää. Pieni osa on keskenään verkostoituneita äärioikeistolaisessa liikehdinnässä toimivia avainhenkilöitä. Vihapuheen kitkemiseen ehdotamme toimenpiteiksi tutkimustiedon tuottamista, verkkovihan tuottajien ja levittäjien tukimuotoja, tietoisuuden lisäämistä verkkovihan levittämisestä, verkkokeskustelujen seurantaa, some-alustojen vastuunkantoa, poliisin lisäresursseja ja vuoropuhelun edistämistä. Julkaisu on läpikäynyt ulkopuolisen tieteellisen arvioinnin

Sosiaalisen median moderointi ei ratkaise yhteiskunnallisia ongelmia

Tehokkaampi misinformaation ja muun vahingollisen sisällön poisto sosiaalisesta mediasta nähdään nykyään ratkaisuna moneen yhteiskunnalliseen ongelmaan. Onko moderaatioon nojaava politiikka kuitenkin alustajättien eduksi, heikompien ryhmien kustannuksella?nonPeerReviewe

Vihapuhe : demokratian uhka, rangaistava teko vai melua tyhjästä?

nonPeerReviewe

I You! - Emojis as Emotional-Political Signifiers in Finnish Election Campaign Discussion Online

Social media platforms and the forms of vernacular expression they support invite citizens to emotionally react to political content. This study focuses on the affective networks of emoji use in the Facebook comment threads on 18 politicians’ public pages before the Finnish 2019 parliamentary elections. We aim to provide a more systematic study of the affective practices emerging from the use of emojis in specific contexts of online communication, such as in relation to particular political actors. We analyze the data using computational methods and network analysis and complement these methods with qualitative analysis. The results indicate that emojis are used to connect with ideological coalitions across the parties and to reinforce connections with political actors. Particular emojis become distinctive emotional-political signifiers whose connotations have departed from their original denotations and are formed and shared in specific communities in relation to specific political candidates and parties.Peer reviewe

Who is afraid of fake news? : modeling risk perceptions of misinformation in 142 countries

Using survey data from 154,195 respondents in 142 countries, we investigate internet user perceptions of the risks associated with being exposed to misinformation. We find that: 1) The majority of regular internet users globally (58.5%) worry about misinformation, and young and low-income groups are most likely to be concerned. 2) Risk perception among internet users varies starkly across regions whereby concern is highest in Latin America and the Caribbean (74.2%), and lowest in South Asia (31.2%). 3) Differences are unrelated to the prevalence of misinformation, yet concern is highest in countries with liberal democratic governments. We discuss implications for successful policy and platform interventionsPeer reviewe